Pakkasvahti

Nyt kun täällä etelässäkin on ilma vihdoin viilentynyt, niin on tullut aika sulattaa pakastimet. Meillä on molemmat pakastimet täynnä hirvenlihaa, jota isäntä osti melkein 50 kiloa syksyllä. Kun lihat olivat pihalla pakastimien sulatuksen aikana, niin Urpo koki tehtäväkseen puolustaa ja suojella niitä. Kärsä ei saanut mennä lähellekään lihalaatikoita vaan joutui hiippailemaan niiden ympärillä. Pari kertaa Urpo äkkäsi Kärsän liian läheltä lihoja ja ävi äkkiä ärähtämässä Kärsälle. Ihan niin kuin ne olisivat sen enempää Urpon kuin Kärsän lihoja!

Urpojen joulu

Koirilla on tänä vuonna ollut vähän kurja joulu, koska isäntä on reissussa ja emäntäkin joutui olemaan jouluyön töissä päivystämässä. Nyt on onneksi alkanut pidempi vapaa, niin Urpon ja Kärsän ei tarvitse olla tuntikausia yksin kotona vähään aikaan.

Kärsä sai tänä vuonna lahjaksi Non-stopin vetovaljaat. Valitettavasti hän ei ole vielä päässyt kokeilemaan niitä tositoimissa, koska emännällä on taisteluvamma. Koirat bongasivat pari viikkoa sitten lenkillä toisen koiran ja riuhtaisivat emännän kylki edellä päin puuta. Siitä lähtien kylki on ollut niin kipeä, että käveleminen on ollut välillä hankalaa, ja juoksulenkeistä voi vain haaveilla.



Joulun parasta antia olivat Dumlen ja Pätkiksen tuomat lahjapaketit, joista kummastakin paljastui vinkulelu sekä herkkutikku. Lahjojen avaaminen oli Urpon ja Kärsän mielestä tosi kivaa, sisältökin on toki mieluinen. Kiitos ihanille siskoksille!

Erilainen mani-pedi

Meidän laumassamme isäntä on se, joka leikkaa koirien kynnet. Nyt kun isäntä on reissussa viisi viikkoa, niin mani-pedi jää emännän hoidettavaksi. Isäntä leikkasi Urpon kynnet juuri ennen kuin lähti reissuun, mutta Kärsän kynnet jäivät leikkaamatta, joten hän pääsi emännän käsittelyyn eräänä hämyisenä iltana. Onneksi isäntä on opettanut koirille miten pedikyyrissä ollaan kauniisti - selällään sylissä. Kärsän kynsistä ei ehkä tullut yhtä lyhyet kuin normaalisti, mutta ainakin ne ovat hieman lyhyemmät kuin ennen toimenpidettä.

Siskot kylässä

Kuva on järkyttävän huonolaatuinen ainaisesta pimeydestä johtuen, mutta silti oli aivan pakko ikuistaa koko lauma, kun Dumle ja Pätkis tulivat tuomaan Urpolle ja Kärsälle joulutervehdyksen. Oli kyllä tuskaa saada kaikki pysymään paikoillaan, tai lähinnä Kärsää oli vaikea istuttaa riviin muiden kanssa. Hän karkaili koko ajan, kun ei malttanut olla paikoillaan. Hänellä oli niin kivaa siskojen kanssa. Dumle ei kyllä tainnut arvostaa pikkusisaruksien juoksentelua, sillä hän murahteli heille vähän väliä.

Käynti oli valitettavan pikainen, joten pitää ottaa uusintamatsit pian. Kärsällä ja Pätkiksellä on aina niin kivaa yhdessä.

Viikonloppu isossa maailmassa

Urpo ja Kärsä olivat viikonloppuna Helsingissä Villan ja Sipin luona hoidossa sillä aikaa, kun emäntä oli bilettämässä. Heillä kaikilla oli rankkaa: Urpo ei päässyt sohvalle nukkumaan, Kärsä sai koko ajan turpaan Sipiltä, Villa ei jaksanut kakaroita ja Sipi ahdistui uroskoirien lähentelyistä. Heillä taisi kaikesta huolimatta olla aika kivaa, ainakin Urpo ja Kärsä olivat ihan poikki, kun palasimme kotiin.





Koirapuisto on paras paikka näille neljälle, koska kaikki saavat olla vapaana. Muualla Urpon ja Kärsän on oltava melkein koko ajan remmissä, ettei vaan sattuisi mitään. Koirapuistossa Kärsä sai kaikki kolme vanhempaa koiraa kimppuunsa, kun Urpokin innostui säestämään Villaa ja Sipiä. Kärsä taisi kuitenkin salaa tykätä, kun joku jahtasi ja "rääkkäsi" häntä.



Urpon mielestä on aivan kamalan suuri vääryys, ettei Villan ja Sipin luona pääse sohvalle. Hän otti ohjat omiin käsiin ja kiipesi sohvan syleilyyn aina kun silmä vältti, vaikka hänelle tarjottiin paikkaa ihanalla taljalla patterin vierestä. Sitten kun sohvalle ei päässyt, niin Urpo alentui menemään Kärsän viekkuun taljalle.

Jahtimuistoja

Kuvat J.T.

Yllä oleva kuvasarja putkahti esiin pyytämättä ja yllättäen monen vuoden jälkeen. Kuvissa näkyy yksi Urpon ensimmäisistä tositilanteen noudoista. Kuvat ovat kyyhkyjahdista vuoden 2011 elokuulta. Nyt ei ole mitään jahtia tiedossa, koska isäntä on reissussa, mutta jospa Urpo pääsisi tammikuun lopulla vaikkapa supijahtiin. Siihen asti pitää kärvistellä emännän lenkkikaverina.

Urpon suuri suru

Urpo-raukan loppuvuosi tulee olemaan täynnä surua ja kaipuuta, isäntä lähti nimittäin viime yönä kuukauden ulkomaankomennukselle. Nyt Urpo joutuu päivystämään ikkunalla aina kun naapuri ajaa ohi autolla. Onneksi emäntä on kotona, ettei Urpo sentään joudu päivystämisen ohella hoitamaan pikkuveljeäkin yksin.

Nyt se löytyi!

Kärsä on kova poika kerjäämään, ja yleensä hänelle maistuu kaikki mitä ihmiset syövät. Omena on suurta herkkua, samoin porkkana, kurkku, kesäkurpitsa, banaani... Kaikki käy! Mutta nyt on löytynyt yksi hedelmä, joka ei maistu edes Kärsälle: mandariini. Ensimmäinen palanen meni vielä niin nopeasti kurkusta alas, ettei Kärsä ehtinyt edes maistaa sitä. Toisen palan hän sylkäisi lattialle pienen maistelun jälkeen.

(Kaikki hedelmät ja vihannekset eivät toki ole terveellisiä koirille. Siksi Kärsä saa maistaa vain pieniä määriä.)

Haisunäädät

Urpo ja Kärsä ovat saaneet parin viime viikon aikana käydä ihan shampoopesulla useamman kerran. Jos heitä ei vahdi pihalla kunnolla, niin he katoavat jonnekin metsään ja tulevat takaisin sieltä raadonhajuisina haisuleina. Shampoopesu on ainoa tehokas keino saada haju pois ennen kuin se on nuohottu sohvaan ja matoille. Koirien turkkeja ei olisi hyvä pestä niin usein varsinkaan pesuaineella, koska iho voi kärsiä siitä, mutta jos vaihtoehtona on raadon haju koko talossa, niin pakkohan koirat on pestä.

