sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Pedikyyrissä

240
Toukokuussa

141120112993
Marraskuussa

lauantai 26. marraskuuta 2011

Urpon viikko

Sunnuntai

201120113083

201120113079

Sekä Urpo että emäntä olivat väsyneitä lauantain fasaanireissusta, joten vietimme rauhallisen päivän. Kävimme kuitenkin kiertämässä Maarian altaan lenkin, koska oli niin upea pakkaspäivä, talven ensimmäinen. Aurinko paistoi ja maakin oli jäässä. Urpoa ei onneksi paleltanut.

Maanantai

Emäntä aloitti uudessa työpaikassa, jossa tehdään kokopäivätyötä. Urpon piti siis totuutella olemaan yksin yli kahdeksan tuntia, koska isäntäkin oli töissä. Maanantaina hän oli napannut kirjahyllyn alahyllyltä muutaman LP-levyn ja silpunnut niiden kannet ja narmuttanut itse levyt käyttökelvottomiksi. Onneksi kyseiset levyt eivät olleet mitään keräilyharvinaisuuksia. Enemmän harmittikin se, että Urpo oli myös ylettynyt ottamaan korkeammalta hyllyltä kolme maatuskanukkea, jotka oli kaikki tuotu ikimuistoisilta Venäjän-matkoilta. Hän oli silpunnut ne melkein tunnistamattomiksi ja ilmeisesti niellyt niiden pienimmät osat, sillä niitä ei näkynyt missään.

Tiistai

Emäntä meni iltavuoroon töihin. Aamulla meillä kävi lukkofirman miehiä vaihtamassa oveen uuden lukon. Urpo ei välittänyt heistä yhtään eikä edes haukkunut, kun ovikello soi. Lukonvaihdon jälkeen kävimme pienellä metsälenkillä Dumlen kanssa. Polut tuntuivat olevan niin täynnä ihmisiä, että jouduimme pitämään koiria remmissä melkein koko ajan. Illalla Bertta-ystävä kävi isäntänsä kanssa käyttämässä Urpoa jaloittelemassa ja antamassa hänelle iltapalaa. Urpo ei ollut illan aikana tehnyt mitään tuhoja, sillä kirjahylly oli suojattu vanhalla lakanalla sekä tuoleilla. Lisäksi Urpolle oli jätetty herkkuja sisältäviä pahvilaatikoita silputtavaksi.

221120113088

Keskiviikko ja torstai

Urpo jäi taas heti aamusta yksin kotiin. Hän oli kahdeksan tunnin aikana silpunnut lisää pahvilaatikoita ja pihistänyt isännän keräämiä merikotkan sulkia seinältä. Iltapäivällä kävimme Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla, mihin kokoontuu yleensä neljän-viiden aikoihin paljon koiria. Joskus teemme kaatopaikalla jopa pienen yhteislenkin muiden koiranomistajien kanssa.

Perjantai

Emäntä oli iltavuorossa, joten pääsimme hakemaan isäntää töistä aamupäivällä. Urpo ilahtui ihan valtavasti, kun rakkain ihminen tuli takaisin kotiin.

Lauantai eli tänään

261120113091

Kävimme eläinkaupassa ostamassa Urpolle lisää ruokaa, uuden nahkaremmin ja ihanan, tuoreen hirvenluun. Se on vielä jäässä, joten Urpo vasta nuoleskelee sitä, mutta hyvin näyttää maistuvan!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Komea peräänmeno

Eilen olimme kasvattajan järjestämässä fasaanijahdissa Alvettulassa. Isäntä oli töissä, joten lähdimme Dumlen porukoiden kanssa liikenteeseen. Myös Dumlen "veli" Rollo oli mukana.

191120113067

Rollo matkusti häkissä ja seisojat häkin vieressä. Menomatkalla takakontissa kävi kova kuhina, kun pennut riehuivat ja Rollo rähisi heille häkistään.

191120113071

Alvettulassa olivat myös Urpon Vimma-sisko sekä Lapuan-reissulta tutut Missi ja Illa. Lisäksi oli eräs tosi nätti musta karkkarityttö Nelli. Muut olivat aloittaneet jo ennen kuin saavuimme paikalle. Vimma ja Missi olivat kumpikin saaneet tehdä pari onnistunutta riistatyötä, lintuja oli jo pudotettukin.

191120113074

Meidän porukasta Dumlella meni paremmin. Hänelle pudotettiin yksi lintu, ja seisonta meni hienosti. Urpo sen sijaan ei oikein pelannut eilen. Hän sai kyllä kiitosta hausta, mutta paukusta peräänmeno on ongelma. Kun hän oli löytänyt linnun, seisonut ja ajanut sen lentoon, niin hän lähti pamahduksen jälkeen perään eikä kuullut enää mitään käskyjä. Ampujana toiminut Dumlen isäntä ei osunut Urpon seisomaan lintuun kunnolla, joten Urpolle ei tullut varsinaista pudotusta. Dumle löysi haavoittuneen linnun myöhemmin, joten se ei onneksi jäänyt kitumaan.

191120113077

Toisessa hakutilanteessa Urpo lähti kauempana olleen toisen porukan paukusta juoksentelemaan ääntä kohti eikä meinannut totella käskyä tulla takaisin. Loppupäivästä hän ei jaksanut enää edes hakea, joten päästimme Dumlen hänen tilalle töihin. Urpolla ei siis mennyt hyvin, mutta aina ei voi voittaa. Isännän kanssa olisi varmasti sujunut paremmin, sillä Urpo kuuntelee häntä paremmin. Muutenkaan naisen hento ääni ei ole paras mahdollinen, kun pitäisi karjaista kunnolla.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kiireinen aamu

161120113008

Nousimme tänä aamuna taas aikaisin ehtiäksemme ulkoilemaan Dumlen kanssa. Maa oli kuurassa ja pienet lätäköt riitteessä. Koirat eivät olleet aikaisemmin nähneet jäätyneitä lätäköitä, joten niitä piti pysähtyä tutkimaan. Dumle sai riitteen rikki ja pääsi juomaan ihanan raikasta vettä.

161120113014

Kävelimme vähän matkaa ja pysähdyimme sitten hyvälle painipaikalle. Koirat löysivät kepin, josta he alkoivat kisata. Enimmäkseen keppi taisi olla Urpolla, mutta Dumle ei luovuttanut, vaan tarttui Urpoa milloin kaulasta, milloin takatassusta.

161120113023

161120113036

Aamulenkin jälkeen riensimme kotiin, missä isäntä odotti parta ajettuna ja laukut pakattuina, eli oli aika lähteä viemään hänet töihin. Urpokin pääsi laivalle hurmaamaan kaikki isännän työkaverit ja tarkistamaan hytit. Kannellakin riitti tutkimista.

161120113049

161120113051

Huomenna odottaa paluu arkeen, kun emäntä lähtee töihin aamulla ja Urpo jää yksin kotiin. Onneksi olemme tänään ulkoilleet paljon, niin ehkäpä Urpo jaksaa olla kiltisti kotona.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Rentoilua

151120112998

Rankan viikonlopun vastapainoksi Urpo on tänään ollut ihan rentona. Hän nojailee isäntää vasten sohvalla kuin aavistaen, että huomisesta lähtien hän jää taas emännän kanssa kahdestaan kymmeneksi päiväksi.

Eilen illalla olimme Novan luona käymässä ja Urpolla oli ihan yhtä rankkaa kuin viikonloppuna kotona. Hän vain seisoi pöydän alla jalat täristen, kun Nova oli vapaana. Kun Nova laitettiin toiseen huoneeseen, Urpo rentoutui hieman pikkuhiljaa, mutta ei ihan kokonaan. Ehkäpä Nova huokuu sisätiloissa jotain sellaista dominanssia, joka on pienelle seisojalle aivan ylivoimaisen mahdotonta kohdata.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Rankka viikonloppu

Urpolla oli erittäin rankka viikonloppu, kun Nova oli meillä. Jostain syystä Urpo pelkäsi Novaa todella paljon eikä uskaltanut liikkua kodissamme lainkaan. Ulkona ei ollut mitään ongelmaa, siellä pojat leikkivät ihan kiltisti keskenään.

