Urpo selvisi hengissä ensimmäisestä joulustaan, vaikka saimme ulkoilla susien keskellä myrskyssä näin hieman kärjistäen. Onneksi kuulimme vasta joulupäivän iltana, että lähiseudulla oli nähty susi, sillä muuten olisi voinut jäädä joulupäivän suolenkki tekemättä. Tapaninpäivän myrskystäkin selvisimme, vaikka monta puuta oli kaatunut meidän metsäpoluillemme.
Urpo lähti siis jouluaaton iltapäivänä emännän kanssa Raisioon Rekun ja Villan luo. Emme ehtineet ulkoilla kovin paljon ennen lähtöä, koska meidän piti keräillä voimia, mutta onneksi Villa pitää aina huolen siitä, että Urpolla on tekemistä ja päänvaivaa.
Villan ja Urpon kuvionukuntaa
Urpo harjoitteli portaissa kävelyä. Se oli hieman pelottavaa, sillä Rekku tykkää pitää majaa portaiden alla.
Otsasuoni pullotti, kun ei päässyt sohvalle. Kuva A.S.
Onneksi Rekku lainasi Urpolle häkkiään.
Kuva piti ottaa äkkiä ennen kuin heillä alkoi valua kuola!
Villa oli loukannut tassunsa johonkin iltalenkillä. Emme kyllä huomanneet sitä ennen kuin olimme jo kotona ja lattialta löytyi veritippoja.
Joulupäivä valkeni yhtä sateisena kuin jouluaatto, mutta olimme reippaita ja kävimme suolenkillä Rehtsuolla. Kävelimme reittiä niin pitkälle, että polulla olevat myrskyn kaatamat puut alkoivat haitata etenemistä huomattavasti. Puut ovat olleet polulla jo ainakin kesästä lähtien, näin tiesi kertoa seurueen jäsen, joka oli kävellyt reitin jo aiemmin. Muutenkin pitkospuut ja lankut olivat valitettavan huonossa kunnossa. Toivoisimme, että niihin voisi panostaa enemmän.
Illalla sukulainen lähetti viestin, että Isosuon ulkoilualueella oli nähty outo susi, joka oli seurannut ulkoilijoita. Voi olla, ettemme ihan heti lähde mihinkään vaellukselle. Susienhan kuuluisi välttää ihmisiä, mutta viime aikoina on uutisoitu hieman toisenlaisista tapauksista. Erittäin epätodennäköistähän se on, että joutuisi suden suuhun, mutta kieltämättä nyt on pieni pelko persiissä.
Nousiaisten rajalla
Rekku komeana kiilusilmänä
Villa - melkein valkoinen paimenkoira
Villa ja Urpo jaksoivat kisata. Ainakin Urpo.
Rekku viihtyi enemmän omissa oloissaan keppien kera.
Kun polku alkoi näyttää tältä, käännyimme takaisin.
Onneksi näin nättiä suota kelpasi katsoa uudemmankin kerran.
Joillakin oli tosin jotain paljon kiinnostavampaa puuhaa kuin maisemien ihailu.
Rekku oli lenkin jälkeen niin poikki, että hän nukahti vahingossa kamalan kakrun viekkuun.
Tapaninpäivän aamuna ulkona oli melkoinen myrsky. Tuuli niin kovaa, että katto rytisi. Koiranomistajilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja: ulos on lähdettävä säällä kuin säällä. Emme sentään menneet metsään vaan pellolle. Läheisessä talossa olivat ikkunat pimeinä, eli siellä oli ilmeisesti sähkö poikki. Vähän matkan päässä näimmekin pyörätielle pudonneen sähköjohdon, jonka päälle oli kaatunut puu.
Aamupäivällä suuntasimme Urpon kanssa kotiin Turkuun. Lähdimme saman tien katsomaan myrskyä Luolavuoren vanhalle kaatopaikalle. Siellä oli turvallista liikkua poissa kaatuvien puiden ulottuvilta.
Aurinko tuli esiin, joten Urpo pääsi poseeraamaan korvat tuulessa lepattaen.
Melko harvinainen tapaninpäivän maisema
Tuuli alkoi laantua vähän, joten kuljimme metsän läpi takaisin kotiin. Näky oli kuin sotatantereella - puita laossa siellä täällä. Onneksi suurin osa on nyt jo raivattu.
tiistai 27. joulukuuta 2011
lauantai 24. joulukuuta 2011
Aattoaamu
Urpon ensimmäinen jouluaatto valkeni harmaana ja sateisena. Hän löysi pihalta sulaneen lumiukon nokan ja toi sen sisälle.
Urpo oli ollut koko yön yksin kotona niin kiltisti, että hän sai avata Dumlen lahjan heti aamupäivällä. Paketin avaaminen olikin hänestä oikein mukavaa puuhaa, sillä samanlaisia hommia hän tekee päivät pitkät olleessaan yksin kotona.
