Pientä kaveria moikkaamassa

Piipahdimme tänään ukin luona ja tapasimme samalla pienen Sylvi-seisojan, joka oli taas ihan innoissaan isoista kavereista. Kärsä oli aika kiinnostunut, mutta pitäytyi edelleen omissa oloissaan ja nosti karvat pystyyn heti kun Sylvi yritti lähestyä.



Urpo puolestaan oli maailman kiltein pappakoira! Hän antoi Sylvin tulla ihan iholle ja "hymyili" vain hieman, kun pentu oli liian innokas.





Ihmisten kahvitauon aikana isot seisojat köytettiin kiinni terassiin kaiteeseen ja Sylvi sai olla remmissä pöydän alla. Kaikki kolme rauhoittuivat ihmeen nätisti. Kärsäkin vain nukkui hiljaa eikä yrittänyt paeta esim. puremalla remmiä poikki.

Grilliruuan äärellä

Urpo on varsinainen herkkusuu eikä voi koskaan vastustaa kiusausta, jos on pienikin mahdollisuus saada nannaa. Tänään hän ilmestyi grilliherkkujen äärelle lipomaan huuliaan ja sehän tepsi - isäntä antoi hänen maistaa ihan vähän.

Lammella

Nyt on ollut pakko viedä koirat uimaan lammelle useampana päivänä, kun on niin tautisen kuuma. Urpo menee mielellään viilentymään vähän, ja Kärsäkin menee, jos hänelle heittää kepin. Onneksi helteiden loppu häämöttää jo!

Kesäloma häämöttää

Enää muutama päivä, niin emäntä jää kesälomalle. Sitten kun emännän loma loppuu, niin isäntä jää puolestaan lomalle. Koirille se tietää kissanpäiviä, kun ei tarvitse olla yksin kotona ainakaan yhtä paljon kuin normaalisti.

Leikkisä papparainen

Kärsä on tunkenut pikkuveljen hiekkalaatikkoon ennenkin, mutta nyt oli Urpon vuoro kokeilla sitä. Tällä kertaa siinä oli jopa hiekkaa, joten ehkäpä pappa ajatteli kaivavansa itselleen viileän kuopan sinne. Hassua joka tapauksessa!

Blondit juhannusvieraana

Juhannus pääsi alkamaan, kun Villa ja Sipi saapuivat meille eilen aamupäivällä. Urpo ja Kärsä olivat sisällä pakoilemassa hellettä ilmalämpöpumpun alla, joten he eivät kuulleet, kun auto tuli pihaan. He huomasivat vieraiden saapuneen vasta, kun Sipi haukkui pihalla. Sipi oli muutenkin oikein riehakkaalla tuulella juhannuksen kunniaksi, ja sekös lietsoi myös seisojia ilonpitoon.

Koiranelikko sai olla enimmäkseen sisätiloissa, koska ulkona oli niin kamalan kuuma. He pääsivät vain pienelle lenkille postilaatikolle ja takaisin, tosin Villa-mummo ehti tehdä kahdet kakat kukkapenkkiin. Urpo ja Kärsä puolestaan pissailivat toistensa päälle, kun olivat niin tohkeissaan merkkaamassa narttukoirien pissoja.

Päivälliseksi ihmiset nauttivat grilliherkkuja, mutta koirat eivät saaneet murun murua. Urpo ja Kärsä parveilivat pöydän ympärillä ja yrittivät tunkea sen alle kyttäämään sattumia. Onneksi sentään Villa ja Sipi osasivat käyttäytyä ja pysyivät poissa herkkujen välittömästä läheisyydestä.

Auringonnousun aikaan

Tänä aamuna isännän työpuhelin soi jo ennen auringonnousua ja herätti myös emännän, joka päätti nousta sängystä ja viedä koirat lenkille ennen kuin tulee liian kuuma. Oli oikein mukavaa tehdä pitkä lenkki jo neljän jälkeen aamulla, sillä lämpötila oli 15 asteen paikkeilla eikä missään ollut autoja eikä muita lenkkeilijöitä. Voi kun jaksaisikin joka aamu lähteä niin aikaisin lenkille!

Uintireissu

Helteet ovat taas täällä, ja koirien kanssa on lenkkeiltävä joko aamulla tai illalla. Joskus se ei ole mahdollista, esimerkiksi viikonloppuna oli pakko mennä iltapäivällä isäntäväen töiden takia. Se tiesi uintireissua läheiselle lammelle. Yllättäen Urpo oli aivan innoissaan ja pulahti veteen heti luvan saatuaan. Kärsä sen sijaan oli ihan nolona korvat luimussa eikä olisi millään mennyt veteen. Hänelle piti heittää keppi ennen kuin hän suostui pulahtamaan.

Vieraita pihalla?

Pihallamme on kenties käynyt vieraita jossain vaiheessa, sillä yhtenä päivänä takapihalta löytyi pallo, joka ei ole meidän. Naapurin koirat ovat ennenkin vierailleet meillä, joten on hyvin mahdollista, että he ovat käyneet nuuhkimassa paikkoja. Siitä ei sinänsä ole mitään haittaa, koska ne juoksevat aina karkuun, jos ne jäävät kiinni tunkeilusta. Huvittavaa kuitenkin, että ne jäivät nyt kiinni tällä tavalla.

