Viimeinen etappi

Koirat ovat nyt Ilomantsissa isännän kanssa. Kulunut viikko meni Inarissa kalastellen ja tuntureilla juoksennellen, sillä metsästyslupia ei ollut saatavilla. Ilomantsissa pääsee onneksi metsästämään kunnolla.

Toivottavasti kaikki menee yhtä hyvin kuin tähän mennessä. Kumpikaan koira ei ole kokenut loukkaantumisia eivätkä he ole tapelleet. Urpokin on ollut hyväntuulinen koko reissun ajan. Sunnuntaina kotiin palaa toivon mukaan väsynyt mutta onnellinen kolmikko.

Kärsä vs rieska

Lepopäivien aktiviteetteja

Kemijärvelle ei ole herunut lupia tälle viikolle kuin pariksi päiväksi, joten koirat ovat viettäneet lepopäiviä. Ihan toimettomina he eivät ole kuitenkaan olleet.



Urpo on pedannut sänkyä ahkerasti, jotta hänen olisi hyvä rötvätä. Urpo tykkää kotonakin aina pedata vimmatusti. Hänelle ei kelpaa mikä tahansa huono alusta. Kävipä jopa niin eräänä päivänä, että Urpo ei voinut levätä metsästystauolla ollenkaan, koska hän ei löytänyt sopivaa paikkaa pistää maate. Hänellä olisi pitänyt olla pehmustettu patja mukana.



Kärsä puolestaan on keksinyt itselleen tekemistä, kun ei ole päässyt metsälle. Eilen hän pihisti pöydältä paketillisen kananmunia ja murskasi niistä suurimman osan mökin lattialle sillä aikaa, kun isäntä oli kalassa. Onneksi Urpo auttoi isäntää siivoamaan raa'at munat lattialta.

Uinuvat lemmikit

Kärsä saa taas tyytyä uinumaan Urpon viekussa, sillä siskot Pätkis ja Dumle jatkoivat tänään matkaa muualle. Onneksi pääasia eli metsästys onnistuu ilman siskojakin. Kärsä seisoi tänään jotain lintua, mutta isäntä ei nähnyt sitä, joten saalista ei tullut.

Huomenna on vuorossa lepopäivä, tai siis reissu Rovaniemelle hakemaan lisää ruokaa koirille. Kahdentoista kilon nappulasäkki kestää normaalisti kaksi viikkoa, mutta nyt lähes täysi säkki on mennyt melkein viikossa.

Seisojakasa

Kärsällä on ainakin ollut kivaa pohjoisessa, kun hän on saanut juoksennella metsässä ja nukahtaa iltaisin Pätkis-siskon kainaloon.

Pistepörssin kärki

Urpo ja Kärsä avasivat tänään pistepörssin kahdella teerellä. He seisovat ne isännälle yhteistuumin: Urpo löysi linnut ensin ja Kärsä meni komppaamaan. Tänä iltana mökillä ei siis tarvitse syödä makkaraa.



Urpo intoutui bonuksena seisomaan lapinpöllöä, jota ei tietenkään ammuttu.

Sisarusrakkautta

Koirat olivat eilenkin metsällä tuloksetta, koska lintuja ei kerta kaikkiaan ollut. Kärsällä ja Pätkiksellä on kuitenkin ihana loma, kun he saavat olla yhdessä. He nukkuvat paljon yhdessä nipussa päällekkäin. Ehkä he jollain tavalla tietävät olevansa sisaruksia. Se on ainakin selvä, ettei kukaan ymmärrä Kärsää yhtä hyvin kuin Pätkis.

Ensimmäinen päivä

Eilen Urpo ja Kärsä pääsivät vihdoin kanalintujahtiin. Lintuja näkyi, mutta saalista ei tullut, koska linnut olivat säikkyjä ja lähtivät karkuun jo kaukaa.

Unelmanelikko

Kanalintukausi on alkanut, ja Urpo ja Kärsä matkustivat eilen pohjoiseen isännän kanssa. Mukaan lähtivät myös Kärsän siskot Dumle ja Pätkis isäntineen. Nyt seisojanelikko on mökillä odottamassa tositoimia. (Metsästysluvat on hankittu huomisesta lähtien, joten tänään on vielä ollut lepopäivä.)

Lenkkeilyä Kärsän kanssa

Kärsälle oli alusta asti tarkoitus opettaa, miten remmissä kuljetaan nätisti. Kuinkas sitten kävikään: Kärsä ottikin mallia Urposta ja vetää remmissä ihan hullun lailla! Lisäksi Kärsä ei päässyt pikku pentuna tarpeeksi ihmisten ilmoille, joten hän on ollut hieman vauhkona kaikista vastaantulijoista.



Nyt kun Kärsä on jo yli kaksivuotias, niin pientä edistystä on havaittavissa. Hän vetää edelleen remmissä, mutta vastaantulijoista hän ei enää niinkään piittaa. Yhtenä päivänä metsässä tuli pitkä mies juosten puskan takaa, eikä Kärsä haukkunut yhtään. Toisena päivänä vastaan tuli lapsia, jotka huusivat ja halusivat silittää koiria. Sekä Urpo että Kärsä oli ihan kiltisti eikä Kärsäkään hyppinyt yhtään. Ehkä jonain päivänä voimme kohdata myös toisia koiria ongelmitta.

Canihölkkää

Koirille on edelleen liian lämmin sää canicross-juoksulenkkejä varten, mutta metsässä hölkkäily onnistuu. Tänään hölkkäilimme metsäpolkuja 10 kilometrin verran ja hiki vain virtasi. Koirilla oli ihan tavalliset valjaat ja remmit, koska kyseessä ei ollut vetolenkki.

Itse asiassa hölkkä on ehkä paras vauhti pitämään remmit jokseenkin löysällä. Hitaampi vauhti on liian hidas ja canicrossissa taas on tarkoituskin, että vetoliinat ovat kireänä.

Haiseva samettipää

Urpo ei nyt hetkeen saa pusuja muuta kuin ehkä Kärsältä, sillä hän meni pyörimään jossain raadossa tai jätöksessä ja haisee kammottavalle. Hän joutui tietysti shampoopesulle, mutta haju on ja pysyy. Pian se on meidän sohvassakin...

Vihdoin syyskuu

Sää on edelleen kesäisen lämmin, vaikka on jo virallisesti syksy. Reilun viikon päästä alkaa kanalintukausi, ja Urpo ja Kärsä ovat taas lähdössä isännän kanssa pohjoiseen muutamaksi viikoksi. Nyt täytyy pitää koiria pumpulissa, ettei vaan satu mitään loukkaantumisia ennen h-hetkeä.