Kärsälle kaulapanta

Pikkuveli on monta kertaa todistanut koirien valmistautumista lenkille ja eilen hän halusi kokeilla itse. Harmi vain, että emme olleet lähdössä lenkille juuri silloin ja että kaulapanta ei ihan osunut kohdilleen, mutta yritys hyvä kymppi!

Pappaeläin liekeissä

Voi jestas että Urpo on nykyään liekeissä juoksulenkeillä! Pääsimme tänään juoksemaan ja Urpo veti kuin viimeistä päivää melkein loppuun asti. Kärsäkin jaksoi tänään hyvin toisin kuin viime kerralla, jolloin hän oli vaisu. Parissa kohdassa mielenkiintoiset hajut meinasivat häiritä koirien juoksua, mutta suurimman osan matkasta he vetivät persjalkaista emäntää perässään tasaisen tappavaa tahtia.

Yrjöaamu

Tämä viikko ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, vaan kakomisäänillä ja oksennuslammikoilla. Koirat saivat eilen kaluta peuranluita ja tänään he alkoivat oksentaa pieniä luunpalasia. Onneksi sentään vasta vähän ennen seitsemää eikä keskellä yötä niin kuin yleensä.



Valitettavasti oksennukset menivät kahdelle matolle sekä molemmille koiranpedeille. Onneksi niissä on pestävät päälliset ja niiden alla vielä pissakangasta, etteivät patjat ime kaikkea nestettä sisäänsä.

Täytyy varmaan seuraavalla kerralla ottaa koirilta luut pois aikaisemmin. Eilen he kalusivat niitä ainakin tunnin ja ehtivät siis irrottaa niistä palasia.

Eräänlainen portti

Viime yönä makkarin ovella oli Kärsän takia eräänlainen portti, kotimme ainoa designhuonekalu eli kierrätysastia Ecosmol. Se toimi oikein hyvin, sillä Kärsä kävi makkarin ovella vingahtamassa, mutta ei päässyt nuuhkimaan emännän naamaa. Päivisin laatikko on takan edessä, ettei taapero availe luukkua ja lennätä tuhkaa pitkin kämppää.

Öinen hiippari/piippari

Kärsä on jatkanut öistä hiipparointiaan melkein joka yö. Yleensä siitä ei aiheudu muuta haittaa kuin että emäntä herää hetkeksi, mutta viime yönä Kärsä höysti hiippailua piippailulla.



Emännän oli pakko nousta ja päästää Kärsä ulos, koska mieluummin sitä valvoo vähän aikaa kuin siivoaa ripulia matolta. No, Kärsä oli ulkona niin vähän aikaa, ettei hänellä kyllä mitään kakkaa ehtinyt siinä ajassa tulla, joten hälytys oli väärä. Ehkä hänellä oli tylsää tai ehkä hän kaipasi seuraa. Ärsyttävää joka tapauksessa.

Makuuhuoneen ovelle voisi ehkä hankkia portin, jos tällainen käytös jatkuu. Ovea ei viitsi pitää kiinni, koska silloin makkarin ilma jäähtyy liikaa. Jos taas laittaa lämmityksen päälle ja oven kiinni, ilma lämpenee liikaa pienessä tilassa eikä silloin pysty nukkumaan. Portti olisi siis kaikista paras.

Luutalkoot

Olimme yhtenä iltana Villan ja Sipin luona kyläilemässä, mikä oli kaikkien koirien mielestä aivan kamalaa. Villa pakeni vieraita omalle pedilleen, mistä hän vilkuili ympärilleen kuin kuningatar, ja Sipi makoili pöydän alla aivan liikkumatta.



Välillä seisojat ja Sipi ryhtyivät luutalkoisiin. Sipi ei normaalisti välitä juurikaan luistaan, mutta kun ne kiinnostivat Urpoa ja Kärsää, niin toki Sipin piti takavarikoida ne ja murahdella lähestyville tunkeilijoille.

