Askartelijaeläin

Kärsä on oikea askartelijapoika niin kuin Urpokin pienenä. Hän on koristellut sakset, juustohöylän ja veitsen sekä tyhjentänyt ilmeisen rumat sohvan koristetyynyt sillä aikaa, kun isäntäväki on ollu töissä. Koko ajan on ollut pieni pelko, että seuraavaksi hän kajoaa kirjahyllyn sisältöön tai huonekaluihin, joten hän saa nykyään askarrella pahvilaatikoilla. Ne laitetaan lelukoppaan, mistä Kärsä saa kaivaa ne esiin ja ottaa käsittelyyn. Toistaiseksi pahvilaatikot ovat tyydyttäneet Kärsän askarteluhalut ja muut tavarat ovat saaneet olla rauhassa.

Lopuksi vielä söpistelykuva:

Tärkeä tossu

Kärsä joutuu edelleen pitämään tossua ulkona, koska polkuanturan haava ei ole vielä parantunut. Ruffwearin tossu pysyy yllättävän hyvin kiinni, vaikka meno olisi kovaa. Yhtenä päivänä se kylläkin irtosi ja katosi takapihalle. Etsimme sitä pitkään, mutta se ei osunut silmään sitten millään. Ei auttanut muu kuin suojata Kärsän tassu kurahanskalla ja pitää Kärsää remmissä kotipihallakin. Seuraavana päivänä Kärsä onneksi löysi tossun itse.

Ruffwearin tossuja voi siis suositella, tosin pienellä varauksella. Se pitää kiristää aika tiukaksi nilkan ympärille, jolloin kannus saattaa vaurioitua. Kärsällä kannus on jo hieman punertava ja turvonnut, mutta tähän hätään ei ole muuta ratkaisua kuin pitää tossua, kun mikään muu viritelmä ei pysy paikoillaan edes remmilenkillä.

PS. Kärsän kuolaamiselle ei löytynyt mitään syytä, mutta onneksi se loppui itsekseen yön aikana.

Kuolapeikko

No niin, seuraava ongelma! Kärsä alkoi eilen illalla kuolata ihan valtoimenaan ja sotki joka paikan limaisilla vanoilla. Suusta ei löytynyt mitään erityistä - hampaat ovat kunnossa eikä niihin ollut juuttunut mitään. Ehkä kurkkuun tai mahaan on jäänyt jotain kiinni tai sitten Kärsällä on vatsa kipeä. Hän on kuitenkin pirteä ja iloinen ja söi aamulla suurella innolla. Näin on käynyt kerran aiemminkin ja silloin kuolaaminen loppui itsestään. Jäämme siis tarkkailemaan tilannetta.

Tassu paketissa

Juuri kun on tullut kehuskeltua, että Kärsä ei ole tarvinnut eläinlääkärin palveluita rokotusten jälkeen eikä ole muutenkaan ollut kipeänä, niin alkoi sattua ja tapahtua. Ensin oli vatsa kipeä, nyt on tassussa haava. Se tuli yhtenä iltana, kun Kärsä juoksi pihalla frisbeen perässä aivan hurjana. Sen jälkeen lattialta alkoi löytyä veritippoja, jotka olivat peräisin Kärsän vasemmasta etutassusta. Polkuanturassa on muutaman millin haava, joka ei onneksi vaikuta syvältä.



Nyt onkin sitten ongelma joka kerta, kun Kärsä menee ulos. Häntä ei voi päästää ovesta ulos juoksentelemaan vapaana, vaan jokaista liikettä on vahdittava. Tähän mennessä tassun suojaamiseksi on tullut kokeiltua lasten kurahanskoja sekä Urpolle taannoin hankittua tossua. Hanskojen ongelma on se, että ne valuvat pikkuhiljaa joka askeleella, kunnes koko roska irtoaa ja tassu on paljaana. Parhaiten on toiminut Ruffwearin tossu, joka pysyy paikoillaan. Se ei kylläkään pidä kosteutta loitolla ainakaan tällaisella kelillä, kun joka paikka on täynnä kuraa ja lätäköitä. Sen alle ei myöskään oikein mahdu mitään suojaa.



Eläinlääkäriin Kärsä ei joutunut. Koitamme nyt hoitaa haavan kuntoon kotikonstein, sillä viimeksi saimme maksaa maltaita, kun Urpolla oli haava ja hänet oikein nukutettiin tutkimuksen ja puhdistuksen ajaksi. Kärsän haava ei eritä enää mitään eikä ole turvonnut tai kuuma, joten selvinnemme huolellisella puhdistamisella ja yleisellä varovaisuudella. Se onkin sitten eri asia, miten noin aktiivisen koiran saa väsytettyä ilman merkittävää liikuntaa...

