Kotia kohti

Kolme viikkoa on mennyt ja huomenna Urpo lähtee viimein tekemään matkaa kotia kohti. Ikävä on suunnaton, mutta onneksi hänellä on ollut aivan mahtava loma. Hänellä on kuulemma kunto kasvanut valtavasti, sillä hän on aamuisin ollut täynnä virtaa, vaikka edellinen päivä olisi ollut tiukka metsäpäivä.

Tämän viikon hän on viettänyt Posiolla Moukun kanssa. Pojat tulevat kuulemma oikein hyvin toimeen, (hyvin suttuinen) kuvakin sen jo todistaa:


Pojat lepäämässä

Urpolla on ollut paljon hyviä tilanteita metsällä. Mukaan on tietysti mahtunut epäonnistumisiakin. Välillä hän on saatellut liikaa, jolloin isäntä on joutunut ottamaan kolinapurkin käyttöön. Kolinapurkki on tyhjäksi juotu tölkki (niitä reissussa onkin varmaan piisannut), joka on täytetty esim. kovilla herneillä. Kun Urpo tekee jotain väärin, isäntä heiluttaa purkkia ja viestii hänelle sen avulla, että nyt meni pieleen. Kikka on kasvattajalta opittu ja se on ilmeisesti toiminut hyvin.

Nyt on kuitenkin tämän syksyn Lapin-reissu lopuillaan. Huomenna näihin aikoihin Urpo on jo kotona sotkemassa ja kikkailemassa, joten uusin ja kallein matto löytäköön tiensä takaisin kellariin!

Äitinsä poika

Urpo on selvästi tullut emäänsä Almaan, joka on tunnetusti perso herkuille ja on pihistänyt ruokia pöydältä kerran jos toisenkin. Isäntä lähetti nimittäin seuraavan viestin Inarista:
Urpo haki tänään metsässä lintuja tosi hyvin ja laajasti. Lisäksi hyvä seisonta koppelolle. Illalla otti kuitenkin hirvipaistin pöydältä omin luvin. Nyt Rääkkä on jäähyllä.

Terveiset Inarista

Urpo on nyt Inarissa noin viikon verran. Isäntä ajoi sinne eilen, ja tänään oli vuorossa metsäpäivä.



Ensimmäisen viiden minuutin sisällä oli jo lintu tontissa, joten odotettavissa lienee, että Inarin-loma jatkuu hyvissä merkeissä.

Metsällä

Urpo on taas ollut metsällä pari päivää. Hänellä on mennyt vaihtelevasti niin kuin olettaa voikin, kun kyseessä on puolivuotias veitikka. Hän oli tänään sössinyt pari tilannetta, sitten hoitanut yhden tilanteen niin mallikkaasti, että lintu saatiin alas.

Pohjoisessa on sen verran viileää, että Urpolla on välillä ollut kylmä. Isäntä on joutunut käärimään hänet oman peiton sisään taukojen aikana ja siellä hän on sitten kyyhöttänyt ja tärissyt. Talveksi lienee pakko hankkia kunnon mantteli, jos tulee yhtä kylmää kuin viime vuonna.

Yksinolo on kuulemma hankalaa mökillä. Urpo jää yksin vain huutaen. Jos hän vähänkin aavistaa, että isäntä on lähdössä johonkin, niin hän antaa pahaa silmää. Toivon mukaan yksinolo sujuu paremmin kotona, sillä lokakuun alussa isäntä menee muutamaksi päiväksi töihin, jolloin Urpon on pärjättävä yksin emännän työpäivien ajan.

Puolivuotias!

Urpo täyttää tänään puoli vuotta! Toivottavasti isäntä on muistanut antaa hänelle maksalaatikkoa, jossa on puolikas nakki pystyssä.


Kuva on otettu 10.5. kun Urpo oli kaksi kuukautta vanha ja ollut kotona kaksi päivää.

Onnea koko Marvel Comics -pentueelle!

Reissukuulumisia

Hienon ensimmäisen päivän jälkeen metsästys on jatkunut pohjoisessa. Urpo ei ole päässyt hommiin muuten kuin tekemällä hakuja ja juoksentelemalla pitkin metsiä, mutta onhan sekin hyvää kokemusta tulevan varalle. Muutama lintukin on saatu alas, joten nälkäkuolema ei ainakaan uhkaa.



Tänään hän on viettänyt lepopäivää nukkumalla alasängyssä vällyjen seassa. Yleensä emäntä nukkuu alapedillä, joten taidanpa saada Urposta lämmikkeen, kun taas joku kerta pääsen itsekin mukaan pohjoiseen.

Viesti pohjoisesta

Ja seisojan titteli ansaittu!

Hei hei, Urpo!