Urpo käyttäytyi sikamaisesti tunkemalla ruokapöytään ja vinkumalla jatkuvasti niin että emännän oli pakko viedä hänet pihalle. Siellä hän riuhtoi remmissä kuin viimeistä päivää ja nosti koipea jokaisen lumikokkareen kohdalla. Hänellä ei siis ollut mikään hätä, vaan kiire hajujen perään. Onneksi Kärsä sentään oli aika kiltisti koko vierailun ajan.

Vaisu vetojuhta

Pääsimme tänään taas juoksemaan, koska mummu oli hoitamassa pikkuveljeä. Kärsä oli tällä kertaa yllättävän vaisu, vaikka hän on yleensä aina ihan liekeissä päästessään vetämään luvan kanssa. Hän halusi jatkuvasti pysähdellä haistelemaan ja haahuilemaan.



Urpo oli se, joka raahasi porukkaa eteenpäin. Ei hänkään tosin ihan loppuun asti jaksanut, vauhti hiipui kaikilla mitä lähemmäs kotia tulimme. On joka tapauksessa ihanaa, että koirien yskä on nyt selätetty ja että voimme taas hyödyntää jokaisen tilaisuuden päästä juoksemaan.

Takkikelit

Tänään on ollut niin kylmä, että piti tehdä vähän lyhyempi lenkki päivällä puhumattakaan iltalenkistä. Koirilla pitäisi varmaan olla takkien lisäksi tossut näin kylmällä, sillä Urpo nosteli toista takatassuaan iltalenkillä. Sitten kun emäntä oli hetken lämmittänyt sitä käsiensä välissä, Urpo oli tyytyväinen ja jatkoi matkaa neljällä tassulla.

Nyt on vielä sikäli kurjaa, että isäntä lähti aamulla taas reissuun, joten pikkuvelikin joutui lähtemään mukaan lenkille. Hänellä oli tosin hyvät oltavat rattaissa untuvapussin sisällä. Ehkä koiria paleli päivälläkin, sillä kotipihaan päästyään he juoksivat suoraan ovelle ja halusivat sisälle, kenties lämmittelemään tai sitten etsimään isäntää.

Lumessa tarpoen

Tämä viikonloppu on ollut aktiivinen, sillä Urpo ja Kärsä ovat päässet juoksulenkille emännän kanssa sekä perjantaina että tänään sunnuntaina. Lunta on aika paljon eikä kaikkia teitä ole aurattu kunnolla täälläpäin, mikä tekee juoksemisesta raskaampaa, mutta Urpokin on jaksanut oikein hyvin.

Täällä on jossain lähistöllä ehkä juoksunarttu, sillä Urpolla on kävelylenkeilläkin hirvittävä kiire koko ajan. Yleensä hän on aika leppoisa kaveri nykyään.

Reikä tassussa

Urpon tassu alkaa olla aikalailla parantunut. Lenkillä hän on vielä käyttänyt suojaa, mutta pikaisille aamu- tai iltapissoille hän on saanut mennä paljain jaloin. Reikä oli aikamoinen nyt kun katsoo kuvaa jälkeenpäin.

Viikko sitten:


Tänään:


Ehkäpä hän pääsee huomenna jo lenkillekin ilman suojaa. Nyt on ainakin tullut niin paljon lunta, että alusta on pehmeä.

Kärsästäkin tykätään

Yleensä Kärsää vain kiusataan ja mollataan, mutta joskus hänkin saa rakkautta - tällä kertaa pikkuveljeltä, joka halusi halata Kärsää pitkään ja hartaasti.

Öistä vaeltelua

Koirat ovat parina yönä käyttäytyneet oudosti. Kärsä on tullut keskellä yötä isäntäväen makuuhuoneeseen nuuhkimaan emännän naamaa ja Urpo puolestaan on tassutellut kauluri kaulassaan pitkin kämppää. Yleensä he nukkuvat öisin melko hiljaa tai touhuavat niin, ettei emäntä herää.



