Sikailijavoro

Eräänä iltana, kun emäntä oli lähtenyt töihin ja isäntä oli suihkussa, Kärsä bongasi keittiön tasolta kulhollisen salaattia. Kun isäntä tuli suihkusta, Kärsä oli hotkaissut kitaansa ainakin kolmasosan isosta salaatista. Hän ei vain voinut itselleen mitään, kun kerran salaatti oli jätetty ihan tyrkylle.

Lentävä hollantilainen vauhdissa

Kärsä pääsi juoksulenkille ja lensi kuin hollantilainen! Hänelle tuli kyllä vähän kuuma, vaikka aurinko ei paistanut.



Matkan varrelta löytyi tulppaaneja ja tietysti Kärsän piti päästä poseeraamaan niiden kanssa.

Vielä pääsee juoksemaan

Kärsä pääsi pitkästä aikaa juoksulenkille eilen. Nyt alkaa olla vähän liian lämmin ilma, mutta aamuinen 11 asteen lämpötila menetteli vielä. (Olisimmepa päässeet juoksemaan tiistaiaamuna, sillä silloin oli pakkasta!)



Kärsä alkoi läähättää heti alussa eikä hänellä ollut edes kuonokoppaa, jotta hän voisi läähättää kunnolla. Siitä seurasi se, että hän söi lenkin aikana ainakin kaksi nenäliinaa ja yhden pökäleen, huoh.

Hikinen retki Urpon päivänä

Urpon nimipäivän kunniaksi kävimme retkeilemässä Marttilassa. Siellä meinasi tulla suojaisissa kohdissa hiki, mutta onneksi reitillä on paljon soita, mistä koirat saivat juodakseen.



Noin neljä kilometriä pitkä reitti oli jälleen kerran aivan upea. Mukava nähdä reitti nyt myös kesäaikaan, kun sen on aikaisemmin nähnyt vain lumisena.



Vastaantulijoita ei ollut kuin ihan lopussa vasta, kun törmäsimme porukkaan, joka oli tekemässä uusia pitkospuita. Reitillä on jo paljon kunnostettuja pitkospuita, mutta joihinkin kohtiin tarvitaan kyllä uudet. Onneksi nyt on niin kuivaa, että lenkkareilla pärjää hyvin, vaikka pitkospuut olisivatkin puutteelliset.

Paras paikka

Etupihalla on yksi pläntti, missä ei kasva mitään kukkasia. Siihen piti toki tulla narsisseja, mutta eipä tullut yhtäkään. Se onkin nyt koirien lempipaikka makoilla lämpimällä säällä, jos ei pysty olemaan auringossa. Sen jälkeen täytyy vain muistaa pyyhkiä vatsa sekä etenkin suupielet, koska ne ovat aina ihan mullassa.

Hyvät hajut

Kesä taitaa olla tulossa. Tai sitten naapurin hevosien jätökset haisevat hyvältä!

Kansainvälinen kohtaaminen

Olimme eilen viettämässä lähes kesäistä päivää paikallisella luontopolulla. Aurinko lämmitti niin, että koirat etsivät juotavaa koko ajan.



Juuri kun olimme pääsemässä taukopaikalle, törmäsimme isoon ryhmään noin 10-12-vuotiaita lapsia. Yksi lapsista juoksi suoraan meitä kohti, mutta onneksi koirat eivät reagoineet.



Kun olimme olleet laavulla vähän aikaa, lapset tulivat sinne myös ja katselivat meitä vähän matkan päästä. He puhuivat slaavilaista kieltä, ja emäntä sai lyhyellä venäjällään sen verran selvää, että he puhuivat koirista. Sitten yksi lapsista uskaltautui kysymään englanniksi, että saako koiria silittää ja hän sai totta kai luvan. Kärsä parkkeerasi pojan viereen ja otti vastaan rapsutuksia. Sillä välin Urpo keskittyi kerjäämään eväitä.



Yksi lapsista arvasi koirien rodunkin oikein, vaikka toinen veikkasi heitä ensin dalmatialaisiksi. Mutta kurzhaarejahan he ovat niin kuin yksi pojsta sanoi. Keskustelun lomassa kävi ilmi, että lapset olivat ukrainalaisia pakolaisia. Mukavaa, että Urpo ja Kärsä pääsivät ilahduttamaan kovia kokeneita lapsia!

