Heinäkuun viimeinen retki

Kesä on mennyt aikalailla retkeillessä ja tänään ehdimme vielä Marttilaan lempireitille.





Sääennuste ei lupaillut mitään erityistä hellettä, mutta kylläpä oli kuuma! Urpo alkoi läähättää jo alkumatkasta ja Kärsä etsi epätoivoisesti viilennystä suossa rämpien.





Onneksi laavulla oli viileää. Urpo masentui hiukan, kun hän ei yltänyt kerjäämään tarpeeksi lähelle, mutta hän sai kuitenkin pienen maistiaisen pikkuveljen piirakan jämistä.

Kotona lempipuuhassa

Mökkireissu oli lyhyt ja ytimekäs, ja nyt koirat ovat palanneet kotiin lempipuuhaansa eli terassille ottamaan aurinkoa.

Reissukuvia

Itikoita päässä


Lintujen hajuja haistelemassa


Uidako vai eikö uida?


Urpo rentoutuu


Kaikki pienet samassa sängyssä

Mökillä rötväämässä

Matka oli pitkä, mutta vihdoin koirat ovat päässeet mökille rötväämään. Tiedossa on metsässä samoilua ja kalastusta. Ihanaa, että Urpokin pääsi vielä pohjoiseen mökille!

Valmiina lähtöön

Tänä aamuna oli vihdoin aika lähteä mökille. Koirat pyörivät jaloissa, mutta hyppäsivät autoon odottamaan heti kun takaluukku oli avattu. Siellä he makoilivat ja varmistivat pääsevänsä mukaan sillä aikaa, kun isäntä vielä pakkaili viimeisiä tavaroita.

Kun jotain on tekeillä

Koirat vaistoavat heti, kun jotain on tekeillä. Tänään isäntä on pakannut tavaroita huomista mökillelähtöä varten, ja koirat ovat olleet aivan levottomia.



Urpo kerjää nameja koko ajan ja Kärsä kulkee perässä joka paikkaan. Tällä kertaa he onneksi pääsevät mukaan reissuun, niin ei mene levottomuus täysin hukkaan.

Jahtiin pitäisi päästä

Aamulenkillä tiellä palloili melkoisen rohkea sepelkyyhky. Lintukoirat olivat tietysti innoissaan seisomassa sitä, ja lintu päästi ne ihan lähelle ennen kuin singahti lentoon. Sitten se laskeutui puun oksalle, eikä Urpo meinannut päästä eteenpäin ollenkaan, kun hän olisi halunnut jäädä seisomaan ylhäällä istuvaa lintua.

Mustikkametsässä

Mustikat alkavat olla kypsiä, joten kaikki liikenevä aika kuluu mustikkametsässä. Kärsäkin tykkää marjoista tietysti ja lähtee mielellään mukaan. Metsässä on mukava tehdä pesä ja rötvätä rauhassa.

Vierailu fani- ja antifanikerhon luona

Eilen käväisimme Sipin ja Nukan luona kylässä. Sipi ei toivottanut koiravieraita lainkaan tervetulleiksi, mutta Nukka oli haltioissaan. Kärsä ei alkuun edes uskaltanut tulla eteistä pidemmälle, koska hän ei taas voi sietää Nukan liehittelyä. Myöhemminkin Kärsä jäi nurkkaan luimistelemaan surkeana.







Onneksi olkkarista löytyi korillinen ihania luita, joita Kärsäkin innostui kaluamaan. Urpo ei ollut moksistaan Sipistä eikä Nukasta. Hän antoi Nukan pussailla ja Sipin irvistellä välittämättä tuon taivaallista.





Pihalla oli helpompi hengittää, kun oli väljemmät tilat. Ihmisten ruokailun aikana Kärsä makoili kiltisti terassilla liikumatta, mutta Urpo sikaili ja lähti vaeltamaan pitkin pihaa välillä pöydän ääressä kerjäten. Papparaisella on papparaisten säännöt.

Kauppakokeilu

Kesällä ei oikein voi jättää koiria autoon edes kaupassakäynnin ajaksi, mutta erään paikallisen marketin pihalla on häkki, johon koiran voi jättää. Idea on hyvä, koska häkissä on kolikolla toimiva lukko, niin kukaan ei pääse kiusaamaan tai varastamaan koiraa.