Valkoinen lenkki

Kun lähdimme aamupäivällä kotoa, oli tasaisen harmaata. Kun saavuimme Turun ja Raision paikkeille, taivaalta alkoi pikkuhiljaa leijailla lumihiutaleita. Se olikin hyvä hetki ahtautua kahden valkean neidon kanssa yhteen autoon ja ajaa metsäpolun välittömään läheisyyteen.



Heillä oli oikein mukavaa yhdessä. Sipi ja Villa kurittivat Kärsää ja pitivät tätä leikkikalunaan, ja Kärsähän nautti joka hetkestä! Hän oikein hakeutui valkoisten rökitettäväksi. Kävimme näköalatornissa, johon koirat eivät päässeet kiipeämään. He saivat odottaa puihin köytettyinä alhaalla, ja aluksi sieltä kuului kauheaa laulantaa, kun Kärsä ei olisi malttanut odottaa. Sitten alhaalla hiljeni, mutta pahaa aavistamatta ihailimme lumisadetta yläilmoissa vielä hetken. Laskeutuessamme maan kamaralle Kärsä oli jo kiivennyt pari porrasta ylöspäin - hän oli nopsana poikana purrut remmin poikki parissa minuutissa! Kotimatkalla piti siis pistäytyä eläinkaupassa ostamassa uusi remmi.



Lopputervehdyksenä Kärsä vielä päästeli kauhean lammikon suoraan Sipin ja Villan matolle. Hän ei ollut edes pyytänyt päästä ulos eikä hän ollut juonutkaan lenkin jälkeen, joten lorina tuli täytenä yllätyksenä. Kyllä Kärsän olisi pitänyt tietää, että olimme juuri menossa pihalle ja että hetken päästä hän olisi voinut tehdä tarpeensa ulos, koska olimme eteisessä ja emäntäkin oli laittamassa ulkovaatteita ylleen. Tutkimattomat ovat Kärsän tiet!

Pyhäinpäivän kauhutarina

Kärsän ensimmäinen Halloween ei sujunut ihan protokollan mukaan. Suunnitelmissa oli käydä töissä, käyttää koirat lenkillä ja levätä ennen seuraavaa työvuoroa, vaan Kärsä olikin toista mieltä. Töissä ja lenkillä toki tuli käytyä, mutta siihen loppui suunnitelmien mukainen ohjelma. Työpäivän jälkeen oli pakko imuroida olohuone, sillä Kärsä oli ikävissään syönyt puoli kiloa hedelmärakeita, jotka hän oli pihistänyt korkeahkon hyllyn päältä. Karkkeja ei näkynyt enää missään, mutta lisäksi Kärsä oli nakerrellut juustohöylän kahvaa.



Kun tulimme lenkiltä, oli koirien ruoka-aika. Yleensä he odottavat ruokaansa kuola valuen, mutta eilen Kärsä oli jotenkin vaisu eikä ollut yhtä täpinöissään kuin tavallisesti. Sen sijaan hän meni juomakupille ja joi sen tyhjäksi. Ruokakuppiin hän ei koskenutkaan, joten Urpo sai syödä tupla-annoksen. Kärsä jatkoi juomista ja sitten hän vaikeroi hetken ja oksensi lopulta kaiken veden matolle. Tämä toistui pari kertaa, ja juomakuppi (sekä matot) oli pakko laittaa pois.

Kärsän tila alkoi huolestuttaa sen verran, että ei auttanut muu kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Sieltä sanottiin, että karkinsyönti tuskin aiheuttaa mitään vakavaa isolle koiralle ja että tilannetta kannattaa seurata muutaman tunnin vielä ennen kuin hätiköi ja lähtee vastaanotolle. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että Kärsä oli edellispäivänä nielaissut jotain ja ettei erästä lelua ollut näkynyt sen koommin, vaikka se yleensä on koko ajan joko Urpon tai Kärsän hellässä huomassa. Eläinlääkäri ei pitänyt sitäkään niin pahana, että tarvitsisi heti lähteä näytille. Odottaminen oli piinaavaa, mutta pikkuhiljaa Kärsä näytti voivan paremmin ja kerjäsi jo ruokaakin. Hän ei kuitenkaan saanut mitään loppupäivänä.



Vaikka Kärsä siis oli terveen oloinen, niin pieni huoli kaihersi mieltä. Kadonnut lelu ei ollut ilmestynyt ulosteen mukana takaisin päivänvaloon ja pahimmassa tapauksessa odotettavissa olisi leikkaus. Tänä aamuna helpotus oli valtava, kun lelu löytyi sohvalta oksennuksen keskeltä! Sääli, että kyseessä on juuri se lelu, jonka hän sai Hollannista paikallisilta ystäviltä. Se oli kyllä muutenkin jo kokenut kovia, sillä Kärsä oli operoinut siltä vinkuominaisuuden ja pään irti.