keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Lintukoirat ja niiden ruuat

2018-02-27_03-41-45

Meillä on pihalla ruokintapaikka linnuille niin kuin aikaisempinakin vuosina. Kärsä on ennenkin tykännyt käydä lintujen apajilla, mutta nyt hänen röyhkeytensä on noussut uusiin sfääreihin, kun hän on alkanut syödä suoraan lintulaudalta!

2018-02-27_03-41-25

Kaiken lisäksi Urpokin on alkanut viihtyä lintulaudan välittömässä läheisyydessä. Kummankin kakkapökäleet ovat viime viime aikoina olleet täynnä siemeniä. Ehkäpä heille pitäisi antaa vähän enemmän koiranruokaa...

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kelejä pitelee

2018-02-27_04-08-49

Kuten aiemmin todettu, niin me emme pelkää pakkasta, mutta ai että on kylmä viima tänään! Siitä huolimatta teimme reilun kahdeksan kilometrin reippaan lenkin. Emäntä tietysti pärjää vaatetuksen avulla, eikä pikkuveljellä ole mitään hätää untuvapussissaan, mutta koirien korvat mietityttivät tänään.

Pahimmissa kohdissa vastatuulessa viima oli viedä emännältä naaman mennessään, joten luulisi koirien ohuiden ja tuulessa lepattavien korvien paleltuvan helposti, mutta ei niissä mitään näkynyt, kun tulimme kotiin. Koirilla oli tietysti takit päällä ulkona eivätkä he mankuneet sisälle ollenkaan, joten kai se on uskottava, että he kestävät "pientä" viimaa.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Hinku ja Vinku

Urpo ja Kärsä ovat uusilta nimiltään Hinku ja Vinku.

Urpo on Hinku, koska hän tuntuu tekevän kaiken täysillä. Ulos mennessään hänen pitää juosta tuhatta ja sataa samalla haukkuen ja kiljuen, samoin pihalla ollessaan hän kiljahtelee itsekseen pusikossa ja viilettää kohta korvat hulmuten pihan poikki. Ruokaa kerjätessään hän singahtaa sekunnissa pystyyn, jos emäntä kävelee ruokakaapin ohi.

2018-02-26_04-29-38

Kärsä on Vinku, koska hänen täytyy vinkua joka tilanteessa. Sisällä pitää vinkua ulos, ulkona pitää vinkua frisbeen perään, autossa pitää vinkua kun vilkku menee päälle tai vauhti hidastuu, lenkillä pitää vinkua jos emäntä käskee hetkeksi paikalle, aamulla pitää vinkua jos emäntä liikahtaa sängyssä. Ja niin edelleen x tuhat.

Mutta silti he ovat maailman rakkaimpia!

lauantai 24. helmikuuta 2018

Aurinkoenergiaa

Etelä-Suomen hiihtolomalaisilla on ollut tällä viikolla onnea sään suhteen, tai ainakin niillä, jotka eivät pelkää pakkasta. Me emme kaihda kylmää, vaan lähdimme juoksulenkille eilen, kun mummu oli hoitamassa vauvaa. Oli aivan järjettömän hieno lenkki, juoksu kulki ja aurinko helli. Koirat eivät pysähdelleet turhaan niin kuin toisinaan, vaan hoitivat tarpeensa ja parit pienet nuuhkaisut ripeästi.

2018-02-24_07-34-58

2018-02-24_07-34-19

Toki he saivat pysähtyä hetkeksi maistelemaan hevosenkakkaa. Sitä on nyt ollut tarjolla runsaasti, kun lähitienoon hepat käyvät lenkillä samoja reittejä meidän kanssamme.

2018-02-24_07-33-22

Aurinko oli niin kirkas, että Kärsä olisi tarvinnut aurinkolaseja. Lisää tällaisia kelejä, kiitos!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Uudet ruokailujärjestelyt

2018-02-21_05-41-57

Siitä on jo aikaa, kun Urpo ja Kärsä ovat syöneet ruokansa vierekkäin. Se sai loppua jo ensimmäisten tappelujen jälkeen, mutta viimeaikaisten kahakoiden seurauksena he ovat siirtyneet syömään yhä kauemmas toisistaan.

Kärsä saa nykyään luvan mennä kodinhoitohuoneeseen odottamaan jo siinä vaiheessa, kun emäntä laittaa nappuloita kuppeihin. Urpo saa seurata toimenpidettä ja pääsee tietysti ensimmäisenä syömään. Sitten Kärsä saa ruokansa kodinhoitohuoneeseen, missä hän syö suljetun oven takana. Vasta sitten kun Urpo on saanut kuppinsa tyhjäksi, Kärsä pääsee pois oven takaa.

