En liten utflykt

Eilen kävimme retkellä ruotsinkielisellä alueella Kemiönsaarella. Reitillä ei ollut juuri vastaantulijoita, mutta hajuja sitäkin enemmän - koirat kulkivat kuonot maassa ja risteilivät siksakkia polulla.



Reitin jännin osuus oli näköalatorni, jonka portaat olivat erittäin jyrkät. Urpo epäröi hetken ennen kuin hän lähti laskeutumaan alas, kun taas Kärsä tuli melkein vyöryen.





Tauolla koirille laitettiin takit päälle, koska viima oli aikamoinen. Urpo oli aivan maansa myynyt ja makoili vain laavun nurkassa tärisemässä. Hän meni kuitenkin ihan pikkuveljen iholle kiinni siltä varalta, että hänellekin heruisi jotain evästä.



Urpon surkeus taitaa kyllä olla vain teatteria, sillä kun hän sai luvan lähteä hajun perään, niin hänellä ei ollut mitään vaikeuksia liikkua. Hän kirmasi pitkin metsää korvat hulmuten ja täynnä intoa.

Seisojakasa

Kyllä oli taas omintakeinen tyyli lepäillä näillä sankareilla! Kärsä meni ihan muitta mutkitta Urpon päälle rötväämään eikä Urpo ollut moksiskaan.

Hävinnyt lenkki-into

Eilen Urpo halusi varta vasten lähteä lenkille pääkallokelillä, mutta tänään hän ei tietenkään suostunut lähtemään vesisateeseen. Kärsä lähti innoissaan mukaan eikä protestoinut edes sadetakin pukemista vastaan. Kyllä kannatti lähteä, sillä Kärsä pääsi moikkaamaan kahta lapinkoiratyttöä, joita näemme lenkillä aina silloin tällöin.

Kun talvi yrittää tappaa

Eiliset lumet sulivat pois melkein kokonaan ja sitten tuli taas pakkanen, joten tänään sai todella tehdä töitä pysyäkseen pystyssä tiellä. Tietysti juuri tänään Urpokin halusi lähteä mukaan lenkille vetämään remmissä...

Talvi yllätti retkeilijät

Tänä aamuna oli lunta maassa, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä retkelle. Tosin Urpoa se esti, hän jäi kotiin peiton alle isännän seuraksi, kun Kärsä lähti muun porukan kanssa reippaana.



Kärsä oli hyvin kiinnostunut retkieväistä ja hän onnistui saamaan pienen palan pullaa. Kyllä Urponkin olisi kannattanut lähteä, kun ei edes satanut! Polulla oli kyllä paikoin erittäin märkää ja monessa kohdassa piti poiketa ryteikön puolelle, sillä muuten kengät ja tassut olisivat kastuneet. Onneksi lumessa oli helppo suunnistaa edellisen porukan jalanjälkiä pitkin, niin optimaalisin reitti löytyi vaivatta.

Kärsä-pappa

Kärsä on pian jo kahdeksanvuotias ja hänellä on pienenpientä maitopartaa kuonossa. Siinä missä Urpo alkoi harmaantua jo parivuotiaana, Kärsä on hyvin säilynyt. Ja niin komea (niin kuin tietysti Urpokin)!

Pissaperjantai

Kärsällä ei mennyt ihan putkeen tänään, kun olimme ukin luona retkellä. Kun koirat olivat päässeet autosta ulos, Kärsä nosti heti jalkaansa tolppaa vasten. Ongelma oli se, että pikkuveli seisoi tolpan vieressä ja sai pissat lahkeellensa, yäk!



Onneksi retki meni muuten ihan hyvin, vaikka reitti olikin paikoin todella mutainen viimeaikaisten sateiden jäliltä. Koirat sipsuttelivat pitkospuita pitkin peräkanaa pitääkseen tassunsa kuivana.

Kärsän suuri hätä

Kärsä kävi tänään reippaana lenkillä aamulla sekä iltapäivällä, kun taas Urpo ei vaivautunut lähtemään kummallakaan kerralla, koska ulkona satoi vettä. Niinpä isäntä pakotti Urpon mukaan pienelle iltalenkille ja jätti Kärsän kotiin. Se oli Kärsälle äärimmäisen kova paikka, hän ulisi ja haukkui hädissään pitkään sen jälkeen, kun Urpo oli lähtenyt.



