Talvi tulee

Tänään Urpo haki isännän kotiin töistä. Hän näki jo kaukaa, että laivan kannella oli porukkaa ja ryntäsi etsimään isäntää. Tämä oli kuitenkin vielä sisällä, mutta se ei estänyt Urpoa tervehtimästä kaikkia vastaantulevia ihmisiä. Urpoa ei haitannut edes taivaalta sadellut, kovalla merituulella höystetty lumi.



Kotiin päästyään Urpo meni sohvalle nukkumaan. Hän nukkui peiton alla talviunta ihan hiljaa, kunnes oli aika lähteä jallittamaan karkkarityttö Åsaa.

Korvapäivää

Isännän kännykästä löytyi syksyn metsästysreissulta hauska kuva, jossa Urpo heilauttaa korvaansa tervehdykseksi ja näyttää kieltä päälle!

Metsästysreissusta puheen ollen, Urpo on pohjoisesta palattuaan tainnut kasvaa aikuiseksi, koska sen jälkeen hän ei ole kertaakaan kajonnut kotona mihinkään kiellettyyn yksin ollessaan. Hyvä putki on siis jatkunut jo kuukauden verran.

Viime yö oli ensimmäinen kerta moneen kuukauteen, kun Urpo joutui olemaan koko yön yksin kotona isäntäväen töiden takia. Sekin sujui varsin mallikkaasti, vaikka sitä oli etukäteen jännitetty kovasti. Reilut yhdeksän tuntia on pitkä aika aktiiviselle koiralle, mutta kunnon lenkitys sekä noutotreenit päivällä varmistivat sen, että Urpo jaksoi olla kiltisti koko yön. Koputtakaamme puuta!

Iltadeitti

Tässä eräänä päivänä Urpo olisi joutunut olemaan pitkään yksin kotona, mutta onneksi Dumle riensi hätiin ja vei Urpon romanttiselle iltakävelylle. Suurkiitokset Dumlelle avusta!


Kuva J.K.

Kaatopaikkatreffit

Urpo pääsi taas kirmaamaan uuden karkkarituttavansa kanssa. Åsa on kova tyttö roikkumaan Urpon poskissa, mutta ilmeisesti Åsa oli kuitenkin hellä, koska Urpo ei vinkaissut kertaakaan.



Åsa on jo melkein Urpon kokoinen, vaikka ikää on vasta puoli vuotta. Hänestä taitaa tulla oikea jättiseisoja! Törmäämme varmasti uudestaan vanhalla kaatopaikalla.

Liebster Blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Haasteen saimme Vipperä hyeena -Jenniltä, kiitos! Tässä viisi säännöllisesti päivittyvää blogia satunnaisessa järjestyksessä:

1. Laulava lintukoira
2. Labradorinnoutaja Lionel
3. Frostin blogi
4. Åbolove
5. La plus douce

Lukijamääristä ei ole tarkkaa tietoa, joillakin saattaa olla yli 200 rekisteröitynyttä lukijaa. Mukana on myös yksi blogi, jossa ei turista koirista lainkaan.

Pst! Blogin sivupalkissa on alati päivittyvä lista seuraamistamme koirablogeista.

Päivä Bertan luona

Kukahan sohvan takana mahtaa lymyillä?

Eilen vietimme melkein koko päivän Bertan luona maaseudulla. Bertta oli edellisenä päivänä sairastunut: Ensin hän oli karannut pihalle ja ollut kateissa vartin verran, sitten hän ei ollut suostunut syömään mitään koko päivänä. Hän oli ollut aivan flaatti. Illalla sekä selästä että vatsasta löytyi selittämätön patti. Tämä kaikki on niin kovin surullista, mutta eilen Bertta vaikutti melko pirteältä taas. Ainakin hän jaksoi nostaa hirveän mekkalan, kun ajoimme Urpon kanssa autolla pihaan.



Ensin Bertta ei meinannut päästää Urpoa sisälle ollenkaan, mutta sitten Urpo otti ohjat omiin käsiin (tassuihin) ja rynni rohkeasti Bertan ohi. Lelut pantiin varmuuden vuoksi piiloon, sillä Bertta vahti lempipalloaan pöydän alla sen näköisenä, että siitä olisi voinut tulla riitaa.


Bertta on aina valppaana pienten poikien kanssa.



Aamupäivällä teimme pienen, Bertalle sopivan lenkin. Iltapäivällä Urpo pääsi juoksentelemaan Bertan pentumetsään eli metsään, jossa Bertta ulkoili ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Siellä tulee harvemmin ketään vastaan ja muutenkin siellä voi lenkkeillä huoletta, sillä maanomistaja on antanut luvan pitää koiria vapaana. Urpo oli aivan haltioissaan uusista hajuista ja poluista.