Kuppeja ei enää säilytetä telineessä lattialla, vaan kaapissa poissa näkyviltä. Ehkäpä se ehkäisee kateutta, kun kupit eivät ole esillä. Kumpikaan ei sen myötä pääse nuolemaan toistensa jämiä, tosin he pyrkivät kuitenkin toistensa ruokapaikkoihin nuuskimaan.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Vetolenkki hiihtäen

Canicross on tuttu laji meille, mutta koirat eivät olleet ennen tätä päivää koskaan vetäneet hiihtävää emäntää. Urpo on joskus nuorempana ollut mukana hiihtämässä jäällä, mutta ilman vetovaljaita. Ei siis ihmekään, ettei skijoring sujunut ihan oppikirjojen mukaan.

2018-02-19_08-03-27

Alussa emäntä joutui tökkäämään Kärsää sauvalla (kevyesti), koska tämä ei totellut vaan häröili vain omia juttujaan. Siitä Kärsä otti nokkiinsa niin, että hän alkoi pelätä sauvoja eikä oikein uskaltanut enää vetää. Urpo veti ihan hyvin, mutta ei hänkään yksin jaksanut kovin pitkään.

2018-02-19_08-04-14

Välillä heillä oli vaikeuksia pysyä suorassa linjassa ja he juoksivat emännän vieressä sen sijaan, että he olisivat juosseet suoraan edessä niin kuin kuuluisi. Se oli hieman ongelmallista, koska sauva osuu helposti sivussa juoksevaan koiraan. Siitä seurasi se, että Kärsä alkoi taas pelätä sauvoja, jolloin emännästä tuli yksikätinen hiihtäjä.

2018-02-19_08-03-53

Parhaimmillaan emäntä sai olla vapaamatkustajana, kun koirat vetivät niin kovaa. Matkaa kertyi vain kymmenisen kilometriä, mutta koirat ovat olleet loppupäivän ihan kanttuvei.

Toivottavasti ehdimme tänä talvena vielä uudestaan hiihtolenkille. Ladulle taitomme eivät taida riittää, mutta jäällä on tilaa sekoilla ja kaatuilla.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Nelivuotias

Kärsä täyttää tänään neljä vuotta! Hän on juhlinut haukkumalla ukille, käymällä metsälenkillä, syömällä neljä nakkia ja juoksemalla frisbeen perässä niin hurjana, että hänen oli sen jälkeen pakko syödä litrakaupalla lunta.

2018-02-16_06-11-14

2018-02-16_06-11-02

Kärsä on nyt viimeistään aikuisen koiran iässä, mutta hän ei ole juurikaan aikuistunut. Hän on edelleen perheemme ilopilleri ja onnellinen hölmö, ihana mantelisimmu!

torstai 15. helmikuuta 2018

Pitkästä aikaa pilkillä

2018-02-14_04-37-04

2018-02-14_04-36-54

2018-02-14_04-36-33

2018-02-14_04-36-18

Isäntä oli vastikään kotona muutaman päivän ja vei koirat pilkille pitkästä aikaa. Se ei välttämättä ole heidän lempijuttunsa, koska jäällä on kylmä eikä siellä ole paljon haisteltavaa. Onneksi siellä saa sentään kirmata vapaana ja tutkia kaloja.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Parhaita ystäviä

Vaikka Urpolla ja Kärsällä on viime aikoina ollut erimielisyyksiä, niin he ovat silti toistensa parhaita ystäviä. Hyvää ystävänpäivää!

2018-02-14_04-45-18

lauantai 10. helmikuuta 2018

Hankala häntä

Kärsä-raukka on viime aikoina kärsinyt kaikenlaisista ongelmista. Yksi niistä on alati verille asti huiskutettu häntä. Se vuotaa verta ainakin aina sen jälkeen, kun Kärsä on juossut frisbeen perässä into piukassa ja heiluttanut piiskaansa liiterin ovenkarmia vasten.

