Neljän pisteen vesinouto

Koko Urpon pieni lauma debytoi eilen koirakokeessa Hattulassa. Kukaan meistä ollut ennen ollut edes katsomassa mitään koirakoetta. Tosin emäntä on kerran ollut luonnetestin yleisössä, mutta se oli eri asia, koska luonnetestissä koiran ei varsinaisesti tarvitse osata mitään eikä sitä varten voi harjoitella.

Näin Urpon vesityökoe eteni:


Isäntä komensi Urpon sivulle istumaan. Siinä hänen piti nököttää kunnes sai luvan lähteä noutamaan.


Tuomari heitti allin veteen.


Urpo sai käskyn noutaa.


Hän epäröi veteen menemistä ja yritti päästä käsiksi alliin laiturin kautta.


Sitten hän päätti noutaa allin uiden.


Ennen luovutusta Urpo pudotti allin maahan ja alkoi ravistella itseään.


Isäntä yritti vielä saada hänet luovuttamaan linnun oikeaoppisesti istuen, mutta siitä ei tällä kertaa tullut mitään.

Neljä pistettä viidestä on ihan kelpo suoritus, mutta täydetkin pisteet olisi ollut helppo saada, jos Urpo vain olisi suostunut luovuttamaan linnun niin kuin olemme monta kertaa harjoitelleet. Toisaalta tämä oli ihan ensimmäinen koetilaisuus ja kaiken lisäksi Urpon ensikosketus vesilintuun. (Viime syksynä hän keskittyi sorsastusreissulla vain fiilistelemään ja harjoittelemaan veneilyä.)



Saman koetilaisuuden nuorten luokassa oli muutama muukin koira, mm. eräs pitkäkarvainen saksanseisoja sekä Urpon täti Missi, joka oli kasvanut todella isoksi. Missi on jo saman kokoinen kuin Urpo! Muutenkin oli kiva nähdä muitakin seisojia, kun niitä niin harvoin tulee vastaan.

Kuvakokeiluja

Flickrissä on näköjään erilaisia filttereitä, joten tässä pari kokeilumielessä filtteröityä kuvaa Urposta. Kuvat on otettu satamassa eilen, kun haimme isäntää kotiin työreissulta.





Jälkimmäisessä kuvassa Urpo arpoo, uskaltaako hän astua peltirampille. Se oli nimittäin erittäin epäilyttävä ja pelottava ja sitä piti nuuhkia ja tutkia tarkkaan.

Allaslenkki naisseurassa

Eilen Urpo pääsi pitkästä aikaa treffeille Dumlen kanssa. Viimeksihän molemmat olivat vähän kipeitä, mutta tällä kerta he pääsivät painimaan ja kisailemaan mielin määrin kiertäessämme Maarian altaan lenkin. Tosin alkumatkasta superuimari-Dumle joutui olemaan remmissä, koska veteen oli muodostunut kamalan isot levälautat viikon aikana. Mehän olimme Urpon kanssa Maarian altaalla viime viikollakin, eikä vedessä silloin ollut yhtään levää. Nyt koiria ei voinut päästää uimaan, joten siksi Dumlea piti vahtia erityisen tarkasti vesistön lähellä.





Koirilla oli hauskaa yhdessä, kuten aina. Dumle on niin hyvin koulutettu, että hän käy aina välillä "ilmoittautumassa" ihmisilleen, mutta Urpo viilettää vapaana ollessaan ihan omilla teillään. Hänestä näkyy vain vilaus, kun hän juoksee siksakkia pitkin metsiä ja peltoja. Kun pysähdyimme hetkeksi, niin Dumle ja Urpo ottivat pienen painimatsin.






Tässä on mitä ilmeisimmin saatu jotain pientä herkkupalaa.

Pysähdyimme myös kierroksen varrella olevalle pellolle ottamaan pakolliset poseerauskuvat. Tottelevaiset koirat oli helppo saada pysymään paikoillaan, vaikka Dumle viestikin ilmeellään, että poseeraus on ihan syvältä.


"Antakaa meidän mennä jo!"


Iloiset läähättäjät

Pysähdyimme myös Liedon ja Maarian rajakallion kohdalla ja lepäsimme hetken. Koirat eivät kylläkään kaivanneet mitään lepohetkeä, vaan alkoivat järsiä yhteistä keppiä, jonka Dumle bongasi ensin.







Lähestyessämme erästä parkkipaikkaa Dumle alkoi yhtäkkiä haukahdella möreästi, ja pian molemmat koirat pakenivat jotain hyvin pelottavaa. Kävi ilmi, että Urpon kasvattajalla oli verijälkikurssi aluillaan. Seisojat taisivat siis säikähtää veren hajua, joka tuli jälkeä tekevän kurssilaisen pullosta. Kävimme parkkipaikalla moikkaamassa Urpon kasvattajaa, jolla oli ihana Luna mukanaan.

