Aamupolut

Tänä aamuna oli yllättävän kova pakkanen (11 astetta), mutta emäntä vei koirat silti juoksemaan. Samalla toteutui pitkäaikainen haave juosta eräs paikallinen polkureitti koirien kanssa. Reitin pituus on noin 16 kilometriä ja iso osa siitä on ihan pientä kinttupolkua, jolla ei mahtuisi ohittamaan ketään. Onneksi vastaantulijoita oli tasan yksi koko reitillä.



Emäntä on juossut kyseisen reitin yksin joskus vuosia sitten ja silloin se oli huonosti merkitty joissakin kohdissa. Tällä kertaa ei tarvinnut harhailla ja etsiä seuraavaa merkkiä, koska joku oli käynyt pyöräilemässä reitin varmaan tänä aamuna tai eilen illalla, joten lumessa näkyi renkaanjälki, jota pitkin oli helppo suunnistaa. Oli tietysti pakko välillä vilkuilla muuallekin kuin maahan siltä varalta, että pyöräilijä olisikin poikennut reitiltä jossain kohtaa.

Koirat jaksoivat oikein hyvin, Urpokin tuntui tykkäävän. Ihan lopussa meinasi käydä köpelösti, kun koirat bongasivat oravan, joka juoksi kauempana polun yli. Emännän olisi pitänyt siinä kohtaa ottaa koirat lyhyelle remmille ja kävellä rauhassa oravan ohi, mutta virheistä oppii - koirat kiskoivat oravaa kohti kuin viimeistä päivää ja emäntä raahautui perässä panikoiden.

Lopun virhettä lukuunottamatta lenkki oli tosi kiva!

Aikaisia aamuja

Urpolla ja Kärsällä on ollut rankka viikonloppu. Eilen he olivat isännän kanssa kalassa hyvin aikaisin aamulla. Isännän herätyskello soi jo ennen viittä, koska kalaan piti ehtiä ennen kuin emäntä lähti töihin aamupäivällä. Koirat olivat kuitenkin tyytyväisiä, koska he pääsivät sentään mukaan eivätkä joutuneet jäämään kotiin itkemään.



Viime yönä kelloja siirrettiin tuntia eteenpäin, ja tietysti emännällä oli tänään aikainen aamuvuoro. Koirat joutuivat siis lähtemään aamulenkille talviaikaa jo viideltä. He eivät edes nousseet sängystä, kun emäntä tuli makuuhuoneesta, koska he eivät varmaan voineet uskoa, että on jo aika lähteä lenkille. Pitkästä aikaa oli niin pimeää, että piti laittaa valopannat kaulaan. Ketään ei tosin näkynyt missään lenkin aikana.

Fiksumpia kuin luulisi

Metsässä on paljon kaatuneita puita kevään myrskyjen jäljiltä, välillä jopa keskellä polkua. Eräänä päivänä emännän oli tarkoitus ottaa kuva, kun koirat hyppäävät kaatuneen puun yli, mutta he eivät olleetkaan höynäytettävissä, vaan ryömivät puun alta.

Piilokissa

Kärsä taitaa olla sisimmiltään kissa, sillä hän tykkää samoista leikeistä. Pikkuveljellä on pihalla "onki", joka on tehty kepistä, narusta ja vanhasta pyykkipojasta. Tänään Kärsä alkoi kytätä ja seisoa pyykkipoikaa, kun pikkuveli veti sitä maata pitkin. Leikki jatkui ja jatkui eikä Kärsä kyllästynyt lainkaan, vaikka hän sai välillä saaliin kiinni.



Nyt perheen pienimmät ovat aivan poikki!

Urpon kevätrulla

Tänä vuonna Urpo on kevätrullaillut vähän normaalia aikaisemmin, koska pihalla ei ole ollut sulavaa lunta. Hän kierii maassa aina iltapäivisin, jos on aurinkoinen sää, ja sen jälkeen hänen turkkinsa on täynnä roskaa.

Takki paremmassa käytössä

Urpolle ostettiin Junkkarin alkumetreillä hieno Back on track -takki, joka pitää lihakset lämpimänä. Kun Urpo sitten meni ja voitti koko kisan, hän sai palkinnoksi toisen samanlaisen, joka annettiin kasvattajan koiralle. Emmehän olisi tarvinneet kahta samanlaista takkia yhdelle koiralle.

Vuosien varrella takki on kokenut kovia Kärsän käsittelyssä ja hoviompelija on saanut parsia sitä kasaan parhaansa mukaan.



Tänä aamuna takki pääsi aivan uudenlaiseen käyttöön. Naapurin tammalle syntyi viime yönä varsa, jota odotettiin syntyväksi vasta monen viikon päästä. Niinpä sille ei ollut hankittu lämmikettä, joten Urpon "bäkkäri" pääsi parempaan käyttöön nyt, kun koirat eivät enää tarvinne takkejaan tänä talvena. Varsa on suunnilleen saksanseisojan kokoinen ja takki istuu sille oikein hyvin.

Myrkyllistä herkkua

Pikkuveli saa aina ruokailun jälkeen ksylitolipastillin. Kärsä on aina siinä vaiheessa ruokapöydän lähettyvillä odottamassa, josko olisi jotain jämiä saatavilla. Yhtenä päivänä kävi niin, että pikkuveli pudotti pastillin suustaan suoraan Kärsän eteen ja niinhän siinä tietysti kävi, että tuo myrkyllinen herkku päätyi Kärsän suuhun.



Emäntä joutui äkkiä googlaamaan, että kuinka paljon ksylitolia iso koira sietää. Onneksi selvisi, ettei yksi pastilli vielä ole myrkyllinen Kärsän kokoiselle koiralle, mutta kun hänellä on muutenkin ollut maksavaivoja, niin nyt hänen sisäelimensä eivät kaipaa yhtään enempää rasitusta!

Papalle hali

Urpo ei saanut tänään rötvätä auringossa omassa rauhassa, koska pikkuveli halusi heti mennä antamaan papalle halin. Yleensä Kärsä on meidän halinallemme, mutta kyllä Urpostakin sellaisen saa.

Urpo maastoutui

Urpo oli tänään hassu ja tunki itsensä pusikkoon. Hän kaivoi sinne itselleen pesän ja meni makoilemaan. Ei edes ollut mikään erityisen kiva ilma, mutta siellä Urpo makoili ja sai pikkuveljen seurakseen.

Karkureissun nolo loppu

Kärsä sai tänään taas päähänsä karata naapurin juoksunartun hajujen perään. Tällä kertaa se kävi niin, että emäntä ehti hädin tuskin avata oven, kun koirat ryntäsivät ulos omin luvin. Kärsä lähti siitä sitten saman tien naapuriin, koska ihan pian sieltä alkoi kuulua huutoa.

Ensin Kärsä oli säikähtänyt naapurin isäntää ja sitten hän oli juossut päin hevosten sähköaitaa ja saanut tällin. Sitten hän tuli tiellä vastaan täyttä vauhtia juosten.

Loppupäivän Kärsä sai olla pihallakin remmissä, vaikka hän ei edes yrittänyt karata enää, makoili vain auringossa ja nautiskeli kevätsäästä.

Hyvä syntymäpäivä

Urpolla oli eilen oikein hyvä syntymäpäivä. Aamulla hän pääsi heti lenkille emännän ja Kärsän kanssa, koska emäntä oli lähdössä töihin. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä isäntä jäi kotiin viettämään aikaa Urpon kanssa.



Iiltapäivällä päivänsankari pääsi lenkille isännän kanssa ja kerkesi hieman rötvätä auringossakin. Sää oli siis Urpolle hyvin mieluinen, eikä tassujakaan tarvinnut pestä, koska maassa oli vähän lunta.



Päivälliseksi Urpo sai perinteisen nakkiaterian, johon kuului tällä kertaa yhdeksän nakkia. Kärsälle jäi vain yksi vaivainen nakki, ensi vuonna ei sitäkään.

Urpo 9 vuotta

Maailman paras seisojapappa Urpo täyttää tänään yhdeksän vuotta!

Naama menee yhä enemmän ja enemmän harmaaksi, mutta mieleltään Urpo on vielä täysin virkeä. Hän jaksaa kytätä lintuja ja herkkuja ja juoksuhommatkin maistuvat aina välillä.

Onnea maailman tärkeimmälle ja rakkaimmalle Urpolle!

Sateeseen kyllästyneet

Nyt alkaa mennä hermot tähän jatkuvaan sateeseen sekä emännällä että etenkin koirilla! Siispä heillekin piti hommata sadetakit, jotka löytyivät heti ensimmäisestä eläinkaupasta.



Alunperin oli tarkoitus hankkia sadetakki vain Urpolle, joka on enemmän hienohelma kuin Kärsä, mutta kun Kärsä sovitti Urpon uutta takkia ostarin parkkihallissa, niin emäntä heltyi ja kävi hakemassa hänelle oman. Takit ovat täysin vedenpitäviä, joten koirien selät eivät tosiaankaan kastu enää sateella.

Oli muuten jännä huomata, että Kärsän selkä on monta senttiä lyhyempi kuin Urpon. Heillä on nimittäin tismalleen samanlaiset takit, mutta Kärsällä helma peittää myös hännän tyven, kun taas Urpolla takamus ei peity kokonaan.

Eläinkaupan myyjä selitti, että takin kannattaa mieluummin olla hieman liian lyhyt kuin liian pitkä, koska jos se peittää hännän, niin koiralle saattaa tulla lonkkajumeja. Se pätee tosin erityisesti sellaisten koirien kohdalla, jotka pitävät häntää ylhäällä koko ajan. Seisojilla se roikkuu enimmäkseen.

Kiusaaja-Kärsä

Kärsä on nyt jonkun aikaa kiusannut Urpoa tietyissä tilanteissa nousemalla selkään ja laittamalla kaulansa Urpon niskan päälle. Se tapahtuu aina, kun he ovat tulossa ulkoa sisälle eli joko kuistilla tassujen pyyhkimisen aikana tai kylppärissä ennen tassupesua.



Se on vähän hämmentävää, koska Urpo ei sano oikein mitään. Isäntäväen pitää puuttua tilanteeseen ja vetää Kärsä pois Urpon kimpusta. Saa nähdä loppuuko moinen käytös sitten kun naapurin nartun juoksut päättyvät.

Kaunis päivä saaristossa

Lauantaina oli oikein kelpo veneilysää, joten isäntä vei koirat saaristoon. Urpo päivysti keulassa ja Kärsä nukkui. Saaressa he saivat touhuta kaikkea kivaa.













Kotiin päästyään he halusivat tietysti heti ruokaa ja sitten he rauhoittuivat ja nukkuivat koko illan.

Pisin lenkki tähän mennessä

Naistenpäivä alkoi tällä kertaa juoksulenkin merkeissä. Sää oli kaunis, mutta Urpo ei ollut ollenkaan messissä. Hän ei vetänyt koko aikana kuin ihan pienen hetken eikä hän edes suostunut juoksemaan edellä vaan vierellä tukkien koko tien vetoliinallaan. Kärsäkin oli aika paljon hajujen perässä eikä jaksanut keskittyä vetohommiin koko aikaa.

Toki lenkkikin oli todella pitkä vetolenkiksi, 23 kilometriä. Niin pitkää lenkkiä emme ole aikaisemmin juosseet, mutta nyt oli pakko pidentää 20 kilometrin lenkkiä hieman, jotta välttyisimme naapurin juoksunartun hajuilta.

Viriilin nuorukaisen hankala tilanne

Kärsä on jo viikon verran ollut todella levoton ja rasittava. Hän vinkuu ja menee vähän väliä ovelle muka päästäkseen ulos. Eilen selvisi mistä se johtuu - naapurin nartulla on juoksut! Asia selvisi tosin vasta kun Kärsä oli karannut pihalta kahdesti, ensin aamulla ja sitten vielä iltapäivällä.



Aamulla olikin kiva juttu, kun Kärsä oli kadoksissa juuri kun meidän piti lähteä tapaamaan Moonaa ja Rudya. Kärsä oli reilun puolen tunnin ajan teillä tietymättömillä, kunnes hän viime hetkellä palasi pihalle, niin pääsimme lähtemään melkein ajoissa.

Iltapäivällä olimme pihalla ottamassa aurinkoa, kun Kärsä taas hävisi mystisesti eikä tullut takaisin kutsuista huolimatta. Sitten naapuri soitti ja kysyi onko meiltä seisoja hukassa. Kärsä oli pyörinyt naapurin pihassa nuuskimassa juoksunartun hajuja eikä ollut meinannut antaa ottaa kiinni.

Nyt täytyy vain olla tarkkana pihalla, ettei Kärsä pääse livahtamaan karkuun. Tosin jos niin käy, niin onneksi tietää mistä lähteä hakemaan.

Perjantaitreffit

Urpolla ja Kärsällä oli tänään treffit Moona-karkkarin kanssa. Mukana oli tällä kertaa myös Moonan "veli" Rudy, joka ei ole aikaisemmin päässyt mukaan, ettei uroksien välille tulisi jännitteitä. Nyt kuitenkin rohkenimme lähteä porukalla, koska Moonan kanssa on mennyt niin kivasti aiemmilla kerroilla. Koirat kulkevat joka tapauksessa remmissä omilla puolillaan eivätkä lenkin aikana juuri huomaa toisiaan.



Heti alkuun Urpo ja Kärsä saivat moikata Moonaa parkkipaikalla, minkä jälkeen he menivät vähän matkan päähän odottamaan. Sillä välin Rudy pääsi pois autosta ja lähti Moonan kanssa vaivihkaa kävelemään Urpon ja Kärsän perässä. Kärsä vilkuili vähän väliä taaksepäin, mutta Urpo ei välttänyt Rudyn läsnäolosta.



Lenkki meni tosi hyvin siten, että Urpo ja Kärsä kulkivat edellä ja Moona ja Rudy perässä, jolloin urokset eivät joutuneet kohtaamaan toisiaan missään vaiheessa kasvotusten. Samaan kuvaan heitä ei sentään laitettu, joten Rudy sai poseerata kameroille omalla vuorollaan.



Olimme taas Maarian altaalla paremmalla onnella kuin viimeksi. Tällä kertaa oikea reitti löytyi aika vaivattomasti, koska päivänvaloa oli noin tuhat kertaa enemmän. Reitti oli paikoin todella kurainen ja liukaskin, joten kumisaappaat olisivat olleet parempi valinta kuin vaelluskengät.

Iloinen yllätys

Isäntä palasi myöhään eilen illalla kotiin reissusta ja ilahdutti koirat toden teolla. Äänistä päätellen Urpo piti isännälle tanssi- ja lauluesityksen tuulikaapissa, eikä Kärsäkään kovin hiljainen poika ollut.

Keltainen lumiukko

Viikonloppuna oli hetken aikaa sopiva keli lumiukkojen tekemistä varten. Eikä mennyt kauaa kunnes Kärsä meni ja nosti jalkaansa siihen. (Kuva on otettu ennen kuin lumiukko sai keltaista väriä.)

Erimielisyys

Tänään on ollut sateinen ja märkä päivä, joten koirat eivät ole viihtyneet ulkona. Kun tulimme lenkiltä, pikkuveli halusi jäädä pihalle, mutta koirat mankuivat sisälle, joten he saivat mennä kuivattelemaan turkkejaan.



Kun emäntä palasi pikkuveljen kanssa sisälle noin varttia myöhemmin, koirat alkoivat riehua innoissaan ja siinä rytäkässä heille taisi tulla jokin erimielisyys, sillä yhtäkkiä kuului kauhea rähinä. Se loppui onneksi, kun emäntä karjaisi heille ovelta.

Myöhemmin Kärsän silmäkulmassa näkyi pieni haava, joten Urpo taisi taas pahoinpidellä häntä hieman. Kärsä oli loppupäivän vähän vaisu ja pysytteli omissa oloissaan.