Käsittämätöntä sikailua

Urpo katosi eilen pihalla hetkeksi metsikköön ja tuli sieltä sitten jonkun kepin kanssa. Kärsä meni uteliaana katsomaan mitä Urpo oli löytänyt ja sai kauheat murinat Urpolta. Niinpä Kärsä jatkoi frisbeeleikkejä emännän kanssa.

Urpo hivuttautui "keppinsä" kanssa vähän lähemmäs ja jäi heinikkoon kaluamaan aarettaan. Silloin emäntä hoksasi, että keppi olikin eläimen koipi! Urpo ei päästänyt Kärsää lähelleen, joten Kärsä joutui liiteriin karanteeniin siksi aikaa kunnes emäntä saisi Urpolta sorkan pois ja roskikseen.



Se ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä Urpo murisi myös emännälle. Aivan ennenkuulumatonta ja käsittämätöntä! Lopulta Urpo suostui päästämään irti sorkasta ihan käskyttämällä, mutta olipahan erikoinen tilanne. Loppuillan Urpo olikin kuin ilmaa emännälle pakollisia toimenpiteitä kuten tassujen pyyhkimisiä lukuunottamatta. Tänään Urpo on ollut melkoisen nöyränä.



Urpon käytöksen lisäksi ihmetyttää tietysti se, että mistä peuran sorkka oli päätynyt metsikköön. Se ei ole voinut olla missään kovin kaukana pihastamme, sillä Urpo oli vain hetken poissa näkyvistä. Ettei joku olisi taas dumpannut jätteitään metsään sen sijaan, että olisi hävittänyt ne asiallisesti...

Pesupalvelu

Sateen ja uinnin jälkeen Urpo tykkää nuolla turkkinsa "kuivaksi". Sitten kun oma turkki on nuoltu kauttaaltaan, Urpo nuolee Kärsänkin. Aika hyvä palvelu Kärsällä!

Huono ajoitus

Sää on tänään ollut niin vaihteleva, että lenkkeilyn ajoittaminen on ollut vaikeaa. Satuimme tietysti pahimman kaatosateen aikana lähtemään lenkille, vaan sepä ei ollu ihan helppoa. Koiria oli nimittäin melko mahdotonta saada autosta ulos sateen takia!



Ensin he istuivat tovin takakontissa ja katselivat vain, että et ole tosissasi. Sitten Kärsä suostui hyppäämään maahan syöksyäkseen takaisin suojaan välittömästi. Lopulta Kärsä rohkaisi mielensä ja altisti itsensä kastumiselle.

Urpo olikin vaikeampi tapaus. Hän ei suostunut poistumaan autosta sitten millään. Vasta kun emäntä laittoi oven kiinni ja lähti Kärsän kanssa käppäilemään, niin Urpo tajusi, että nyt on tosi kyseessä. Hänellä oli kauhea pissahätä, mutta ilmeisesti hän olisi mieluummin pidättänyt vielä kuin tullut sateeseen kastumaan.

Lenkkeily laskusuunnassa

Emäntä pääsi eilen kotiin sairaalasta, ja Urpo ja Kärsä järjestivät heti pienen laulu- ja tanssiesityksen. He ilahtuivat niin kovasti, vaikkei heillä ollut mitään hätää kotona oman tutun hoitajan kanssa.

Emäntä sai lääkäriltä ohjeeksi vähentää liikuntaa, joten nyt koirat eivät pääse enää kovin pitkille lenkeille. Tähän asti he ovat päässeet päivittäin kävelemään 8-10 kilometriä, mutta nyt se lysti saa loppua ainakin muutamaksi viikoksi. Täytyy keksiä muita aktiviteettejä. Onneksi meillä on iso piha, missä koiria voi juoksuttaa.

Lääkitysongelma

Urpo sai jo maanantaina lääkereseptin eturauhasvaivoihinsa, mutta lääkettä ei saanut apteekista heti samana päivänä vaan sitä piti tilata. Tiistaina tuli tehtyä hukkareissu apteekkiin, sillä siellä oli ollut tukkuliikkeen kanssa toimitusongelma, joten lääkettä ei ollut saapunut.



Hetken aikaa näytti jo siltä, että Urpo saisi jonkun toisen tilaaman ja noutamatta jättämän satsin samaa lääkettä, mutta sitten farmaseutti huomasi, että siinä oli väärä vahvuus. Urpo jäi siis ilman.

Eilen oli tarkoitus tehdä uusi yritys, mutta sitten emäntä joutuikin yllättäen sairaalaan, joten nyt Urpo saa sinnitellä vielä. Toivon mukaan lääkeasia tulee kuntoon tänään, koska muuten Urpo joutuu olemaan ilman koko juhannuksen. Kerrassaan harmillista!

Tutkimuksessa

Urpo oli aamulla eläinlääkärin vastaanotolla näyttämässä kyljessä olevaa pattia sekä eturauhasta. Patista lääkäri totesi, ettei ilman näytettä pysty sanomaan, mikä se on. Neulalla tökkäisy ei antanut juurikaan osviittaa, sillä patista ei tullut verta eikä rasvaa. Ohjeeksi annettiin sen seuraaminen. Jos se kasvaa isommaksi, niin sitten se kannattaa poistaa. Jos ei, niin kaipa sen voi antaa olla vain.

Virtsankarkailusta eläinlääkärillä oli selkeämpi mielipide. Hän tunnusteli eturauhasta, joka on kuulemma laajentunut aika paljon. Peräsuolikin on kuulemma ihan mutkalla sen takia. Urpo sai hormonilääkereseptin niin kuin tammikuussakin samaan vaivaan. Hän ei pääse tänään vielä aloittamaan lääkekuuria, koska sitä ei ollut apteekissa. Pitää huomenna käydä hakemassa, niin ei tarvitse enää pelätä, että Urpolla falskaa sohvalle tai matolle.

Lääkärireissu tiedossa

Urpolla on taas vanhan ukkelin vaivoja eli virtsankarkailua. Yhtenä päivänä pissaa tuli sohvalle ja eilen hän lorotteli lattialle parin ruokalusikallisen verran. Viimeksi saadun lääkekuurin oli määrä kestää 5-6 kuukautta, joten sen teho on tainnut nyt lakata. Huomenna Urpo joutuu siis taas eläinlääkäriin.



Virtsankarkailu ei ole kuitenkaan ole ainoa syy hakeutua eläinlääkärin tutkittavaksi. Urpolla on nimittäin ollut noin kolme viikkoa kyljessä sormenpään kokoinen patti. Se ei liene mitään vakavaa, sillä Urpo ei nuole eikä rapsuttele sitä ja antaa koskea siihen. Itse asiassa patti on nyt viikonlopun aikana pienentynyt hieman, joten voi olla, että se häviää itsekseen.

Kissaepisodi

Jokapäiväisen reittimme varrella asuu eräässä talossa kissa, jota pidetään vapaana ainakin kesäisin. Sitä näkee aina välillä lymyilemässä ojassa. Tänäänkin se nautti aurinkoisesta säästä ojassa, mutta piilossa katseilta. Koirilla on tietysti niin hyvä hajuaisti, että he bongasivat kissan jo kauan ennen kuin se tuli esiin heinikosta.



Pahaa aavistamaton emäntä kulki ihan rauhassa, kunnes yhtäkkiä koirat riuhtaisivat itsensä ojaan ja ajoivat kissan liikkeelle. Siinä tilanteessa ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin päästää irti remmeistä ja antaa eläinten selvittää asia keskenään. Kissa ampaisi karkuun ja Kärsä meni perään Urpon jäädessä emännän kanssa seuraamaan tapahtumia. Kissa juoksi omalle pihalleen Kärsä peesissään, mutta tilanne ratkesi lopulta varsin nopeasti, kun Kärsä tuli takaisin muutaman sekunnin kuluttua. Onneksi Kärsä ei ole ollut pienpetojahdissa, sillä muuten kissalle olisi voinut käydä huonosti.

Kissat ovat siitä ongelmallisia, että ne eivät lähde karkuun jo pitkän matkan päästä niin kuin villieläimet. Ketuista ja rusakoista selviää pitämällä tarpeeksi ääntä, mutta kissat eivät tietenkään säiky ihmisen hajua ja ääntä.

Urpon pikkuveljet

Kärsä näyttää nyt jo tykkäävän heinäkuussa syntyvästä pikkuveljestään, vaikka saakin tältä turpaan aina välillä. Urpo ei taida olla yhtä innoissaan, sillä hän olisi kaikista mieluiten perheen ainoa kultamussukka. Saa nähdä millaisen vastaanoton uusi pikkuveli saa sitten kun on putkahtanut tähän maailmaan.

Pulikointia kalastuksen ohessa

Urpo ja Kärsä pääsivät tänään isännän kanssa kalaan. Kärsä meni siinä samalla vähän uiskentelemaan, koska iltapäivällä oli aurinkoista ja lämmintä. Hän tykkää niin kovasti uimisesta.

Kärsä oli isännän kanssa kalassa myös pari päivää sitten. Urpo jäi sillä aikaa emännän kaveriksi kotiin luonnollisesti hyvin pettyneenä siitä, että mokoma pikkuveli pääsi isännän mukaan. Mutta Urpolla oli varmasti paljon kivempaa kotona sohvalla lämpimässä ja kuivassa.

Parempi pedikyyri

Nyt kun isäntä on kotona, niin koirat ovat saaneet paremman pedikyyrin kuin yleensä. Kärsäkin asettui hoidettavaksi ihan suosiolla, vaikka viimeksi hän joutui kokemaan kauhunhetkiä. Isännän taktiikka on se, että kynsiä leikataan usein ja vain ihan vähän kerralla. Se onkin varmasti viisainta.

Vuoroin vieraissa

Koirat pääsivät eilen mukaan, kun emäntä lähti Vantaalle tapaamaan vanhaa tuttua. Kyseinen tuttu puolisoineen oli oikein pyytänyt, että koiratkin tulisivat mukaan. Kyläily sujui oikein hyvin ja koirat olivat tyytyväisiä. He saivat paljon huomiota sekä herkkuja eikä kukaan ajanut heitä pois ruokapöydän äärestä kerjäämästä.



Kyläpaikasta suuntasimme lentokentälle, missä odotti toinen kiva yllätys, nimittäin isäntä. Riemu oli taas rajatonta.

Tänään meillä kävi pieni poika isänsä kanssa kylässä. Ovikellon soidessa Urpo ja Kärsä aloittivat kauhean konsertin, eikä pieni vieras olisi ollenkaan tullut sisälle. Koirat joutuivat karanteeniin vierashuoneen portin taakse, missä he pysyivät yllättävän pitkään. Sitten portilta kuului kolinaa ja tassuttelua ja pian Urpo hiipi olohuoneen puolelle hyvin varovasti ja selkä kyyryssä. Hän kävi tervehtimässä vieraita oikein varovasti ja meni sitten sohvalle. Kärsä pysyi vierashuoneessa loppuun asti, ihme ja kumma.

Brutaaleja verijälkiä

Jompikumpi koirista on tainnut loukata häntänsä, sillä tänään päivänvalossa näkyi selviä verijälkiä pitkin seiniä. Urpon valkoisessa hännässä on joskus näkynyt vähän verta, mutta Kärsän ruskea häntä näyttää aina samalta. Kumpikaan ei ole valitellut mitään, joten vaiva lienee jo parantunut.

Pentumainen kohtaus

Kävimme sadesäästä huolimatta parin tunnin kävelylenkillä tänään. Sen olisi luullut väsyttävän koiria vähän, mutta kotiin tultuamme Kärsä sai kauhean pikkukoirakohtauksen. Hän haastoi Urpon leikkiin, ja Urpo jaksoikin leikkiä hetken, mutta sitten väsymys vei voiton papparaisesta. Kärsä sai siis jatkaa leikkimistä itsekseen.

Hän mylläsi sohvan uuteen uskoon, heitteli sohvatyynyt lattialle ja möyri sohvapeittojen seassa. Sitten lelukori sai kyytiä: kaikki lelut lattialle ja kori nurin. Onneksi kohtaus ei kestänyt kovin pitkään ennen kuin Kärsä uinahti Urpon viekkuun.

Punkkikausi korkattu

No niin, esimmäinen punkki bongattu! Se oli Urpon kyynärpäässä ja oli jo ehtinyt kasvaa jonkun verran. Hyi olkoon!!

Hankala Urpo

Urpolla on nyt joku menovaihe päällä. Hän alkoi heti aamusta vinkua ovella, vaikka hän oli hetkeä aikaisemmin päässyt käymään tarpeillaan. Pihalle päästyään hän meni vain makoilemaan aurinkoon.



Sitten kun Urpo käskettiin takaisin sisälle, hän meni suoraan herkkukaapille vaatimaan herkkutikkua, vaikka oli juuri saanut aamupalaa. Lenkillä hänellä on kauhea meno päällä koko ajan ja hän on mm. pari päivää kytännyt pellolla olevaa multapaakkua ja vaaninut sitä kuin suurtakin saalista.