Tuli mieleen se, että sitten kun Urpon on aika siirtyä sateenkaarisillan tuolle puolen, niin millainen hätä Kärsälle mahtaakaan tulla, kun Urpo ei enää tule takaisin...

Ahdasta patjalla

Näköjään yhdelle koiralle suunnitellulle patjalle mahtuu kaksi koiraa sekä yksi lapsi!

Aurinkoinen isänpäivä

Urpo pääsi viettämään isänpäivää ukin luo Kärsän ollessa kalassa koko päivän. Urpolla oli oikein luksusoltavat, sillä hän oli ainoa koira ja sai paljon huomiota sekä nameja.



Ukki laittoi Urpolle peiton takan ääreen, jotta tällä olisi lämmin, ja Urpohan tykkäsi.

Kotona Urpo meinasi repiä pelihousunsa, sillä Kärsä ei ollut vielä palannut kalareissusta, joten ruokaa ei voinut tarjoilla. Lopulta Urpolle oli pakko antaa pieni ruoka-annos jo ennen Kärsän paluuta, koska hän ei meinannut pystyä olemaan enää, vaikka hän oli saanut paljon herkkuja ukin luona.

Pettymysten pettymys

Isäntäväki oli pihalla tekemässä puuhommia ja koirat sisällä, koska ulkona oli aika kylmä ja vähän kosteaakin. Koirat vinkuivat vain ovella päästäkseen sisälle lämmittelemään, joten pakkohan heidät oli päästää. Siellä he kuitenkin haukkuivat, vinkuivat ja mellastivat sen verran, että heidät oli pakko ottaa takaisin pihalle. Tässä heidän pettyneet ilmeet:

Mestaripidättelijä

Eilisen retken jälkeen taivas repesi ja vettä tuli kuin aisaa koko illan. Urpo ei suostunut lähtemään iltalenkille lainkaan, mikä ei sinänsä yllättänyt. Hän jäi mieluummin ihan yksin kotiin kuin lähti mukaan. Ihan fiksu päätös, sillä vettä vihmoi vaakasuoraan niin, ettei Kärsäkään meinannut pystyä tekemään tarpeitaan.

Yllättävää oli se, ettei Urpo suostunut käymään edes iltapissalla. Hän ei kerta kaikkiaan liikahtanut pediltään mihinkään. Hän siis pidätteli pissaa iltapäivästä noin kello kahdesta aamuseitsemään asti! Aamulla hän sentään meni pihalle ihan mukisematta ja suosiolla.

Raunioilla retkeilemässä

Tänään oli vuorossa retki Kuusiston piispanlinnan raunioille. Kotoa lähtiessä oli kuusi astetta pakkasta, mutta jo perillä lämpötila oli noussut nollaan ja taivaalta tuli räntää, vaikka sateen piti alkaa vasta iltapäivällä. Koirilla oli silti kauhea veto päällä, kun kiipesimme näköalapaikalle katsomaan maisemia.



Näköalapaikan jälkeen matka jatkui luontopolkua pitkin kohti linnanraunioita. Siellä oli ilmeisesti käynyt paljon muitakin koiria hajujen määrästä päätellen. Onneksi siellä ei kuitenkaan tänään näkynyt muita koiria.







Itse linnanraunioilla oli koirien mielestä tylsää, koska siellä(kin) piti kulkea remmissä ja kaiken lisäksi taivaalta alkoi tulla tihkusadetta. Eikä raunioille tietenkään saanut kiivetä, vaikka Kärsä meinasikin hypätä yhdestä ikkunasta ulos. Vähän väliä piti vain pysähtyä poseeraamaan.



Evästauko oli tietysti koko retken parasta antia. Tällä kertaa koirilla oli takit mukana, jotta heidän ei tarvitsisi täristä kylmissään. Kaiken kukkuraksi he saivat maistiaisia, koska mukana oli nakkitäytteisiä croissantteja, vaikka piti olla pelkkiä croissantteja. Kyllä kannatti värjötellä vesisaateessa!

