torstai 28. heinäkuuta 2011

Iltaepisodeja

Eräänä iltana Urpo oli niin energinen, että isäntä pisti pystyyn pienet noutotreenit kanidamilla täällä sisätiloissa. Nouto sujui hienosti ja lopuksi Urpo sai damin itselleen, mutta hänpä heittikin sen vahingossa juomakuppiinsa ja oli sen seurauksena aivan sekaisin.



Hän ei uskaltanut ottaa damia itse ja tuli monta kertaa tiedottamaan meille hyppien ja pomppien, että jotain jännää on meneillään. Lopulta isännän piti antaa dami hänelle.

Tänä iltana Urpo oppi kulkemaan portaat alas. Alku oli hankala, mutta pienen suostuttelun jälkeen hän uskalsi kävellä ihan itse.


"Tulkaa hakemaan minut pois täältä tai kiipeän ylimpään kerrokseen niin kuin yleensä teen, jos en saa kuljetusta alas!"


"Riehun kuin hullu demoni kunnes tulette hakemaan tai tilaatte minulle hissin!"


Onneksi lattialta löytyi pala sammalta, josta Urpo kiinnostui.


Urpo otti pienen miettimistauon ja lähti sitten tulemaan alas sammaleen perässä omin jaloin.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Lapin-matka

Urpo kotiutui Lapin-matkaltaan vasta tänä aamuna. No, olihan matka todella pitkäkin, melkein koko Suomen mittainen. Ensitöikseen hän hukutti vastaheränneen emännän pusuihin ja hännänheilutuksiin. Sitten hän rojahti omalle patjalle nukkumaan. On tainnut olla melkoisen rankka reissu!

Tässä vielä muutama kuva isopäisestä Arvusta:




Vääräleuka



Sitten vielä kuvia molemmista sankareista:









Sitten vielä Urpo, urhea sopulinmetsästäjä:









Täällä kotona Urpo on kunnostautunut pissaamalla jälleen kerran omalle patjalleen. Emme ymmärrä, miksi hän tekee niin, sillä eihän koirien pitäisi liata omaa pesää. Lisäksi hän oli kauppareissun ajan yksin kotona ja oli sen aikana ehtinyt pihistää tiskipöydältä nenäliinapaketin. Sai kyllä kuulla kunniansa!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Matkalla kotiin

Urpo on nyt tulossa kotiin vihdoin ja viimein. Tosin he olivat isännän kanssa lähteneet ajamaan Ivalosta vasta puolenpäivän jälkeen, joten vielä kestää. Urpo on siis ollut viikon verran pohjoisessa, ensin Posiolla ja sitten Ivalossa mökkeilemässä. Posiolla isäntä oli saanut hänet uimaan pienen pätkän menemällä itse kahluuhousut jalassa perhokalastamaan. Urpo oli tietysti lähtenyt perään "pelastamaan".


Isäntä kalastamassa Posion Suolijärvellä kesällä 2009

Matka oli jatkunut Ivaloon, missä Urpo oli päässyt leikkimään lajitoverinsa Arvun kanssa.


Viime kesänä Arvu näytti vielä tältä


Nyt Arvu on jo iso

(Pahoittelut surkeaakin surkeammista kännykkäkamerakuvista! Parempia on varmasti tulossa.)

Urpo on loman aikana jahdannut myyriä, käynyt kalassa veneellä ja nukkunut isännän kaikussa sängyssä! Kotona on syytä pitää kurinpalautus, sänkyyn ei nimittäin ole mitään asiaa.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Ergonomiaa

Urpo tykkää välillä nukkua ties minkälaisessa asennossa. Sekään ei haittaa, jos valuu vahingossa pois patjalta:



Pitääköhän poikaa alkaa ruokkia enemmän, ettei tarvitse omia tassuja syödä:



Nyt blogi hiljenee vähäksi aikaa. Urpo lähtee nimittäin huomenna isännän kanssa road tripille pohjoisen suuntaan. Emännälle tulee ihan kauhea ikävä pientä komentajakapteenia!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Luolavuoren vesitornilla

Kävimme toistamiseen lenkkeilemässä Luolavuoren vesitornin kupeessa. Tällä kertaa Urpoa ei tarvinnut auttaa kivenlohkareiden yli kuin kerran ja silloinkin riitti, kun hänelle osoitettiin vaihtoehtoinen reitti. Ei siis tarvinnut nostaa tai kantaa lainkaan. Eipä tuollaista jässikkää oikein enää jaksakaan kantaa muuta kuin portaat alas, sillä alaspäin hän ei vielä uskalla kulkea.


Lohkareetkin näyttävät pienemmiltä nyt, kun Urpo on niin iso.


"Mistähän täältä pääsee alas?"

Urpo löysi "ihanan" saaliin: jonkun kuolleen pieneläimen. Hän tuli ylpeänä näyttämään sitä, mutta joutui luopumaan siitä välittömästi. Jyrsijä sai kepinnokkakuljetuksen puunoksalle, jotta pääsimme jatkamaan matkaa ilman sitä. Muuten Urpo olisi aina vaan palannut saalispaikalle hakemaan aarrettaan.