Häkitys ei kuitenkaan toimi helteellä, koska häkit on sijoitettu aurinkoiseen paikkaan. Kerran Urpo ja Kärsä kuitenkin saivat olla häkissä muutaman minuutin. Se meni ihan hyvin, mitä nyt Kärsä jäi haukkumaan perään, mutta hän oli lopettanut siinä vaiheessa, kun emäntä tuli kaupasta.

Häkitys toimisi varmasti paremmin viileämmällä säällä, mutta toisaalta silloin sille ei oikein ole tarvetta, koska koirat viihtyvät autossa ihan hyvin.

Taas kädet sonnassa

Kärsä on nyt erikoistunut kylvämään kakkaa emännän käsiin. Viime juoksulenkillä hajosi kakkapussi, tänään oli toisenlainen ongelma.



Kärsä kyyristyi tarpeilleen sellaiseen paikkaan, mistä ei tarvitse kerätä jätöksiä, mutta tällä kertaa hän oli syönyt heinää niin, että kakka jäi roikkumaan pyllystä. Kärsää oli pakko auttaa hieman, ja onneksi vieressä oli joku iso- ja runsaslehtinen pensas, niin kakkaa ei tarvinnut ruveta kiskomaan paljain käsin.

Lehdetkään eivät kuitenkaan auttaneet, koska aina kun yksi heinänkorsi oli saatu ulos, niin Kärsä alkoi puskea seuraavaa. Niinpä lopulta emäntä joutui juoksemaan viimeiset kolme kilometriä likaisilla käsillä. Kärsän pyllykarvatkin olivat sen verran kakkaiset, että ne piti pestä suihkussa shampoolla.

Mummovieraita ja yksi kakara

Eilen meillä oli sukujuhlat, ja paikalla oli myös kolme koiravierasta: Sipi ja Nukka sekä pieni Tessa-mummeli, joka vietti suurimman osan ajasta autossa omassa rauhassa.

Alkuun oli kauhea hässäkkä, kun ovikello soi tuon tuostakin ja neljä isoa koiraa hyökkäsi eteiseen haukkumaan. Onneksi kaikki vieraat olivat koiraihmisiä eivätkä pelänneet.

Kun juhlien "virallinen" osuus oli hoidettu, kaikki siirtyivät pihalle nauttimaan kesäsäästä. Sipi bongasi Kärsän frisbeen ja otti sen haltuunsa niin, että Kärsää harmitti aivan vietävästi. Hän ei uskaltanut ottaa sitä Sipiltä, joka ärähti muutaman kerran. Oikeasti Sipiä ei kiinnostanut frisbee pätkän vertaa, mutta hän ei vain voinut luovuttaa sitä Kärsälle.



Tessakin pääsi vähäksi aikaa jaloittelemaan, ja siitäkin Kärsä innostui valtavasti. Hän kulki pienen mummokoiran perässä ja halusi kovasti nuuskia, mutta häntä kiellettiin häiriköimästä 14-vuotiasta.



Eiliset juhlat järjestettiin pikkuveljen synttäreiden vuoksi, mutta samalla juhlistimme Sipin tämänpäiväistä merkkipäivää. Sipi täyttää nimittäin kymmenen vuotta! Paljon onnea Sipille!

Katastrofaalinen juoksulenkki

Ulkona on tänään aika kostea ja kuuma ilma, mutta Kärsä pääsi silti juoksemaan. Se oli virhe, sillä lenkki sai aikamoisen katastrofikäänteen!



Kymmenen kilometrin lenkin puolivälissä Kärsä kakkasi sellaiseen paikkaan, että jätökset oli pakko kerätä. Ei siis muuta kuin torttu kakkapussiin ja matka jatkui! Muutaman sadan metrin päässä oli roskis, johon pussin voisi heittää. Sitä ennen pussi kuitenkin meni rikki ja löysää skeidaa lensi pitkin emännän jalkoja ja päätyi tietysti käsillekin.

Juuri kun roskis jo häämötti ihan lähellä, takaa kuului ihmeellistä rapinaa – erään talon pihasta oli koira lähtenyt juoksemaan meidän perään. Onneksi se kääntyi ympäri ennen kuin koirien välille syntyi mitään hässäkkää, sillä rikkinäinen kakkapussi kädessä olisi ollut hyvin vaikeaa erottaa rähiseviä koiria.