Karva vaihtuu taas

Kärsällä oli jo aikaisemmin tänä syksynä karvanlähtöaika, mutta nyt se on alkanut taas. Karvaa lähtee ihan silittämällä järkyttävät määrät puhumattakaan siitä, kuinka paljon sitä lähtee harjaamalla. Pihalle jäi kunnon hiirenpesä harjauksen jälkeen!



Vaaleat kohdat turkissa kielivät ilmeisesti vaihtuvasta karvasta, ja Kärsällä kyllä piisaa vaaleanruskeaa lavoissa ja päässä.

Pikainen metsästysreissu

Tänä syksynä metsästys on jäänyt vähiin isännän työkiireiden takia. Tänään koirat pääsivät kuitenkin pikaisesti metsälle Säkylään. Heillä oli aikamoinen hätä eilen illalla, kun isäntä pakkasi metsästyskamoja valmiiksi, oli nimittäin erittäin aikainen lähtö aamulla.

Mitään saalista ei tällä kertaa tullut, mutta koirat pääsivät sentään juoksentelemaan muutamaksi tunniksi. Urpokin jaksoi hyvin ja oli innoissaan.

Taas luontoretkellä

Edellisestä retkestä ei ole viikkoakaan, mutta pitihän sinne päästä uudestaan! Tällä kertaa mukana eivät olleet Sipi ja Nukka, vaan ukki. Kunnon retki pitää tietysti sisällään evästauon, ja tällä kertaa laavulla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Saimme itse asiassa olla siellä aivan keskenämme, joten koiria ei tarvinnut sitoa kiinni mihinkään.



Meitä helli marraskuinen lämpö eli kahdeksan plusastetta, eikä sadettakaan ollut, joten eipä tullut mieleenkään ottaa koirille mitään takkeja mukaan. Olisi kuitenkin pitänyt, sillä lyhytkarvaisille tuli vilu ja he tärisivät penkillä aivan kerällä. Ukki heltyi ja meni ihan Urpon viereen lämmittämään häntä.



Urpo olisi päässyt ukin takin allekin, mutta juuri sillä hetkellä pikkuveli pudotti ksylitolpastillin maahan ja Urpon oli pakko rientää katsomaan mikä herkku sieltä tippui. Emäntä oli kuitenkin nopeampi ja laittoi pastillin selkänojan päälle. Hiukan myöhemmin, kun kukaan muu kuin Urpo ei enää muistanut koko pastillia, hän kävi nappaamassa sen suuhunsa selkänojan päältä. Onneksi se oli kuitenkin ihan pieni eikä aiheuttanut mitään myrkytystilaa.

Seurakoirat

Yhden epäonni on toisen onni - Urpo ja Kärsä eivät joudu tällä viikolla olemaan paljon yhtään yksin kotona, koska pikkuveli on flunssainen eikä voi mennä päiväkotiin. Se tarkoittaa sitä, että emäntä on kotona hoitamassa lasta kaiket päivät, ja seurakoirat saavat joka päivä seuraa!

Mummun mussukat

Mummu oli meillä hoitamassa pikkuveljeä ja aika paljon koiriakin. He ovat onnesta soikeina, kun joku ottaa syliin ja rapsuttaa ihan nonstop! Hyvä että he malttoivat edes tulla ovelle tervehtimään töistä palannutta emäntää, kun mummun sylissä oli niin mukavaa.

Vararemmit

Isäntä unohti koirien remmit autoon ja lähti viikoksi pois kotoa, joten oli pakko kaivella kaapin kätköistä vararemmit käyttöön. Onneksi sieltä löytyi ihan kelvolliset valjaat ja taluttimet, niin ei tarvitse sentään lähteä remmikaupoille.



Käytössä on nyt Nonstopin kolmen metrin pituiset remmit sekä Rukan valjaat, joita ei olekaan tullut käytettyä pitkään aikaan. Pitkät remmit menivät vaihtoon silloin kun pikkuveli kulki mukana rattaissa, mutta nyt kun hän pyöräilee, niin pitkät remmit eivät ole enää niin hankalat.