2018-02-10_06-45-43

Häntä tuli puheeksi eläinlääkärin kanssa aiemmin tällä viikolla. Hännän typistäminen voi kuulemma tulla kysymykseen, mikäli ongelma on jatkuva, mutta kovin mielellään sellaiseen toimenpiteeseen ei ryhdytä. Se onkin viimeinen vaihtoehto myös meidän puolestamme, joten sitä ei tällä hetkellä tarvitse miettiä. Tähän mennessä vuoto on tyrehtynyt nopeasti, mutta toki se mietityttää, että kuinka paljon häntään sattuu.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kauhistuttava välikohtaus

Edellisestä välikohtauksesta on vain muutama viikko, ja eilen meillä tapeltiin taas. Mummu oli meillä hoitamassa pikkuveljeä, jotta koirat pääsisivät kerrankin metsään lenkille, sinne kun ei tällä hetkellä pääse lastenvaunujen kanssa runsaaan lumen takia. Kun lenkki oli heitetty, Urpo alkoi heti kytätä ruokaa norkoilemalla ruokakuppien läheisyydessä ja tunkemalla mummun kahvikupille. Kärsäkin kiinnostui mummun herkuista ja tuli ihan Urpon viereen. Siitäkös Urpo ei tykännyt ja kävi Kärsän kimppuun.

Jos tilanne ei olisi ollut aika vakava, niin se olisi voinut olla huvittava - mummu huitoi koiria lattiaharjalla ja emäntä karjui vieressä vauva sylissään. Lopulta sekä mummu että emäntä sai otteen koirista ja vedetyksi heidät erilleen. Kärsä joutui vierashuoneeseen jäähylle, eikä Urpokaan todellakaan saanut mitään ruokaa saati päähänsilittelyä.

2018-02-07_03-18-18

Lattialta löytyi välikohtauksen jälkeen veritippa, joten koirat täytyi tarkistaa vammojen varalta. Kummaltakaan ei oikein löytynyt mitään, mutta Kärsän alustalla oli myös pieni tippa verta. Verta jäi myös emännän käteen hieman Kärsästä, mutta sen lähde jäi pimentoon iltaan saakka, jolloin Kärsä ontui toista etutassuaan. Siitä löytyi turvonnut kohta, joten Kärsä sai kipulääkettä ja joutui tänään eläinlääkäriin.

Käynti oli melkoisen turha, sillä huolellisen tutkimuksen päätteeksi eläinlääkäri totesi, että Kärsällä on mustelma jalassa. Eipä ole ennen tullut lähdettyä lääkärin vastaanotolta mustelmadiagnoosin kanssa! Mutta hyvä näin. Pahempihan olisi se, että Kärsällä olisikin ollut joku hoitoa vaativa vamma eikä olisi päässyt lääkäriin lainkaan.

Nyt koirien välit ovat palautumassa normaaliksi. Urpo sai odottaa kotona lääkärireissun ajan, mutta sen jälkeen heillä oli riemukas jälleennäkeminen. Kärsä nuoli Urpon naamaa rauhan merkiksi ja Urpo leikki Kärsän kanssa riehakkaasti, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Kärsä oli autossa ihan hukassa ilman Urpoa ja vinkui melkein koko puolen tunnin matkan, kun taas Urpo jäi kotiin haukkumaan niin että koko tienoo raikui. Kyllä he taitavat olla toisilleen tärkeitä, vaikka näitä yhteenottoja tuleekin silloin tällöin.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Frisbeevaras

Kärsän frisbee oli tänään tuplavarkauden kohteena. Ensin Urpo vei sen Kärsältä.

2018-02-05_04-32-30

Sitten Kärsä kyttäsi hetken ja vei lopulta lempilelunsa suoraan Urpon suusta.

2018-02-05_04-32-19

lauantai 3. helmikuuta 2018

Tervehtyneet turhakkeet

Kärsä pääsi tänään vihdoin ja viimein taas juoksemaan frisbeen perässä ilman mitään rajoituksia, sillä nyt hänen tassunsa on parantunut. Urpokaan ei ole pariin yöhön oksentanut, joten toivon mukaan hänen vatsansa on rauhoittunut.

2018-02-03_06-59-00

torstai 1. helmikuuta 2018

Oksupeikko

Urpo on ainakin kolmena viime yönä oksentanut pieniä pukluja - luonnollisesti matolle ja sohvalle. Meillä on siitä johtuen jatkuvasti sohvapeitot pesussa. Rasittavaa!

Urpo on varmaan taas järsinyt jotain raatoa pihalla viilettämisen lomassa, sillä "laillisesti" hän ei ole syönyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Hän ei onneksi ole mitenkään kipeän oloinen kuitenkaan.

2018-02-01_03-56-31