Lintukoirien painajainen

Auton huollon ajaksi piti keksiä tekemistä koirien kanssa, joten kävimme Salon Vuohensaaressa kävelyllä. Halikonlahdella oli hurjan paljon lintuja, ainakin joutsenia ja hanhia, ja niistä oikein varoitettiin kyltein. Pahempi juttu lintukoirille!







Vuohensaari on pieni paikka, mutta sielläkin on luontopolku, joskin todella lyhyt. Siellä sai kuitenkin ajan kulumaan niin, että ei tarvinnut kauheasti tylsistyä autoa odotellessa.



Matkalla takaisin korjaamoon piti vielä pysähtyä katsomaan lintuja, joita ei kyllä okein erota kuvasta. Siellä niitä kuitenkin oli sankoin joukoin ja ne pitivät kovaa ääntä.

Herättäjät

Yleensä koirat nukkuvat ihan hiljaa koko aamupäivän, kun emäntä on tullut yövuorosta, mutta tänään heillä ilmeni omituinen tarve tassutella pitkin kämppää. Ei sitten auttanut muu kuin nousta ja lähteä lenkille. Kummallakaan ei ollut mitään sen kummempaa hätää, joten tassuttelun syy ei selvinnyt.

Pitkähkö sunnuntailenkki

Kellot ovat nyt kesäajassa ja myös lenkkireitillä oli kesäkeli. Emäntä pääsi pitkästä aikaa juoksemaan tavallisilla lenkkareilla, vain muutamassa kohdassa olisi ollut tarvetta nastoille.

Urpo jaksoi juosta 15 kilometrin lenkin aika hyvin. Hän jäi välillä vähän jälkeen, mutta pysyi kuitenkin pääsääntöisesti hyvin mukana eikä häntä tarvinnut ainakaan vetää perässä.

Pettyneitä säähän

Pitkään oli oikein keväistä, mutta tänään tuulee ja myrskyää. Ulkona ei voinut ollenkaan rötväillä, joten koirat menivät isännän seuraksi pihamökkiin lämmittelemään. He olivat oikein pettyneitä, etenkin Urpo.

Yksi on taas poissa

Urpon sisko Ruska on poistunut keskuudestamme. Nyt pentueesta ei siis liene jäljellä muita kuin Armi, Chisu ja Urpo. Vähiin käy, mutta ikääkin on.

Lepää rauhassa, Ruska.

Sula terassi

Osa terassista on jo sulanut, jipii! Kärsä otti siitä kaiken irti.



Metrin päässä Kärsän loikoilupaikasta on vielä järkyttävä kinos. Urpo meni nuolemaan lunta, koska hänellä oli ilmeisesti kuuma.

Pidempi sunnuntailenkki

Eilisestä juoksulenkistä jäi niin hyvä mieli, että tänään oli pakko lähteä uudestaan ja vielä vähän pidemmälle lenkille. Matkaa ei tosin kertynyt kuin 15 kilometriä, joten ihan mahdottoman pitkästä lenkistä ei ollut kyse.



Urpo oli tänään vähän vaisumpi ja jäi ajoittain taakse lönköttelemään. Ehkä hän olisi tarvinnut lepopäivän tähän väliin. Kärsä oli innoissaan ja meinasi vetää emännän kumoon jäisissä kohdissa, joita piisasi.

Haastavaa juosta

Pitkästä aikaa oli sumuinen aamu, kun lähdimme juoksulenkille. Emäntä meinasi jo luopua nastalenkkareista, koska osa asfalttiteistä on jo ihan sulaneita, mutta kyllä nastoja todella vielä tarvitaan.



Urpo juoksi taas hienosti vierellä ja jaksoi hyvin. Kärsä oli vähän normaalia hitaampi, mutta oli ihan kivaa välillä juosta rauhallisempaa tahtia.

