Urpon pitäisi vähän isompana noutaa lintuja vedestä, joten olisi jo korkea aika opetella uimaan. Tänään pääsimme jo askeleen lähemmäs, kun hän meni ihan oma-aloitteisesti suota muistuttavaan ryteikköön polskimaan. Ihan koko selkä ei kastunut, mutta hän meni veteen vatsaa myöten.
Ruoka ei ole viime päivinä muutaman hyvän viikon jälkeen maistunut. Tänäänkin hän söi aamupalan loppuun vasta neljän aikaan iltapäivällä. Emme anna uutta ruokaa ennen kuin entinen on syöty loppuun, sillä Urposta ei saa tulla nirsoilijaa. Ikävä tietysti pitää kaveria nälässä, mutta kyllä koiranruoka on sen verran kallista, ettei ole varaa heittää poiskaan jo turvotettuja nappuloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti