Verkkaisampi lenkki

Pikkuveli alkaa olla jo sen verran iso, ettei hän enää viihdy rattaissa pitkien lenkkien ajan. Niinpä hän pääsi tänään jaloittelemaan kesken lenkin. Rattaat saivat jäädä pusikkoon parkkiin ja sitten pikkuveli kiersi noin puolentoista kilometrin mittaisen pururadan kävellen emännän ja koirien kanssa.

Vauhti oli paljon hitaampi kuin mihin koirat ovat tottuneet, mutta se ei haitannut heitä kovin paljon, koska reitillä oli niin paljon haisteltavaa, että vauhti olisi joka tapauksessa ollut hidas.

Vapoja testaamassa

Isäntä on lähdössä tärkeälle kalastusreissulle, jota varten vavat piti käydä testaamassa läheisellä joella. Koirien oli tarkoitus päästä uimaan samalla, mutta he eivät hinkuneet veteen, joka oli aika likaista, joten he pysyttelivät kuivalla maalla. Yllättävän hyvin pysyttelivätkin, sillä vaikka emäntä paimensi pikkuveljeä ja isäntä kahlasi vedessä, koirat makoilivat enimmäkseen paikoillaan ja tarkkailivat tilannetta.

Pieni mummovieras

Meillä kävi tänään paljon vieraita, mm. pieni Tessa-mummeli. Kärsä oli aivan ekstaasissa naisvieraasta eikä kyennyt jättämään tätä rauhaan ollenkaan. Mummo ei ollut moksiskaan, mutta Kärsän ei annettu kiusata pientä mielinmäärin.



Sisällä Kärsä piti laittaa portin taakse, koska muuten hän ei olisi pysynyt nahoissaan. Myös Tessa joutui selliin, ettei Kärsä näkisi häntä, joten Urpo oli ainoa, joka sai olla vapaana ja kerjätä pöydästä herkkuja. Kerjääminen oli tietysti kielletty, mutta Urpohan ei paljon kielloista välitä!

Maalarin assistentti

Helteestä huolimatta meillä on talonmaalausprojekti meneillään. Koirat tykkäävät olla isännän seurana pihalla, vaikka välillä heidän pitää kyllä päästä sisälle ilmastoituun taloon, koska ulkona on sietämättömän kuuma.

Urpo on pari kertaa saanut sotkettua maalia turkkiinsa, mm. pienen valkoisen pilkun verran päähänsä. Onneksi se ei Urpon karvoissa niin paljon haittaa, kun hänellä on muutenkin valkoisia päistärikkökuvioita turkissaan sekä tietysti harmaantunut naama.

Uusi matto

Nyt meillä on vihdoin uusi matto olohuoneessa, joka on ollut matoton jo kuukausia koirien oksennettua vanhan pilalle. Uusi matto on Ikeasta, koska ei oikein ole järkeä maksaa itseään kipeäksi mistään, minkä koirat voivat tuhota hetkessä ripuloimalla tai oksentamalla.



Tämä on kuulemma bloggaajamatto, mutta sehän sopii Urpolle ja Kärsälle, koska heillä on blogi!

Norkoilevat siat

Aina kun pikkuveli syö, koirat norkoilevat pöydän välittömässä läheisyydessä ja ovat valmiina iskemään kiinni, jos jotain sattuisi tippumaan lattialle tai jopa pöydänreunalle. Siitä varmaan johtuu, että he ovat ruvenneet varastamaan pöydältä ruokaa heti kun silmä välttää hetkeksikin. Nyt heitä täytyy komentaa aika tiukasti, jotta tilanne ei pahenisi enää tästä.

Hinku metsälle?

Tänään kävimme vierasmökissä vilvoittelemassa hetken, kun ulkona oli liian tukalaa. Kärsä meni heti häkkiin, joka on mökissä säilytyksessä aina kun sitä ei tarvita autossa. Ehkäpä Kärsä odottaa jo syksyn metsästysreissuja, häkki on nimittäin aina ollut mukana pohjoisessa. Se ei kyllä mahdu nykyiseen autoon, mutta saattaa olla, että auto vaihtuu vielä ennen syksyn reissuja.

Papan lempipaikka

Urpo rötvää kaikista mieluiten isännän polvitaipeessa sohvalla. Sieltä hän ei poistuisi lainkaan, jollei olisi pakko.

Kun Kärsä ei tykännyt

Aika harvoin Kärsä kieltäytyy, kun hänelle tarjotaan jotain syötävää, mutta tänään hän ei halunnut maistaa vadelmaa. Pikkuveli bongasi pihalta vattupuskan ja tarjosi sieltä Kärsälle maistiaisia, joita tämä kävi vain haistelemassa. Ihan hyvä, jos vadelmat eivät maistu Kärsälle, sillä emäntä syö niitä kyllä mielellään.

