Landepaukku

Urpo on nyt muuttanut uuteen kotiin maaseudulle. Hän on ollut hieman stressaantunut kaikesta hässäkästä ja aina rauhallisen hetken tullen uni on maistunut.



Kuten ennalta arvasimme, hän omi itselleen paikan sohvalta mahdollisimman läheltä uunia. Eilenkin hän makoili siinä tuntikausia ja oli lopulta ihan kuuma koira. Onneksi hänen ei tarvitse heti olla koko päivää yksin kotona, vaan hän saa ensin pari viikkoa totutella uuteen kotiin isäntäväen kanssa.

Gironin Hienohelma

Urpo ei voi liata hienoja tassujaan, joten hän kulkee lumista reunaa pitkin!

Alman toisen pentueen pallerot ovat nyt saaneet nimensä:

Gironin Hermosaha
Gironin Peltiheikki
Gironin Proto-Sisu
Gironin Rahikainen
Gironin Rajakiista
Gironin Emma
Gironin Polttopullo
Gironin Telamiina

Kuka arvaa, minkä pennun omistaja on etukäteen päässyt vaikuttamaan koiransa viralliseen nimeen?!

Uusi peitto

Urpo saa uuteen kotiin uudet Ikean fleecepeitot, tällä kertaa persikanväriset. Persikka sopii niin hyvin yhteen Urpon ruskean turkin kanssa.

Dumle tuli kylään

Tänään Dumle tuli käymään Urpon uudessa kodissa. Urpo ei ole uskaltanut yksin mennä pihalla olevaan koirankoppiin, mutta Dumlen näytettyä mallia Urpokin rohkeni.







Dumle oli muutenkin hulluttelutuulella: hän yritti loikata kopin katolle, mutta ei ihan onnistunut, vaikka hänellä onkin kokemusta agilitystä. Dumle-parka putosi selälleen epäonnistuneen yrityksen päätteeksi, mutta se ei näyttänyt paljon haittaavan.







Kävimme myös hiukan tutkimassa paikkoja ja löysimme ainakin mukavan pellon. Pitää sitten varsinaisen muuton jälkeen tutustua ympäristöön paremmin. Oli kyllä oikein surku palata kaupunkiin maalla vietetyn yön jälkeen. Oli niin ihanaa päästää Urpo ovesta ulos ilman remmiä (ja mennä itse perässä yöpuku päällä)!



PS. Urpo sai viime yönä nukkua emännän kainalossa. Sänky on vielä vanhassa kodissa, joten nukuimme vuodesohvalla, joka on makuuhuoneen ulkopuolella. Muuton jälkeen palaamme takaisin normaaliin päivä- ja yöjärjestykseen, eli isäntäväki nukkuu makuuhuoneessa ja Urpo omissa oloissaan.

Rautahermo

Elämme muuttolaatikoiden keskellä, ja vähän väliä joku kantaa tavaraa ulos Urpon kodista, mutta hän suhtautuu kaikkeen tyyneydellä. Vaikka muuttaminen on aina inhottavaa, niin se olisi paljon inhottavampaa, jos kaiken lisäksi riesana olisi vouhottava koira. Meidän viilipyttymme vetelee vain sikeitä, tässä kuvassa uuden kodin sohvalla. Vietämme nimittäin tämän yön uudessa kodissa maaseudulla, koska Urpon on hyvä saada totutella tähän taloon.

Pentusirkus

Kävimme tänään moikkaamassa Urpon kuusiviikkoisia pikkusisaruksia. Samalla tapasimme pienen malipojan, joka piti kauheaa ääntä kuistilla melkein koko vierailun ajan. Urpo sai olla pihalla sillä aikaa, kun ihastelimme pentuja, ja nyt hän onkin aivan rättipoikki.


Ässä-poika


"High five!"


Reilu meininki - kaveria hännästä kiinni!




Kenkä muuntautui puruleluksi heti, kun pienet pedot pääsivät vapaaksi.



Kuusiviikkoiset ovat vielä aika surkeita otuksia.


Pennuilla oli kova halu mennä ja mesota.


Mikä naama!


Ruoka-astialla kävi melkoinen kuhina.


Tässä on Gironin Rajakiista eli Kiista.


Näin se Kiista-poika nukkui.

Olisi ollut ihanaa ottaa joku pieni pallero mukaan, mutta ehkäpä Urposta riittää meille koiraksi vielä jonkun aikaa!

Uusi koti

Muutamme piakkoin uuteen (joskin väliaikaiseen) kotiin maaseudulle. Nykyinen asunto on irtisanottu, joten tänne emme enää palaa. Tänään Urpo pääsi tutustumaan uusiin paikkoihin.


Käyköhän siinä niin, että Urpo valtaa uuninedustan itselleen?


Tavaraa on toistaiseksi vähän, mutta onneksi Urpo sai anastettua emännän hanskan leikkikaluksi.


Onneksi Urpo on saanut harjoitella portaissa kävelyä ensimmäisessä kodissaan.


Pihalla on Urpolle oma koppi. Hän ei ainakaan vielä uskaltanut mennä sisälle.


Takapihalla on hieno kallio.


