Urpo oli tänään nelisen tuntia yksin kotona isäntäväen menojen aikana. Makuuhuoneen ovi oli jäänyt auki, mutta hän ei ollut ilmeisesti käynytkään kynnyksen väärällä puolella, sillä kaikki tavarat olivat paikoillaan ja ehjinä!
Olimme evakuoineet makkariin läppärit, kaukosäätimet ja huonekasvit, ja lisäksi sieltä ovat anoneet turvapaikkaa dvd- ja cd-levyt, pari pientä pöytää sekä muutama tyyny ja peitto, joten tuhottavaa olisi ollut yllin kyllin. Eteisessäkin oli muutamat kengät, mutta Urpo ei ollut koskenut niihinkään. Ainoastaan eteisen matto oli siirtynyt metrin verran sivuun. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että Urpo alkaa edistyä, jotta voimme pian alkaa elää normaalia elämää ja pitää tavaroitamme esillä silloinkin, kun emme itse ole kotona!
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Vatsavaivoja
Urpo oli eilen jälleen kerran pieni potilas. Hänellä oli vatsatauti, joka alkoi aamuöisellä oksentelulla ja jatkui keittiön seinälle töräytetyllä ripulilla. Hänellä on nyt ollut ripulia jo monta kertaa, vaikka hän on vasta reilun vuoden ikäinen, joten meidän lienee syytä alkaa pohtia vaihtoehtoisia ruokia. Ainaiset ilmavaivat olisi myös kiva saada kuriin. Urpo on tähän mennessä syönyt ties minkä merkkisiä nappuloita, mutta viisaammilta saimme vinkin, että ne kannattaisi vaihtaa raakaruokaan. Yksikään nappulamerkki ei ole vielä osoittautunut Urpon vatsalle sopivaksi, vaikka olemme kokeilleet laidasta laitaan edullisia ja hintavia merkkejä. Raakaruokinnassakin on omat haasteensa, sillä ruuat pitäisi saada säilöön johonkin, ja pakastimemme on auttamattoman pieni. Syksyn metsästysreissullakin ruokia olisi vaikea saada mihinkään, koska majoitus on sähkötön. Jäämme siis vielä pohtimaan tilannetta.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Ongelmia blogissa
Joidenkin blogitekstien kuvat ovat näköjään hävinneet, koska ilmeisesti Flickr on muuttanut kuvien osoitteita. Ei siis auta muu kuin ladata kaikki uudestaan, huoh...
Edit: Ongelma korjattu! (Siihen meni vain puoli työpäivää.)
Edit: Ongelma korjattu! (Siihen meni vain puoli työpäivää.)
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Uudet ruokakupit
Koiranpäivän (24.4.) kunniaksi Urpo sai uudet ruokakupit, vihdoin ja viimein! Hän on ollut meillä pian vuoden, mutta hän on tähän mennessä saanut tyytyä Rekulta lainattuihin kuppeihin.
"Vuokrasimme" Dumlelta hienon ruokakuppitelineen jo kuukausia sitten, mutta kuppeja emme saaneet telineen mukana, sillä Dumlen isäntäväki oli kadottanut ne. Nyt vihdoin Urpo saa syödä ihan omista kupeista!
Ruokakin maittaa taas pienen paaston jälkeen. Urpo ei nimittäin malttanut syödä paljon mitään tässä pari päivää sitten. Hänellä oli varmasti velipoikien tapaan tytöt mielessä, sillä hän ei myöskään oikein malttanut nukkua.
"Vuokrasimme" Dumlelta hienon ruokakuppitelineen jo kuukausia sitten, mutta kuppeja emme saaneet telineen mukana, sillä Dumlen isäntäväki oli kadottanut ne. Nyt vihdoin Urpo saa syödä ihan omista kupeista!