Uupunut Kärsäeläin

Taas ongelmia remmien kanssa

Lokakuun lopussa ostetuista remmeistä toinen meni rikki samalla tavalla kuin elokussa hajonneet remmit. Ilmeisesti tuon mallinen lukko ei kestä kuin muutaman viikon meidän koirien käytössä. Mikä sitten lie ongelma, liiallinen vetäminen kenties. Ehkä lukot eivät kestä sitä, että 60 kiloa vetää eteenpäin ja melkein toinen mokoma taaksepäin, kun lenkkeily on välillä koirien ja emännän välistä taistelua.



Nyt on sitten jälleen kerran hankittu uudet remmit, tällä kertaa ihan eläinkaupasta. (Vaikka vain toinen vanhoista remmeistä meni rikki, niin oli pakko ostaa molemmille koirille uudet, koska pitäähän heillä olla samanlaiset.) Niissä on erilaiset lukot, tosin sellainenkin on mennyt rikki kerran. Hyvä puoli on ainakin se, että uusissa remmeissä on heijastimet. Ne ovat tarpeen nyt, kun on niin kamalan pimeää.

Pentureiteillä

Siitä on nyt melkein kolme vuotta, kun muutimme pois Turusta. Urpo ei ole sen koommin lenkkeillyt samoissa maisemissa, vaikka asumme edelleen Turun kupeessa. Eilen Urpo ja Kärsä saattoivat isännän töihin ja pääsivät sitten lenkkeilemään Urpon pentureittejä pitkin.





Nykyinen asuinpaikka on koirien kannalta monella tavalla parempi, mutta olisi kiva olla lähempänä merta. Turussa asuessamme Urpo pääsi melkein päivittäin merenrannalle. Toisaalta nykyään meillä on oma piha ja oma rauha, jota ei Turussa juuri ollut. Eilenkin tuli aika paljon ihmisiä ja koiria vastaan, vaikka olimme lenkillä keskellä maanantaipäivää. Kärsä ei ole tottunut vastaantulijoihin ja meinasi seota aina, kun näki vieraan koiran.

Äkillinen sairastuminen

Urpo sairastui eilen illalla ihan yhtäkkiä. Käytimme koiria juoksemassa metsästysseuran mailla, ja Urpo juoksi sydämensä kyllyydestä aivan hurjana. Hän löysi jopa teeren ja pöläytti sen lentoon. Mitään ihmeellistä ei sattunut, ja kotona Urpo ryntäili vielä pihalla ja söi sitten ison satsin nappuloita mukisematta.

Sairastuminen kävi ilmi, kun isäntä antoi Urpolle ison hirvenluun kaluttavaksi. Sen sijaan, että hän olisi käynyt sen kimppuun, Urpo alkoi vahtia luuta ja murista omalla paikallaan. Se ei ole lainkaan tyypillistä käytöstä Urpolle, ja tässä tapauksessa Kärsäkin oli komennettu pois kerjäämästä. (Kärsälle annettiin toki muita herkkuja, jotta hän ei kyttäisi Urpon luuta.) Lopulta luu piti ottaa pois Urpolta ja viedä ulos roskikseen, koska siitä ei ollut muuta kuin harmia kaikille.

Luuepisodin jälkeen Urpo alkoi ontua ja täristä. Tassuissa ei vaikuttanut olevan mitään ulkoista vikaa eikä Urpo protestoinut, kun niveliä taivutettiin. Päädyimme siihen, että luultavasti kyseessä oli lihasjumi tai -venähdys. Urpo sai varmuuden vuoksi Rimadyliä kipuun, minkä jälkeen hän nukkui loppuillan peiton alla.

Tänä aamuna Urpolla ei tuntunut olevan enää mitään vikaa missään, mutta hän taitaa nyt saada levätä vähän aikaa. Urpolla on ollut rankkaa viime aikoina: viime viikolla hän oli yhden yön supijahdissa ja kahtena päivänä canicross-lenkillä, minkä lisäksi teimme tietenkin paljon tavallisia remmilenkkejä. Täytyy myös muistaa, että takana on muutama metsästysreissu ja että Urpo ei ole enää mikään poikanen.

