Vappuaaton metkut

Dumle ja Pätkis

Saimme tänään yllätyskutsun Dumlen ja Pätkiksen luo kahville. Se oli oikein mieluisa yllätys Urpolle ja Kärsälle, koska viime kerrasta on taas aikaa. Meno oli kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen yllättävän vaisua, mikä saattoi johtua lämpimästä säästä. Kaikkien kielet vain roikkuivat ja läähätys kuului.





Pätkis löysi auton takakontista Kärsän ihanan kepin ja otti sen tietysti haltuunsa. Kärsää kismitti moinen röyhkeys, niinpä heille tuli pattitilanne, kun kumpikin halusi kepin itselleen. He tepastelivat ympäriinsä yhteisen kepin kanssa, eikä Kärsä irrottanut otettaan edes silloin, kun Pätkis hyppäsi toisen auton takakonttiin. Lopulta Kärsä oli kuitenkin herrasmies ja antoi siskon pitää kepin.

Jälleen kerran täytyy todeta, ettei seisojia voi koskaan olla liikaa! Olisi ihanaa, jos olisi aina neljä seisojaa.

Nälkä yllätti

Eilen Urpo ja Kärsä olivat keskenään kotona koko illan. Kärsälle (oletettavasti) oli tullut nälkä kesken kaiken, sillä hän oli ottanut tiskipöydältä muovirasian, jossa oli keitettyä riisiä monta desiä. Rasian kansi oli tietysti kiinni, mutta eihän sellainen estä Kärsää. Hän on niin etevä, että hän oli saanut kannen auki ja riisit esiin. Yhtään jyvää ei löytynyt koko talosta, joten Kärsä on ollut myös tehokas siivooja. Onneksi rasiassa oli todellakin vain riisiä, joka oli kaiken lisäksi tarkoitettu koirien syötäväksi.

Hajurako

Eilen vietimme iltapäivän ja illan kyläilemällä paikassa, missä myös Villa ja Sipi olivat käymässä. Kärsä oli vieläkin ihan innoissaan Sipistä, vaikka juoksut loppuivat jo pari viikkoa sitten. Ehkäpä Kärsä haistoi nyt pieniä valkoisia vauvoja Sipin vatsassa...



Merenrantalenkillä piti tietysti pitää kuvaussessio. Koirat eivät millään asettuneet kauniisti riviin, he halusivat ehdottomasti pitää hajuraon toisiinsa. Ulkona meni muuten ihan hyvin paitsi että siellä oli rusakoita, jotka saivat koirin päät ihan sekaisin. Puolet lenkistä meni siihen, että heitä sai koko ajan komentaa. Kevät on vaikeata aikaa.

Aikainen aamulenkki

Tänään lähdimme aamulla jo puoli seitsemän aikaan lenkille, koska odotimme uutta jääkaappia saapuvaksi aamupäivällä. Lenkki oli tehtävä ennen virka-aikaa, jotta olisimme kotona kun jääkaappi tuodaan. Päivystimme pihalla tuntikausia, mutta mitään ei kuulunut. Sitten tuli tieto, ettei jääkaappia tuodakaan tänään vielä. Koirat joutuvat siis edelleen syömään aamupalaksi nappuloita, koska lihaa ei uskalla säilyttää pihalla kylmälaukussa. Se ei ehkä säilyisi, jos lämpötila nousee päivällä reiluun kymmeneen asteeseen.

Remppaväsymys

Meillä vaan rempataan koko ajan, mutta onneksi valmistuminen häämöttää jo. Tässä Kärsä poseeraa tuunatun takan äärellä. Nyt kelpaakin posettaa, sillä oranssihkosta tiilitakasta tuli varsin salonkikelpoinen rappauksen myötä. Lisäksi takka sai asiallisen lintukuvan, jonka teki eräs sukuun kuuluva keramiikkataiteilija.

Koirilla on ollut hieman tylsää viime aikoina, vaikka toisaalta heillä on ollut muutamana remppapäivänä ihan oma silittäjä ja paijaaja paikalla. Heidät on myös viety lenkille lähes normaalisti, vain parina päivänä lenkkeily on jäänyt vähemmälle. Nyt isäntä on viikon verran pois kotoa, ja remppa on sinä aikana seis, joten koirat saavat taas enemmän huomiota.

Keltaöverit

Tuttujen tuomat narsissit sopivat hyvin yhteen keltaisen talomme kanssa. Urpo joutui poseeraamaan niiden kanssa sillä aikaa kun Kärsä juoksenteli pitkin pihaa jonku ihana keppi suussaan. Sitten kun tulppaanit alkavat kukkia, niin roolit vaihtuvat, sillä Kärsän täytyy hollantilaisena tietysti poseerata kansalliskukkiensa kanssa.

Urpo-strutsi

Urpon huonot muistot

Olemme pikkuhiljaa tekemässä pinta- ja keittiöremppaa talossamme, mikä on tietysti aikaavievää puuhaa. Eilen purimme vanhaa keittiötä pois, ja Urpo-parka oli ihan stressaantunut. Hän varmaan luuli, että olemme taas muuttamassa, kun tyhjensimme kaappien sisältöä laatikoihin ja muovikasseihin. Isäntä vei koirat kunnon lenkille päivällä, mutta Urpo ei oikein osannut rauhoittua senkään jälkeen.

Urpo on muuttanut jo kaksi kertaa, tai jopa kolme, jos lasketaan se, kun hän tuli kotiin kasvattajan luota. Silloin kaikki meni hyvin eikä Urpo vaikuttanut edes huomaavan, että koti vaihtui. Toisen kerran Urpo muutti maaseudulle väliaikaiseen kotiin. Tuolloin Urpo oli pari päivää syömättä stressin vuoksi. Kolmannesta muutosta on pari vuotta aikaa. Silloinkin Urpo jätti aterioita väliin stressin vuoksi. Ei siis ihmekään, että tavaroiden pakkaaminen pukkaa Urpolle hilsettä.

Kevätrulla

Urpon jokakeväisiin rituaaleihin kuuluu maassa kieriminen. Sen jälkeen hän on ihan heinäinen ja pölyinen, joten kunnon ravistelu on paikallaan.

Kevään merkki

Eilen pihalla oli sisilisko, joka oli herännyt talvihorroksestaan ja tullut paistattelemaan päivää. Nyt täytyy siis alkaa varoa käärmeitä taas, ettei käy huonosti. Tutut ovat löytäneet koiristaan punkkejakin jo, hyi olkoon!

Aprillipäivä

Kävimme aamupäivällä juoksemassa ja näimme tien vieressä kissan, mutta Urpo ei reagoinut siihen mitenkään. Ehkä se oli hänen aprillipilansa! (Kärsä nosti hännän pystyyn, mutta ei riuhtonut valjaissa eikä haukkunut.)