Nyt saa nähdä, ehtiikö Urpo tapaamaan Dumlea enää ennen kanalintukauden alkua. Pianhan Urpo lähtee isännän kanssa moneksi viikoksi reissuun. Luvassa on metsästystä ainakin Posiolla, Inarissa ja Ilomantsissa sekä tietysti Junkkarit Lapualla. Urpolla pukkaa siis kiirettä, joten nyt on levättävä ja kerättävä voimia.

Mörköikä vol. 3

Täällä satoi ja ukkosti koko viime yön ja aamulla metsäpolut lainehtivat. Takapihalle oli muodostunut kunnon vaahtomöykky, jota Urpo pelkäsi kovasti.



Naapurit varmaan tykkäsivät, kun Urpo piti kunnon konsertin möreällä äänellä toisten ikkunan alla... Onneksi Urpo ei vaikuttanut pelkäävän itse ukkosta. Olohuoneen puolelta ei ainakaan kuulunut mitään liikehdintää, vaikka ulkona salamoi ja jyrisi vähän väliä ja parvekkeenovikin oli auki.

Urpo poseeraa

Tässä muutama parempilaatuinen kuva pohjoisesta. Kiipesimme viimeisenä kokonaisena päivänä erään vaaran huipulle ihailemaan maisemia, ja Urpo sai samalla näyttää kameralle parhaita puoliaan. Pian näiden kuvien jälkeen tuuli kääntyi pohjoiseen ja tuli kylmä.

Mörköikä vol. 2

Aamulla ennen kuutta on hämärää.

Marjapuuron värinen ämpäri polun varrella oli Urpolle aamulenkillä aivan kauhea paikka. Hän alkoi murista ja haukkua nähdessään ämpärin eikä suostunut kulkemaan sen ohi ennen kuin emäntä oli tarttunut siihen ja näyttänyt, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Viimeinen lomapäivä

Huomenna Urpolla koittaa arki, kun emäntäkin palaa töihin, mutta tänään nautiskelemme vielä. Kävimme pitkästä aikaa kiertämässä Maarian altaan lenkin. Siellähän ei yleensä ole paljon muita ihmisiä liikeellä eikä varsinkaan näin arkipäivänä. Tänään vastaan tuli vain pari marjastajaa ja yksi kalastaja, jotka eivät olleet moksiskaan vapaana juoksevasta seisojasta. Urpolla oli tosiaan vauhti päällä taas vaihteeksi! Hän säntäili sinne tänne aivan kuin ei olisi päässyt viikkoon ulkoilemaan.



Sääennuste oli povannut sadetta tälle päivälle, mutta selvisimme kuivin vaattein - tai siis Urpohan sotkeentui heti ensitöikseen valjaisiinsa niin että ne piti ottaa pois kokonaan, joten hän oli alasti melkein koko lenkin. Bertalta lainatut valjaat ovat muuten hyvät, mutta ne eivät tahdo pysyä mukana Urpon vauhdikkaassa menossa. Solki on jo muutaman kerran auennut itsestään, mutta Urpo ei paljon välitä - hän sen kun jatkaa matkaa remmit lepattaen.



Koska Urpo rypi matkan varrella joka toisessa lammikossa, hän oli lopussa aivan saastainen ja joutui pesulle jokeen. Häntä sai hieman maanitella menemään veteen, mutta lopulta hän ui emännän iloksi pienen lenkin jättäen suurimmat mutakokkareet jokeen.

Kyyhkykauden aloitus

Tämän vuoden kyyhkykausi oli pakko aloittaa heti Lapin-reissun jälkeisenä aamuna, koska isännällä oli työvelvoitteita melkein heti kotiinpaluun jälkeen. Urpo lähti isännän kanssa matkaan ennen auringonnousua, joten yöunet jäivät aika lyhyiksi. Onneksi Urpo oli lepäillyt koko edellisen päivän autossa.



Aluksi Urpo urpoili jahdissa ja lähti paukusta perään, mutta alkoi sitten taas muistaa mitä passissa tehdään. Saalistakin tuli, pari vaivaista kyyhkyä, jotka Urpo nouti ilman sen suurempia mokia. Sorsakausikin on jo alkanut, mutta isännän töiden takia Urpo ei taida päästä sorsaan ihan pian. Onneksi metsästyskausi on nyt kuitenkin päästy aloittamaan ja saatu ihan oikeaa saalistakin. Tästä on hyvä jatkaa!

Työleiri

Koska Urpo ei ollut avuksi salaojankaivuussa, hän joutui töihin kahtena viimeisenä päivänä pohjoisessa. Veimme hänet metsään etsimään lintuja, mutta aika laihoin tuloksin. Hän ei oikein löytänyt mitään, törmäili vain. Toki tuuli puhalsi monessa paikassa väärästä suunnasta, mutta ei sekään kaikkea selitä.





Meillä oli aivan satumainen tuuri säiden suhteen melkein koko loman ajan: aurinko paistoi ja lämpötila kohosi yli 20 asteeseen joka päivä. Vasta viimeisenä päivänä tuuli kääntyi iltapäivällä pohjoiseen. Urpolla oli siis aika tukalat oltavat metsässä. Hän rypi soissa monta kertaa ja lopulta hän oli niin likainen ja haiseva, että häntä oli pakko uittaa lammessa. Valkoinen häntäkin oli aivan ruskea!







