*Ennen kuin hän saa käydä ruuan kimppuun, Urpon pitää istua ja katsoa silmiin. Hän ei aina muista istua, mutta se muistuu kyllä joka kerta mieleen, kun tarpeeksi kauan joutuu odottamaan.
*Hän on täysin sopeutunut nukkumaan olohuoneen puolella. Kumpikaan isäntäväestä ei ole moneen viikkoon nukkunut sohvalla.
*Urpo osaa käskystä (ja namien avulla) istua, mennä maahan, odottaa paikalla ja katsoa silmiin.
*Portaissa hän on jo konkari, tosin vain ylöspäin.
*Ennen kuin hän saa mennä ovesta sisään, Urpon pitää istua paikallaan ja odottaa lupaa. Se onnistuu jo vallan mainiosti ainakin kotiovella ilman häiriötekijöitä.
*Urpo tietää jo, että sohvalle ei saa mennä. Hän ei ole enää vähään aikaan pyrkinyt syliin silloin, kun istumme sohvalla.
*Täydelliseen sisäsiisteyteen on tietysti vielä matkaa, mutta Urpo on selvästi sisäistänyt sen, että tarpeet tulee tehdä ulos. Enää ei tarvitse aamulla kaapata hauvelia syliin sillä sekunnilla, kun hän herää, vaan hyvin ehtii laittaa itselle vaatteet päälle ensin, sillä Urpo tietää pääsevänsä ulos. Hän on myös oppinut pissaamaan sanomalehdelle silloin, kun hätä yllättää sisätiloissa.
*Autossa matkustaminen ei ole mikään ongelma. Ainoastaan yksin jäämistä pitää vielä harjoitella. Häkki on nyt teetetty ja odottaa enää sitä, että noudamme sen myyjältä.
*Remmiä Urpo ei vierasta enää lainkaan, mutta vielä pitää opetella kulkemaan nätisti. Ainakin vetäminen on syytä kitkeä pois heti alkuunsa.
Paljon on siis opittavaa vielä, mutta olemme päässeet ihan hyvään alkuun. Mikä tärkeintä, emme ole luovuttaneet sohvan ja makuuhuoneen suhteen! Monta kertaa on tehnyt mieli ottaa Urpo kainaloon sohvalle ja yöksi viereen makuuhuoneeseen, kun hän on ottanut surkean koiranpentuilmeen ja vinkunut, mutta olemme pysyneet lujana.
Hyvä Urpo! Kyllä susta vielä koira tulee.
VastaaPoista