Synttärihumua

Urpo pääsi tänään ensimmäistä kertaa synttärikutsuille, kun kummisetä juhli huomista merkkipäiväänsä etukäteen. Kutsuilla oli lapsiakin, kaksi kouluikäistä ja yksi alle 2-vuotias poika. Urpo yritti vähän pomottaa pienintä juhlijaa, mutta sai kyllä isommilta ihmisiltä noottia siitä. On se kurjaa, kun ei saa ketään pomottaa!



Villa- ja Rekku-serkku olivat tietysti mukana menossa. Rekku ei edelleenkään voinut sietää Urpoa, mutta Villan kanssa välit olivat ihan asialliset. Rekku murahti joka kerta, kun Urpo tuli lähelle. Urpo oppi pikku hiljaa väistämään Rekkua eikä mennyt kovin lähelle.



Villan viereen Urpo pääsi poseeraamaan ja hienosti poseerasikin! (Huomatkaa Urpon fanitusilme.) Villan vieressä oli myös hyvä haistella takapihan hajuja.





Reissu Raisioon oli samalla tutustumismatka mahdolliseen tulevaan kotiin, johon muutamme, mikäli kummit muuttavat toiselle paikkakunnalle. Toivon mukaan Urpo ehtii kasvaa ennen muuttoa, ettei hän mahdu enää takapihan aidanreiästä.





Juhliminen oli sen verran rankkaa, että Urpo alkoi epätoivoisesti etsiä itselleen nukkumapaikkaa. Laitoimme hänet Villan häkkiin, mutta hän vain vinkui ja halusi pois. Onneksi kummitäti tarjosi Urpolle hellää syliä pitkin juhlia ja laittoi Urpon verhotkin kiinni.



Kummitäti huomasi, että Urpon verhot olivat aivan likaiset, sillä emäntä on laiminlyönyt niiden putsaamisen. Niinpä Urpo sai kunnon korvapesun juhlien kunniaksi. Hän ei oikein tykännyt, mutta toimenpide saatiin tehtyä namien avulla.



Urpo toivottaa kummisedälle vielä bloginkin kautta oikein hyvää syntymäpäivää ja toivoo pääsevänsä kylään uudestaankin!