Roskiksen kohdalla olevan talon pihassa oli myös koiria, mutta onneksi Kärsä suostui odottamaan muutaman metrin päässä, niin kakka päätyi vihdoinkin roskikseen. Tietenkään lähellä ei ollut mitään vesilammikkoa saati parempaakaan, joten emäntä joutui pyyhkimään kakkaiset kädet ja jalat koivunlehtiin. Sitten pikavauhtia kotiin pesulle, hyi olkoon! Jatkossa täytyy varustautua useammalla kakkapussilla, ettei kävisi enää näin.

Sunnuntailenkki

Kärsä suoritti tänä aamuna taas omanlaisensa duathlonin eli ensin uintia läheisellä lammella ja siitä suoraan juoksulenkille. Matka oli ehkä vähän liian pitkä, melkein 13 kilometriä, mutta Kärsä jaksoi hienosti.



Lopussa Kärsä sai vielä tilaisuuden mennä ojaan rypemään ja juomaan, mutta ei hän kovin paljon muuta tehnyt kuin kasteli tassunsa.

Kärsän duathlon

Nyt ei onneksi ole ollut mitään hellettä, joten Kärsän kanssa voi tietyin ehdoin käydä juoksemassa. Ensinnäkin täytyy lähteä aamulla, kun lämpötila ei ole vielä ehtinyt nousta. Toiseksi Kärsän täytyy päästä uimaan alkumatkasta, jotta hänellä olisi märkä turkki. Kolmanneksi lenkki ei saa olla liian pitkä.

Näillä eväillä Kärsä pärjää oikein hyvin! Hän on rautaisessa kunnossa ja jaksaa juosta reippaana.

Viimeinen mohikaani

Eilen saimme suru-uutisen, että Urpon Chisu-sisko on nukkunut pois. Samalla selvisi, että Armi-siskokin on jo paremmilla metsästysmailla, joten Urpo on nyt sisaruksista viimeinen.




Kuva H. Huttunen

Pakko kyllä ihmetellä, että kaikki muut ovat jo poissa, koska ei 11 vuotta ole mikään mahdoton ikä isollekaan koiralle. Toki osalla sisaruksista on ollut sairauksia, joiden takia lähtö on tullut, mutta toivottavasti Urpolla on parempi tuuri ja saa elää vielä vuosia.

Kepeitä multia Armille, Chisulle, Elmolle, Iislle, Pläkille, Ruskalle ja Vimmalle!

Rento veikkonen

Kärsä ei turhaan jännitä, kun pysähdymme lenkillä leikkipuistoon. Hän hyödyntää tauon ottamalla nokoset oikein rennosti.



Joku ulkopuolinen voisi toki luulla, että hänellä on jokin hätänä, kun noin makoilee.

Remmivahinko

Ennen juhannusta Kärsälle kävi taas sellainen moka, että hän puri Urpon remmin poikki. Koirat olivat sidottuna kuistin tolppaan sillä aikaa, kun emäntä oli sisällä suihkussa ja Kärsä oli ilmeisesti kyllästynyt odottamaan.

Kaiken lisäksi kyseessä oli Urpon keväällä ostettu remmi, koska Kärsä oli purrut edellisen poikki retkellä. Nyt ei kyllä jaksa taas lähteä remmikaupoille, vaan Urpo-raukka saa kulkea solmitulla remmillä.

Kärsällä pitäisi aina olla kuonokoppa, kun hänet sitoo kiinni johonkin!

Kärsä-ystävä

Kärsä on taas vallannut kaksijalkaisen pikkuveljensä sydämen ihan täysin. Pikkuveli tahtoisi kovasti, että Kärsä tulisi hänen viereensä nukkumaan yöllä, mutta se ei ole sallittua, joten lapsi laittoi Kärsälle oman patjan sänkynsä viereen. Onneksi sohvalla voi olla sylikkäin.

Pallohullu

Kärsä on löytänyt jostain itselleen tennispallon, jonka perään hän on nyt ihan hulluna. Kerran se meni terassin alle ja Kärsä meinasi sukeltaa perässä. Hyvä ettei jäänyt jumiin koko koira!