Karkauspäivä

Urpo ja Kärsä näyttävät huutavan, että karkaavat kohta, jollei matka jatku.

Seesam aukene

Urpo tietää, missä kaapissa herkut ovat. Hän on ottanut tavakseen ilmoittaa herkkuhimosta menemällä kaapille päivystämään, kunnes joku tulee antamaan nameja. Kärsä, joka on yleensä ahneempi meidän koirista, ei vielä ole hoksannut, että päivystämällä saattaa saada isäntäväen heltymään.

Tossutassu

Kärsä sai tänään kotipihalla haavan tassuunsa ja joutuu nyt pitämään tossua jalassa. Hän suhtautuu siihen hyvin dramaattisesti - hän ei pysty kävelemään tossun kanssa normaalilla tavalla vaan nostelee tassua korkealle ilmaan koko ajan. Ulkona Kärsä sai olla ilman tossua, mutta sitten haava alkoi heti taas vuotaa, ja frisbeeleikit loppuivat lyhyeen.

Eväät talvijuoksuun

Monet ovat sitä mieltä, ettei talvella voi juosta, koska on kylmää ja liukasta. Se on tietysti vähän mielipidekysymyskin - jos ei huvita, niin sitten ei huvita! Me kuitenkin juoksemme ihan ympäri vuoden. Kylmyyteen auttaa oikea vaatetus, liukkauteen kunnon nastakenkä. Kuvan lenkkarit on ostettu ainakin 15 vuotta sitten suunnistusliikkeestä. Ne ovat edelleen loistokunnossa, koska ne ovat olleet käytössä vain muutaman kerran vuodessa.





Nastakenkien lisäksi on hyvä, että on kaksi innokasta juoksukaveria, jotka eivät kylmyydestä piittaa. Vesisateesta nämä hienohelmat eivät tykkää, mutta muuten he lähtevät aina mukaan mukisematta.

Näyttelyn paras

Aiemmin tällä viikolla New Yorkissa järjestettiin suuri koiranäyttely, The Westminster Kennel Club Dog Show. Sen kauneimmaksi koiraksi (Best in Show, BIS) valittiin CJ, lyhytkarvainen saksanseisoja, mitä tietysti hehkutettiin Jenkkilän seisojapiireissä.

Moni nosti kuitenkin sosiaalisessa mediassa esiin voiton kääntöpuolen: nyt lyhkäriseisojat ovat saaneet julkisuutta ja tulleet tutuksi niillekin, jotka eivät aiemmin tienneet koko rotua. Siitä taas seuraa se, että rodun suosio kasvaa, jolloin moni saattaa haluta itselleen lyhkärin vain sen ulkonäön vuoksi. Kysessä on kuitenkin metsästyskoira, joka kaipaa muutakin tekemistä kuin kauniina olemista.


Urpon missiura on tasan yhden näyttelyn mittainen. Kylläpäs hän oli muuten hoikassa kunnossa vuonna 2013!

Suomessa seisojia taitaa olla enimmäkseen metsästävissä kodeissa, tämä tosin vain mutu-tuntuma. Meillä ei ainakaan ole sellaista ongelmaa kuin rapakon takana, missä on jopa rescue-järjestöjä erikseen vain lyhytkarvaisille saksanseisojille, esim. Texas GSP Rescue. Tietysti Amerikoissa on paljon enemmän ihmisiä ja koiria kuin Suomessa, joten kaikkea löytyy joka lähtöön.

Päivänsankarin päivä

Kärsä juhli eilen syntymäpäiväänsä perinteen mukaisesti nakkiaterialla. Lisäksi hän pääsi juoksulenkille isännän (!) ja Urpon kanssa sekä kävelemään emännän kanssa. Hänellä oli siis oikein mukava syntymäpäivä.

Kärsä 2 vuotta

Rakas Kärsämme täyttää tänään jo kaksi vuotta! Hän ei ehkä ole (vielä) maailman paras lintukoira, mutta hän saa ihmiset ympärillään nauramaan. Onnea myös Pätkis-siskolle ja tietysti muille sisaruksille!

Aktiiviviikko

Tällä viikolla Urpo ja Kärsä ovat saaneet puuhailla kaikenlaista. He ovat vieneet emännän juoksulenkille kolme kertaa, kahdesti vesisateessa ja tänään loskassa, mutta yhdessä juokseminen on aina yhtä kivaa. Lenkin jälkeen koko kööri on aina ihan poikki.

Yhtenä iltana isäntä treenasi noutoa koirien kanssa pihalla. Urpo antoi heti alkuun turpaan Kärsälle, joka oli liian lähellä noutofasaania, joten piti tehdä niin, että Kärsä tuli sisälle odottamaan omaa vuoroaan. Urpo nyt tietysti osaa noutaa vaikka unissaan, mutta Kärsäkin osasi hienosti tällä kertaa.

Eilen Urpon pitkäaikainen unelma täyttyi, kun hän pääsi vihdoin taas jahtiin. Vuorossa oli jänisjahti Pirkanmaalla. Yhtään vemmelsäärtä ei näkynyt, mutta pääasia, että koirat pääsivät juoksemaan ja hakemaan tuntumaa.

Suihkukomennus

Talvi teki lyhyen paluun, mutta nyt on taas kurakeli. Lumet ovat sulaneet lähes olemattomiin, ja koirat joutuvat joka lenkin jälkeen suihkuun. Myös remmit ja valjaat täytyy pestä päivittäin, koska ne ovat aivan kurassa ja hiekassa. Taluttajakin on yleensä kurassa melkein vyötärölle asti. Tämä on inhottavin aika vuodesta olla koiranomistaja!

Ehta lintukoira

"Nimeni on Tiainen. Hönö Tiainen."

Kärsä bongasi yhtenä iltana isännän viemästä siemeniä pikkulinnuille. Siitä lähtien hän on aina tilaisuuden tullen karannut lintulaudalle pistelemään siemeniä poskeen ihan muina miehinä. Lintukoiran tarkoitus on toki päästää lintuja päiviltä, mutta a) ei pikkulintuja ja b) ei näännyttämällä niitä nälkään! Rangaistukseksi Kärsä sai oksentaa ja ripuloida siemeniä metsälenkillä.

Apupoika

Urpo halusi eilen välttämättä tulla auttamaan pihatien kolaamisessa. Koirat olivat alun perin portin takana odottamassa, mutta Urpo karkasi ja riensi apuun. Kärsä-parka jäi portin taakse vinkumaan, sillä hän ei hoksannut, mistä kohtaa aidan olisi päässyt kiertämään.

Joskus näin

Yleensä Kärsä rötvää Urpon päällä, mutta tänään kävi niin, että Urpo lepuutti päätään Kärsän selän päällä. Söpöä kummin päin tahansa!

Mutruhuuli

Urpolla oli hyvä ilme eilen, kun piti laittaa vetovaljaat päälle. Hän ei olisi millään halunnut pukea niitä, vaan lähti pakittamaan ja pakoilemaan. Itse juokseminen on kuitenkin Urpon mieleen.