Pappakoira ei opi uusia temppuja

Urpon on ollut vaikea tottua uusiin rutiineihin nyt kun isäntä on siirtynyt päivätyöhön muutama viikko sitten. Urpo ei ole koskaan ennen elämässään kokenut sitä, että isäntä lähtisi joka arkiaamu töihin, koska tämä on aina ennen tehnyt reissutyötä.

Kun koirat lähtevät aamuisin lenkille emännän kanssa, Urpo vilkuilee jokaikistä ohiajavaa autoa ja meinaa saada hepulin, jos joku niistä vähänkin hidastaa vauhtia. Hän odottaa niin kovasti näkevänsä isännän. Välillä Urpo meinaa seota ihan täysin ja kyttää jopa pyöräilijöitä, vaikkei isännällä ole Urpon elinaikana ollut ainuttakaan pyörää!

No, ehkä vanha koira oppii pikkuhiljaa sietämään uusia rutiineja.

Kesäpatti kasvaa

Urpon kesäpatti on kasvanut aika isoksi. Se erottuu todella selvästi nyt, mutta ei tunnu vaivaavan Urpoa millään tavalla. Hän vaikuttaa ihan normaalilta, joten annamme sen nyt olla. Ehkä se häviää itsekseen ajan kuluessa niin kuin aiemmatkin patit.

Rankka päivä sisätiloissa

Jorma oli meillä tänään vielä koko päivän, joten Urpo ja Kärsä saivat olla sisätiloissa melkein koko ajan. He pääsivät kyllä lenkille kaksi kertaa ja muutaman kerran pihalle kikkailemaan, mutta muuten heidän piti olla sisällä, koska Jorma seikkaili pihalla. Se oli aika rankkaa seisojille, jotka ovat näin kesällä tottuneet olemaan ulkona aamusta siihen asti, että heillä on ruoka-aika.



Mutta nyt Jorma on lähtenyt isäntänsä kanssa ajelemaan kohti pohjoista kotiaan, joten huomenna Urpo ja Kärsä saavat taas vallata pihan, jos on aurinkoista.

Jorman uusintavierailu

Newfoundlandin koira Jorma Norjasta oli meillä kesäkuussa kyläilemässä ja nyt hän on taas täällä. Jorma on hyvin leimaantunut isäntäänsä eikä oikein halua tutustua muihin ihmisiin. Hän lymyilee vain vierasmökissä silloin kun hänen isäntänsä ei ole paikalla.



Sitten kun Jorman isäntä on meillä sisällä ja Jorma itse pihalla, niin hän säntäilee ikkunalta toiselle kurkkimaan sisään. Onneksi hänellä ei ole kokonsa puolesta vaikeuksia yltää katsomaan ikkunasta. Urpo ja Kärsä ovat olleet yllättävän rauhallisia, vaikka Jorma on ollut pihalla. Kärsä nyt murahtelee ja haukkuu välillä, mutta ei ihan koko aikaa niin kuin voisi luulla.

Viikonloppu miesten kesken

Urpo ja Kärsä viettävät viikonloppua isännän kanssa keskenään, kun emäntä lähti pikkuveljen kanssa reissuun. Koirille se on varmasti oikein mieluisaa, koska he saavat nukkua rauhassa ja he saavat kerrankin viettää lempi-ihmisensä kanssa paljon aikaa!

Urpon kesäpatti

Urpolla on parina aikaisempana kesänä ollut patti kyljessä, joka on hävinnyt itsestään muutaman viikon sisällä. Nyt kyljessä on taas pieni patti, joka tuntuu olevan ihossa kiinni. Nyt jäämme taas odottamaan, että se häviää.

Ruokavarkaat

Meillä oli tänään vieraita, jotka toivat meille pitsaa. Koiria kiinnosti kauheasti hyvä tuoksu, mutta heille ei tietenkään annettu mitään maistiaisia. Sillä aikaa kun isäntäväki ja vieraat olivat pihalla, Kärsä nappasi ruokapöydältä yhden viipaleen ja sitten vielä tiskipöydältä kokonaisen pitsan!

Kun pitsaa ei enää ollut, emäntä joutui tarjoamaan vieraille karjalanpiirakoita. Sillä aikaa kun isäntäväki oli hyvästelemässä vieraita pihalla, Urpo meni ja otti jäljelle jääneet ainakin neljä piirakkaa pöydältä. Molemmat koirat jäivät kiinni itse teosta, joten siitä oli helppo päätellä kumpi oli kulloinkin asialla.

Tänään kumpikaan ei saa mitään varsinaista päivällistä. Kärsällä pitäisi ainakin olla vatsa täynnä, eikä Urpokaan nälkään kuole karjalanpiirakoineen.

Unikaverit

Pikkuveli nukahti tänään sohvalle Kärsän kainaloon. Pienokaiset nukkuivat pitkän tovin sylikkäin. Emäntä oli toki vieressä koko ajan vahtimassa siltä varalta, että Kärsä haluaisi kääntää kylkeä. Niin kävikin pari kertaa, mutta pikkuveli otti aina vain mukavamman asennon Kärsän viekusta. He ovat parhaita ystäviä!

Urpon omintakeinen tyyli

Urpo on ruvennut kävelemään lenkillä keskellä tietä, vaikka hänen kuuluisi olla vasemmassa reunassa. Uusi kävelytyyli on erityisen hankala silloin, kun pikkuveli on rattaineen mukana lenkillä, koska koirien kuuluu pysyä rattaiden vasemmalla puolella. Se ei oikein toteudu, jos toinen huitelee keskellä tietä. Kun käännymme takaisin kotiin, Urpo kulkee enimmäkseen vasemmassa reunassa, joten liekö keskellä kulkeminen jonkinlainen protesti lenkkeilyä vastaan.

Hiekkalaatikko

Pikkuveli sai tänään uuden hiekkalaatikon. Kärsä tykästyi siihen välittömästi ja meni sinne rötväämään ennen kuin hiekat lisättiin. Varmaan hellepäivänä koirat haluaisivat kaivaa itselleen viileän pesän hiekkalaatikkoon, mutta toivottavasti he eivät kuitenkaan kauho kaikkea hiekkaa pois, jos näin käy.

Pallivertailu

Urpon kastraatiosta on kulunut kuusi viikkoa, minä aikana eläinlääkäri lupaili tuloksia. Pissan tiputtelu on toden totta loppunut. Urpon pallit ovat aika pehmeät, mutta ne näyttävät silti ihan samalta kuin Kärsän kulkuset. Jossain luki, että kemiallinen kastraatio häivyttää pallit pois näkyvistä, mutta näin ei ole käynyt.

Urpon luonteeseen ei ole tullut muutoksia. Hän oli ahne jo ennen kastraatiota, eikä ahneus ole lisääntynyt ainakaan merkittävästi. Paino ei ole noussut ainakaan silmämääräisesti, sillä Urpo on saanut vähän pienempiä annoksia kuin ennen, jotta hän ei lihoisi tynnyriksi huomaamatta. Laiskuutta on havaittavissa jonkun verran. Urpo ei useimmiten tahtoisi lähteä lenkille ja laahaa perässä siinä missä hän ennen veti kuin viimeistä päivää. Tosin hitaampi tahti on tullut jo ennen kastraatiota ja voi olla vain ikääntymisestä johtuvaa.

Joulun tienoilla pitäisi päättää mitä Urpon pallien kanssa tehdään jatkossa - olisiko ne hyvä leikkauttaa pois kokonaan vai saisiko hän uuden kastraatioimplantin niskaansa.

Ällöttäviä löytöjä metsästä

Urpo on parina päivänä kadonnut näkyvistä pihalla hetkeksi. Sitten hän on palannut takaisin "ihanien" löytöjen kanssa. Ilmeisesti joku lähistöllä asuva on taas heittänyt teurasjätteet metsään sen sijaan, että olisi hävittänyt ne asianmukaisesti.





Onneksi Urpo on sentään luovuttanut saaliinsa emännälle ihan mukisematta. Luut ovat päätyneet roskikseen haisemaan, jotta ne eivät päätyisi taas koirien haltuun.

Vanha ukkeli

Urposta on tullut aika vanha. Yhtenä iltana olimme menossa pihalle ja pikkuveli ja Kärsä olivat jo ulkona, mutta Urpoa ei kuulunut, vaikka emäntä huhuili. Emännän oli pakko palata sisälle katsomaan miksei Urpoa näy. Papparainen makasi vain omalla patjallaan aivan täydessä unessa eikä hän ollut huomannut lainkaan, että kaikki muut olivat jo pihalla. Sitten Urpo kyllä lähti ulos kuin ohjus, kun hän tajusi missä mennään.

Aika usein Urpo ontuu hieman juuri pediltä noustuaan, liekö sitten kankeutta nivelissä tai puutunut jalka. Muuten hän on onneksi aivan hyvinvoivan oloinen.

Yhteistyö on voimaa

Kun emäntä kerää mansikkamaalta satoa, Kärsä tulee ihan aidan viereen kytikselle, josko hänelle heruisi herkkuja. Pikkuveli on heti juonessa mukana ja antaa Kärsälle aidanraosta mansikoita. Välillä Kärsä saa suuhunsa raakoja marjoja, mutta nekin kelpaavat hänelle.