Metsäreissujen jälkeen Urpo oli aina aivan poikki. Hän uinui tyytyväisenä isännän lippis unilelunaan, ja ilman viilennyttyä peiton alla. Parina viimeisenä yönä Urpo nukkui sängyssä emännän jalkopäässä. Hän tuijotti sängyn vieressä niin kauan, että hänet oli pakko ottaa viekkuun! Viimeisenä iltana hän jopa sipaisi emäntää kielellä poskesta, joten eihän siinä auttanut muu kuin heltyä. Urpo pusuttelee äärimmäisen harvoin, mutta näköjään hän osaa valita juuri oikean hetken heittäytyä helläksi.


Bongaa kuvasta koira!

Eilen pakkasimme tavaramme kasaan ja ajoimme kotiin. Urpo oli ihan masentunut aamulla laittaessamme mökkiä kuntoon ja meni aurinkoon makoilemaan. Hän taisi aavistaa, että pian tulee noutaja, joka vie takaisin kotiin, missä täytyy käyttää remmiä eikä pääse pihalle kikkailemaan omin päin. Kotona odottikin uusi seikkailu, mutta siitä enemmän myöhemmin!

Päivän lomakuva

Lisää lomatunnelmia

Emme ole pariin päivään käyneet Urpon kanssa erikseen missään lenkillä, vaan hän on saanut kikkailla ja päivystää mökin ympärillä. Silti hän oli ainakin eilen illalla ihan rättipoikki ja oikein vinkui makuutilan ovella päästäkseen nukkumaan.



Mökillä on eri säännöt kuin kotona ja niinpä Urpo pääsee täällä aamuisin emännän jalkopäähän koisimaan. Yöllä hän saa nukkua lattialla omalla peitolla, mutta aamuhuussin jälkeen hän pääsee viekkuun. Isännän sänky olisi tietysti kaikista mieluisin paikka, mutta sinne Urpo ei pääse, sillä isäntä nukkuu yläpetillä.







Eilen kävimme järvellä uistelemassa. Aluksi oli ihan tyyntä, mutta sitten alkoi käydä pieni tuulenvire. Siitäkös Urpo innostui ja oli koko ajan nokka pystyssä. Hän ei oikein tajua, ettei veneessä saa seistä!



Tänään olemme rakentaneet salaojaa mökin ympärille. Urposta ei oikein ollut apua, vaikka hän olisi varmasti ollut hyvä kaivamaan, jos olisi viitsinyt vaivautua. Hän keskittyi vain lepäilemään auringossa.



Urposta on tullut oikea kakan kummi, sillä hänen täytyy aina lähteä mukaan huussireissulle. Jos oikein väsyttää, niin hän kiepauttaa itsensä kerälle vaikka keskelle polkua, kunhan hän voi vahtia huussissa olijaa niin ettei tämä pääse livahtamaan sieltä Urpon huomaamatta.

Uusi juomakuppi

Pohjoisen tunnelmia

Urpon loma ei ole ihan niin leppoisa kuin loman pitäisi olla. Hän päivystää nimittäin melkein koko ajan, milloin mitäkin: lintuja, naapurin äkäistä pikkukoiraa, poroja, kaloja, isäntää, emäntää, kärpäsiä, hyttysiä. Hänet saa oikein käskeä sisälle nukkumaan välillä, hänestä on niin ihanaa kikkailla pihalla. Remmi on viimeksi ollut käytössä kotona Turussa, eikä valjaitakaan tarvitse pitää täällä. Punkkipantaa Urpolla ei ole ollut tappelun jälkeen kaulassa lainkaan, mutta näin pohjoisessa sitä ei tarvitakaan.


Pysähdyimme Jämsässä tulomatkalla.

Päivystämisen lisäksi Urpo on joutunut vähän lintuhommiinkin. Hän on käynyt isännän kanssa etsimässä poikueita, joita on löytynyt jonkun verran. Urpolla on ongelmana liiallinen omatoimisuus, sillä hän ei malta seisoa kunnolla, vaan ottaa avansseja omin päin. Vielä on muutama viikko aikaa hioa malttia, sitten pitäisi jo osata toimia kunnon metsäkoiran lailla.


Laiheliini ottaa rennosti.

Syöminen on ollut hankalaa reissussa, kun on niin paljon muuta tekemistä. Saa olla todella tarkkana, että Urpo saa edes antibioottitabletit alas. Hän on kyllä niin ovela niiden kanssa, sillä hän saattaa syödä ruuat niiden ympäriltä ja jättää vain tabletit kupin pohjalle. Toinen bravuuri on se, että hän on nielevinään tabletin, mutta sylkäisee sen pihalle heti kun silmä välttää. Onneksi antibiootit ovat kirkkaan pinkkejä, niin huijari-Urpo jää helposti kiinni.


Suossa on ihanaa rypeä!