Uintitreffit

Pitkä odotus päättyi tänään: Urpo pääsi treffeille juoksuista toipuneen Dumlen kanssa. Veimme koirat uimaan eräälle vahtolaiselle hiekkakuopalle, missä kävimme jo syksyllä.



Aluksi Urpokin meni uimaan, mutta sitten hän alkoi hannata ja jäi rannalle katselemaan Dumlen polskimista. Urpo ei jaksa vaivautua noutoon, jos joku muu on jo menossa!





Välillä Urpo onnistui riistämään damin Dumlelta ja lähti juoksemaan sen kanssa. Kun Dumle kyllästyi juoksemaan perässä, Urpo jäi seisoa pönöttämään dami suussa pitkäksi aikaa.





Dumlen uinti oli hienoa katseltavaa. Hän meni veteen pelottomasti ja epäröimättä siitä huolimatta, että hänellä oli mennyt huonosti edellisellä uintikerralla. Urpollakin on huono kokemus uimisesta, hän jäi nimittäin kerran jumiin laiturin alle venesatamassa. Onneksi kummallekaan ei ole jäänyt mitään traumoja. Urpo saisi vain olla innokkaampi uimari, sillä syksyllä ei parane jäädä vesirajaan mietiskelemään, jos vedessä lilluu ammuttu sorsa.

Katso kengurun loikkaa

Rantavertailu

Viime viikolla kävimme Ruissalon koirauimarannalla, mutta lähempääkin löytyy paikka, jossa koirat voivat uida. Uittamolle on suunnitteilla virallinenkin koirauimaranta, mutta toistaiseksi käymme siellä ihan epävirallisesti.


Urpo asteli reippaasti jorpakkoon.


Taivaalla lenteli mielenkiintoisia lokkeja.


Sitten takaisin uimaan!

Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että emme aio enää vaivautua Ruissaloon asti uimaan, sillä Uittamolle pääsemme kävellen metsäpolkuja pitkin. Muutenkin lähiranta on miellyttävämpi, koska se on isompi ja aurinkoisempi.


Suolavesi on hyvää!


Uinnin jälkeen täytyy ravistella.


Sitten tuli taas jano.


Korvavilkutus keppi suussa

Vaikka Uittamon ranta ei olekaan virallinen koirien uimapaikka, niin siellä oli viikonloppunakin muutama koira pulikoimassa. Toivottavasti se virallistetaan pian ennen kuin joku tulee naputtamaan.

Urpon toinen nimipäivä

Kaikille Urpoille ja urpoille oikein hyvää nimipäivää!

Uintileffa

Kas tässä pieni pätkä eiliseltä uintireissulta! Urpo taitaa kyllä vain kahlata tässä, mutta pääasia että hän ihan oikeasti uikin eilen.

Koirauintia

Hienon ilman houkuttelemana lähdimme tänään käymään Ruissalon koirauimarannalla. Viimeksi Urpo ei oikein suostunut uimaan, mutta tänään sitä ongelmaa ei ollut.


Damiin oli köytetty siipi, jonka Urpo repi irti heti ensimmäisen noudon jälkeen.


Sieltä se poika ponnistaa.


Uinnin jälkeen ravistelu kiinnosti enemmän kuin damin tuominen emännälle.


Emäntä sai ponnistella saadakseen damin riittävän kauaksi ja Urpon uimaan sen perään kahlaamisen sijasta.


Dami pysyi suussa rannalle asti.


Välillä piti kuivatella turkkia ja kaivaa maata damin ympäriltä.


Ruissalossakin oli paljon kaatuneita puita tapaninpäivän jäljiltä.


Välillä Urpo kiinnostui ihan muista asioista kuin damista.

Ainoa ongelma oli kylmyys. Täällä kaupungissa on maltillinen ja lämmin tuuli, mutta merenrannassa tuuli oli erittäin kylmä. Ensin paleli emäntä, sitten Urpo uinnin jälkeen. Emme siis viipyneet kauan, mutta saipahan Urpo uiskennella ja noutaa damia monta kertaa.

Myöhemmin on tulossa vielä pieni videonpätkä Urpon uinnista!

Kesän lempipuuha kotona

Ilma on (ainakin toistaiseksi) lämmennyt sen verran, että pidämme parvekkeen ovea auki melkein koko päivän. Urpo on hyvin ihastunut tällaiseen järjestelyyn, sillä se sallii hänen viettää paljon aikaa parvekkeella makoillen ja lintuja kytäten.



