Valinta

Eilen kävimme taas tapaamassa pentuja. Oli jälleen pieni järkytys tajuta, miten pieniä he vielä ovat:



Teimme tuttavuutta ennen kaikkea Lukkoleuan ja Tulilordin kanssa:



Kolmas urospentu, Sotakone, oli jo löytänyt isäntänsä. Kasvattaja kertoi, että Sotakone on urospennuista dominoivin ja sen takia haastavin. Meille ensikertalaisille sopinee paremmin rauhallisempi koira, joka ei ole koko aikaa suuna päänä.

Pienokaiset nukahtelivat kesken leikkien aina tilaisuuden tullen:



Tarjolla olisi ollut dummyja, mutta karvamatto oli poikien mielestä välillä kaikista ihanin ja kiinnostavin:









Pistäydyimme ulkona tuulen tuiverruksessa. Molemmat mennä viipottivat ihan rohkeasti, mutta pysyivät kuitenkin ihmisten lähettyvillä. Kasvattaja ampui dummyheittimellä pari kertaa, mutta pennut eivät reagoineet siihen mitenkään, mikä on tietysti lupaavaa.

Tulilordi juoksi suoraan päin lapiota ja hämmentyi hetkeksi, mutta oli pian taas meno päällä:





Välillä alkoi kuulua uikutusta ja pian saimmekin täriseviä pentuja jalkoihimme pyörimään. Eihän siinä auttanut muu kuin kaapata syliin:



Kun tuli valinnan aika, emme todellakaan osanneet sanoa, kumpi näistä kahdesta pienestä olisi meille parempi. Niinpä noudatimme kasvattajan suositusta ja valitsimme Tulilordin. Tässä siis Gironin Tulilordi eli Urpo:

Ensimmäiset hankinnat

Tänään hankimme Urpolle ensimmäiset lelut:



Ystäviemme lapinkoiralla on samanlainen röhkivä sika. Se on yksi kyseisen koiran harvoista leluista, jotka ovat säilyneet ehjinä. Koira kuulemma pitää sikaa elävänä olentona ja on hieman hämillään sen kanssa. Totta kai Urpolle piti saada samanlainen!

Kongia taas on moni koiranomistaja suositellut. Sinne kun laittaa jotain herkkua, niin koira saa hetkeksi omatoimista puuhaa. Jos koira on jäämässä yksin kotiin, niin kongi kannattaa kuulemma pakastaa etukäteen, jolloin herkkujen esiinkaivaminen kestää pidempään. Toivottavasti Urpokin tykästyy kongiin, ettei tarvitse syödä huonekaluja!

Tarkoituksena oli hankkia myös ruokakuppi, mutta vielä ei löytynyt sopivaa. Aiomme hankkia ruokakupeille telineen, jossa ne pysyvät paikoillaan ja jossa ne ovat aikuiselle koiralle sopivalla korkeudella. Häkkikin pitää vielä löytää jostain, jotta Urpo saa oman pesän, jossa saa olla ihan rauhassa.

Ensimmäinen tapaaminen

Tänään pääsimme vihdoin katsomaan pentuja. Samalla osallistuimme kasvattajan järjestämään koulutukseen, jossa käytiin läpi junkkareihin liittyviä asioita. Mukana oli viitisen koiraa omistajineen, ja jokainen pääsi kokeilemaan lintujen ja dummyjen noutoa. Saimme hyviä käytännön vinkkejä treeneihin, kunhan Urpo ensin pääsee kotiin ja kasvaa hieman isommaksi.


Tässä on Alma-emo pentujen kanssa.


Yksi pennuista väänsi ulostettaan tuskaisen oloisena kunnes emo ryntäsi hätiin.


Alma ei jaksanut kovin pitkään olla pentujen kanssa, vaan poukkoili koko ajan pentulaatikkoon ja pois.


Pennutkin väsähtelivät vähän väliä yhteen kasaan.


Lukkoleuka tykkäsi suukotella.

Parin viikon päästä menemme uudestaan katsomaan pentuja. Silloin selviää, mikä niistä on Urpo. Luonnetta ei vielä ole näkyvissä, mutta parin viikon päästä voi kuulemma jo erottaa piirteitä paremmin. Kaikki kolme urosta on melko saman värisiä, joten sen puoleen meillä ei ole mitään suosikkia.