Metsälenkin jälkeen Urpo joutui autotalliin pesulle, mikä oli tietysti hyvin inhottavaa. Bertta oli sillä aikaa syönyt vähän nappuloita vastahakoisesti, ja Urpolla oli kiire tarkistamaan ruokakuppi. Toivokaamme nyt, että Bertta vielä kuntoutuu, vaikka ikää onkin.

Sieniretki

Saatettuamme isännän töihin eilen lähdimme Urpon kanssa Raisioon sienestämään. Täällä oli lunta maassa noin kuukausi sitten, mutta minitalvesta selvinneitä suppilovahveroita löytyi vielä jonkun verran. Urposta ei oikein ollut apua sienestämisessä, sillä hän keskittyi kaivamaan kuoppia ja juoksentelemaan pitkin metsää. Jossain vaiheessa hänet oli pakko ottaa vierelle seuraamaan, kun meno alkoi olla niin riehakasta.



Lopuksi oli tarkoitus ottaa perinteinen kuva saaliista ja "metsästäjistä" ja lähettää se isännälle todisteeksi, mutta kaikki kuvat epäonnistuivat sommittelultaan, koska Urpo ei malttanut pitää kuonoa pois sienipussin edestä. Mutta näkeehän näistä epäonnistuneista otoksista, kumpaa meistä kannattaa oikeasti kuvata!

Uusi ystävätär

Urpo sai eilen uuden kaverin viiden kuukauden ikäisestä karkkaritytöstä. Seisojat jamusivat keskenään toista tuntia ja loppupäivän Urpo olikin aivan seis.

Isänpäivä äidin kanssa

FI KVA Syystuiskun Untuva

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Urpo juhlisti isänpäivää herrajahdissa äitinsä Alman kanssa. Almasta tuli vastikään Suomen käyttövalio viidellä peräkkäisellä ykköstuloksella, joten ei voi kuin nostaa hattua ja onnitella sekä Almaa että omistajia!


Kaunis ja viisas Alma

Itse jahdista ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Alma tietysti teki upeaa yhteistyötä ohjaajansa kanssa, eikä Urpokaan mokaillut pahemmin. Pitihän herroille näyttää, miten kunnon kanakoira toimii! Reissusta jäi käteen muutama hieno kuva Almasta ja tietysti lisää kokemusta fasaaneista pellolla.



Joulukuun alkupuolella Urpolla on tiedossa toinenkin herrajahtireissu samaan paikkaan eli Hauholle. Siitä muutaman päivän päästä on vuorossa kauan odotettu fasaanitreeni koko Gironin porukan kanssa, jolloin näemme toivon mukaan ainakin melkein kaikki Urpon sisarukset.

Perjantainoudot

Tänään kävimme koko porukalla tekemässä pienen noutotreenin lähimaastossa, koska nouto on se, mikä Urpolla on eniten tökknyt tänä syksynä. Mukaan noukimme pakastimesta päättömän riekon, joka on Urpolle oikein hyvä ja mieleinen noutolintu. Treenin toteutimme samalla tavalla kuin keväällä eli lintu nakattiin vaivihkaa ryteikköön, josta Urpo sai etsiä ja tuoda sen.



Urpo lähti etsimään lintua hirvittävän tohkeissaan. Hän juoksi ensin pari minuuttia kiekkaa ja kääntyi aina ratkaisevalla hetkellä väärään suuntaan. Sitten kun lintu löytyi, hän toi sen täyttä vauhtia suoraan isännän käteen.







Toinen nouto meni sikäli vähän pyllylleen, että juuri kun isäntä oli lähettämässä Urpon etsimään riekkoa, huomasimme pusikossa miehen, joka ilmeisesti oli keräämässä maasta jotain. Urpo meinasi koko ajan mennä miehen suuntaan, joten häntä piti jatkuvasti komentaa.



Kun mies oli ottanut jalat alleen, Urpo häipyi pusikkoon pitkäksi aikaa. Hän tuli sieltä vasta tiukan käskyn jälkeen takaisin saalis mukanaan. Valitettavasti saalis ei ollut se, mikä hänen piti noutaa - suussa oli voideltu näkkileipäsiivu. Kuka lie sellaisen jättänyt pusikkoon, sillä keräilijämiehellä ei näyttänyt olevan eväitä mukana.



Kun vihdoin saimme Urpon unohtamaan näkkärin, hän löysi riekon nopeasti ja nouti sen hienosti. Pientä kurittomuutta oli kuitenkin koko ajan havaittavissa. Taitaa olla niin, että Urpo saa tällä hetkellä vähän liikaa huomiota ja hellyyttä osakseen, mutta minkäs teet, kun toinen on niin rakastettava ja tärkeä!

