Elokuun viimeinen retki

Tänään olimme elokuun ja sen myötä tämän kesän viimeisellä retkellä. Kohteeksi valikoitui Kuusiston piispanlinnan rauniot, missä olimme viimeksi marraskuussa. Tarkoitus oli mennä uudestaan jo kesällä, mutta tänään ei kyllä ollut kovin kesäistä. Mereltä kävi niin kova tuuli, että koiratkin varmaan kaipasivat lämmikettä evästauolla.



Toisaalta oli mukava retkeillä, kun liikkeellä ei ollut paljon muita ihmisiä eikä koiria.



Retken alku oli vähän ikävä, koska koirat bongasivat polun vierestä jonkunlaisen luun, missä oli vielä lihaakin kiinni. Urpo onnistui nappaamaan sen suuhun ja sieltä emäntä sitten kaivoi sen pois niin, että Urpo puri vahingossa käteen aika kovaa. Sormista tuli vähän vertakin, mutta ei Urpo tietenkään tahallaan purrut.





Raunioilla kiipeily on kielletty, mutta eihän se koiria estänyt. He ehtivät hypätä ylös ennen kuin emäntä pystyi reagoimaan. Urpo meinasi hypätä ulos ikkunastakin!

Viimeisiä kesäretkiä viedään

Tämän vuoden suosikkikohteemme Marttilan eräreitistö ei pettänyt tänäänkään. Maisemat olivat upeat ja reitti sopivan mittainen koko porukalle.



Ainoa miinus oli se, että meillä oli vähän hoppu, koska emännän piti ehtiä hammaslääkäriin.



Kärsä ei turhaan hötkyillyt evästauolla.

Väsynyttä porukkaa

Vielä pystyy nauttimaan auringosta ennen kuin se painuu niin alas, ettei se yllä enää terassille. Tänään koko kolmikko otti siitä ilon irti.

Urpon karkureissu

Eilen illalla emäntä koki kauhun ja epätoivon hetkiä, kun Urpo oli karkuteillä melkein tunnin verran. Kaikki alkoi, kun koirat menivät iltapissalle pihalle ja Urpo katosi metsään. Yleensä hän tulee takaisin hetken päästä, mutta eilen ei tullutkaan.



Meni kymmenen minuuttia, ei näkynyt Urpoa. Sitten meni toiset kymmenen minuuttia, ei Urpoa. Vislailut ja huutelut eivät auttaneet. Välillä emäntä kävi sisällä hampaanpesulla ja suihkussa, mutta Urpoa ei kuulunut takaisin. Kun oli mennyt jo 45 minuuttia, ei auttanut muu kuin lähteä etsimään.

Pian metsän siimeksestä alkoi kuulua haukahduksia, joten kovin kaukana Urpo ei onneksi ollut. Hän oli jotenkin onnistunut jäämään aution naapuritontin aidan taakse jumiin eikä osannut itse tulla pois labyrintistä, papparaukka. Onneksi oli vielä vähän päivänvaloa ja onneksi Urpo haukahteli jumistaan, sillä muuten olisi ollut vaikea löytää häntä ryteikön seasta.

Nyt täytyy katsoa koirien perään vähän tarkemmin, etteivät he lähde minkään kakanhajun perässä tötöilemään pihalta. Eikä varsinkaan naapurin maille!

Pallo hukassa

Kärsä bongasi jostain tennispallon ja meinasi taas tulla ihan hulluksi sen kanssa. Vielä kauheampaa oli, kun Urpo vei sen eikä antanut sitä takaisin heti. Kärsä haukkui, ulvoi, tanssi ja pomppi Urpon ympärillä eikä silti saanut palloa itselleen. Urpo piti sitä hallussaan niin kauan kunnes Kärsä lopetti riekkumisen.

Hikiset treffit

Olimme eilen pitkästä aikaa koirametsässä Moonan kanssa. Vuoroa varatessa ei ollut varmaa tietoa säätilasta, koska varaukset täytyy tehdä niin hyvissä ajoin, mutta vuoroa ei kyllä viitsi jättää käyttämättäkään sään takia. Nämä treffit olivat siis erittäin hikiset, koska olikin helteinen ilta.



Moona ja Kärsä juoksivat itsensä aivan läkähdyksiin. Meno oli niin hurjaa, että Moona päätyi lähtemään kotiin vähän etuajassa, koska muuten hän olisi saanut lämpöhalvauksen! Moonan lähdettyä Kärsä malttoi olla vähän rauhallisemmin ja nuuhkia hajuja hissukseen. Urpo oli ainoa fiksu, joka otti iisisti eikä juossut koko aikaa pää kolmantena jalkana.

Urpon kauhunhetket

Meillä on muutama palovaroitin, joista joku on piippaillut epäsäännöllisesti pari kertaa pitkin kevättä ja kesää. Se ei siis ole piipannut varoittaakseen tyhjästä paristosta, vaan muutaman päivän tai viikon välein.



Yhtenä päivänä Urpo oli juuri menossa ovesta sisään, kun palovaroitin taas piippasi. Urpo perääntyi heti ja meinasi mennä takaisin pihalle korvat luimussa.

Seuraavana yönä varoitin alkoi piipata säännöllisesti varoittaakseen pariston loppumisesta, ja silloin emäntä löysi Urpon nurkasta tärisemästä. Urpo oli niin kauhuissaan, että hänen kynnet rapisivat lattiaa vasten tärinästä. Onneksi kauhukohtaus meni ohi heti, kun palovaroitin oli vaiennut.

