Vuoden viimeinen juoksulenkki

Tänään on kuulemma ennätyslämmin uudenvuodenaatto. Sen kyllä huomasi juoksulenkillä, sillä rapa roiskui oikein kunnolla. Muutenkaan lenkki ei mennyt ihan putkeen: alkumatkasta Urpo ei oikein suostunut vetämään, sitten emäntä kompastui ja kaatui naama edellä kuraan, sitten loppumatkasta Kärsä ei jaksanut vetää (!).

Nyt illalla olemme käyneet vielä pienellä iltalenkillä. Lähdimme ulos hyvissä ajoin ennen kuin ilotulituksia saa ampua, mutta jostain kuului silti jatkuva pauke. Onneksi se ei haittaa Urpoa ja Kärsää. Kärsä pyöritteli päätään ensimmäiset paukahdukset kuultuaan, mutta Urpo ei reagoinut millään tavalla, joten Kärsäkin rauhoittui. Itse emme ammu raketteja emmekä paukuttele mitään pikkukiinalaisia. Ensinnäkään moinen touhu ei kiinnosta pätkän vertaa ja toiseksi naapureillamme on hevosia, joten he varmaan arvostavat hiljaisuutta.

Kiva tyyny, Urpo!

Lasten kanssa

Olimme eilen viettämässä jouupäivää sukulaisten luona. Siellä oli kolme lasta, jotka arkailivat koiria alkuun, mutta tottuivat sitten. Koirat olivat ensin ihan hilseellä stressistä, mutta sitten hekin tottuivat lapsiin. Oli ilo huomata, että Urpo ja Kärsä ovat edelleen lapsiystävällisiä. Urpo antoi puolitoistavuotiaan tytön vetää korvista ja huulista räpäyttämättä silmiään, ja Kärsä leikki kiltisti kouluikäisten poikien kanssa.

Kun palasimme kotiin illalla, koirat olivat aivan poikki. He nukkuivat koko yön levollisesti lukuunottamatta paria käyntiä juomakupilla. He saivat nimittäin siivota lasten jäljet ruokapöydän alta. Suolaiset herkut janottivat jonkun verran, mutta sehän kuuluu jouluun.

Lehmän ulkoiluttaja

Aina kun emäntä tulee töistä kotiin, koirat ovat ovella vastassa hurjasti haukkuen. Urpolla on yleensä jokin lelu mukana, viime aikoina yhä useammin lehmä. Hän haluaa viedä lehmänkin pihalle ulkoilemaan, vaikka se ei ole sallittua. Urpo on alun perin löytänyt lehmän omalta pihaltamme, jonne se on ilmeisesti unohtunut edellisen asukkaan koiralta.

Söpöläiset

Yhtenä iltana Urpo ja Kärsä pitivät isännälle perhonsidontaseuraa vierashuoneessa. Urpo käytti Kärsää tyynynään, eikä Kärsää näyttänyt haittaavan yhtään. Urpo on muutenkin ollut hyvin suopea pikkuveljeään kohtaan viime aikoina. Joskus ruuan jälkeen on vähän aikaa pientä jäykistelyä, mutta sekin helpottaa aina kun tyhjät ruokakupit on korjattu pois. Aamupäivisin heillä on yleensä kauheat leikit olohuoneen lattialla, kun he odottavat, että lähtisimme lenkille.

Laiskojen lenkki

Kävimme tänään juoksulenkillä tihkusateessa. Liekö syy ollut säässä vai missä, mutta kenenkään suoritus ei ollut kovin kummoinen. Urpo ei juurikaan vetänyt vaan jolkotteli vierellä, kun taas Kärsä kyllä veti, mutta pysähteli vähän väliä nuuhkimaan jotain.

Onneksi aina ei tarvitse painaa täysillä, vaikka se olikin alun perin tarkoitus. Juoksimme maantietä pitkin, koska metsäpolut tulvivat parhaillaan sulaneen lumen jäljiltä eikä sinne ole asiaa ilman kumisaappaita.

Keittiöapulainen

Kärsä on tunnetusti kova poika siivoamaan ja "auttamaan" ruuanlaitossa. Aina kun keittiössä tapahtuu jotain, niin Kärsä on kytiksellä välittömässä läheisyydesssä. Kärsän urakka helpottuu heti, kun saamme lattiarempan tehtyä ja sokkelit paikoilleen. Sitten hänen ei tarvitse enää sukeltaa kaappien alle nappaamaan sinne pudonneita herkkuja.