Onneksi kaiteet uusittiin viime kesänä sellaisiksi, että niistä näkee läpi, niin Urpo pääsee toteuttamaan luontoaan makuuasennosta. Vielä emme ole jättäneet ovea auki silloin, kun Urpo on yksin kotona. On nimittäin pelko, että mitä jos hän nostaakin etutassut kaiteelle ja jollain konstilla hyppää alas kolmannesta kerroksesta. Ei hän varmaan olisi niin hölmö, mutta paras olla varma.



Viikonlopun vatsatauti on muuten nyt selätetty. Se meni onneksi nopeasti ohi, tosin tänään ruoka on maistunut vain yhden annoksen verran. Vireystila on kuitenkin ollut koko ajan täysin ennallaan. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan rauhoittava piikki taltuttaa meidän Tursaksen!

Vatsa kuralla

Tämä päivä alkoi jälleen kerran Urpon vatsataudilla. Tällä kertaa hätä ei ollut niin kova, että hän olisi tehnyt tarpeensa sisälle, mutta hän vinkui aamulla oven vieressä ja syöksyi suoraan pusikkoon ulos päästyään. Lenkin aikana häneltä tuli useampi ripuli ja oksennus.


Urpo oli aamulla vatsataudista huolimatta ihan virkeä.

Tietysti juuri tänään isäntä on omilla reissuillaan ja emäntä töissä. Ei auttanut muu kuin ottaa matot pois ja laittaa varuiksi sanomalehteä lattialle. Jospa hän kävisi tällä kertaa ripuloimassa paperin päälle eikä seinään niin kuin viimeksi.

Tähän on tultu!

Urpo on saanut remmin kuononsa ympärille, koska on vain ajan kysymys, milloin emännän käsivarsi irtoaa. Nyt on mitta sen verran täynnä, että vetämisen on loputtava! Ensimmäiset kokeilut kuonopannan kanssa ovat olleet melko positiivisia, siis ihmisten kannalta. Urpo ei tietenkään yhtään pidä siitä, että hänen menoa rajoitetaan ja hän yrittääkin vähän väliä repia pantaa pois. Hänen on nyt kuitenkin vain totuttava siihen, että joko vetäminen loppuu tai sitten panta pysyy kuonon ympärillä.

Olemme kuulleet muilta koiranomistajilta, että vetäminen on joillakin loppunut tai vähentynyt iän myötä. Olemme saaneet myös kaikenlaisia vinkkejä ja kokeilleet ties mitä, mutta mikään ei ole auttanut kuin hetkellisesti. Olemme kuulleet sellaisistakin tapauksista, että koira on oppinut vetämään kuonopannan kanssa. Ei Urpollakaan ole remmi löysällä edelleenkään, mutta sentään vetämisessä on joku roti nyt. Ikävä myöntää tappio, mutta näillä mennään nyt, kun ei purkittaminen, käskyttäminen eikä koko liuta muitakaan kikkoja ole toiminut!

Rakkaushuolia

Voi meidän Urpo-murua! Hänellä on nyt kauhean suuria rakkaushuolia - hän törmäsi iltalenkillä kiimaiseen narttuun eikä nyt voi ajatella enää mitään muuta. Hän vain vaeltaa edestakaisin parvekkeen ja sohvan välillä ja yrittää tuijottaa meitä vetoavasti. Välillä saattaa kuulua pieni pihahduskin, että viekää minut ulos!



Paras naisystäväkin on nyt tapaamiskiellossa, sillä Dumlella on juoksut. Toivottavasti ne menevät äkkiä ohi, jotta Urpon ei tarvitse tyytyä tuijottelemaan ulos parvekkeelta.

Vesitreenit

Isäntä palasi tänään työreissultaan ja vei Urpon heti kasvattajan ja Vimma-siskon luo treenaamaan vesinoutoa. Urpolla meni hyvin, nyt meillä on väsynyt ja puhdas koira! Hän nouti veteen heitetyn linnun ihan kakisematta, joten ehkäpä saamme hänestä syksyksi sorsakoiran.


Kuva M.H.

Valitettavasti isäntä ei tajunnut ottaa Urpolta punkkipantaa pois ennen uintia, joten sen torjuntateho on varmaan viimeistään nyt tuhottu. Urpo sai sen vasta neljä päivää sitten, joten edes viikon uintikarenssi ei täyttynyt.

PS. Urpon turkki haisee puhtaudesta huolimatta epäilyttävän paljon tupakalle!

Komea poika

Useampi Urpon sisarus sekä Dumle ovat niittäneet mainetta näyttelyissä, vaikka ovatkin metsästyslinjaisia koiria. Itse emme ole innostuneet viemään Urpoa näyttelyyn, mutta voisihan sitä tietysti kerran käydä kokeilemassa. Onhan hän kaunis kuin karamelli - tai pikemmin komea kuin konvehti!