Rankkoja päiviä

Urpolla on synttäreiden jälkeen ollut rankkaa, koska hän on joutunut olemaan Kärsän kanssa kahdestaan kotona pitkästä aikaa. Aamulenkille on pitänyt lähteä jo niin aikaisin, ettei aurinko ole edes noussut siihen aikaan. Eikä päivällä ole päässyt pihalle rötväämään, vaikka on ollut nätti ilma.

Onneksi nyt tulee taas vähäksi aikaa helpotusta tilanteeseen eikä koirien tarvitse jäädä yksin kotiin.

Urpon 11-vuotispäivä

Urpo täyttää tänään jo 11 vuotta! Hänen syntymäpäivänsä alkoi reippaalla aamulenkillä lähimetsässä. Sen jälkeen emäntä jäi onneksi kotiin etätöihin, niin koirien ei tarvinnut jäädä yksin.



Iltapäivällä koirat saivat siirtyä pihalle nauttimaan upeasta kevätsäästä. Ensin he saivat olla liiterin ovenkahvaan kiinni sidottuina, mutta sitten emäntäkin siirtyi ulos, jolloin remmejä ei enää tarvittu. Koirille tuli patjalla niin kuuma, että he kävivät välillä varjon puolella nuolemassa lunta ja jäätä.



Välillä piri myös käydä liiterin lattialla viilentymässä. Oli todellakin Urpon lempisää tänä syntymäpäivänä!



Iltapäivällä Urpo sai juhla-aterian yhdentoista nakin kera. Tänä vuonna pitikin ostaa iso nakkipaketti, koska yleensä niissä on vain kymmenen nakkia ja Urpon piti tänään tietysti saada yksitoista.



Toivottavasti Urpolla on vielä monta syntymäpäivää jäljellä!

Taas juoksujalkaa reippaana

Urpo lähti tänään taas mukaan juoksulenkille heti aamusta. Hän juoksi kymmenen kilometrin lenkin aivan reippaana taas. Ehkä nyt ei kannata ottaa häntä mukaan kaikista pisimmille lenkeille, mutta tänään ainakin olisi varmasti vielä mennyt muutama kilometri lisää, jos emäntä olisi jaksanut.

Urpo juoksulenkillä

Urpo on ollut viime aikoina hyvin reipas ja pirteä. Hän on lähtenyt aamulenkille mukaan ihan vapaaehtoisesti ja kävellyt oikein reippaasti samaa vauhtia kuin Kärsä. Niinpä Urpo sai eilen lähteä pitkästä aikaa mukaan juoksulenkille.

Vetovaljaita hänellä ei enää ole, koska ne on annettu Nukalle kokeiluun, mutta se ei haittaa, koska Urpo ei enää harrasta vetohommia. Hän juoksi enimmäkseen emännän vierellä hyvin tasaista vauhtia eikä yhtään jättäytynyt jälkeen niin kuin viimeksi, kun hän oli mukana juoksemassa. Ehkäpä Urpo voi nyt taas ruveta juoksukaveriksi ihan säännöllisesti.

Keskiviikkoretki susien keskellä

Tänään kävimme vapaapäivän kunniaksi retkellä läheisellä luontopolulla. Viimeisen kuukauden aikana ei olekaan tullut käytyä siellä, koska alueella on nähty susia jo kolme kertaa muutaman viikon sisällä. Sinne on meiltä linnuntietä vain muutama kilometri matkaa, joten äkkiähän sudet tulevat myös meidän pihallemme, mutta silti ei ole tehnyt mieli lähteä luontopolulle.



Kärsällä oli vähän väliä korvat aktiiviasennossa ja häntä pörhöllään. Tuli vähän inhottava olo, että nytkö jossain lähistöllä on susia, jotka Kärsä on havainnut...



Sää oli jotenkin aivan hyytävän kylmä, mutta pidimme silti evästauon laavulla. Koirilla oli sillä aikaa takit päällä, tosin heillä oli niin kiire kerjätä herkkuja, että tuskin heille olisi tullut kylmä ilmankaan. Urpo oli järkyttävä sika ja vei pikkuveljen kädestä karjalanpiirakan, joten koirille ei herunut mitään muita maistiaisia.