Rasvakärsä

Kärsä aiheutti yhtenä päivänä taas vähän harmaita hiuksia emännälle. Hän oli pihistänyt ja syönyt (tai juonut, miten sen nyt ottaa) melkein pullollisen rypsiöljyä. Se ei sinänsä ole mitään myrkkyä, sillä koirat saavat sitä ruuan mukana välillä muutenkin, mutta sitä ei ole tarkoitus juottaa koirille montaa desiä kerralla. Kärsä oli onneksi oksentanut sitä jonkun verran (kahdelle eri matolle totta kai).

Kärsä oli ihan pirteä ja iloinen päivälenkillä, joskin vatsa oli hieman kuralla, mutta kun tulimme kotiin, niin hän paineli vain nukkumaan eikä lainkaan kerjännyt ruokaa niin kuin yleensä. Oli pakko kääntyä Googlen puoleen ja sitä kautta löytyi monta keskustelupalstaa, missä varoitettiin, että liiallinen rasva voi aiheuttaa koiralle akuutin haimatulehduksen. Kärsällä ei kuitenkaan ollut mitään muita oireita kuin se, että hän ei kerjännyt ruokaa. Lisämurhetta tuli siitä, että koirat olivat jäämässä yöksi yksin kotiin.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, sillä iltalenkin jälkeen Kärsä alkoi taas kerjätä ruokaa. Nappuloiden sijasta hän sai vain pari lusikallista raejuustoa. Yön aikana Kärsä ei ollut ripuloinut eikä oksentanut, joten selvisimme säikähdyksellä.

Nyt täytyy taas olla varovainen ja olla jättämättä juuri mitään esille, kun koirat jäävät yksin kotiin. Kärsä ei ole pitkään aikaan tehnyt mitään aivan kamalia tuhoja, mutta tällaiset pienet lipsahdukset ovat aina ikäviä. Pilalle menivät sekä pari mattoa että vapaa iltapäivä.

PS. Urpo ei missään vaiheessa joutunut epäillyksi tästä rikoksesta, koska ensinnäkään Urpo ei harrasta pihistelyä ja toiseksi Urpon vatsa ei ollut yhtään löysällä.

Rankka pyhäinpäivä

Tänä vuonna vietimme pyhäinpäivää Helsingissä Villan ja Sipin luona. Kärsä-raukka sai tuttuun tapaan turpaan kunnolla ja oli ihan pulassa valkoiset pedot kimpussaan, eikä Urpo tehnyt elettäkään auttaakseen. Urpo kävi vain välillä haukahtamassa tilanteelle. Sisätiloissa koirat olivat muuten rauhallisia paitsi Urpo, joka pihisi ja vaelteli. Urpolla on nyt muutenkin joku outo vaihe, sillä hän on melkein koko ajan levoton eikä suostu syömään kuin vasta sitten, kun on aivan kamala nälkä. Ehkä hän vain protestoi sitä, että isäntä lähti työreissulle.



Onneksi tällä kertaa Kärsä selvisi vierailusta valkoisten luona ilman lääkärikäyntiä. Helmikuussa vierailimme Villan ja Sipin luona Tampereella ja silloin Kärsä joutui käymään eläinlääkärillä ennen lähtöä, koska rinnassa oli patti. Heinäkuussa Kärsän piti käydä Tampereella päivystyksessä suussa olleen haavan takia. Ehkä vika on Tampereessa eikä Kärsässä tai valkoisissa ystävissä!

Asiaa remmeistä ja valjaista

Hoviompelijan assistentti osasi korjata kesällä ostetut remmit, joiden lukot menivät rikki kolmen viikon käytön jälkeen. Ensin vanhat lukot pois jollain vempeleellä rikkomatta kangasta, sitten tilalle sakkelit, joihin voi kiinnittää uudet lukot helposti aina kun tulee tarve. Loistavaa! Kiitos vielä sinne Raaseporiin!

Ikävä kyllä tohelo isäntä unohti toisen remmin pohjoiseen viimeisimmällä reissulla, joten se on nyt siellä, kunnes sen joku hakee pois, eli ei ihan pian. Siispä oli ostettava jälleen uudet remmit, jotka löytyivät hieman yllättäen XXL Sport & Outdoor -liikkeestä. Siitä on ollut jotenkin sellainen mielikuva, että se on urheilun Lidl - täynnä ihan hyvää ja edullista tavaraa, joskaan ei kovin kestäviä tuotteita. Mielikuva oli täysin väärä, sillä siellä on vaikka mitä merkkituotteita, esim. Non-stopin vetovaljaita. Pitääkin käydä hakemassa Kärsälle omat valjaat, kun olemme nyt taas aloittaneet canicross-lenkit sään viilennyttyä tarpeeksi.





Kävelylenkeillä meidän koirat käyttävät Rukan valjaita, jotka vaikuttavat hyvälaatuisilta ja ovat varmasti mukavat päällä. Kärsä on sellainen veitikka, että häntä ei voi jättää autoon valjaat yllään tai saa katua. Hän on nimittäin syönyt jo kahdet valjaat. Ensimmäisiä hän ehti purra vain vähän, joten niitä säilytetään varavaljaina. Tänään Kärsä söi autossa ollessaan mustien valjaiden tilalle hankitut keltaiset niin rikki, että niitä on turha edes yrittää korjata. Eipä sitten muuta kuin eläinkauppaan ostamaan uudet! Haaveissa oli saada siniset valjaat, mutta värivalikoima oli musta, pinkki, punainen ja keltainen. Kärsä sai siis keltaiset jälleen kerran. Nyt ei parane tehdä sitä amatöörimäistä virhettä, että jättää riisumatta valjaat ennen (lyhyttäkään) automatkaa!

Puoliehjänä kotiin

Epäonninen metsästysreissu sai aamuyöstä mutkien kautta onnistuneen lopun, kun Urpo ja Kärsä kaarsivat isännän kyydissä kotipihaan. Kotiinpaluu meinasi tyssätä Ouluun, kun auton kanssa oli ongelmia, mutta onneksi ne ratkesivat.

Urpo pääsi kuin pääsikin vielä tositoimiin pohjoisessa tassuhaavasta huolimatta, sillä haava parani aika hyvään kuntoon muutamassa päivässä. Pudotuksia ei enää loppuviikosta nähty, joten Kärsän toistaiseksi ainokainen on edelleen vuoden takainen ukkometso. Kiva kuitenkin tietää, että Kärsästä on tarvittaessa Urpon tuuraajaksi.

Epäonnen syksy

Ensimmäinen varsinainen jahtipäivä Inarin Iijärvellä aluillaan, into huipussaan kaikilla, sitten - veritippoja maassa, pikainen tassujen tarkistus, Urpolla polkuanturassa iso haava. Siinä taisi päästä muutama julkaisukelvoton voimasana!

Tämän syksyn ensimmäisellä jahtireissulla Posiolla Urpo puri Kärsää naamaan, Itä-Suomen reissun jälkeen Urpolta löytyi iso haava ranteesta, ja nyt tämä. Aina ei voi voittaa, mutta jos tekee noinkin monta reissua monen tunnin ajomatkan päähän, niin voisi kai edes yhdellä niistä olla onnellinen loppu... Koirat ja isäntä olisivat palanneet jo kotiin mökiltä möllöttämästä, jolleivät he olisi reissussa kimppakyydillä. Kurjuuden maksimointia.

Urpon riekkokausi on siis tältä erää päättynyt, joten Kärsä on saanut enemmän vastuuta. Haku on ollut hyvää ja Kärsä on jopa seisonut riekkoja useamman kerran. Kärsästä riippumattomista syistä lintuja ei ole vielä saatu tonttiin, mutta toivon mukaan sekin pääsee tapahtumaan vielä tämän viikon aikana. Kärsä ei kyllä pääse metsälle kovin paljon, koska Urpo-raukkaa ei millään voi jättää yksin mökille koko päiväksi. Hän on niin masentunut parka.

Upea kolmikko

Piipahdimme eilen Dumlen luona pitkästä aikaa. Kärsä olisi toivonut tapaavansa myös Pätkis-siskon, joka oli valitettavasti matkoilla, mutta onneksi Dumle piti jöötä pikkuveljelle. Koirat olivat tosin ihmeen vaisuja eivätkä oikein leikkineet tai painineet. Toivottavasti Pätkis on kotona seuraavalla kerralla, sillä vain Pätkis ymmärtää Kärsää.

Elämää pönttöpäänä

Urpolla on nyt neljättä päivää kauluri kaulassa ja hän alkaa pikkuhiljaa tottua siihen. Alkuun Urpo jähmettyi paikoilleen eikä esimerkiksi osannut kiivetä sohvalle tai laittaa päätä "tyynyyn" nukkuakseen. Nyt nämä toiminnot ovat jo hallussa. Juominen sen sijaan on vielä hakusessa - Urpo ei osaa juoda pönttö päässä, vaan menee juomakupin ääreen vinkumaan, kunnes pönttö otetaan pois.

Pihalla Urpo saa olla ilman kauluria. Eilenkin hän jäi aurinkoon lekottelemaan ja nautiskelemaan. Haava näkyy muuten kuvassa hieman, se on oikean etutassun ranteen yläpuolella niin kuin eläinlääkäri sen ilmaisi. (Kuvan pystyy klikkaamaan suuremmaksi.)

Eläinlääkäriltä saadussa lapussa ei lukenut, kuinka kauan kauluria täytyy käyttää. Ehkä maallikkokin pystyy toteamaan maalaisjärjellä, milloin haava on parantunut tarpeeksi. Viikon päästä koittaa lähtö pohjoiseen, joten toivottavasti haava on siihen mennessä parantunut ja kaulurista päästy eroon.

Tötteröpää

Koirat palasivat viime yönä kotiin Ilomantsista väsyneinä mutta onnellisina. Urpo oli ehtinyt vielä viimeisenä päivänä seisoa kaverille koppelon. Hyvä Urpo!

Tänään olikin vuorossa eläinlääkärikäynti, koska Urpolle oli reissun aikana ilmestynyt ranteeseen haava. Se ei vuotanut eikä tuntunut häiritsevän sen kummemmin, mutta katsoimme kuitenkin parhaaksi antaa asiantuntijan arvioida tilanne. Vastaanotolla ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia, vaikka Urpo yritti rimpuilla eikä olisi millään antanut koskea tassuun. Onneksi ei sentään tarvinnut nukuttaa! Eläinlääkäri putsasi ja sitoi haavan ja määräsi antibioottikuurin.



Nyt Urpo joutuu pitämään lääkärin määräyksestä tötteröä päässä, koska haavan nuoleminen on estettävä. Urpo ei tietenkään voi sietää moista kapistusta ja toikkaroi ympäri taloa ja puhisee, kun ei muka pysty liikkumaan. Ulos sentään pääsee ilman kauluria.



Kun kerran on puhe sairastelusta, niin kerrottakoon myös, että Kärsän tikit hävisivät viikonlopun aikana. Minne lie jääneet Ilomantsin metsiin, mutta haava silmän alla näyttää parantuneen hyvin.

Iloa Ilomantsissa

Urpo ja Kärsä ovat viettäneet viikonloppua Ilomantsissa sorsa- ja kanalintujahdissa. Sorsailta meni sen puoleen ihan hyvin, että Urpo sai noutaa yhden linnun. Enempää saalista ei tullut. Urpo on ollut liekeissä myös kanalintumetsällä, ja Kärsäkin on parantanut otteitaan. Kärsä on jopa seisonut riekkoja tämän reissun aikana, mikä on selvää edistystä viime syksyyn verrattuna. Kuvassa Kärsä seisoo Urpoa kotipihalla.

Myöhemmin tämän kuun aikana on tiedossa vielä yksi pohjoisen reissu. Sitä ennen koirat saavat levähtää kotona vähän aikaa.

Onnea voittajalle!

Tämän vuoden Junkkarin finaali käytiin eilen ja voittajaksi selviytyi Jakkilan Koda eli Urpon ja Kärsän Kuura-ystävättären veli. Onnea sekä voittajakoiralle että omistajalle ja kasvattajalle!

Tänä vuonna olisi ollut Kärsän vuoro mennä Junkkariin, mutta jätimme sen suosiolla väliin monista syistä. Ensinnäkin Kärsä oli viikonloppuna vielä antibioottikuurilla puremajälkien takia ja hänellä on vielä tikitkin naamassa. Toiseksi Kärsä ei olisi vielä ollut tarpeeksi kypsä moiseen koitokseen - vaikka haku onkin ollut tänä syksynä jo vähän parempaa kuin vuosi sitten, niin kaikki muu on vielä vaiheessa. Kolmas syy on se, että emme ole ilmoittaneet Kärsää Suomen Kennelliiton jäseneksi vieläkään, hän on siis vain Hollannin rekisterissä. Junkkarissa taitaa kyllä olla ulkomaalaisiakin koiria (?), mutta asian selvittäminen ei kiinnostanut siitä syystä, että Kärsä ei luultavasti olisi päässyt alkueriä pidemmälle. Onneksi Pätkis-sisko oli edustamassa Hollannin tuonteja.


Urpo Junkkarissa 2012, kuva H. Huttunen

Ystäviäkö taas?

Urpo ja Kärsä palasivat eilen kotiin pohjoisesta polkuanturat hajalla ja Kärsä tikit silmäkulmassa. Tunnelma on ehkä hieman "varovainen" vielä. Sohvalle ei saa tulla samaan aikaan isäntäväen kanssa, eikä toinen saa tulla lähelle, jos toista rapsutellaan.

Koirakuiskaaja César Millán kirjoittaa nettisivuillaan, että jos lauman johtaja alkaa tappelun jälkeen pelkäämään ja odottamaan kauhulla seuraavaa tilannetta, niin kireä tunnelma välittyy koirille, jolloin ne hermostuvat toisilleen uudestaan suuremmalla varmuudella kuin silloin, jos lauman johtaja on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuulostaa erittäin järkevältä neuvolta, mutta helpommin sanottu kuin tehty!



Urpo on toki ennenkin kyräillyt Kärsälle, esimerkiksi aina ruuan jälkeen. Silloin Urpo menee häntä pystyssä koirien patjalle kyttäämään, kun Kärsä kipittää seinänviertä pitkin korvat luimussa tarkistamaan Urpon tyhjän ruokakupin. (Usein kuppi on ehditty ottaa pois, mutta Kärsän pitää silti käydä Urpon ruokailupaikassa tarkistamassa, ettei sinne vaan ole jäänyt mitään.)



Tänään koirat olivat isännän kanssa kalassa. He nukkuivat veneen keulassa manttelit yllään ihan toistensa vieressä, joten kyllä he sietävät toisiaan hyvin edelleen. Nyt täytyy olla peukut pystyssä, ettei Kärsä yritä isotella Urpolle, vaan tajuaa pysytellä pahnanpohjimmaisena.

Erittäin ikävä uutinen

Pohjoisen metsästysreissu lähenee loppuaan tältä erää, eikä ikäviltä tapahtumilta valitettavasti vältytty. Urpo puri eilen Kärsää naamaan niin, että Kärsä piti viedä eläinlääkäriin tikattavaksi.

Kyseessä oli toinen kerta, kun Urpo puri Kärsää. Ensimmäinen kerta sattui juuri ennen reissua täysin samanlaisessa tilanteessa: Urpo oli isännän rapsuteltavana, ja Kärsä tuli siihen viereen, jolloin Urpo hyökkäsi ja puri. Ensimmäisellä kerralla Kärsällä tuli kuonoon pieni vekki, josta selvittiin puhdistamisella, mutta eilen siis tosiaan piti lähteä eläinlääkäriin, missä Kärsä sai pari tikkiä sekä antibioottikuurin.





Jos tällaista alkaa sattua useammin, niin sitten meidän on vakavasti mietittävä sitä, voimmeko pitää molemmat koirat. On perheitä, joissa koirat pidetään aina toisistaan erillään, mutta sellaiseen emme ole valmiita. Jospa tilanne rauhoittuisi tästä. Tähän mennessä Kärsä on AINA alistunut Urpolle eikä Urpon ole koskaan ennen tarvinnut muuta kuin rähähtää vähän. Mikä lie sitten muuttunut, kun nyt on otettu hampaat käyttöön... Ehkä jotain ihmissilmälle näkymätöntä viestintää. Kärsä täyttää alkuvuodesta kaksi, joten ehkä hän alkaa nyt olla siinä iässä, että hän kokeilee rajojaan. Mutta meidän silmissämme Kärsä on aina ollut todella kiltti ja hyväluonteinen ja tullut hyvin toimeen toisten koirien kanssa.

Koirat palaavat huomenna kotiin emännän luo, joka odottaa heitä sydän tuhannen pirstaleina.

Urpo takoo tulosta

Urpo on päässyt heti ensimmäisenä metsäpäivänä vauhtiin. Hänelle pudotettiin tänään akkateeri, ja kuten kuvasta näkyy niin Urpo on hyvin tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä!

Matkaan mars!

Tänään on se kauan odotettu päivä, jolloin Urpo ja Kärsä pääsivät lähtemään kohti pohjoista. Urpo auttoi isäntää pakkaamaan eilen illalla hattu päässä. Hyvää matkaa mamman mussukoille!

Sairastuvalta päivää

Kanalintukausi alkoi tänään, ja Urpolle ja Kärsällekin koittaa pian h-hetki. Isännän työvelvoitteiden takia he eivät pääse aloitukseen, mutta lähtevät kohti pohjoista ensi viikolla. Sen takia onkin kurjaa, että kumpikin koira on loukannut itsensä. Urpon tassuun tuli haava muutama päivä sitten eikä se parantunutkaan heti. Tassusta tuli verta vielä sen jälkeen, kun se oli muka jo parantunut, ja Urpo joutuu nyt pitämään tossua jalassa.





Kärsä puolestaan hölmöili itselleen haavan keskelle päälakea eräänä iltana, kun otimme frisbeen esille pitkästä aikaa. Kärsä kuumeni siitä välittömästi ja juoksi hurjana ympäri pihaa. Kerran hän lähti juoksemaan täyttä päätä katsomatta eteensä ja törmäsi veneen traileriin. Kärsä ei päästänyt inahdustakaan, mutta koko vene heilui trailerin päällä, joten tällin on täytynyt olla aika kova. Kärsä olisi jatkanut frisbeehommia ja masentui, kun lempilelu pistettiin pois. Hän joutui tarkkaan syyniin vahingon jälkeen, mutta hänestä ei kyllä huomannut lainkaan, että mitään olisi tapahtunut.

Ensi vuonna täytyy pitää koiria jossain pumpulissa koko elokuun, ettei käy mitään vahinkoa juuri ennen kauden alkua!