Kärsällä ei kuitenkaan ole ollut mikään hätänä, koska hän on käskystä mennyt takaisin nukkumaan. Jos hänellä olisi ollut esimerkiksi ripuli, niin hän olisi vinkunut ovella. Toivottavasti tällainen käytös on ohimenevää, koska on aika kurjaa heräillä öisin koirien tepasteluun.

Sohvanhylkijät

Entiset sohvanvaltaajat ovat nyt sohvanhylkijöitä uuden sohvan myötä. Koirien omat patjat ovat olleet suuressa käytössä sen jälkeen, kun vanha sohva vietiin pois. Tilanne ei ole ollenkaan hassumpi - säilyypähän uusi sohva paremmassa kunnossa! Koirat tykkäävät rötvätä siinä lähinnä yhdessä emännän kanssa, yksin he eivät juuri makoile sillä.

Omena(puu)varas

Jostain syystä koirat haluavat aina pihistää liiteristä omenapuun oksia. Ne on tarkoitettu savustusta varten (jos joskus saisimme savustusuunin), mutta nyt ne menevät parempiin suihin pihalla. Hassua, että juuri omenapuu kiinnostaa, vaikka liiteri on täynnä koivuklapia!

Slurp slurp

Urpo on alkanut lutkuttaa haavoittunutta polkuanturaansa sen verran, että nyt on pakko turvautua kauluriin. Yölläkin emäntä heräsi siihen, että olohuoneesta kuului kauhea lutkutus. Nyt täytyy siis toimia näin, ettei haava vain tulehdu. Se on kyllä ollut ihan kuiva jo muutaman päivän, mutta nyt siitä on irronnut rämmäle, joten pieni kohta polkuanturasta on ihan vereslihalla.

Tassu paketissa juoksemassa

Mummu oli tänään vahtimassa pikkuveljeä, joten koirat pääsivät emännän kanssa juoksulenkille. Urpo meinasi tosin jäädä kotiin tassun takia, mutta sitten hän halusi lähteä. Olisi ehkä kuitenkin ollut viisaampaa jättää hänet kotiin, koska vaikka tassussa ei näy mitään muutosta pahempaan, sitä ei ole hyvä rasittaa turhaan. Juoksulenkit ovat vain niin harvinaisia nykyään, ettei tilaisuutta oikein viitsi jättää käyttämättä.

Urpo veti ihan hyvin, mitä nyt vähän loppua kohti hyytyen. Niin hän on kuitenkin juossut jo pitkään, joten kyse ei tainnut olla kipeästä tassusta, vaan ihan vain kyllästymisestä. Kärsä sai taas kerran vetää perässään koko porukkaa, mutta hän suoriutui hienosti. Vetäminen on Kärsän erikoisalaa.

Vuoden ensimmäinen haava

Eilen aamulla koirat kävivät tavalliseen tapaansa pihalla itsekseen. Lumen ja pakkasen ansiosta tassuja ei tarvitse pyyhkiä, joten he pääsivät sisälle ilman sen kummempaa tarkastelua. Urpo onnistui tassuttelemaan melkein koko kämpän läpi verta vuotavalla tassulla ennen kuin emäntä huomasi sen.

Tassussa ei aamupimeällä näkynyt mitään, ja itse asiassa vasta tänään paljastui, että polkuanturasta roikkuu rämmäle, jonka alta paistaa punainen iho. Vuoto tyrehtyi onneksi aika nopeasti, mutta nyt Urpo joutuu käyttämään ulkona suojaa. Onneksi on sentään edelleen lunta ja ainakin melkein pakkasta eikä mikään kurakeli.

Tappelua hoitolassa

Koirat olivat perjantai-illasta lauantai-iltaan koirahoitolassa, koska emännällä oli menoa. Paikka oli sama kuin aina ennenkin, turvallinen ja hyväksi todettu Pia's Dreamdogs. Eilen sieltä tuli iltapäivällä viesti, että Urpo on ojentanut Kärsää niin että veri lensi. Kyseessä oli onneksi vain pieni nirhauma Kärsän korvalehdessä, mutta kireä tunnelma ei loppunut siihen. Urpo oli kovistellut Kärsälle vielä illallakin pari kertaa.