Koskaan ennen ei ole ollut tällaista, joten ehkä Urpon pelko johtuu vanhenemisesta. Muutama tuttu koira on kärsinyt samanlaisesta iän myötä alkaneesta pelosta. Toivottavasti Urpo ei kuitenkaan sentään ole paukkuarka nykyään, sillä siinä tapauksessa metsästyshommat täytyy unohtaa. Ukkosen jyrinää Urpo ei tosin ainakaan ole pelännyt tänä kesänä.

Omppuvaras

Pihallamme on muutama omenapuu, jotka tuottavat vaihtelevasti satoa. Tänä vuonna vain yhteen tuli pari omenaa.



Kärsä kyttäsi niitä pitkään kunnes hän yhtenä päivänä hyppi puuta vasten ja onnistui nappaamaan omenat. Sinne menivät, ei jäänyt yhtään!

Pihahommissa

Helteet palasivat, mutta Urpo viettää silti mieluiten aikaansa pihalla. Tämä päivä on mennyt varjossa makoillen, koska auringossa on liian kuuma.

Lenkki ennen hellettä

Ilmeisesti kesähelteet eivät olekaan ohi tältä vuodelta, mutta Kärsä ehti juoksulenkille vielä ennen helteitä. Aamulla oli pilvistä, joten lämpötila ei ollut paahtavan kuuma.



Alkumatkasta piti toki käyttää Kärsä uimassa, ettei hän läkähtyisi. Saa nyt nähdä milloin taas pääsemme juoksemaan yhdessä, jos kesä tekee paluun.

Ypöyksin

Isäntäväen kesälomat on lusittu, joten koirat joutuvat nyt pitkästä aikaa olemaan välillä keskenään kotona. Toistaiseksi yksinolo on sujunut hyvin, ja äkkiähän koirat sopeutuvat taas, kun ovat ennenkin joutuneet olemaan yksin. Enemmän se taitaa riipaista emännän sielua, kun ihanat nappisilmät jäävät eteiseen toljottamaan perään.

Melkein jahdissa

Metsästyskausi alkoi tänään kyyhkyllä. Urpo ja Kärsä eivät päässeet vielä jahtiin, mutta tunnelmaan he pääsivät, sillä aamulenkillä kuului laukauksia jostain aika läheltä. Toivottavasti Urpo pääsee vielä jahtiinkin edes kerran jäljellä olevan elämänsä aikana.

Laiheliinit retkellä

Tänä aamuna lähdimme jälleen kerran metsäretkelle. Yleensä koirat saavat evästauolla pienet maistiaiset, mutta vatsavaivojen takia kaikki ylimääräiset herkut ovat nyt pannassa.



Urpon oli vaikea hyväksyä tällaista järjestelyä ja hän yritti aivan epätoivoisesti havitella eväitä. Oli pakko sitoa koirat kiinni sen verran kauas, ettei Urpo ylettyisi nappaamaan herkkuja luvatta. Lopuksi koirat pääsivät laavulle imuroimaan muruset.



Koirat ovat nyt aika hoikassa kunnossa vatsavaivojen jäljiltä. Polulla vastaan tuli pariskunta, joka ihaili koiria ja kysyi minkä rotuisia he ovat. Metsästysharrastuksen tultua puheeksi ihailijat ihastelivat vielä koirien hyvää kuntoa. Eipä tullut mainituksi, että he ovat hoikkia ripulin eivätkä suinkaan tiukan treenin takia!

Vatsavaivoja

Koirilla on ollut toistuvaa ripulia vuorotellen siitä lähtien, kun he palasivat mökkireissusta. Ensin Kärsä ripuloi, sitten Urpo. Canikuria on mennyt jo laittoman paljon ja silti ripuli alkaa aina vain uudestaan.



Onneksi koirat ovat voineet ihan hyvin yleisesti ottaen, joten mitään suurta huolta ei ole. Se kyllä mietityttää, että mistä tällainen vaiva voisi johtua. He ovat syöneet eri nappuloita kuin yleensä, mutta vaihto ei tapahtunut ihan lennosta eivätkä vaivat alkaneet heti vaihdon jälkeen. Nyt he ovat syöneet vain riisiä ja raejuustoa, jotta tauti paranisi vihdoin.

Retkeilykesä jatkuu

Kesä ei ole vielä ohi eikä myöskään retkeily. Tänään olimme jälleen kerran luontopolulla kävelemässä ja uimassa.





Urpo epäröi veteen menemistä eikä ensin suostunut muuta kuin ottamaan hörpyt vedestä. Käskystä hän kuitenkin lopulta kävi uimassa. Kärsä meni tietysti vauhdilla veteen ja ui pitkät pätkät aivan innoissaan.



Laavulla oli tänään kaksikin eri seuruetta, kun pääsimme sinne asti. Onneksi taukopaikalla on kuitenkin hyvin tilaa istua muuallakin, eikä tauko jäänyt pitämättä. Kärsä otti tauolla nokoset Urpon kerjätessä täysin avoimesti.

Loppumatka menikin koirilla nuuhkiessa, koska meitä ennen taukopaikalta lähti jatkamaan matkaa seurue, johon kuului joku pikkukoira.

Turvapaikka

Kärsä on kesän aikana tykästynyt autohäkkiin, joka on toistaiseksi terassilla, koska se ei sovi kumpaankaan nykyiseen autoon. Kärsä menee sinne aina makoilemaan vapaaehtoisesti, jos luukku vain on auki. Siellä on sopivan pehmeä patja ja mukavan varjoisat oltavat.