Loppumatkasta koirat jäivät polulle syömään keppejä, joten he saivat olla irrallaan vähän matkaa. Parkkipaikan läheisyydessä pystyi nimittäin jo vähän relaamaan ja unohtamaan sudet.

Kärsä lienee todella sairas

Urpo ja Kärsä syövät aamuisin raakaruokaa, yleensä koirille tarkoitettua naudan- tai sianlihaa. Tänään heille olikin tarjolla kalkkunaa pitkästä aikaa.



Kärsä oli hyvin epäluuloinen sen suhteen eikä meinannut ensin edes maistaa. Sitten hän maisteli sitä pitkin hampain ja kovasti epäröiden. Lopulta emäntä antoi Kärsän annoksen Urpolle, joka söi hyvällä ruokahalulla.

Tällainen on hyvin epätavallista, sillä yleensä Kärsä hotkii ruokansa niin nopeasti, että hän ei varmasti ehdi nauttia sen mausta. Sen takia hänelle oli pakko hankkia ahmimisenestokuppikin, koska muuten hän söisi niin ahmien, että se ei voi olla terveellistä!

Riemua jäällä

Eilen näimme Sipiä ja Nukkaa ukin luona. Sieltä pääsee helposti jäälle kävelemään - tai koirien tapauksessa juoksemaan, jäällä kun voi olla vapaana.



Kaikki neljä kirmasivat aivan onnessaan. Kärsä juoksi hurjaa vauhtia ja karisti kaikki muut kannoiltaan, tosin Urpo ei yrittänytkään pysyä mukana.







Välillä kauhistutti, kun Urpo kävi aika kaukana tutkimassa paikkoja, mutta kyllä kai jää kestää yhtä seisojaa, jos siinä ajetaan mönkkäreilläkin.

Epäonninen retki

Eilinen retki ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen. Emäntä ei laittanut nastakenkiä, vaikka omalla pihallakin on niin liukasta, ettei meinaa pystyssä pysyä. Metsässä vasta liukasta olikin ja koko retki oli yhtä eloonjäämistaistelua, kun polut olivat aivan peilijäässä. Koirien tassutkin liukuivat monessa kohdassa.



Evästauolla koirat saivat olla kiinnisidottuina kirjaimellisesti metrin päässä, mutta sen pienen hetken aikana, kun emäntä näpytteli puhelimella viestiä, niin Kärsä oli ennättänyt purra Urpon remmin poikki. Aika ironista kyllä, että Kärsä ei edes purrut omaansa vaan Urpon remmin...





Koirat saivat sen jälkeen tulla laavulle. Se kelpasi Urpolle, joka kerjäsi pikkuveljen eväitä täysin avoimesti. Loppumatkan ajaksi oli pakko tehdä Urpon remmiin solmu, koska hän ei oikein olisi voinut kävellä autolle vapaana.

Kevätsää hemmottelee

Sää on jatkunut aurinkoisena jo monta päivää, joten koirilla on ollut oikein mukavaa pihalla. Välillä näyttää tulevan jopa kuuma kovasta tuulesta huolimatta ainakin Kärsän asennosta päätellen. Ehkä takit ovat jo vähän liikaa, jos lämpötila on monta astetta plussan puolella.



Liiterin edessä on hyvä rötväillä nyt, kun pihalla on korkeat lumivallit niin, ettei siitä ole suoraa näkymää tielle. Ei siis haittaa niin paljon, jos joku kulkee tiellä, koska koirat eivät näe sinne liiterin edestä. Sitten kun lumet sulavat, on hankalampaa olla pihalla, koska meillä ei tällä hetkellä ole porttia lainkaan.

Julma elämä

Kyllä voi olla julmaa pienen koiraeläimen elämä! Pöydällä on ruokaa eikä sitä saa edes kerjätä, joten on pakko maata lattialla ja näytellä nukkuvaa.