Läheisriippuvainen

Urposta on tullut hieman läheisriippuvainen. Jos hän ei pääse sohvalle isäntäväen kanssa, niin sitten hän tunkee Kärsän kanssa samalle pedille, vaikka molemmilla on omat pedit. Tilanne päätyy aina siihen, että Kärsän on vaihdettava paikkaa ja mentävä jonnekin muualle nukkumaan, koska pedit on suunniteltu vain yhdelle rohjakkeelle kerralla.

Tupettaja

Tubettamista Kärsä on harrastanut vain parin videon verran, mutta tupetus on jokapäiväistä: Kärsä käy nukkumaan, pistää pään tuppeen ja alkaa tuhista. Tuhina on yleensä sitä luokkaa, ettei hän varmasti saa happea kunnolla, mutta tupettaminen sattuu olemaan Kärsän lempinukkumisasento. Katsokaa vaikka!

Sikailijapappa

Olemmen viettäneet vapaata viikonloppua juoksulenkkeillen. Kaikki ei valitettavasti ole mennyt ihan putkeen: Urpo on sikaillut ihan olan takaa. Lauantaina hän bongasi keskeltä polkua jäätyneen pökäleen, hotkaisi sen suuhunsa eikä suostunut irrottamaan sitä. Lopulta joka paikka emännän vaatteita myöten oli siinä itsessään. Oli kyllä harvinaisen kiire kotiin peseytymään, yöks!

Tänään tapahtui vähän vastaavanlainen juttu, kun Urpo löysi metsästä luun. Se oli ilmeisesti jonkun toisen koiran unohtama, sillä se oli samanlainen kuin Urpon ja Kärsän luut täällä kotona. Urpo ei taaskaan suostunut päästämään irti, joten luu oli kaivettava hänen suustaan. Siinä oli jotain haisevaa mömmöä, jota oli lopuksi kaikki vaatteet täynnä.

No, tulipahan ainakin juostua aika haipakkaa!

Unilelu

Meillä oli eräänä yönä vieras yökylässä. Koirat nukkuvat öisin yleensä vierashuoneen sängyllä, mutta sehän ei käy, jos huone on varattu. Kärsä yritti pitkin iltaa mennä vierashuoneeseen, johon pääsy oli estetty portilla.

Sitten kävi niin, että vieras unohti itse portin auki ja meni saunaan. Sanomattakin selvää, että Kärsä oli sillä aikaa mennyt oitis puhtaisiin lakanoihin tekemään pesän ja nukkumaan, kun tilaisuus kerran ilmaantui. Häntä ei voinut mitenkään ajaa pois, joten vieras sai jakaa sängyn Kärsän kanssa. Näin on muuten käynyt ennenkin. (Tämän jälkeen kukaan ei varmaan enää tule meille yöksi!)

Ihmisten ilmoilla

Kärsä ei ole kovin usein päässyt ihmisten ilmoille sen jälkeen, kun hän tuli lentäen Hollannista Suomeen pentuna. Olisi ehdottomasti pitänyt viedä häntä enemmän kaupungille, niin hän olisi tottunut liikkumaan vieraiden ihmisten ja koirien seassa.

Eilen koirat pääsivät hakemaan isäntää linja-autoasemalta Salosta. Asema oli ilta-aikaan hiljainen, mutta oli siellä sentään kourallinen ihmisiä. Kärsä oli nätisti siihen asti, kunnes isäntä nousi bussista ulos. Silloin Kärsä turhautui ja alkoi haukkua, kun häntä ei päästetty hyppimään vasten tuttua ihmistä.

Tällä hetkellä meillä ei ole kovin usein tarvetta käydä kaupungilla koirien kanssa, mutta olisi sitä kuitenkin hyvä harjoitella. Urpokaan ei ole moneen vuoteen käynyt säännöllisesti missään taajama-alueella.

Vuorotyön etu

Vuorotyö voi olla raskasta tekijälleen, eikä se ole ainakaan millään tavalla ihanteellista koiranomistajalle, mutta on siitä joskus hyötyäkin. Esimerkiksi vuoden pimeimpään aikaan on kiva olla joskus iltavuorossa, niin ehtii päivänvalon aikaan ulos. Torstaina pääsimme lenkille aamupäivän auringonpaisteessa, koska emännän työt alkoivat vasta iltapäivällä.