Vuosi kotona

Vuosi sitten toukokuun kahdeksantena haimme Urpon kotiin. Tässä päivän kunniaksi pieni videopätkä viime toukokuun lopulta, jolloin Bertta kävi opettamassa Urpoa koirien tavoille:

Synttärilahja

Urpohan oli viime vuonna emännän 30-vuotislahja - lahja, joka ilahduttaa vuodesta toiseen jokaisena juhla- ja arkipäivänä. Eilen kävimme Raisiossa Rekun ja Villan luona juhlimassa emännän synttäreitä.


Villa hassuna kaunottarena


Urpo ei olisi malttanut odottaa herkkuja.


Kenellä on intensiivisin katse?


Urpon ja Villan lennokasta menoa Kerttulan luontopolulla (missä Urpo sai hetken aikaa olla vapaana)


Urpo veti niin kovaa, että hänet pantiin tuplaremmiin.

Urpon paras synttärilahja emännälle oli se, kun jätimme koirat noin tunniksi kolmestaan Rekun ja Villan luo eikä hän rikkonut sillä aikaa mitään. Epäilimme häntä aivan suotta! Hän on muutenkin viime aikoina ollut kiltimmin yksin kotona kuin ennen. Olemme jo jonkun aikaa pitäneet kenkiä (ei niitä kaikista tärkeimpiä) eteisessä eikä Urpo ole koskenut niihin.

Lonkkakuvaus

Kasvattajan pyynnöstä käytimme Urpoa lonkka- ja kyynärkuvauksessa tutulla eläinlääkäriasemalla. Urpoa taisi jännittää, sillä hän hilseili aika paljonkin odotushuoneessa.


Pari minuuttia rauhoittavan piikin jälkeen Urpo jaksoi vielä kikkailla.


Ilme muuttui uniseksi melko pian.


Sitten olikin pakko painaa pää "tyynyyn".

Lääkäri ja hoitaja kantoivat Urpon toimenpiteeseen, kun rauhoittava piikki oli iskenyt tajun kankaalle. Noin puolen tunnin kuluttua pääsimme katsomaan koneelta röntgenkuvia, joista lääkäri tulkitsi, että lonkat olisivat A/A ja kyynärät 0/0. Alustava tulos on siis aivan loistava!


Kuvauksen jälkeen Urpo kannettiin takaisin odotteluhuoneeseen. Hän jaksoi tässä vaiheessa vain heilauttaa häntää hieman.

Urpo tokeni herätyspiikin saatuaan noin kymmenessä minuutissa sen verran, että pääsimme lähtemään kotiin. Hän hoiperteli autolle kuin bambi eikä jaksanut edes vetää remmissä saati innostua toisista koirista. Kotonakin hän huojui ensin vähän aika jaloillaan, mutta sitten komensimme hänet omalle paikalle, missä hän on makoillut aivan hiljaa siitä lähtien.


Omien kuivuneiden oksennuksien päällä on kotoisaa makoilla.

Lelliperse

Urpo on aivan pilalle hemmoteltu kakara! Eräänä iltana hän makoili sohvalla ja nuoli jätskinjämiä suoraan purkista, katsokaa vaikka:

Toinenkin ihme

Ehdimme vaivoin toipua viikonlopun ihmeestä, kun Urpo järjesti toisenkin! Emännän tullessa kotiin töistä tänään makuuhuoneen ovi oli taas raollaan, mutta kaikki tavarat koskemattomina ja paikoillaan. Ainoa selitys on se, että Urpo on oppinut avaamaan oven itse, sillä emme varmasti ole unohtaneet sulkea sitä kahdesti peräkkäin. Emme kuitenkaan aio ottaa sitä riskiä, että Urpo saakin päähänsä alkaa tuhota irtaimistoa, joten tästä lähtien on syytä tukkia makuu- ja vierashuoneiden sisäänpäin aukeavat ovet tuoleilla.

Uintikausi on korkattu

Viime kesänä Urpo ei vielä suostunut uimaan, mutta nyt hän on innostunut pulikoinnista. Hän pääsi kokeilemaan vesityötäkin viime viikolla kasvattajan luona noutamalla dummyn vedestä siskojensa Chisun ja Vimman peesissä. Sittemmin Urposta on tullut varsinainen vesipeto. Hänen on pakko rypeä jokaikisessä mutalammikossa, joita piisaa vakiolenkkimme varrella: