Ystävykset

Urpo ja Kärsä ovat viime aikoina olleet oikein hyvää pataa keskenään. Kärsä on haastanut Urpoa leikkiin ahkerasti ja Urpo on jopa vastannut leikkiinkutsuun. Kärsä on käyttänyt hyväkseen Urpon leikkisyyttä ja on koko ajan kimpussa. Välillä tulee sellaisia jaksoja, että Urpo ei leiki ollenkaan, mutta nyt on leikkikausi meneillään. Kärsällä taas on aina leikkikausi.

Takavarikoitu frisbee

Kärsän frisbeehulluus pääsi taas menemään vähän liiallisuuksiin, joten rakkain lelu piti takavarikoida ainakin joksikin aikaa. Kärsä ei meinannut enää päästä ovesta ulos ilman frisbeetä saati että pihalla olisi voinut ottaa rennosti hetkeäkään. Frisbeetä piti koko ajan tarjota heitettäväksi. Nyt kun se on hyvässä jemmassa Kärsän ulottumattomissa, niin koko koira on paljon rennompi.

Remmiongelma

Lomareissuun tuli otettua mukaan vain nahkaremmit, joita ei oikein ole hyvä käyttää sateella, joten kun Posion Agrimarketista löytyi huokeat ja kestävän näköiset tekstiiliremmit, niin ei tarvinnut miettiä kahta kertaa niiden ostamista. Niiden hinta oli 7,90 euroa per kappale ja elinikä kolmisen viikkoa... Molemmista meni lukon kieli rikki samana päivänä muutaman tunnin välein. Kun halvan ostaa, niin halvan saa, ei voi mitään. Aiemmin Urpolla ja Kärsällä oli Rukan tekstiiliremmit, mutta niistäkin meni lukot rikki ennen pitkää. Nahkaremmien pitäisi kestää 40-kiloisia koiria, mutta mistä saisi seisojien kestävät tekstiiliremmit?

Voi itku mikä floppi!

Torstai oli monelle odotettu päivä, sillä silloin alkoi sorsastuskausi. Urpon ja Kärsänkin piti päästä sorsaan illalla. Tai itse asiassa Urpon oli tarkoitus jäädä kotiin ja päästää Kärsä kokeilemaan onneaan, mutta Urpo protestoi niin äänekkäästi ja voimaakkaasti, ettei häntä voinut jättää kotiin. Mukana oli myös maltalainen vieras, jolle oli tarkoitus näyttää miten sorsia ammutaan Suomessa.



Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes vene oli melkein vesillä. Tuolloin maltalainen kaveri huomasi, että autosta vuotaa öljyä. Auto oli ollut huollossa aiemmin päivällä ja öljynsuodatin oli jäänyt jotenkin huonosti, jolloin öljy valui maahan. Ei auttanut muu kuin tilata hinausauto, koska autolla ei uskaltanut ajaa enää milliäkään. Onneksi hinaus ei maksanut maltaita hinausvakuutuksen ansiosta ja ennen kaikkea onneksi kenellekään ei käynyt mitään. Hinausauto otti Volvon kyytiin ja vielä veneenkin peräänsä ja hinasi koko hoidon takaisin lähikorjaamollemme. Maltalainen kaveri saa luvan tulla Suomeen joskus uudestaan sorsastamaan paremmalla onnella.

Onneksi Urpo on sentään kerran päässyt kyyhkyjahtiin tänä alkusyksynä. Kärsän kausi on vielä korkkaamatta.

Lomareissun loppuhuipennus

Kahden Neidenissä vietetyn mökki- ja kalastusyön jälkeen oli aika suunnata vielä pohjoisemmaksi. Meillä ei ollut sen kummemmin mitään suunnitelmaa, mutta eräs leirintäalueella ollut suomalaismies suositteli Vardötä hienona kohteena, joten lähdimme sinnepäin. Matkan varella oli ihan huikeita maisemia, joita oli pakko pysähtyä kuvaamaan välillä. Valitettavasti sää oli pilvinen ja kamera huono, joten kuvat eivät todellakaan välitä sitä kauneutta, jonka näimme.















Ajoimme Vardöhön asti, missä näimme Hurtigrutenin laivan. Mahtoi risteilymatkustajiakin harmittaa tuhrukeli! Tosin sumu hälveni sillä aikaa, kun kävimme syömässä. Koirille päivä oli vähän tylsä, sillä siihen sisältyi enimmäkseen autossa istumista. Onneksi pohjoisessa oli niin kylmä, että koirat voi ihan hyvin jättää autoon ruokailujen ja kauppareissujen ajaksi.





Meillä ei ollut tiedossa mitään yöpaikkaa, joten ajelimme vain ympäri Varangin niemimaata. Illansuussa löytyi pari kivan näköistä mökkiä ihan meren rannalta, mutta puhelinsoitto mökkejä vuokraavalle taholle paljasti, että molemmat olivat varattuja siksi yöksi. Sääennusteen mukaan yöksi oli luvassa rankkasadetta, joten hylkäsimme ajatuksen telttailusta ja menimme Vadsöhön hotelliin, joka ei ollut halpa niin kuin ei mikään Norjassa, mutta osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi.









Vettä tuli tosiaan kuin esteristä koko yön, ja lisäksi isäntä sai yöllä vatsataudin, joten aamulla pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme kiireen vilkkaa kotia kohti. Yhden kuskin taktiikalla pääsimme Rovaniemelle asti, missä majoituimme motelliin, koska mahdollisesti tarttuvan vatsataudin kanssa ei ole soveliasta kolkutella ystävien ja tuttujen ovia. Seuraavana päivänä ajoimme kotiin tukka putkella. Reissu loppui siis vähän kesken, mutta ehkä pääsemme ensi kesänä pidemmälle, jos suuntaamme taas Jäämeren rannalle.

Lomareissun kolmas osio

Inarista matka jatkui Norjan puolelle Näätämön rajanylityspaikan kautta. Näätämössä kävimme kaupassa ja samalla koirien kanssa katsomassa kaupan pihalla palloillutta porotokkaa. Koirat olivat tietysti remmissä, mutta Kärsäkään ei onneksi intoutunut haukkumaan poroja, vaikka hän selvästi huomasi ne.





Norjassa pysähdyimme aika pian rajanylityksen jälkeen Näätämöjoen varrella olevalle taukopaikalle. Siellä tuli jälleen kerran huoli Kärsästä ja Kärsän patista, koska hän oli niin rauhallinen ja meni vain maahan makoilemaan. Sitten keksimme sen johtuvan siitä, että Kärsä on jo kokenut ulkomaanmatkaaja eikä jaksanut olla innoissaan! No, vitsit sikseen, mutta kyllä Kärsäkin reipastui siitä taas vähitellen.







Pyörähdimme Kirkkoniemessä ja ajelimme sitten takaisin rajan tuntumaan ja hyvästelimme Kuuran, joka palasi mökille Inariin. Me taas löysimme suht kivan mökin Neiden Fjellstuen leirintäalueelta. Viihdyimme siellä kaksi yötä. Isäntä perhokalasti joessa ja koirat lenkkeilivät emännän kanssa. Elämä oli kyllä aika epäsäännöllistä, sillä vuorokauden kalastuslupa oli voimassa klo 18-14 eli koko yön aina seuraavan päivän kello kahteen asti. Lupaa oli tietysti hyödynnettävä niin paljon kuin mahdollista, joten isäntää ei paljon näkynyt mökillä. Koirat pääsivät välillä moikkaamaan isäntää joelle ja haukkumaan kaikki muut kalastajat, hups!




Jonkun tuntemattoman kalamiehen saalis. Toim. huom.



Joen pääsi ylittämään leirintäalueen kohdalla jännällä köysilautalla. Sen sai siis liikkumaan köydestä vetämällä. Se näytti hankalalta ja raskaalta, mutta oli loppujen lopuksi ihan helppo nakki. Urpo ja Kärsä pääsivät ylittämään joen lautalla monta kertaa, koska parhaat lenkkipolut olivat toispuoljokkee.







Olimme sen verran pohjoisessa, että yöllä ei ollut pimeää, vaikka aurinko laskikin virallisesti muutamaksi tunniksi. Yhtenä yönä kävimme kahden aikaan pikku lenkillä, koska uni ei maittanut. Ilmassa leijaili usva, ja joella oli varmasti hienoa kalastaa. Leirintäalueella mökkeily oli siitä haastavaa, että kalamiehet (yhtään naista ei näkynyt kalastusvehkeiden kanssa) ramppasivat mökkien ja joen väliä pitkin yötä, mikä hermostutti Kärsää suunnattomasti. Hän oli vähän väliä ovella haukkumassa ulkoa kuuluvia ääniä. Sitten kun isäntä palasi mökille nukkumaan muutamaksi tunniksi, niin Kärsä kömpi viekkuun nukkumaan, vaikka koirilla oli mökissä oma sänky.

Lomareissun toinen osio

Posiolta ponkaisimme Rovaniemelle Kuuran luokse, missä Kuuralla ja Kärsällä alkoi heti hurja leikki pihalla. Olikin hyvä antaa heidän leikkiä vähän aikaa, sillä ajoimme vielä saman päivän aikana Inariin asti Kuuran porukoiden mökille.







Kärsä sai taas uida sydämensä kyllyydestä sekä lammessa että Inarijärvessä. Teimme pientä vesitreeniä keppien kanssa. Kärsän veteenmeno oli aika lennokasta ja hän olisi halunnut noutaa muidenkin vuorolla. Urpo suostui uimaan lenkkejä vain käskystä, vaikka luulisi vedessä olleen miellyttävämpää kuin maalla, Inarissa oli nimittäin aivan tautinen määrä sääskiä. Jossain vaiheessa ostimme koirille lasten hyttysmyrkkyä, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan, että saako sitä laittaa koirille. Ei siitä kyllä mitään reaktiota tullut, paitsi että Urpo ei tietenkään tykännyt siitä, että hänen päälle suihkutettiin jotain nestemäistä.









Kävimme parina päivänä veneilemässä Inarijärvellä. Yhtenä päivänä oli jopa hieno ilma ja silloin kävimme saaressa juomassa nokipannukahvia ja paistamassa makkaraa.







Urpo tajusi saaressa käydä lepäilemään alkuhässäkän jälkeen, mutta Kärsä kikkaili omilla teillään. Lopulta Kärsä piti komentaa maate. Kävi siis vähän samalla tavalla kuin syksyllä metsällä, kun Kärsä jatkoi kikkailua taukojenkin aikana. Ehkä hän vahemmiten tajuaa, että tauot ovat lepäämistä varten, jotta sitten myöhemmin taas jaksaa painaa.









Samaisen kauniin päivän veneretkellä kävimme myös Ukonkivi-nimisellä saarella, joka on saamelaisten entinen pyhä paikka. Se on aika pieni saari ja täynnä jyrkkää kalliota, joten koirat olivat remmissä. Sieltä oli komeat näkymät Inarijärvelle, joka on kyllä varmasti yksi Suomen hienoimpia järviä.



Kävimme Inarissa toki myös lenkittämässä koiria. Mökkitiellä he saivat juosta vapaana ja silloin tuli välillä taas huoli Kärsästä ja rinnassa olevasta patista. Välillä vaikutti nimittäin niin kuin Kärsä olisi jäänyt jälkeen Urposta ja Kuurasta ja jolkotteli vain tienreunaa pitkin, vaikka olisi ollut mahdollisuus juosta korvat hulmuten. Ilmeisesti Kärsää ei vain huvittanut riehua koko aikaa, koska kyllä hän otti välillä aikamoisia spurtteja. Kuura löysi tienvarresta poronsarvet, jotka päätyivät ensin Kärsälle kunnes Urpo omi ne itselleen vanhimman oikeudella. Onneksi Kuuralla on mahdollisuus bongata poronsarvia vaikka joka päivä kotiseudullaan!

Lomareissun ensimmäinen osio

Olemme nyt kotiutuneet pohjoisen lomareissulta, joka kesti tasan kaksi viikkoa. Ensin olimme Posiolla muutaman yön mökkeilemässä. Siellä oli jopa ihan hyvä sää välillä, vaikka siellä on kuulemma satanut ja satanut ja satanut koko kesän.









Juuri ennen reissua Kärsältä löytyi taas rinnasta patti. Lähdimme kuitenkin luottavaisin mielin matkaan, koska viimeksikin patti oli harmiton ja Kärsä vaikutti taas ihan iloiselta ja terveeltä muuten. Pieni huoli tuli kuitenkin joka kerta, kun Kärsä oli vähänkin vaisumpi. Patti piti pintansa koko reissun ajan, mutta näyttää nyt jo pienemmältä. Kärsä on edelleen reipas ja syö hyvin, joten tällä hetkellä meillä ei ole aikomusta viedä häntä eläinlääkäriin.



Mökin naapurustossa asuu Martti-koira isäntineen. Urpo ei voi sietää Marttia, mutta Kärsä oli innoissaan leikkikaverista. Martti on Urpoa muutaman vuoden vanhempi eikä jaksanut leikkiä Kärsän kanssa kovin pitkään. Niinpä Kärsä karkasi pari kertaa Martin mukaan naapurin pihaan eikä suostunut tulemaan pois sieltä ennen kuin hänet haettiin pakolla. Urpo jätti Martin onneksi rauhaan ja lähti vain pois, kun Martti ilmestyi pihaan.





Teimme Posiolla joka päivä remmilenkin, jotta koirat pääsisivät haistelemaan pohjoisen hajuja. Poroja näimme vain auton ikkunasta, mutta porojen jätökset olivat alkuun hyvin mielenkiintoisia. Ilma oli koko ajan hieman nihkeä sateiden jäljiltä, ja meille tuli kaikille hiki lenkkeillessä. Kärsä meni aina uimaan lenkin jälkeen.











Urpoa ja Kärsää masensi aina hieman, kun isäntä meni kalaan. Kärsä olisi mielellään uinut perään, jos olisi saanut luvan. Urpohan ei veteen mene ilman pakkoa, joten hän tyytyi makoilemaan rannalla.





Kun meidän oli aika lähteä Posiolta kohti kaukaisempaa pohjoista, niin Kärsä yllätti kaikki menemällä auton avonaiseen takakonttiin makoilemaan pakkaamisen ajaksi. Hän makasi siellä ja katseli maailman menoa varmaan vajaan tunnin verran samalla kun Urpo palloili pitkin pihaa ja seurasi isäntäväkeä silmä tarkkana. Se oli yksi niistä hetkistä, jolloin tuli huoli Kärsän terveydestä.

Posio on siis tältä kesältä taputeltu, mutta eihän tässä ole enää kuin kuukausi kunnes koirat palaavat sinne ja pääsevät tositoimiin!