Paras kaveri

Meillä kaikilla oli kova ikävä Kärsää, kun hän oli kalastusreissulla koko viikonlopun. Kun hän palasi kotiin vihdoinkin, hän sai heti halin pikkuveljeltä. Sitten Kärsä meni pikkuveljen syliin nukkumaan.

Kärsän kalareissu

Kärsä oli koko viime viikonlopun kalareissussa. Hän viihtyy niin hyvin veneessä, että hänet voi ottaa mukaan pidemmällekin reissulle, kunhan muistaa ottaa takin mukaan, ettei lyhytkarvainen palellu.





Isännän kaveri sai Kärsästä hienoja kuvia. Näköjään Kärsä on ehtinyt seisoakin jotain saaressa ja juoda merivettä pahimpaan janoon.



Yöllä Kärsä ei päässyt viekkuun, vaan joutui nukkumaan patjalla lattialla. Aikamoinen vääryys, kyllähän mökkireissulla kuuluu päästä kainaloon yöksi!

Kyläilyreissu

Urpo ehti hädin tuskin toipua eilisestä retkestä kun taas papparaista vietiin. Tällä kertaa suuntasimme Tammisaareen Sipin ja Nukan luo katsomaan heidän remontoitua kotiaan.



Samalla kävimme ulkoilemassa Ramsholmenissa, missä kevät oli jo pitkällä: monissa puissa oli isot lehdet ja kieloja pukkasi maasta isona mattona.



Liikkeellä oli paljon porukkaa, mutta onneksi Urpo on niin kiltti, että hänen kanssa on aika helppo kulkea. Vain yhdelle koiralle hänen piti rähjätä, kun toinen ensin aloitti. Muuten Urpo ohitti muut koirat kiltisti.



Ramsholmenin ja Högholmenin välisellä sillalla oli niin järkyttävä tuuli, että Urpon korvat lepattivat. Hän halusi kuitenkin jäädä katselemaan joutsenia ja sorsia.



Sipi ja Nukka menivät mereen kahlailemaan. Urpo pysyi sillä välin visusti ylhäällä kalliolla, ettei hänen vain tarvitsisi mennä kastelemaan tassujaan.



Yhteiskuvasta ei tullut oikein mitään, koska Sipi oli ainoa, joka teki yhteistyötä kuvaajan kanssa.

Lauantain retki

Kärsä lähti viikonlopuksi kalareissuun isännän kanssa, koska hän viihtyy niin hyvin veneessä. Sillä välin Urpo sai jäädä kotiin nauttimaan ainoana koirana olemisesta. Hän pääsi heti lauantaina retkelle Marttilaan upealle reitille.





Sääennuste lupaili sadetta koko iltapäiväksi, joten lähdimme heti aamupalan jälkeen. Mukana oli sateenvarjo sekä sadetakit kaikille, aurinkolasitkin emäntä jätti autoon, mutta sitten olikin oikein aurinkoista ja lämmintä.





Urpo sai kulkea vapaana suurimman osan matkasta, koska remmissä ollessaan hän veti, mutta vapaana hän pysyi vierellä tai takana koko ajan. Mikähän logiikka siinäkin lienee.



Evästauolla Urpo kiinnostui herkuista ja saikin maistaa vähän leivänkannikkaa. Omia eväitä hänellä ei ollut, koska hän on laihiksella.

Etäpäivän edut

Kun emäntä painaa etätöitä sisällä, koirat voivat olla pihalla nauttimassa kevätsäästä. Kärsällä pitää olla kuonokoppa, ettei hän pure remmiä poikki.

Vuokkoja katselemassa

Tänään olimme ukin luona luontopolulla, joka on tähän aikaan vuodesta täynnä valko-, sini- ja keltavuokkoja. Ne olivat suurimmaksi osaksi vielä hiukan supussa, koska olimme polulla heti aamusta ja yö oli ollut aika kylmä.







Reitti on oikein kiva ja kaunis noin neljän kilometrin pituinen polku, joka kiertää tammimetsässä ja merenrannalla. Välillä on pitkospuita helpottamassa kulkemista, vaikka tähän aikaan vuodesta ei onneksi ole kovin märkää.

Äitienpäivävieraat

Sipi on kahdeksan lapsen äiti, joten tokihan hän viettää äitienpäivää. Tänä vuonna hän tuli meille kyläilemään äitienpäivänä. Reissuun kuului Nukan ja Kärsän kurittamista sekä pieni lenkki.

Sipi ei yhtään tykkää, jos Nukka leikkii Kärsän kanssa, vaan menee heti väliin ja estää kakaroiden leikit. Kärsä on varmasti tyytyväinen, kun Sipi päästää hänet pälkähästä, koska Nukka on niin kauhea hänen mielestään.

Paras lahja

Urpo oli emännän synttärilahja 11 vuotta sitten ja on edelleen paras lahja ikinä! Niin rakas ja tärkeä papparainen.

Silmälääkärissä

Urpon toinen silmä on vuotanut nyt parisen viikkoa, joten sitä oli pakko mennä näyttämään eläinlääkärille. Pitkähkön odottelun jälkeen pääsimme tukimushuoneeseen, missä eläinlääkäri pyyhkäisi sormellaan Urpon poskea ja totesi saman tien, että kyseessä on kyynelneste eikä mikään sen kummempi juttu. No, kyllä hän tutki molemmat silmät vielä suurennuslasin kanssa ja tarkisti, ettei silmissä ole mitään vikaa. Eikä ollutkaan.



Urpo sai silmätippoja, joita pitää nyt alkuun laittaa kolmesti päivässä. Harmi vaan, ettei hän yhtään tykkää siitä!

Toinen asia, mistä Urpo ei tykkää, on passitus laihdutuskuurille. Hän painoi nyt 34 kiloa, kun taas viime kerralla eläinlääkäri kehotti antamaan enemmän ruokaa. No nyt hän on saanut enemmän ruokaa ja tulos on tämä, ylipaino! Nyt eläinlääkäri kehotti antamaan vähemmän ruokaa ja arveli, että juoksuintokin on voinut jäädä ylipainon takia. Ei siis muuta kuin pienempiä annoksia tästä lähtien.

Oli muuten sikäli kiva olla Urpon kanssa eläinlääkärissä, että hän on niin rauhallinen eikä juuri reagoi toisiin koiriin. Kärsän kanssa on aina kauhea huutokonsertti odotustilassa, jos sinne tulee toisia koiria, mutta Urpo vain katseli rauhassa ja korkeintaan nuuhkaisi vähän.

Väkisinjuoksija

Urpo tunki itsensä taas mukaan juoksulenkille, ja syykin selvisi alkumatkasta - hänellä oli kakkahätä, vaikka hän oli päässyt aikaisemmin aamulla jo käymään pihalla. Silloin hän ei tietenkään malttanut tehdä tarpeitaan kunnolla, koska oli niin kiire sisälle kärkkymään aamupalaa.



Matkanteko oli aika tuskaista, sillä heti kun Urpo oli saanut suolensa tyhjäksi, hän alkoi hidastella ja hiihtää perässä. Onneksi oli sentään kaunis aamu, niin maisemia oli mukava katsella hitaasti lönkötellen.

Sylimöhkäle

Urpo varasi itselleen sekä isännän että pikkuveljen ja otti nokoset.

Pian on liian lämmin

Kevät etenee ja pian alkaa olla liian lämmin juosta Kärsän kanssa. Tänään oli pilvinen aamu ja lämpöä varmasti alle kymmenen astetta, mutta niin vain Kärsä läähätti lenkin lopussa. Onneksi Urpo ei lähtenyt mukaan!

Vappuheilat

Vapunpäivä sisälsi tänä vuonna käynnin koirametsään. Mukana olivat vappuheilat eli Sipi ja Nukka, joilla oli onneksi myös ylioppilaslakit päässä. Ei meillä sentään mitään tyhmiä koiria ole!



Meno oli kyllä välillä melko päätöntä, mutta onneksi lakit eivät olleet päässä hurjimpien leikkien aikana. Enimmäkseen koirat olivat tosin aika tylsällä päällä ja haahuilivat kukin omilla teillään. Toki onhan sekin ihanaa, kun saa haahuilla ilman, että koko ajan joku on kutsumassa takaisin.



Urpo oli eniten kiinnostunut tarjoiluista ja tunki koko ajan grillipaikalle kytistelemään. Viimeksi ei ollut sitä ongelmaa, koska meillä oli nuotio, joka savutti, eikä Urpo voi sietää savua. Tälläkin kertaa olimme varanneet nuotiopaikan, mutta sitä ei voinut hyödyntää ruohikkopalovaaran takia.



Koirametsäilyn jälkeen Sipi ja Nukka tulivat vielä meille käymään. Kärsä jotui painautumaan sohvan perimmäiseen nurkkaan, ettei hän vahingossakaan joutuisi Nukan viereen (vaikka Sipi olikin esiliinana välissä).