Veneretki Seiliin

Eilen oli niin tuskaisen kuuma päivä, että otimme Urpon mukaan ja pakenimme hellettä merelle. Samalla Urpo sai ottaa tuntumaa veneilyyn. Kuten tähän mennessä kaikkeen muuhunkin, hän suhtautui siihen rauhallisesti.


Urpo löysi itselleen tekemistä siksi aikaa, kun isäntä laittoi veneen vesille.

Aluksi jouduimme ajamaan ihan hitaasti nopeusrajoitusten vuoksi. Urpo missasi kaikki nähtävyydet - Airiston Tähden, Turun linnan ja sataman - sillä hän kävi heti pitkäkseen ja nukahti, kun pääsimme veneeseen.


Emännän pelastusliivien päällä oli mukava makoilla. Omia liivejä Urpolla ei vielä ole. Bertta on luvannut lainata omiaan, mutta ne ovat vielä liian isot Urpolle.


Välillä Urpo käänsi kylkeä.


Hän ei nähnyt isännän työpaikkaakaan.

Ruissalon ohi päästyämme nopeusrajoitus muuttui ja pääsimme ajamaan kovempaa. Vene alkoi pomppia aika paljon, ja Urpo heräsi. Hän hakeutui turvaan meidän jalkoihimme. Meno yltyi kuitenkin pian niin rajuksi, että hänet piti ottaa syliin.




Korvat lepattivat tuulessa.

Emme olleet katsoneet säätiedotuksia, joten matkan varrella alkanut sade tuli yllätyksenä. Kyseessä oli kuitenkin vain kuuro, jonka alta pääsimme aika pian pois. Seilin saarelle päästyämme aurinko paistoi, mutta läkähdyttävä kuumuus oli onneksi poissa. Ukkonen jyrisi kauempana eikä onneksi yltänyt Seiliin asti. Joimme pullakahvit kesäkahvilassa ja teimme pienen kävelylenkin.


Urpo kirmasi heinikossa.


Seilin hospitaali


Kunnon maalaismaisemissa


Urpo kuukahti kikkailun päätteeksi...


...mutta jatkoi pian matkaa korvat hulmuten.


Sitten alkoi kuitenkin väsyttää...


...ja Urpo kävi makoilemaan emännän jalkoihin.

Päästyämme takaisin rannalle koitimme saada Urpon menemään uimaan, mutta hän ei halunnut. Hän suostui veteen vasta kun heitimme sinne kepin. Rantakalliolla olevat kivet kiinnostivat paljon enemmän, ja kaislikosta löytyi myös kuivunut kalanraato, jota Urpo järsi kielloista huolimatta. Lopulta pienokainen nukahti kalliolle isännän lähdettyä kuuntelemaan lintuja.






(Huomatkaa ilmastointiteipillä paikattu tossu, jonka Urpo rikkoi perjantaina ollessaan yksin kotona.)

Paluumatkalla ei satanut enää, sillä ukkospilvi oli jo mennyt muualle. Urpoa väsytti ihan vietävästi ja hän yrittikin alkumatkasta mennä keulaan nukkumaan, mutta pian vene alkoi taas hyppiä aallokossa sen verran, että hän käpertyi emännän syliin veneen lattialle.



PS. Pahoittelut tämän(kin) postauksen kuvien laadusta. Sekä kamera että kuvaaja olivat huonoja!