Paketista paljastui siis joulukuusen muotoinen herkku ja jouluinen luu. Kyllä hänen nyt kelpaa! Aika ammattimainen paketinavaus muuten noin ensikertalaiselle.
Urpo oli ollut koko yön yksin kotona niin kiltisti, että hän sai avata Dumlen lahjan heti aamupäivällä. Paketin avaaminen olikin hänestä oikein mukavaa puuhaa, sillä samanlaisia hommia hän tekee päivät pitkät olleessaan yksin kotona.
Paketista paljastui siis joulukuusen muotoinen herkku ja jouluinen luu. Kyllä hänen nyt kelpaa! Aika ammattimainen paketinavaus muuten noin ensikertalaiselle.
perjantai 23. joulukuuta 2011
Joulunokoset
Urpo aloittaa ensimmäisen joulunsa olemalla yksin kotona koko aattoyön. Isäntä on nimittäin töissä ja emäntäkin joutuu kohta lähtemään sorvin ääreen - emme ole kovin innokkaita joulunviettäjiä, joten emme edes yrittäneet vaihtaa työvuoroja. Urpo pääsi kuitenkin ottamaan jouluun pienen varaslähdön nukkumalla päiväunet tontun kainalossa sohvalla.
Dumle kävi eräänä päivänä yllätysvierailulla ja toi Urpolle joululahjan. Nyt jännitämmekin, että mitä paketista mahtaa löytyä. Huomenna se selviää!
Dumle kävi eräänä päivänä yllätysvierailulla ja toi Urpolle joululahjan. Nyt jännitämmekin, että mitä paketista mahtaa löytyä. Huomenna se selviää!
maanantai 19. joulukuuta 2011
Sohvanvaltaaja
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Pikkujoulut
Joulu lähestyy, ja tänään oli pikkujoulujen aika. Kävimme glögillä Rekun ja Villan luona, missä myös Bertta oli vähän aikaa. Kaikki koirat olivat olleet aivan rauhassa raatoina lattialla, kunnes Urpo-apina saapui paikalle. Silloin alkoi sirkus: Urpo haastoi Villan leikkiin Rekun ja Bertan pudistellessa päitään kakruille.
Bertan lähdettyä lelukorin kansi avattiin, ja Rekku omi itselleen ihanan vaniljantuoksuisen silikonipallon. Urpo uskalsi vain ihailla sitä kauempaa.
(Kuvien laatu huimaa taas päätä!)
Villa-paholainenkin antoi Rekun pitää pallonsa.
Urpo kaasutteli pitkin päivää oikein olan takaa. Vähän väliä jouduimme avaamaan terassin oven kamalan katkun takia. Ilmavaivojen syy lienee se, että vaihdoimme Urpon ruokamerkkiä pari päivää sitten. Hän söi pentuna erästä kallista ruokaa, jonka vaihdoimme edullisempaan syksyllä. Halpa muona ei kuitenkaan ollut kovin laadukasta, sillä se sai aikaan melkoisen kakkarallin. Siirryimme siis parin kokeilusäkin jälkeen takaisin kalliimpaan merkkiin.
Pikkujouluihin emme muistaneet ottaa Urpon ruokia mukaan, mutta hän sai onneksi maistaa Rekun nappuloita. Varsinaisena jouluna pitää olla tarkempi, sillä meidät on kutsuttu Rekun ja Villan luo yökylään! Tuleekohan sinne joulupukki?
Bertan lähdettyä lelukorin kansi avattiin, ja Rekku omi itselleen ihanan vaniljantuoksuisen silikonipallon. Urpo uskalsi vain ihailla sitä kauempaa.
(Kuvien laatu huimaa taas päätä!)
Villa-paholainenkin antoi Rekun pitää pallonsa.
Urpo kaasutteli pitkin päivää oikein olan takaa. Vähän väliä jouduimme avaamaan terassin oven kamalan katkun takia. Ilmavaivojen syy lienee se, että vaihdoimme Urpon ruokamerkkiä pari päivää sitten. Hän söi pentuna erästä kallista ruokaa, jonka vaihdoimme edullisempaan syksyllä. Halpa muona ei kuitenkaan ollut kovin laadukasta, sillä se sai aikaan melkoisen kakkarallin. Siirryimme siis parin kokeilusäkin jälkeen takaisin kalliimpaan merkkiin.
Pikkujouluihin emme muistaneet ottaa Urpon ruokia mukaan, mutta hän sai onneksi maistaa Rekun nappuloita. Varsinaisena jouluna pitää olla tarkempi, sillä meidät on kutsuttu Rekun ja Villan luo yökylään! Tuleekohan sinne joulupukki?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)