Terve selkä

Urpo kävi tänään eläinlääkärillä selkäkuvauksessa. Parilla saman pentueen muulla koiralla on ilmennyt poikkeamia selässä, joten päätimme kuvauttaa Urpon selän ihan kaiken varalta. Alustavan lausunnon mukaan selässä ei näy mitään poikkeavaa, joten jäämme odottamaan Kennelliiton virallista lausuntoa hyvillä mielin.



Nyt Urpo on hieman huppelissa rauhoituksen vuoksi. Hän makoilee omalla patjalla peiton alla ja pilkkii. Hän jaksoi juuri ja juuri hoiperrella ovelle vastaan, kun emäntä tuli töistä kotiin ja samalla hänelle jäi lapanen suuhun roikkumaan.



Rauhoituksen aikana Urpon hampaat tarkistettiin, koska Junkkarin ulkomuotokatselmuksessa tuomari sanoi, että hänellä on runsaasti hammaskiveä. Eläinlääkäri ei sitä kuitenkaan löytänyt kuin pieniä määriä ja vain toiselta puolelta, mutta nyt sekin on siis poistettu.

Röyhkeä vieras

Eilen Urpo sai vieraakseen Bertan muutamaksi tunniksi. Tuttuun tapaan Bertta ampaisi heti Urpon lelulaatikolle ja levitti sisällön pitkin lattiaa. Urpo vain katseli meininkiä vierestä eikä uskaltanut tehdä asialle mitään.



Tilanteen rauhoittamiseksi lähdimme käymään läheisessä koirapuistossa. Sekä Urpo että Bertta oli erittäin innostunut lähtemään ulos ja ovella olikin pienoinen ruuhka.



Oli hieman vaikea kulkea kahden 30-kiloisen nelivedon kanssa, mutta selvisimme puistoon. Siellä olleet kaksi pikkukoiraa tekivät heti vapaaehtoisesti tilaa isoille pedoille.







(Marraskuun sateisessa pimeydessä on vaikea saada tarkkoja kuvia.)

Kotiin palattuamme koitti seuraava mielenkiintoinen tilanne, kun koirilla oli nälkä. Bertta söi oman pikkuruisen annoksensa alta aikayksikön. Urpo ei ollut siinä vaiheessa kuin päässyt alkuun ruokansa junttaamisessa, joten eiköhän Bertta mennyt viereen kytikselle, että josko Urpolta jäisi jämiä. Siitähän Urpo hermostui ja hotki ruokansa ennen näkemättömällä vauhdilla.

Kun Bertta tuli liian lähelle, Urpo ärähti oikein kunnolla ja väläytti hampaitakin. Bertta oli hetken aikaa ihan pöllämystynyt, että miten tuo pieni rotta voi olla niin julkea, mutta olisi varmasti antanut samalla mitalla takaisin, ellei tappelua olisi keskeytetty siihen paikkaan. Molemmat saivat komennon mennä maahan ja ruuat pantiin pois odottamaan rauhallisempaa hetkeä.

Bertta otti siis paikan haltuunsa heti kättelyssä (tai itse asiassa jopa ennen kättelyä), mutta se hänelle suotakoon. Bertta täyttää ensi kesänä jo kunnioitettavat 10 vuotta, jos luonto suo.

Lauantaikujeet

Ensin Urpo oli niin poikki, ettei hän meinannut jaksaa nousta peiton alta lainkaan.


Sitten hänellä oli niin hirveä meno päällä, ettei siitä meinannut tulla loppua!

Lenkin jälkeen pari sukulaista kävi meillä tervehtimässä Urpoa, ja myöhemmin hänelle tulee vielä karvainen naisvieras, mutta siitä lisää tuonnempana.

Riemu ylimmillään

Vihdoin koko Urpon lauma on kotona, kun isäntäkin palasi kotiin töistä. Nyt Urpo on tyytyväinen elämäänsä - ripuli on mennyt ohi, ruoka maistuu ja hän saa rötvätä sohvalla isännän (tai emännän) kainalossa.



Eräänä päivänä Urpo kävi moikkaamassa isäntää työpaikalla. Urpo riemastui niin paljon, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Hän kiljui ja ulvoi, hyppi ja pomppi, eikä siitä meinannut tulla loppua lainkaan. Välillä hänen piti tosin pyrkiä messiin, koska sieltä on ennen saanut nakkeja ja muita herkkuja. Tällä kertaa herkkuja ei herunut, mutta rapsutuksia tuli joka suunnasta. Urpo on pieni hurmurikoira!

Ripulia pukkaa

Hohhoijaa, Urpon vatsa toimi reilun kuukauden ennen kuin meni taas kuralle! Tänä aamuna hänellä oli aivan kamala kiire ulos ja ripulihan sieltä tuli. Nyt Urpo on yksin kotona, sillä eihän ripuli voi koskaan tulla silloin kun toinen meistä olisi kotona!