Kettujahti pihalla

Seesteinen aamupäivä muuttui kauhujen jahdiksi, kun pienehkö kettu ilmestyi yhtäkkiä pihalle. Koirat olivat lenkin jälkeisellä lepotauolla aivan kanttuvei, mutta Kärsä bongasi ketun ja ampaisi perään, Urpo tietysti myös havaittuaan, mitä tapahtui. Ketturaukka ei paennut hyökkääjiä metsän suuntaan, vaan juoksi kohti etupihaa, mistä sillä ei ollut pakoreittiä, koska etupiha on aidattu.

Koirat ahdistivat ketun nurkkaan ja rähisivät, samoin kettu. Nyt ei siis tarvitse enää kysellä what does the fox say, koska ääni on kuultu. Emäntäkin huusi kuin palosireeni, mutta koirat eivät tietenkään totelleet näin herkullisessa tilanteessa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Kärsä päätti totella, sitten myös Urpo. He joutuivat äkkiä teljetyksi sisätiloihin, jotta kettu pääsisi pakenemaan. Ilmeisesti se ei saanut vakavia vammoja, sillä se oli luikkinut pakoon sillä välin, kun koirat olivat sisällä.



Varmistettuaan ketun päässeen pakoon emäntä päästi koirat takaisin pihalle. Se oli kuitenkin virhe, sillä he lähtivät saman tien etsimään uhriaan. Onneksi he palasivat noin puolen minuutin päästä takaisin kiltisti. He joutuivat kuitenkin olemaan jonkun aikaa kytkettynä, etteivät he enää lähtisi mihinkään. Urpo oli aivan uuvuksissa ja lämpöhalvauksen partaalla, mutta maattuaan hetken varjossa vesikupin äärellä hänen hengityksensä tasaantui.

Vetreä pappa

Kärsä ryömi kaatuneen puun alta, mutta Urpopa hyppäsi yli kuin mikäkin atleetti. Kyllä pappa välillä jaksaa, jos häntä tarpeeksi kiinnostaa!

Pyhä Sylvi

Eilen ukin luona tapasimme pikaisesti myös naapurin Sylvi-koiran. Kärsä oli edelleen sitä mieltä, että pentukoira on ihan kauhea, joten hän sai makoilla autossa, mutta Urpo moikkasi Sylviä.

Tapaamisen yhteydessä Urpo ja Kärsä lahjoittivat Sylville kaksi riekonsiipeä, joilla hän voi treenata lintuhommia.

Retkellä ukin luona

Aamulla satoi vettä kovasti, joten emme lähteneet lenkille. Sen sijaan lähdimme ukin luo retkeilemään ja tapaamaan ystäviä. Ihan ensin piti varmistaa, ettei pöydällä ole mitään ruokia, ettei kävisi niin kuin taannoin, kun Urpo ahmaisi monta karjalanpiirakkaa huiviinsa ruokapöydältä.









Kun sade taukosi, pääsimme retkelle upeisiin maisemiin luontopolulle. Koirat saivat kulkea ilman remmiä, mutta käskyn alla isännän vierellä koko ajan. Ihan loppumatkasta alkoi sataa vettä, ja ehdimme sisätiloihin juuri ennen kuin alkoi kauhea myrskytuuli ja rankkasade.





Sisällä piti taas olla tarkkana, ettei Urpo olisi lipaissut kakkua, joka oli pöydällä. Hän päivysti isännän takana siltä varalta, että hänelle olisi herunut edes pieni murunen, mutta mitään ei tippunut. Jopa pikkuveli söi kakkunsa sotkematta, joten koirille ei tosiaankaan jäänyt mitään.

Perjantainamit

Urpo ja Kärsä saivat viime viikolla uudet puruluut, joita kaluta pihalla. Heille tuli kuitenkin hieman kireä tunnelma niistä, joten ne laitettiin jäähylle. Tänään he saivat kokeilla uudestaan, ja nyt meni paremmin.

Kärsä kävi heti omansa kimppuun ja kalusi sitä suu vaahdossa, mutta Urpo vain vahti luutaan. Kun oli aika laittaa luut pois odottamaan seuraavaa kertaa, Urpo oli jo nukahtanut aarteensa viereen ja hädin tuskin heräsi siihen kun emäntä vei sen pois.

Koronakevät

Koronavirus on uutisten ja somen mukaan vaikuttanut monen koiran elämään, kun ihmiset ovat jääneet kotiin etätöihin tai joutuneet lomautetuiksi, eikä koirien ole enää tarvinnut olla yksin kotona työpäivien ajan. Meillä tilanne on ollut eri, koska sekä isäntä että emäntä ovat kriittisillä aloilla, joilla työtä piisaa. Onneksi sentään emäntä tekee epäsäännöllistä työtä, niin koirien ei tarvitse aina olla kaikkia arkipäiviä yksin.

Meillä korona vaikutti ensimmäisten viikkojen aikana lähinnä siten, että lenkkipolut olivat täynnä sauvakäveleviä mummoja. Joka mutkassa tuli joku vastaan, mikä on aina hankalaa kahden ison koiran kanssa, jotka haluaisivat haistella hajuja eri puolilla polkua. Ilmeisesti mummojen kunto ei kuitenkaan riittänyt, sillä huhtikuun alkupuolen jälkeen tilanne lenkkipoluilla on taas normalisoitunut. Nyt mummot pääsevät onneksi taas kirjastoon ja kahvilaan viettämään aikaa, niin metsässä on tilaa.

Papan läheisyydenkaipuu

Urpo on aina välillä vähän läheisriippuvainen. Yhtenä päivänä hänelle kelpasi seuraksi pienin pikkuveli, jonka syliin hän meni sohvalle.