Talon takana on mukava metsikkö, josta Urpo onnistui jo löytämään luun.


Lähitienoon maisemat ovat kohdillaan ainakin kevättalvisen auringonlaskun aikaan.

PS. Eilisiltä treffeiltä löytyy paljon hyviä kuvia täältä ja täältä.

Blogitreffit

Monien peruutuksien jälkeen saimme tänään vihdoin järjestettyä blogitreffit Urpolle, Elsalle ja Caralle sekä Viksulle. (Alunperin meidän piti tavata jo helmikuun alussa, mutta Elsan ja Viksun juoksujen takia pääsimme treffaamaan vasta tänään.)


Australianpaimenkoira Viksu (ja Urpon häntä)


Urpolla riitti vauhtia tuttuun tyyliin.

Kokoonnuimme Viksun ja Caran luona maaseudun rauhassa ja lähdimme pienelle kävelylenkille. Koirille se oli tosin pikemminkin juoksulenkki. Viksulla ja Caralla on aivan ihana kotipaikka, koska tilaa on riittämiin eikä koirien tarvitse omilla mailla olla remmissä lainkaan. Olemme hieman kateellisia!


Elsa ja Urpo


Elsan tapasimme ensimmäistä kertaa jo Junkkareissa.

Caralla on ihan oma fasaanitarha, jota kävimme tietysti katsomassa. Koirat haistoivat heti, että aidan takana on jotain mielenkiintoista. Bretonitytöt Elsa ja Cara pääsivät katsomaan lintuja sylistä, mutta Urpo on sen verran iso, ettei häntä viitsinyt kukaan ottaa syliin. Urpo näki linnut kunnolla vasta, kun ne pölläytettiin ilmaan. Siitähän Urpo riemastui ja alkoi kiertää aitausta kauhealla tarmolla.


Fasaanit tarhassaan


Urpolle tuli kiire kiertää tarhaa oviaukkoa etsien.


Linnut nähtyään Elsa kiinnostui haavista. Voihan niitä silläkin pyydystää.


Urpo ihan vauhkona

Fasaanikatselmuksen jälkeen siirryimme sisätiloihin. Siellä Viksu komensi Urpoa vähän tiukemmin ja Urpo oli ihan kusi sukassa, mutta ei se mitään - hyvä vaan, että joku joskus palauttaa Urpon maan pinnalle. Ei joka paikassa voi olla huomion keskipisteenä koko aikaa niin kuin kotona.


Cara viihtyi rapsuteltavana.


Elsa ei ollut täysin sinut Urpon kanssa, koska tämä on niin iso.

Kahvittelun jälkeen oli vuorossa vielä pieni ulkoilutuokio. Urpo löysi jäniksenpapanoita ja söi niitä kuin suurtakin herkkua. Ulkona Urpo rentoutui taas hieman ja uskalsi jopa haastaa Viksua leikkiin. Kun Viksu ei reagoinut toivotulla tavalla, Urpo alkoi haukkua komentaakseen toisia mukaan kisaan. Naapurin koira kuuli haukun ja rupesi vastailemaan siihen. Lopulta kaikki koirat haukkuivat kuorossa, kunnes naapuri ilmeisesti vei koiransa sisälle räksyttämästä.


Tässä viilettää Cara.


Urpo ja Cara rinta rinnan


Haukkukuoro

Kiitokset Viksun ja Caran isäntäväelle tarjoiluista ja isännöinnistä sekä Elsan porukoille seurasta ja treffien alkuunpanosta! Ehkäpä järjestämme joskus toisetkin blogitreffit.

PS. Pahoittelut, jos Elsa ja Cara ovat menneet sekaisin joissakin kuvateksteissä. Amatööri ei vielä erota heitä sataprosenttisesti!

Kaksivuotias

Urpo on tänään viettänyt kaksivuotispäiväänsä hieman kurjissa merkeissä. Isäntä otti ja lähti reissuun nimittäin jo aamupäivällä ja sen jälkeen Urpo on tavoillensa uskollisena koko ajan kytännyt alaoven kolauksia siltä varalta, että isäntä tulisi takaisin. Kaiken lisäksi Urpo joutuu pian jäämään koko yöksi yksin kotiin, kun emäntäkin lähtee töihin.

Päivään on onneksi mahtunut mukaviakin juttuja:


Varikset saivat Urpon seisomaan kauniisti.


Ulkona hän hyppäsi aina välillä syliin.



Urpo istui nätisti ja sai ihanan nakkiaterian.


Illalla oli pakko pukea takki päälle, koska ulkona oli kamala viima.

Marvel Comics -pentueen eli koko kennelin ensimmäisen pentueen toisen synttärin aattona tuli sellainen tieto, että Kennel Gironin on saanut Saksanseisojakerhon lyhytkarvaisten saksanseisojien vuoden 2012 kasvattajataulun. Taulu myönnetään kasvattajalle, jonka kasvatteja on eniten palkittu kaer-kokeissa. Onnea meille kaikille siis myös tämän tittelin johdosta! Upeita koiria, jotka toivon mukaan saavat viettää vielä monta syntymäpäivää!