Hoitaja kertoi, että hoitolan tiloissa oli juoksunarttujen hajuja sekä samaan aikaan hoidossa pari dominoivaa uroskoiraa, joten testosteroni on varmasti jyllännyt. Urpo tekee lenkilläkin sitä, että jos vastaan tulee toinen koira ja Kärsä alkaa murista, Urpo ärähtää Kärsälle. Se ei kuitenkaan ole ollut aggressiivista, vaan enemmän muistuttelua siitä kuka määrää, joten ehkäpä eilinen haveri oli vain vahinko.

He ovat joka tapauksessa menossa pian uudestaan hoitoon, ja nyt tilanne on rauhallinen täällä kotona. Eilen illalla oli vielä hieman kireyttä ilmassa, mutta se saattoi johtua siitäkin, että koirat eivät oikein tienneet mihin mennä, kun uusi sohva on niin kauhea, etteivät he halua makoilla siinä.

Epäluulo valtasi heidät

Uusi sohva tuli siis tänään, ja koirat ovat nyt aivan sekaisin. He eivät oikein tiedä miten sen kanssa tulisi toimia. Ensin he eivät menneet sohvalle lainkaan, sitten Kärsä uskaltautui, lopulta myös Urpo. Ehkä nahan tuoksu hämää heitä, tai sitten nahka on jotenkin oudon tuntuista, liukasta ja viileää. Mutta sitä vartenhan heillä on omat patjat, että niillä voi rötvätä.



Pikkuveli sen sijaan ei kaihda uutta sohvaa, vaan kiipeilee menemään ihan niin kuin ennenkin!

Hämmentävä tapahtuma

Meille tulee huomenna vihdoin ja viimein uusi sohva! Vanha joutaa todellakin jo pois, koska se on ollut Kärsän syömä jo lähes neljä vuotta.

Tänään emäntä siirsi vanhan sohvan pois paikoiltaan imuroidakseen lattian ennen kuin siihen laitetaan uusi sohva. Koirat eivät voi käsittää, että sohva on nyt vähän eri paikassa eivätkä uskalla mennä siihen rötväämään. Saa nähdä miten he suhtautuvat uuteen sohvaan. Toivottavasti eivät ainakaan yhtä aggressiivisesti kuin vanhaan!

Evakossa

Aamuyön myrsky sai aikaan kuutisen tuntia kestäneen sähkökatkon. Koirilla ei ollut mitään hätää, mutta pikkuveljen takia meidän oli pakko lähteä evakkoon ukin luo. Sähköt palautuivat juuri kun olimme lähdössä, mutta lähdimme silti vaihtelun vuoksi.

Ukin luona koirat pääsivät pienelle lenkille merenrantaan, missä oli paljon hyviä hajuja. Huomenna on pakko mennä kunnon lenkille, koska koirat ovat olleet nyt pari päivää vähän paitsiossa uudenvuoden ja myrskyn takia, ja he alkavat olla vähän levottomia jo.

Vuosi vaihtui ystävien kanssa

Vuodenvaihde sujui melko rauhallisesti, vaikkei silmävammoilta vältytty kokonaan täällä maallakaan. Villa ja Sipi tulivat pitämään seuraa, ja kävimme vielä juuri ennen pimeän tuloa kävelyllä luontopolulla. Sitten alkoi sataa vettä, joten koirat pysyttelivät sisätiloissa.



Musiikki soi koko illan eikä rakettien pamahtelua kuulunut lainkaan. Kukaan koirista ei onneksi pelkää pauketta, mutta turha heitä on altistaa sille.



Iltapissalla käydessään Kärsä onnistui jotenkin huiskauttamaan hännällään suoraan Sipin silmään, joka oli sen jälkeen ilmeisen kipeä, koska Sipi siristeli eikä esimerkiksi ravistellut itseään kunnolla. Aamulla silmä oli ehkä aavistuksen turvonnut, mutta ei onneksi rähminyt. Siinä on toivottavasti vain mustelma.