Hän ei eilen syönyt kuin puolikkaan aterian, joten vatsa on luultavasti ollut kipeä jo illalla. Aamullakaan hänelle ei maistunut edes jauhelihaan piilotettu Canikur-tabletti. Muuten Urpo on oma reipas itsensä.

Kyllä nyt alkaa raakaruokinnan aloitus olla lähempänä kuin koskaan! Sen verran harmittaa jo jatkuva ripulointi. Meillä on muutenkin arkkupakastin ostoslistalla, koska pikkupakastin on jo aivan täynnä riekkoa. Arkkua tuskin saamme mahtumaan muualle kuin olohuoneeseen, mutta sisustaminen ei muutenkaan kuulu harrastuksiimme jo ennestään rumassa vuokrakämpässä, joten liekö yhdellä pakastimella enää väliä.

Maaseututreffit

Huomaa Urpon Junkkari-voittajan remmi! Hän sai palkinnoksi samanlaisen pannankin, mutta sen isäntä hukkasi jo johonkin.

Pitkä odotus päättyi tänään, kun Urpo pääsi Dumlen luo maaseudulle kirmaamaan. Teimme parin tunnin lenkin metsätiellä. Urpo sai samalla harjoitella remmikäyttäytymistä, joka on metsästysreissun jäljiltä aivan järkyttävää.


Laiheliini Dumle

Dumlen emännällä oli eräänlainen spraypullo, josta tulee pelkkää ilmaa. Urpo sai siitä "kaasut" naamalleen torujen kera pari kertaa, ja johan loppui vetäminen! "Kaasutuksen" jälkeen Urpoa ei tarvinnut kuin muistuttaa silloin tällöin, niin hän kulki taas nätisti. No, onhan näitä onnistumisia koettu ennenkin ilman pysyvää tulosta, mutta täytyy nyt iloita niin kauan kuin hyvä käytös kestää.


Dumlen naama on sensuroitu yksityisyyden suojaamiseksi. (Vitsi, vitsi!)

Urpolla oli vapaana ollessaan kova haku päällä, ja kyllä Dumlekin näytti tietävän, mitä metsässä tehdään. Lintuja ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt. Dumle oli eilen käynyt hakemassa KAER-kokeesta nuorten luokan toisen palkinnon eli NUO2:n, jonka hän sai jo Junkkarissa. Tällä kertaa kuitenkin paremmilla pisteillä, joten onnea Dumlelle!


Suloiset kerjäläiset

Urpo vaikutti kotona vielä kovin pieneltä seisojalta, mutta Dumleen verrattuna hän on oikea jättiläinen. Dumle on niin pieni ja hentonen, tosin eihän urosta ja narttua voi oikeastaan verrata toisiinsa. Kummallakin on vaikeuksia syömisen kanssa - ruoka ei tunnu aina maistuvan - joten sekä Urpo että Dumle voisi varmasti olla isompi kooltaan, jos muona maittaisi paremmin.


Kiire, kiire, kiire!

Melkein aikuinen seisoja

Nyt Urpo on lusinut loman jälkeen ensimmäiset pari päivää yksin kotona, eikä paljon paremmin olisi voinut mennä. Hän on jäänyt molempina aamuina kiltisti kotiin (paitsi että hänen on tietysti pitänyt luoda sydäntäsärkevä koiranpentukatse ulkovaatteita pukevaan emäntään).



Iltapäivällä kotona ei ole ollut mitään ikäviä yllätyksiä, vaikka varotoimenpiteet ovat olleet vähemmän mittavia kuin aikaisemmin. Kirjahyllyn ympärillä ollut lakana on otettu pois ihan yleisen viihtyvyyden takia, mutta Urpo ei ole ainakaan vielä kajonnut kirjoihin. Aiemmin olohuoneen verhot olivat aina kiinni Urpon ollessa yksin, ettei hän kävisi ikkunalaudalla olevien huonekasvien kimppuun. Nyt kukat ovat saaneet olla rauhassa, vaikka verhot ovat olleet auki.



Eteisen kengät ja takit ovat olleet paikoillaan koko ajan, keittiön pöydällä on kyniä ja muuta pikkusälää, isännän kajareissa ei ole nakerrusjälkiä, jopa Urpon omat tavarat ovat olleet lelukopassa. Voisiko olla niin, että Urpo on aikuistunut loman aikana? No, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa - vielä tulee monen monta päivää, iltaa ja yötä, jotka Urpo joutuu olemaan yksin kotona.

Kuvat ovat tämän päivän aurinkoiselta lenkiltä.