Ruokakin maittaa taas pienen paaston jälkeen. Urpo ei nimittäin malttanut syödä paljon mitään tässä pari päivää sitten. Hänellä oli varmasti velipoikien tapaan tytöt mielessä, sillä hän ei myöskään oikein malttanut nukkua.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Noutotreeniä kotikulmilla
Viikonloppuna otimme pakastimesta riekon mukaan ja lähdimme koko perheen voimin treenaamaan. Isäntä pudotti riekon sattumanvaraisesti matkan varrelle silloin, kun Urpo ei nähnyt. Käveltyämme vähän matkaa eteenpäin käskimme Urpon noutaa. Hän haki ja haki, mutta ei löytänyt riekkoa. Lopulta isäntä joutui hakemaan linnun. Aika noloa!
Urpo löysi sorsan lammikosta.
Sitten lähetimme Urpon hakuun ja hän löysikin fasaanin, jonka kalkatuksen olimme kuulleet jo kaukaa. Hän ajoi fasunaaraan ilmaan ja jäi sitten paikoilleen seisomaan. Se tilanne meni siis niin kuin pitikin. Yritimme saada hänet löytämään koirasfasaanikin, mutta se ei osunut reitillemme.
Riekko suussa
Sen jälkeen harjoittelimme vielä noutoa siten, että toinen vei linnun vähän matkan päähän Urpon odottaessa paikalla. Kun viejä oli palannut, Urpo sai noutaa.
"Anna riekko takaisin!"
Urpo ylpeänä esittää: Pakasteriekko
Lopuksi kokeilimme vielä noutoa kaukaa, mutta se ei onnistunut. Urpo ei jaksanut keskittyä lainkaan, vaikka hän käytännössä näki, mihin riekko "putosi". Hän lähti kyllä käskystä noutamaan, mutta palasi jo ennen puoliväliä takaisin kuin kysyäkseen, mitä nyt pitikään tehdä. Lopulta hän meni aivan lukkoon ja jäi vain makoilemaan, kun hänen käskettiin noutaa. Teimme siis vielä yhden helpon noudon, jotta hänelle ei jäisi paha mieli.
Urpo löysi sorsan lammikosta.
Sitten lähetimme Urpon hakuun ja hän löysikin fasaanin, jonka kalkatuksen olimme kuulleet jo kaukaa. Hän ajoi fasunaaraan ilmaan ja jäi sitten paikoilleen seisomaan. Se tilanne meni siis niin kuin pitikin. Yritimme saada hänet löytämään koirasfasaanikin, mutta se ei osunut reitillemme.
Riekko suussa
Sen jälkeen harjoittelimme vielä noutoa siten, että toinen vei linnun vähän matkan päähän Urpon odottaessa paikalla. Kun viejä oli palannut, Urpo sai noutaa.
"Anna riekko takaisin!"
Urpo ylpeänä esittää: Pakasteriekko
Lopuksi kokeilimme vielä noutoa kaukaa, mutta se ei onnistunut. Urpo ei jaksanut keskittyä lainkaan, vaikka hän käytännössä näki, mihin riekko "putosi". Hän lähti kyllä käskystä noutamaan, mutta palasi jo ennen puoliväliä takaisin kuin kysyäkseen, mitä nyt pitikään tehdä. Lopulta hän meni aivan lukkoon ja jäi vain makoilemaan, kun hänen käskettiin noutaa. Teimme siis vielä yhden helpon noudon, jotta hänelle ei jäisi paha mieli.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Sadepäivän lenkki
Eräänä päivänä oli oikein koiranilma. Vettä satoi taivaan täydeltä, mutta koiranomistajilta ei paljon kysellä, huvittaako lähteä ulos. Niinpä lähdimme reippaina Urpon kanssa Raisioon moikkaamaan Rekkua ja Villaa.
Rekulla ja Villalla on kivi, jonka päälle hypätessä saa aina herkkua.
Urpo ei ymmärrä mokomasta kivestä mitään ja vaati itselleen herkkuja maan kamaralta.
Välillä tuntui siltä, että meillä oli vain kaksi koiraa mukana, Rekku ja Villa, sillä Urpo juoksi pitkiä matkoja pitkin pusikoita niin, ettei häntä näkynyt ollenkaan. Jostain hän aina putkahti esille kuitenkin. Eräällä polulla hän juoksi siksakkia eli ensin oikealle metsikköön, sitten polun yli ja vasemmalle metsikköön. Tämä kuvio toistui monta kertaa.
Pysähdyimme eräälle peltoaukealle, koska Villa ja Urpo löysivät viimein yhteisen sävelen ja painivat ja ajoivat toisiaan takaa. Urpo leikki hyvin ovelasti huomattuaan, ettei Villa pysy hänen vauhdissa mukana. Hän ei pinkonutkaan enää täysillä vaan himmaili vähän, jotta Villa ei luovuttaisi heti.
Urpolla oli koko ajan kauhea kiire. Joissakin kohdissa hänet oli pakko laittaa remmiin, ettei hän olisi juossut auton alle tai toisten pihoille. Silloin hänelle tuli entistä kovempi kiire ja hän veti remmissä niin paljon, että hänet piti köyttää Rekun remmin avulla emännän vyötärön ympärille. Nyt alkaa kuonopannan hankinta jo houkuttaa, sillä Urpon vetämistä on joissakin tilanteissa mahdotonta saada kuriin. Hän osasi välillä jo seurata hienosti remmissäkin, mutta se on jatkuvasta harjoittelusta huolimatta päässyt unohtumaan.
Sadesäästä johtuen koirat olivat lenkin jälkeen aivan märkiä ja kuraisia. Heidät oli pakko pestä pihaletkulla, josta tulee vain kylmää vettä. Urpon turkki oikein höyrysi pesun jälkeen, kun kuivattelimme pihalla. Menimmekin pian sisälle ja laitoimme Urpon nukkumaan taljan alle. Siellä hän tuhisi tyytyväisenä, kunnes oli aika lähteä kotiin.
Rekulla ja Villalla on kivi, jonka päälle hypätessä saa aina herkkua.
Urpo ei ymmärrä mokomasta kivestä mitään ja vaati itselleen herkkuja maan kamaralta.
Välillä tuntui siltä, että meillä oli vain kaksi koiraa mukana, Rekku ja Villa, sillä Urpo juoksi pitkiä matkoja pitkin pusikoita niin, ettei häntä näkynyt ollenkaan. Jostain hän aina putkahti esille kuitenkin. Eräällä polulla hän juoksi siksakkia eli ensin oikealle metsikköön, sitten polun yli ja vasemmalle metsikköön. Tämä kuvio toistui monta kertaa.
Pysähdyimme eräälle peltoaukealle, koska Villa ja Urpo löysivät viimein yhteisen sävelen ja painivat ja ajoivat toisiaan takaa. Urpo leikki hyvin ovelasti huomattuaan, ettei Villa pysy hänen vauhdissa mukana. Hän ei pinkonutkaan enää täysillä vaan himmaili vähän, jotta Villa ei luovuttaisi heti.
Urpolla oli koko ajan kauhea kiire. Joissakin kohdissa hänet oli pakko laittaa remmiin, ettei hän olisi juossut auton alle tai toisten pihoille. Silloin hänelle tuli entistä kovempi kiire ja hän veti remmissä niin paljon, että hänet piti köyttää Rekun remmin avulla emännän vyötärön ympärille. Nyt alkaa kuonopannan hankinta jo houkuttaa, sillä Urpon vetämistä on joissakin tilanteissa mahdotonta saada kuriin. Hän osasi välillä jo seurata hienosti remmissäkin, mutta se on jatkuvasta harjoittelusta huolimatta päässyt unohtumaan.
Sadesäästä johtuen koirat olivat lenkin jälkeen aivan märkiä ja kuraisia. Heidät oli pakko pestä pihaletkulla, josta tulee vain kylmää vettä. Urpon turkki oikein höyrysi pesun jälkeen, kun kuivattelimme pihalla. Menimmekin pian sisälle ja laitoimme Urpon nukkumaan taljan alle. Siellä hän tuhisi tyytyväisenä, kunnes oli aika lähteä kotiin.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Ajokoira
Urpo on tänään kunnostautunut ajokoirana. Hän ajoi rusakkoa kahdella eri lenkillä kahden eri ulkoiluttajan kanssa. Onneksi hän ei kummallakaan kerralla juossut kovin kauas, ehkä noin 150 metrin päähän, minkä jälkeen hän palasi lähtöpisteeseen.
Nyt on oltava entistä tarkempi siitä, missä Urpon päästää irti remmistä. No, pian alkaa muutenkin remmilenkkeily, koska lintujen pesimisaikana häntä ei sovi päästää tekemään tuhoja!
Nauti Urpo vapaudesta niin kauan kuin sitä riittää!
Nyt on oltava entistä tarkempi siitä, missä Urpon päästää irti remmistä. No, pian alkaa muutenkin remmilenkkeily, koska lintujen pesimisaikana häntä ei sovi päästää tekemään tuhoja!
Nauti Urpo vapaudesta niin kauan kuin sitä riittää!
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Herkkusuiden kokous
Suklaanaama, Lakutassu ja Kinuskiturkki eli Urpo, Rekku ja Villa treffasivat tänään Raisiossa. Kävimme lenkkeilemässä metsässä ja pellolla, ja Urpo oli tietysti aivan vauhkona. Hän juoksi kuin päätön kana ja veti remmiin joutuessaan niin kovin, että emännän käsi meinasi irrota. Hän on aivan mahdoton! Villa-parka yritti paimentaa häntä parhaansa mukaan, mutta eihän siitä tullut mitään, Urpo kun on kuin kumipallo pomppiessaan mättäältä toiselle.
Rekku oli aivan poikki lenkin jälkeen.
Villa keittiöapulaisena
Urpokin kuukahti lopulta.
Kun olimme lähdössä kotiin Raisiosta, Urpo meni ovensuuhun laulamaan. Hän taisi pelätä joutuvansa jäämään painimaan Villan kanssa. Hän oli melkoisen väsynyt, kun pääsimme kotiin, mutta väsymystähän ei voi näyttää ulospäin.
Rekku oli aivan poikki lenkin jälkeen.
Villa keittiöapulaisena
Urpokin kuukahti lopulta.
Kun olimme lähdössä kotiin Raisiosta, Urpo meni ovensuuhun laulamaan. Hän taisi pelätä joutuvansa jäämään painimaan Villan kanssa. Hän oli melkoisen väsynyt, kun pääsimme kotiin, mutta väsymystähän ei voi näyttää ulospäin.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Uusi harrastus
Urpo on aloittanut uuden kiipeilyharrastuksen, nimittäin keittiön pöydällä. Hän on muutamana päivänä yksin ollessaan kiivennyt pöydälle ihailemaan maisemia ja jättänyt samalla vähemmän sympaattisia kirsunjälkiä ikkunaan. Ratkaisu on se, että tuolit nostetaan pöydälle.
Eräänä päivänä emännän istuessa pöydän ääressä Urpo kiipesi vastapäiselle tuolille ja nosti etutassut pöydälle. Hän sai tietysti ankarat torut, mutta hän päätti vielä kokeilla, että josko sittenkin löytyisi pieni sauma ja hivutti aivan muka vaivihkaa ja hyvin hitaasti toisen takatassunkin pöydälle, kunnes hän oli koko painollaan pöydän päällä. Voi kun siitä olisikin ollut hyvä ottaa emännän ruuasta pienet maistiaiset, mutta hän sai kyllä aika pikaiset lähtöpassit takaisin lattialle!
Eräänä päivänä emännän istuessa pöydän ääressä Urpo kiipesi vastapäiselle tuolille ja nosti etutassut pöydälle. Hän sai tietysti ankarat torut, mutta hän päätti vielä kokeilla, että josko sittenkin löytyisi pieni sauma ja hivutti aivan muka vaivihkaa ja hyvin hitaasti toisen takatassunkin pöydälle, kunnes hän oli koko painollaan pöydän päällä. Voi kun siitä olisikin ollut hyvä ottaa emännän ruuasta pienet maistiaiset, mutta hän sai kyllä aika pikaiset lähtöpassit takaisin lattialle!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Luontoretkeilyä Dumlen luona
Vapaapäivän kunniaksi karautimme tänään Dumlen luo maaseudulle, missä teimme jälleen kerran pitkän metsälenkin. Ulkoilu noudatti tuttua kaavaa, eli koirat juoksentelivat omia reittejään, Urpo kieli roikkuen melkein maahan asti. Mitenköhän hän mahtaa kesällä jaksaa, kun nyt jo läähätyttää?
Jännä puurykelmä
Jännä sieni
Urpo nielaisi kielensä ainakin yhden kuvan ajaksi.
Dumle olisi jo halunnut palkinnon, vaikka poseeraus oli vielä kesken.
Urpo on ihan lääpällään Dumleen!
"Päästäkää meidät jo pois täältä!"
Lopuksi pakollinen peltopaini
Urpo oli aika väsynyt jo valmiiksi, sillä hän oli aamulla ehtinyt käydä juoksentelemassa tunnin verran ja tavannut Bertankin pikaisesti Skanssin parkkitalossa. Mutta kun kyseessä on Dumle, niin Urpolla riittää aina energiaa!
Jännä puurykelmä
Jännä sieni
Urpo nielaisi kielensä ainakin yhden kuvan ajaksi.
Dumle olisi jo halunnut palkinnon, vaikka poseeraus oli vielä kesken.
Urpo on ihan lääpällään Dumleen!
"Päästäkää meidät jo pois täältä!"
Lopuksi pakollinen peltopaini
Urpo oli aika väsynyt jo valmiiksi, sillä hän oli aamulla ehtinyt käydä juoksentelemassa tunnin verran ja tavannut Bertankin pikaisesti Skanssin parkkitalossa. Mutta kun kyseessä on Dumle, niin Urpolla riittää aina energiaa!
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Hurja seuraamisharjoitus
Loppuyön Urpo viettää toivon mukaan sohvalla eikä yöjuoksuilla!
Tänä yönä kävi aika ikävä juttu! Isäntä lähti käyttämään Urpoa iltalenkillä ilman remmiä, ilman pantaa, ilman kännykkää - ja valitettavasti myös ilman kotiavaimia. Koska emäntä oli lähtenyt autolla yövuoroon, isännän ja Urpon ei auttanut muu kuin kävellä öisen kaupungin läpi sairaalaan hakemaan avaimia. Isännällä oli sentään auton toiset avaimet taskussa, joten Urpon ei tarvinnut jäädä sairaalan ovelle odottamaan, sisälle kun ei koiria voi päästää.
Oli onni onnettomuudessa, että vahinko kävi yöllä eikä vilkasliikenteisenä päivänä! Urpo osasi seurata tunnin kestäneen matkan isännän vieressä oikein hyvin. Vain yhden kerran hän jäi seisomaan rusakkoa, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi olemme harjoitelleet seuraamista joka päivä viime aikoina, sillä siitä taidosta on tänä yönä todellakin ollut hyötyä.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Kiireinen liikemies
Urpo ehtii pääsiäisenäkin levätä vain koneen äärellä, kun on niin kova bisneskiire koko ajan!
perjantai 6. huhtikuuta 2012
torstai 5. huhtikuuta 2012
Treenejä ja treffejä
Urpon kiirastorstai on sujunut vauhdikkaasti, sillä olimme Dumlen luona metsälenkillä. Kävelimme pitkin peltoja ja metsiä ristiin rastiin yli puolitoista tuntia koirien juostessa varmaan kolminkertaisen matkan omia reittejään.
Urpo otti pienen spurtinkin, hän lähti nimittäin ajamaan jotain metsän eläintä vähän matkaa. Emme nähneet minkä hän bongasi ryteiköstä, mutta niin hän vain ajoi jotain uikuttaen samalla tuskaisen kuuloisena. Onneksi ajo päättyi hyvin lyhyeen, sillä hän oli poissa vain noin 20 sekuntia, minkä jälkeen otimme koirat hetkeksi remmiin. (Pidimme koiria vapaina maanomistajan luvalla.)
Tänään on ollut oikein lämmin ja aurinkoinen päivä, joten pelkäsimme vähän käärmeitä, mutta jättimäinen muurahaiskeko rauhoitti mieltä hieman. Urpo ei kunnioittanut muurahaisten ahkeran työn tulosta lainkaan, vaan juoksenteli surutta päin kekoa.
Aiemmin tällä viikolla Urpo oli jälleen kerran kasvattajan luona treenaamassa noutoa. Myös Dumle oli mukana. Isäntä räpsi muutaman hauskan kuvan koirista:
Kaunotar. Dumlella on rotumääritelmän mukainen kuiva pää.
Dumle tuomassa saalista isännälle
Mustavalkoinen kenguru eli Dumle
Urpo - lentävä lintukoira
Vimman tiukka ote linnusta
Vimma hakee.
Dumlen emäntä lumisateen keskellä
Urpo otti pienen spurtinkin, hän lähti nimittäin ajamaan jotain metsän eläintä vähän matkaa. Emme nähneet minkä hän bongasi ryteiköstä, mutta niin hän vain ajoi jotain uikuttaen samalla tuskaisen kuuloisena. Onneksi ajo päättyi hyvin lyhyeen, sillä hän oli poissa vain noin 20 sekuntia, minkä jälkeen otimme koirat hetkeksi remmiin. (Pidimme koiria vapaina maanomistajan luvalla.)
Tänään on ollut oikein lämmin ja aurinkoinen päivä, joten pelkäsimme vähän käärmeitä, mutta jättimäinen muurahaiskeko rauhoitti mieltä hieman. Urpo ei kunnioittanut muurahaisten ahkeran työn tulosta lainkaan, vaan juoksenteli surutta päin kekoa.
Aiemmin tällä viikolla Urpo oli jälleen kerran kasvattajan luona treenaamassa noutoa. Myös Dumle oli mukana. Isäntä räpsi muutaman hauskan kuvan koirista:
Kaunotar. Dumlella on rotumääritelmän mukainen kuiva pää.
Dumle tuomassa saalista isännälle
Mustavalkoinen kenguru eli Dumle
Urpo - lentävä lintukoira
Vimman tiukka ote linnusta
Vimma hakee.
Dumlen emäntä lumisateen keskellä
tiistai 3. huhtikuuta 2012
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kyyhkystreeni
Viime viikolla Urpo suuntasi eräänä päivänä isännän kanssa kasvattajan luokse treenaamaan. Äiti ja sisko näyttivät mallia ja Urpo teki perässä.
Urpo vai Vimma? Vain kaulapanta ja häntä paljastavat, että kuvassa on Vimma.
Urpo on jo isompi kuin äitinsä.
Veli ja sen sisko
Ryhmäseisonta
Treenit menivät kaikkien osalta hyvin. Kyyhkysiä seisottiin porukalla ja sitten tehtiin vielä noutotreeniä, joka sujui myös vallan hienosti. Urpo osaa luovuttaa istualtaan, vaikka hän ei aina jaksa tuoda tavaraa ihan perille asti. Joskus häntä täytyy komentaa muutamaan kertaan ennen kuin hän uskoo, mutta eiköhän se siitä.
Alma, Vimma ja Urpo
Urpo ja Vimma
Viime viikolla oli vielä lumetonta.
Urpo vai Vimma? Vain kaulapanta ja häntä paljastavat, että kuvassa on Vimma.
Urpo on jo isompi kuin äitinsä.
Veli ja sen sisko
Ryhmäseisonta
Treenit menivät kaikkien osalta hyvin. Kyyhkysiä seisottiin porukalla ja sitten tehtiin vielä noutotreeniä, joka sujui myös vallan hienosti. Urpo osaa luovuttaa istualtaan, vaikka hän ei aina jaksa tuoda tavaraa ihan perille asti. Joskus häntä täytyy komentaa muutamaan kertaan ennen kuin hän uskoo, mutta eiköhän se siitä.
Alma, Vimma ja Urpo
Urpo ja Vimma
Viime viikolla oli vielä lumetonta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)