121120112968
Kaikki lelut oli laitettu pois riitojen välttämiseksi, joten Urpo tarttui piikkimattoon, kun olimme lähdössä aamulenkille. Tyhjin suin kun ei voi lähteä!

Lauantaina olimme käymässä Bertan luona Halikossa. Urpo pääsi vähän hommiinkin, sillä kyseisessä niemennokassa on paljon fasaaneja, joita isäntä vei hänet katsomaan. Hän löysikin muutaman linnun ja sai hienon seisonnan.

121120112975
Bertta ja Nova tutkivat paikkoja rannassa sillä aikaa, kun Urpo oli hakemassa Nalle Wahlroosin istuttamia fasaaneja.

Urpon pelko paheni koko ajan Novan vierailun aikana. Lopulta tilanne oli se, ettei Urpo voinut tulla sisälle lainkaan, kun tulimme lenkiltä. Hän jäi käytävään lymyilemään, vaikka Nova oli laitettu makuuhuoneen puolelle karanteeniin. Urpo uskalsi hädin tuskin namin avulla hiippailla omalle paikalleen.

131120112992
(Kameran linssissä oli koko viikonlopun jotain rähmää.)

Ulkona ja kylässä kaikki sujui kuitenkin hyvin. Bertan kotona Urpo liikkui ilman mitään pelkotiloja ja uskalsi syödäkin, tosin Bertta ja Nova olivat sillä aikaa ulkona.

121120112971
Bertta hyvin majesteettisena omassa kodissaan

Tänään menemme käymään Novan luona. Saa nähdä miten Urpo reagoi siihen. Viimeksi hän ainakin pelkäsi aika lailla, vaikkei Nova tehnyt muuta kuin haukkui kovasti.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Nova tuli taloon

111120112960

Urpo sai viikonlopuksi seuraa, sillä Nova tuli meille hoitoon. Valitettavasti Urpo ei ollenkaan arvosta karvaista kaveriaan. Heille tuli heti alkuun pieni kärhämä herkuista ja siitä lähtien Urpo on vain lymyillyt ja luimistellut. Vähän niin kuin silloin, kun olimme käymässä Novan kotona. Urpon sietäisi kuitenkin olla kiitollinen, sillä Nova toi mukanaan lahjan:

111120112959

Urpo sai ruokapöntön, jossa on kaiken lisäksi seisojapennun kuva! Nova ei enää tarvitse nappulapönttöä, koska hän on alkanut barffata iho-ongelmien selvittämiseksi.

torstai 10. marraskuuta 2011

Aamudeitti

101120112936

Heräsimme Urpon kanssa tänä aamuna aikaisin ja lähdimme tapaamaan Dumlea Ala-Lemuun. Kuljettuamme metsässä vähän matkaa jostain kuului outo ääni, joka osoittautui pyörän käsijarrun ääneksi. (Täälläpäin näkee usein maastopyöräilijöitä metsässä.) Odotimme hetken aikaa paikoillamme ja jatkoimme sitten matkaa. Juuri kun olimme päässeet jyrkän rinteen alas, Dumle alkoi juosta edestakaisin mäessä tiedottaakseen meille jostain. Jouduimme kiipeämään takaisin ylös ja kas - siellähän se pyöräilijä polki kallion toisella puolella.

101120112942
Urpo temppuili saadakseen herkkuja Dumlen kytätessä pyöräilijää.

Metsässä oli muitakin kulkijoita, pyöräilijän lisäksi mm. koululaisryhmä, joten jouduimme poikkeamaan varsinaiselta polulta. Pian olimmekin keskellä ryteikköä, jossa jouduimme rämpimään vähän matkaa ennen kuin polku löytyi. Mutta koirilla oli hauskaa, kuten aina.

101120112953

Parkkipaikalla laitoimme heidät poseeraamaan nätisti. Se ei oikein onnistunut, sillä seisojamaiseen tapaan heillä oli vielä virtaa. Urpo ei olisi millään halunnut Dumlen lähtevän ja hän jäikin itkemään perään, kun Dumlen emännän auto katosi näkyvistä. Onneksi näemme varmasti pian taas!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Kaivuri

051120112924

Yksi Urpon lempipuuhista on kaivaminen. Heräämme melkein joka yö siihen, että Urpo kaivaa omaa patjaa vimmatusti. Hän kaivaa myös kuoppia koirapuistossa ja melkein missä vain, jopa viime sunnuntain treeneissä koulutuskentällä. Kaivamisen jälkeen täytyy aina putsata tassut erityisen tarkasti, sillä ne ovat täynnä multaa ja hiekkaa. Se taas on erittäin inhottavaa ja silloin täytyy aina pyrkiä karkaamaan ja pyristelemään vastaan.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Treeneissä

061120112929

Kävimme tänään taas Turun Käyttökoirakerhon treeneissä Haunisten koirankoulutuskentällä. Tällä kertaa Urpo pääsi alle 1-vuotiaiden ryhmään, jossa harjoittelimme maahanmenoa, kontaktia ja luoksetuloa. Kolmevuotias treenikaveri Villa pääsi vanhempien koirien ryhmään eikä siis joutunut näyttämään pennuille mallia.

Urpohan osaa jo mennä maahan, mutta joskus se on niin vaikeaa, että pitää näyttää kädellä merkkiä. Koirakoulun harjoituksen lopuksi Urpo ei enää osannut istua, vaan meni aina maahan, oli käsky mikä tahansa. Kontakti meni osittain hyvin, sillä Urpo ei pahemmin lähtenyt haahuilemaan muiden koirien perään. Se kyllä vaati sen, että emännällä oli nami kädessä. Namin loppuessa Urpo kiinnostui enemmän muista koirista kuin emännän seuraamisesta. Luoksetulo oli tälläkin kerralla helppo nakki, sillä sitä harjoittelemme lähes päivittäin metsälenkeillä.

Treenien jälkeen oli tarkoitus kiertää Haunisten allas Villan kanssa, mutta siellä oli niin paljon porukkaa, että menimmekin metsään samoilemaan. Koirat hilluivat keskenään ja ihmiset saivat kerätä suppilovahveroita. Nyt on niin ihmeellisen lämmin syksy, että kurarallikin on kestänyt jo ties kuinka kauan. Urpo ei ole vielä nähnyt kunnon luntakaan, mutta kesäkuussa hän pääsi tutustumaan tekolumeen Raision jäähallilla.

torstai 3. marraskuuta 2011

Herrain lenkki

Tänään oli vuorossa lenkkeily Novan kanssa, eli Urpo pääsi tällä kertaa kiertämään Maarian altaan lenkin herraseurassa. Pojat olivat kohteliaan viileitä toisiaan kohtaan: eivät painineet mainittavasti, mutta taistelivat vähän aikaa samasta kepistä, kunnes kielsimme heitä ottamasta sitä.

031120112913
Urpo juoksi liukkaalla kalliolla kuin pilkatakseen kömpelöitä ihmisiä.

031120112919
Kiilusilmä-Nova

Maarian allas ei pettänyt tälläkään kertaa - vastaantulijoita oli hyvin vähän. Pohdimmekin, että käyttääkö monikaan luontopolkuja, kun niillä niin harvoin näkee ketään. Omalta osaltani tulin siihen tulokseen, että en juurikaan kävisi kuluttamassa polkuja ilman koiraa. Kyllä luonnossa liikkuminen on paljon mielekkäämpää, kun mukana on nelijalkainen ystävä, joka nauttii luonnosta niin ilmeisen paljon.

031120112922
Reitin pitkospuut ovat paikoitellen valitettavan huonossa kunnossa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Dumlen kanssa Naantalissa

Lähdimme tänään käymään Naantalissa Dumlen kanssa. Menomatkalla laitoimme molemmat koirat Urpon häkkiin ja kylläpä siellä kävi kuhina! Enimmäkseen Urpo makasi selällään ja Dumle rökitti häntä.

Kun pääsimme perille Haijaisten Silmu-luontopolulle, niin teimme sen virheen, että päästimme koirat hyppäämään autosta ilman remmejä. Hehän lähtivät heti hurjaan juoksuun ja katosivat hetkeksi nurkan taakse. Saimme heidät onneksi palaamaan autolle.

021120112894

Laahustimme reitin rauhalliseen tahtiin koirien juostessa ympäri ämpäri pysähtyen välillä painimaan. Sellainen trendi oli selvästi havaittavissa, että Urpo heittäytyi selälleen Dumlen alle ja oikein kerjäsi turpaan.

021120112896

Muutama vaarallinen tilannekin koettiin. Ensin Dumle löi itsensä pitkospuuhun ihan täysillä ja sitten Urpo löi pallit kannonnokkaan. Kumpikaan ei inahtanutkaan, joten taitavat olla aika kovaa tekoa nämä seisojat!

Harjoittelimme hieman remmikävelyä lopuksi. Urpo lainasi Dumlen nahkaremmiä ja kokeilimme meille uutta menetelmää: remmi kiepautetaan mahan alta, jolloin koiran on ikävä vetää, sillä jokainen veto nipistää hieman. Se tuntui tepsivän melko hyvin, sillä remmi oli paljon löysemmällä kuin yleensä. Täytyy toivoa, että jaksamme pitää jo muutaman päivän käytössä olleen nollatoleranssin vetämisen suhteen, sillä se olisi todella tärkeä saada pois ennen kuin maa jäätyy ja tulee liukasta.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tervetuloa kotiin!

Tällaiset näyt ovat kohdanneet töistä palanneen emännän tällä viikolla:

311020112890
Maanantai: pari dvd-koteloa silputtuina

011120112891
Tiistai: cd-levy koteloineen (levy pahasti naarmuuntunut), puhelinluetteloita, suljetussa pahvilaatikossa ollut modeemi lisätarvikkeineen (!), lisäksi listaa järsitty ja sohvatyyny raahattu eteiseen, isännän kenkä pihistetty kenkätelineestä, henkari revitty alas tangolta (!) ja päät järsitty rikki kokonaan

Onneksi Urpo ei joudu nyt vähään aikaan olemaan yksin kotona pitkiä aikoja! Tosin ehkä se on huonokin asia, sillä harjoitus tehnee mestarin. Mutta kun tällaisia ongelmia näin suuressa mittakaavassa ei ole aiemmin ollut, niin olemme aika hämmästyneitä Urpon käytöksestä. Tällä hetkellä pisin aika, jonka Urpo joutuu viettämään yksin kotona, on vajaat seitsemän tuntia. Monet koirat joutuvat olemaan pidempäänkin, ja oletettavaa on, että Urpokin joutuu jossain vaiheessa tottumaan jopa yhdeksän tunnin yksinoloihin. Koirakirjoissa sanotaan aina, ettei yhdenkään koiran pitäisi joutua olemaan yksin pidempään kuin muutaman tunnin, mutta aika harvalla työssäkäyvällä, lapsettomalla ihmisellä on mahdollisuutta siihen.

Ehkä kyseessä on jonkinlainen eroahdistus, josta Dumlekin kuulemma kärsii. Urpo fanittaa kovasti isäntää, joka joutuu työn takia olemaan poissa pitkiä aikoja, joten ehkäpä hän kaipaa perheen päätä pitämään kuria yllä. Virikkeiden puutteesta tuskin on kyse, koska teemme joka aamu noin tunnin lenkin ennen kuin Urpo jää yksin. Iltapäivisin Urpo tapaa usein muita koiria, joiden kanssa hän saa juosta ja telmiä itsensä läkähdyksiin, ja jos emme satu tapaamaan muita koiria, niin teemme kyllä kunnon lenkkejä ja treenaamme noutoa yms. Iltaisin hän pääsee emännän viekkuun sohvalle, joten läheisyyttä ja huomiotakin on saatavilla.

Kunpa Urpo nyt vain oppisi odottamaan kilttinä ja uskomaan siihen, että sekä emäntä että isäntä palaavat kotiin ja että kodin on paras olla siinä kunnossa kuin se lähtiessä oli!