Herhiläiset

Yhtenä päivänä, kun isäntä oli sohvalla lepäämässä, koirat innostuivat "hoitamaan" häntä. Kumpikin hyökkäsi sohvalle tökkimään isännän naamaa kuonollaan. Etenkin Kärsä on kova mönkimään syliin ja ihan lähelle.

Marraskuun viimeinen

Tänään koirat veivät emännän juoksulenkille vielä viimeisen kerran ennen kuin tämä kauhea kuukausi päättyy. Tiellä oli niin liukasta, että olisi pitänyt laittaa nastalenkkarit, joten menimme metsään juoksemaan polkuja pitkin. Se olikin kivaa, paitsi että joku ilmeisesti rakentaa jotain keskelle yhtä parasta polkua. Sinne on ilmestynyt tie, joka katkaisee polun, ja työmaakoppi. Kurjaa!

Yksi on poissa

Facebook tiesi tänään kertoa, että Urpon Pläki-veli on ylittänyt sateenkaarisillan ja päässyt autuaammille metsästysmaille. Pläki oli ainakin pienenä pentueen isoin ja aktiivisin, ja hänestä tulikin mahdollisesti koko pentueen kovin metsäkoira. Menetys on varmasti suuri Pläkin perheelle.



Viimeisimpien kuvien mukaan Pläkilläkin oli harmaantunut kuono ja hän oli muutenkin paljon Urpon näköinen. (Kuvassa on siis Urpo.)

Kepeät mullat Pläkille!

Kaamosmasennus

Nyt on todella haasteellista kulkea iltapäivisin ja iltaisin metsässä, koska päivänvaloa on niin jumalattoman vähän. Edes hyvän otsalampun kanssa ei näe kunnolla. Yhtenä iltana oli tarkoitus mennä metsään hölkkäilemään, mutta eihän siitä tullut mitään. Jouduimme juoksemaan tietä pitkin, jolloin koirat valjaineen menivät yltä päältä kuraan.



Tielläkin on inhottavaa kulkea pimeällä, kun ei näe kauas eteenpäin. Yhtenä aamuna vähän matkan päässä näkyi liikkuva hahmo, jolloin oli pakko pysähtyä varmuuden vuoksi. Koirat eivät reagoineet juurikaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Onneksi kyseessä oli vain mies, joka oli menossa postilaatikolle hakemaan lehteä, eikä esim. kauris.

Kala- ja juoksukaverit

Kärsä vei eilen isännän ystävineen kalaan. Hän tykkää olla veneessä ja nukkuu yleensä suurimman osan ajasta. Urpo sen sijaan ei tykkää veneilystä, joten hän jäi kotiin ja vei emännän juoksulenkille. Alkuun Urpo itki isännän perään, mutta sitten hän rauhoittui ja rupesi nukkumaan peiton alla.

Kalenteritilaus

Nyt on se hetki vuodesta kun on aika tilata uusi seinäkalenteri tulevalle vuodelle. Meille tulee seuraavanlainen kalenteri:

Kansikuva

Kuva on otettu marraskuussa.

Tammikuu

Oli niin kylmä, että koirilla piti olla takit päällä lenkillä. Lumenpuute tappoi muutamat istutukset kotipihalla.

Helmikuu

Koiria ei huvittanut poseerata.

Maaliskuu

Oli hyvä lenkkisää.

Huhtikuu

Oli edelleen tarpeeksi viileä sää juoksulenkkejä ajatellen.

Toukokuu

Kaikki oli niin ihanan vihreää.

Kesäkuu

Lenkkeilyä lähimetsissä

Heinäkuu

Kuva on oikeasti kesäkuulta, jolloin kävimme retkellä luontopolulla.

Elokuu

Kävimme Villan ja Sipin luona Helsingissä vielä viimeisen kerran ennen kuin he muuttivat Saksaan.

Syyskuu

Koirat joutuivat jakamaan käymälänsä isäntäväen kanssa kokonaisen viikonlopun, koska likakaivo oli päässyt täyttymään.

Lokakuu

Löysimme uusia lenkkipolkuja hiekkakuopilta.

Marraskuu

Lunta tuli yllätyksellisen aikaisin ja pääsimme nauttimaan talvesta.