Uusi juomakuppi ja oma peitto lähtivät mukaan

Nyt Urpo on lähtenyt reissuun. Pieni komentajakapteeni oli eilen illalla ja tänä aamuna melkoisen levoton ja vaati koko ajan huomiota ja herkkuja. Hän taisi aavistaa, että pian tapahtuu jotain jännää. Jaksaapahan nukkua autossa tänään koko päivän.

Emäntä toivottaa kyynelsilmin hyvää reissua!

Viimeinen päivä

Urpo on nyt viimeistä päivää kotona ennen pohjoisen metsästysreissua. Hän otti aamupäivän ihan rennosti lepäillen. Illalla oli vuorossa kenraaliharjoitus kyyhkypassissa, joka oli mennyt hyvin. Yksi lintu oli saatu alas - Urpo oli noutanut sen ja tuonut suoraan isännän käteen kuten viimeksikin.



Aamulla on aikainen lähtö. Urpo joutuu varmaan lähtemään matkaan hieno silkkinen turkki ihan märkänä, sillä emäntä saattaa vuodattaa "muutaman" kyyneleen...

"Pitkä" lenkki

Eilen suunnittelimme tälle päivälle pidempää lenkkiä Dumlen kanssa, mutta kuinkas kävikään, sekä emännät että koirat olivatkin liian uupuneita! Ajoimme heti aamusta Dumlen isäntäväen tontille, missä oli tarkoitus siirtää muutama puunrunko paikasta toiseen ja antaa koirien painia keskenään sillä aikaa. Siirrettäviä puita olikin paljon odotettua enemmän ja lisäksi tontilla hääri kaivurimies koneineen, joten emme voineet päästää koiria autosta ulos. Me emännät huhkimme siis keskenämme, mutta lopuksi päästimme sentään koirat juoksemaan pellolle.





Tontilta ajoimme Vahtoon hiekkakuopalle uittamaan koiria. Urpo-raukka ei suostunut uimaan vaan jäi rannalle ruikuttamaan, kun Dumle haki lelua vedestä. Koitimme rohkaista häntä, mutta ei hän halunnut uida. Kerran hän tosin lensi veteen päätä myöten, kun Dumle pääsi yllättämään hänet vesirajan tuntumassa.



Urpo oli kyllä hyvin kiinnostunut lelusta, mutta antoi Dumlen hakea sen ja hyökkäsi kimppuun vasta, kun Dumle oli tuonut sen rantaan.







Välillä Urpo toki sai lelun itselleen ja sitten mentiin ja lujaa! Koirat juoksivat pehmeässä hiekassa peräkanaa, kunnes olivat aivan uuvuksissa.









Pitkä lenkki jäi siis tekemättä, koska sekä koirat että emännät olivat liian väsyneitä. Löysimme kuitenkin varsin lupaavan näköisen reitin, joka kuuluu Kuhankuonon retkeilyreitistöön. Sinne on suunnattava, jahka Urpo on kotiutunut syysreissultaan lokakuussa.

Sadetreffit

Tänä aamupäivänä Urpo pääsi jälleen kerran treffeille Dumlen kanssa. Vettä tuli välillä paljonkin, joten kalliot olivat liukkaita. Koirat keskittyivätkin enemmän hakuun ja yleiseen juoksenteluun kuin toistensa kimpussa jamuamiseen. Dumle sai yhden seisonnankin tehtyä, mutta emme nähneet mille.



Urpo painoi menemään ja oli välillä poissa aika pitkäänkin. Huutelun ja viheltelyn avulla hän palasi aina takaisin. Ei hän siis missään kaukana voinut käydä.



Heitimme heille namin maahan ja käskimme etsiä. Dumlehan sen vanhempana ja viisaampana löysi. (Tai sitten Urpo halusi vain olla kohtelias mahdollista tulevaa morsianta kohtaan ja antoi hänen löytää sen!)

Huomiseksi suunnitteilla on pidempi lenkki lähialueilla ja mahdollisesti myös uintireissu. Dumle on kuulemma kova tyttö uimaan, joten ehkäpä Urpokin innostuu.

Ison tytön kanssa hippasilla

Bertta-mummeli tuli tänään opettamaan Urpolle, miten isot koirat leikkivät. Bertta on jo vanha ja raihnainen, joten kovin kauan he eivät voineet kisailla, mutta kyllä Berttakin sai Urpon seurassa pari pikkukoirakohtausta.


Urpon korvatervehdys


Kisailua Urpon löytämästä sienestä


Sivistynyttä seurustelua, kunnes...


...ryppykuonoilu alkoi.


Urpo tietysti esitteli uusia hampaitaan, joita Bertta ei ollut ennen nähnytkään.


Bertta joutui pitämään pienen läähätystauon.


Urpo ei paljon taukoja kaivannut!