Kaverille oli käynyt huonosti.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Neljä kuukautta

Urpo on nyt tasan neljä kuukautta vanha. Sen kunniaksi punnitsimme hänet aamulla: 15 kiloa! Viime viikosta on siis tullut kaksi kiloa lisää, mikäli sekä eläinlääkärin että oma vaakamme ovat tarkkoja.

Urpolla on vielä paljon opittavaa. Hän oli taas yksin kuutisen tuntia tänään, kun me molemmat olimme töissä. Olimme tietysti kasanneet sohvan täyteen tuoleja ja pöytiä, ettei Urpo pääsisi sinne, mutta jotain kautta hän oli kuitenkin onnistunut pihistämään peiton sohvalta.


Aivan nolona (kuvassa näkyvä peitto ei liity tapaukseen)

Urpo tietää tasan tarkkaan, ettei sohvalta saati pöydältä saa ottaa mitään, joten häntä voi kyllä torua jälkeenpäinkin. Kuten kuvasta näkyy hän oli hyvin nöyrää poikaa, kun näytin hänelle peittoa ja kysyin mitä se tekee keittiössä.

Yskä on onneksi parantumaan päin. Hän on yskinyt tänään meidän kuullen vain kolmesti. Yhtä monta kertaa ihmiset ovat tänään pysähtyneet kadulla kehumaan, kuinka äärettömän kaunis Urpo on!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Takaisin sairastuvalle

Urpo on taas hieman kipeänä. Tällä kertaa häntä vaivaa yskä. Se alkoi maanantai-iltana ja oli silloin yöllä pahimmillaan. Kukaan ei oikein saanut nukutuksi, kun Urpo yskiskeli vähän väliä. Eilen se alkoi vähetä ja tänään hän on yskinyt vain satunnaisesti. Nopean googlauksen perusteella vaikuttaisi siltä, että hänellä on kennelyskä.


Hän ei joutanut poseeraamaan, koska kaivuuhommat olivat kesken.

Urpo on ollut koko ajan ihan pirteä ja syönytkin hyvin, joten emme ole ottaneet yhteyttä eläinlääkäriin vielä. Ajattelimme tarkkailla tilannetta ja soittaa lääkärille, jos yskiminen ei lopu muutaman päivän sisällä. Koitamme myös ulkoilla rauhallisesti, mikä on kyllä osoittautunut melko vaikeaksi moisen duracellpupun kanssa! Tänään kävimme mustikkametsällä, missä Urpo sai kikkailla ja järsiä keppejä. Tällä kertaa hän osasi jo hillitä itseään vähän paremmin eikä syöksynyt varvikkoon samalla tavalla kuin viimeksi.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Pentutreffien toinen päivä

Sunnuntai oli aivan yhtä helteinen kuin lauantaikin, joten treenit jäivät melko vähäisiksi. Aloitimme päivän kyyhkystreenillä, jossa pennut saivat olla vapaina kasvattajan päästäessä kyyhkyjä ilmaan säkistä.



Ennen lopullista nuupahtamista ehdimme kokeilla vielä verijälkeä. Ensin laitoimme koirat häkkeihin ja menimme tekemään jokaiselle oman jäljen. Verijälki tehdään käytännössä siten, että märän sienen päälle kaadetaan vähän verta ja sitten sientä vedetään maata pitkin narun päässä tietty reitti, joka merkitään värikkäin nauhoin. Koska kyse oli ensimmäinen kerta, teimme ihan lyhyitä jälkiä.

Urpo ulvoi koko ajan häkissään sillä aikaa, kun teimme hänelle jälkeä, mutta jaksoi silti hyvin keskittyä. Häntä selvästi pelotti verenhaju, ja jouduinkin koko ajan rohkaisemaan häntä ja muutaman kerran jouduin vetämään hänet takaisin reitille, kun hän meinasi hannata ja lähteä pois jäljeltä. Lopulta hän kuitenkin selvitti reitin melkein omin avuin. Lopussa kiitos seisoi makupalan ja kehujen muodossa. Tapahtumasta ei valitettavasti ole kuvia, sillä isäntä ei päässyt työkiireiden takia sunnuntaina ollenkaan pentutreffeille.

Loppupäivä menikin rennosti. Urpo oli todella väsynyt kahden edellisen päivän riennoista ja tyytyi makoilemaan nurtsilla sillä aikaa, kun muut vielä seisoivat kyyhkyjä reippaina.



Me kiitämme Urpon ja itsemme puolesta kivasta viikonlopusta! Toivottavasti näitä tulee lisää.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Pentutreffit

Tänä viikonloppuna kasvattaja järjestää pentutreffit. Tänään oli niiden ensimmäinen osio, joka sisälsi yhdeksän luppakorvaa omistajineen, hellettä, hieman ukkosen jyrinää, tottelevaisuus- ja hallintatreeniä, noutoa, seisomista, peuhaamista, grillausta ja illanviettoa. Urpo ja emäntä matkasivat Lietoon siirtojäsenen eli Hollannista tuodun Dumlen kyydissä. Dumle on Urpoa ja muuta pentuetta vain kuukauden vanhempi eli kuuluu ilman muuta jengiin.


Dumle ja Urpo pulikoimassa

Aloitimme päivän kertomalla kuulumisia. Sitten otimme koirat häkeistään ja aloitimme treenit. Harjoittelimme luoksetuloa, remmissä seuraamista (tai edes jokseenkin nätisti kävelemistä) ja kontaktia. Kaikki pennut olivat tasaväkisiä. Urpolta sujui luoksetulo aivan loistavasti häiriötekijöistä huolimatta, mutta remmissä kävelyä pitää vielä harjoitella.

Treenin jälkeen päästimme pikkupedot vapaiksi ja annoimme heidän pelailla ja peuhata. Urpo on kolmesta urospennusta selvästi pienin, mutta kuitenkin narttuja hieman isompi. Vain Vimma-sisko on suunnilleen saman kokoinen.


Vimma ja Urpo


Elmo (Lukkoleuka), Urpo ja Vimma

Iltapäivällä isäntäkin ehti mukaan kemuihin. Treenasimme kyyhkysten kanssa, mutta siinä vaiheessa Urpo oli jo niin uupunut sekä kuumuudesta että telmimisestä, että häntä eivät paljon linnut kiinnostaneet.


Urpo katsoo ihan väärään suuntaan.

Lopetimme "virallisen" osuuden aika pian, koska pennut alkoivat olla uuvuksissa. Niin kyllä ihmisetkin, sillä lämpöasteita oli kolmisenkymmentä.


Urpo jäi alakynteen Elmon kanssa.


Korvat hulmusivat yhdellä sun toisella. Kuvassa Urpo.


Urpoa ja Vimmaa ei meinaa erottaa toisistaan. Vain hännänpää paljastaa kumpi on kumpi (Urpolla on enemmän valkoista).


Vimma vasemmalla

Illalla treenasimme vielä vähän seisontaa kyyhkysillä. Koirat alkoivat kyllä olla aika puhki siinä vaiheessa päivää.


Elmon tyylinäyte

Luonnollisesti pentujen vanhemmatkin olivat menossa mukana, tosin vain osan päivästä.


Alma-emo


Kapu-isä

Huomenna jatkamme jäljestys- ja riistatreeneillä. Saapa nähdä miten Urponrääkkä jaksaa kolmannen päivän putkeen. Toivokaamme, että helle hellittää huomiseen mennessä!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Unikeko



Urpo kävi tänään kasvattajan luona treenaamassa ja pelaamassa Vimma-siskon kanssa. Treeni oli mennyt hienosti ja huomenna meno jatkuu pentutreffien merkeissä. Urpo keräilee parhaillaan voimia nukkumalla hyvin sikeää unta. Hauska nähdä huomenna kaikki Urpon sisarukset!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Vastaanotolla

Pistäydyimme taas eläinlääkärin vastaanotolla, nyt kuitenkin iloisemmissa merkeissä eli rokotuksen vuoksi. Parvorokotuksen tehoste alkoi olla ajankohtainen jo viikko sitten, joten onneksi muistimme viime tipassa varata ajan.


Urpo painaa nyt 13,2 kiloa.

Lääkäri kehui Urpoa komeaksi pojaksi ja sanoi, että paino on jetsulleen kohdillaan. Yhtään ei tarvita lisää massaa eikä myöskään laihdutuskuuria. Tassujen koosta lääkäri päätteli Urpon kasvavan oikein isoksi.

Hampaita on alkanut jo lähteä ja itse asiassa etuylähampaat ovat jo vaihtuneet. Nyt meidän pitäisi siis saada kivien syöminen kuriin, koska viime viikon eläinlääkäri varoitteli meitä, että hampaat menevät huonoon kuntoon, jos Urpo jatkuvasti popsii pikkukiviä niin kuin tähän asti.

Nyt penturokotteista on jäljellä enää rabies, jonka otamme parin viikon päästä. Sitten Urpo onkin jo melkein aikamies!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ensirakkaus

Urpo rakastui tänään palavasti! Kävimme taas koirapuistossa riehumassa päivän aikana kerääntyneet mehut pois, ja Urpo tapasi aivan ihanan tytön, yhdeksän kuukauden ikäisen tanskandoggin. Ensimmäistä kertaa näin Urpon nylkyttävän toista koiraa. Sehän ei tietenkään tarkoita vielä mitään, mutta ystävykset makoilivat sylikkäin maassa ja olivat koko ajan toistensa kimpussa.




"Hmm, kumpi pää tässä on kumpi?"


Rohkeutta ei ainakaan puutu, kun uskaltaa kikkailla kivitalon kokoisen kaverin edessä!


Kaveri antoi Urpon repiä poskista ja kaulasta ihan mielin määrin.


Päällekin sai kiivetä.


Kaverilla oli isot tassut, mutta ei se Urpoa haitannut.


Urpo kuiskaili hempeyksiä kaverin korvaan.


Välillä vähän pussailtiin.


Toinen doggi kävi tarjoamassa virka-apua kaverilleen.

Ei taida olla ihan tuulesta temmattua, että koostaan huolimatta tanskandoggit ovat erittäin lempeitä koiria.