Joulukuu

Kuva on joulukuulta 2015.

Mukaan ei mahtunut yhtään jahtikuvaa, vaikka Urpo ja Kärsä pääsivät useammalle metsästysreissulle kuluvan vuoden aikana. Jospa vielä joskus tulisi tilaisuus hankkia kunnon kamera, jolla saisi hyviä kuvia!

Monenlaisia juoksulenkkejä

Maanantaina kävimme juoksemassa juuri ennen koirien ruoka-aikaa. He olivat kaiken lisäksi käyneet jo päivälenkillä isännän kanssa, joten heillä ei olisi ollut tarvetta lähteä enää juoksemaan. Se ei kyllä näkynyt vauhdissa lainkaan, sillä heillä oli niin kova vauhti päällä, että emännällä oli todellisia vaikeuksia pysyä perässä. Juoksimme melkein 10 kilometrin lenkin kolmessa vartissa. Koirilla oli niin kauhea kiire syömään.

Tänään teimme täysin erilaisen, rauhallisen lenkin metsäpoluilla. Lumi on alkanut sulaa pikkuhiljaa sään lämmettyä, joten kengät eivät enää uppoa eikä poluilla ole liukasta. Oli kivaa vain fiilistellä rauhassa ja antaa koirien pysähdellä haistelemaan.

Viikonloppu isännän kanssa

Urpo ja Kärsä viettivät viikonlopun miesten kesken isännän kanssa. He kävivät ainakin kävelemässä 13 kilometrin lenkin ja laittoivat ruokaa sellaisella työnjaolla, että isäntä kokkasi, Kärsä siivosi ja Urpo toimi työnjohtajana.

Ruokakuulumisia

Urpo on nyt toistaiseksi lopettanut yölliset ulkoilunsa, joten uudet nappulat eivät aiheuttane ripulia ainakaan. Sen sijaan kumpikin koira juo todella paljon iltaisin. He syövät iltapäivällä tai illalla nappuloita ja aloittavat juopottelun pari tuntia sen jälkeen.

Sitten onkin kauhea pissahätä aamuyöstä, huoh. Mutta ainakin viime yönä Kärsän äänekäs haukottelu loppui laittamalla makkarin oven kiinni. Kyllä koirien on pakko kestää ulkoilematta aamuun asti, koska he joutuvat välillä olemaan kokonaisia öitä yksin kotona isäntäväen töiden takia.

Lumilenkki

Varsinais-Suomeen on alkuviikosta satanut monta senttiä lunta, joten nyt täytyy pärjätä hangessa. Tänään kävimme juoksemassa tienlaitaa pitkin 12 kilometrin lenkin. Nastalenkkareilla se ei ollut mikään ongelma ja niillä pärjäisi varmasti metsäpolullakin, mutta kun ne ovat matalavartiset, niin sitten sukat kastuvat.



Koirilla oli vauhti päällä lumesta huolimatta. Urpokin jaksoi vetää hyvin, vaikka joskus hänellä loppuu mielenkiinto loppuvaiheessa. Kärsältä saa onneksi aina vetoapua.

Vatsavaivojako

Nyt Urpo ja Kärsä ovat syöneet uusia nappuloita pari viikkoa, joten pikkuhiljaa pitäisi alkaa näkyä merkkejä siitä, ovatko ne sopivia.



Urpo on nyt kahtena yönä herättänyt isäntäväen kahden ja kolmen välillä vinkumalla ulko-ovella. Sitten hän on syöksynyt ulos ja palannut hetken päästä sisälle. Päivisin ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa mitään ripulia tai muutakaan ongelmaa.

On kyllä todella harmillista, jos nämäkään nappulat (Nutro) eivät sovi Urpon vatsalle. Ei voi olla niin, että hänelle käy vain yksi kalleimmista merkeistä (Canagan)! Kaikista paras vaihtoehto Urpon vatsalle olisi varmasti barffaus, mutta se ei ole mahdollista siitä syystä, että koirat viettävät joka kesä ja syksy pitkiä aikoja mökillä, missä ei ole sähköjä eikä mahdollisuutta käydä kaupassa parin päivän välein. Pitää nyt tarkkailla tilannetta vielä.

Juoksukausi jatkuu

Eilen pääsimme aamupäivällä juoksulenkille pitkästä aikaa. Urpo ei tosin ensin meinannut lähteä ollenkaan: hän ryntäsi takaisin sohvalle nähtyään, että juoksuvaljaat oli otettu esille. Sitten kun lähdimme liikkeelle, niin Urpo oli kuitenkin innoissaan ja veti hyvin.

Juoksimme metsälenkin, koska oli sen verran kova pakkanen, ettei maa ollut liukas. Lisäksi aurinko paistoi, joten näkyvyyskin oli kohdillaan.

Remmi sanoi naps

Viime aikoina on ollut mielessä, että vajaa vuosi sitten hankitut remmit ovat olleet todella kestäviä ja hyviä. Kunnes sitten tänään kesken lenkin Urpon remmi sanoi naps ja meni rikki.





Ommel ei kestänyt kovaa vetämistä. Lisäksi kahvojen pehmusteet ovat kuluneet pois aikoja sitten, mutta se nyt ei ole ollut mikään suuri ongelma. Nyt on joka tapauksessa edessä uusien remmien hankinta. Melko todennäköisesti Urpo ja Kärsä saavat uudet samanlaiset, sillä monet muut remmit ovat kestäneet vain muutaman kuukauden.

Talvi tuli

Lunta on lööppien myräkkävaroituksista huolimatta minimaalisen vähän. Sitä on onneksi kuitenkin sen verran, ettei koirien tassuja tarvitse olla pesemässä joka välissä. Juoksuhommat ovat nyt muutenkin telakalla, mutta nyt on niin pimeää iltaisin, ettei metsäpoluille taida olla asiaa juoksemaan enää neljän jälkeen. Eihän siellä näe mitään! Tienlaidassa pystyy onneksi juoksemaan nastalenkkareilla, vaikka olisi liukasta.

Juoksutauko

Juuri kun olimme saaneet oikein hyvä juoksuinnon päälle, niin emäntä sairastui flunssaan. Urpo ja Kärsä saavat siis tyytyä kävelylenkkeihin toistaiseksi. Heidän mielestään se on ihan tylsää, sillä heillä on aina kauhea kiire ja sata lasissa.

Terveiset Saksasta

Urpon ja Kärsän emäntä kävi vähän aikaa sitten Hampurissa tapaamassa Villaa ja Sipiä, jotka muuttivat sinne loppukesästä. Saksassa on koirien suhteen paljon vapaampaa kuin Suomessa, sillä siellä koirat saavat juosta ilman remmiä ihan kaupungillakin eikä se haittaa ketään. Villa ja Sipikin saivat olla puistossa vapaana.







Kadulla on itse asiassa vaikeampaa kulkea remmin kanssa, koska vastaantulijoita on niin paljon. Hampurin aluella on melkein yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa, joten keskellä päivää siellä ei ainakaan saa koskaan kulkea ylhäisessä yksinäisyydessä niin kuin meillä täällä Suomen maaseudulla.

Meininki oli hyvin paljon samanlaista kuin Kreikassa, missä monet koirat kulkevat pitkin katuja eivätkä välitä ohikulkijoista. Toisaalta on hyvä, että Suomessa koiranomistajat pitävät koiransa tunnollisesti kytkettyinä, niin kukaan ei pahoita mieltään, mutta toisaalta taas hieman löysempi pipo ei välttämättä olisi huono asia.

Talviaika

Monissa koirakirjoissa sanotaan, että koirat rakastavat rutiineja. Urpolla ja Kärsällä on myös omat rutiininsa, vaikka elämä onkin epäsäännöllistä isäntäväen vuorotyön takia. Esimerkiksi päivällinen voidaan tarjoilla joko neljän ja kuuden välillä tai kahdessa erässä aamupäivällä ja myöhään illalla. Kellonajat eivät siis ole niin tärkeitä.

Tänä vuonna kellojen siirtäminen talviaikaan oli kuitenkin erityisen kurjaa, sillä koirat joutuivat olemaan yksin koko yön ja vielä yhden ylimääräisen tunnin. He selvisivät siitä onneksi hyvin, vaikka aamulla kummallakin oli kauhea pissahätä. Nyt iltapäivällä koirat alkoivat kerjätä ruokaa kauhean aikaisin, koska heidän sisäinen kellonsa oli tietysi jo neljä kesäajan mukaan. Oli siis pakko antaa heille aikainen päivällinen tällä kertaa.