Maanantaitunnelma

Urpon maanantai on sujunut hyvissä merkeissä, koska isäntä ja emäntä ovat molemmat olleet etätöissä. Urpo on myhäillyt tyytyväisenä sohvalla peiton alla ja ollut aivan hellunen.

Lenkki ennen myrskyä

Tänne odotetaan tänään kovaa lumimyrskyä, mutta vielä ennen sitä Kärsä ennätti emännän kanssa juoksemaan pitkän lenkin. Lähtö koitti jo ennen kahdeksaa, jolloin oli vielä vähän hämärääkin.



Paikoin oli todella liukasta, ja Kärsän tassutkaan eivät pitäneet. Onneksi emännällä oli nastalenkkarit.

Reitti oli meille ihan uusi, koska vilkkaimmin liikennöidylle pätkälle valmistui kevyenliikenteenväylä vasta viime syksynä. Matkaa kertyi 21,3 kilometriä eli puolimaratonin verran. Suurin osa reitistä oli maaseudulla, missä Kärsällä ei ole paljon haisteltavaa, mutta lähempänä keskustaa piti välillä pysähtyä tutkimaan hajuja.



Kotona Kärsä kuukahti sohvalle aamupalan jälkeen ja oli ainakin muutaman tunnin aika hiljainen koira.

Hurjat leikit koirametsässä

Tänään oli koirien onnenpäivä, sillä he pääsivät Paimion koirametsään temmeltämään kahden tunnin vuorolle. Mukana olivat Sipi ja Nukka, joilla ei uudessa kotipaikassa ole paljon mahdollisuuksia juosta vapaana.







Koirametsäily alkoi hurjalla juoksulla ja leikillä. Sipi kuritti Kärsää, joka heittäytyi selälleen ja ponkaisi salamannopeasti pystyyn aina kun Nukka lähestyi. Kärsä ja Nukka juoksivat välillä peräkanaa onnesta soikeina, kun kerrankin oli juoksukaveri ja sai olla vapaana ihan huoletta.





Urpokin jaksoi juoksennella ja ryhtyi jopa painimaan Kärsän kanssa, mikä on aika harvinaista. Oli ilahduttavaa nähdä papparainenkin niin pirteänä.





Kahden tunnin vuorolle saa varata lisämaksusta myös nuotiopaikan polttopuineen, ja mehän otimme sen tietysti. Koirat rauhoittuivat makkaranpaiston ajaksi, mutta eivät tulleet nuotiopaikalle norkoilemaan kuitenkaan, koska siellä oli aika paljon savua. Urpo oli aivan maansa myynyt, kun hän ei päässyt kerjäämään. Hän vain tärisi takkinsa sisällä.





Nukka koitti lähestyä Kärsää, joka ei oikein tykännyt, mutta sieti kuitenkin jotenkin. Kärsällä oli helpompi olla Nukan kanssa, kun sai olla vapaana isossa tilassa, niin hän pääsi aina tarvittaessa nopeasti karkuun.



Makkaranpaiston jälkeen oli aika antaa koirille pieni maistiainen. Heidän piti olla kauniisti rivissä, mutta se ei oikein toteutunut - yksi poikkesi rivistä. Eikä se yksi edes ollut joukon nuorin!





Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut reissu. Koirametsä ei ole halpa, mutta kyllä siellä saa palveluita koko rahan edestä. Kun maksaa nuotiopaikasta, niin saa polttopuut, sytykkeet, tulitikut ja jopa makkaratikut. Metsässä on huussi, jossa on wc-paperia ja käsidesiä, lisäksi löytyy istuinalusia, kengille liukuesteitä ja koirille juomakuppeja. Tie perille on aina aurattu hyvin ja opasteita löytyy hiekkatien varrelta vähän väliä. Ainoa ongelma on sen suosio, sillä vapaita vuoroja ei saa kovin lyhyellä varoitusajalla.

Perheen pienimmät

Pikkuveli sanoo lähes päivittäin, että Kärsä on hänen paras ystävänsä. Tunne taitaa olla molemminpuolinen.

Susihavainto

Linnuntietä vain muutaman kilometrin päässä meiltä kotoa oli viime viikonloppuna nähty neljän suden lauma jahtaamassa metsästyskoiraa. Onneksi koiran omistaja oli ehtinyt täpärästi väliin.



Nyt on sellainen olo, ettei viitsi päästää Urpoa ja Kärsää ovesta ulos keskenään käymään iltapissalla, vaikka toki susia on ollut ennenkin ja riski lienee aika pieni. Kyllähän niitäkin tapauksia toisaalta on pilvin pimein, että susi on vienyt koiran pihalta.

Säikyttelylenkki

Kärsän tämänaamuinen juoksulenkki meni muuten ihan hyvin, mutta hän onnistui säikäyttämään muutaman kanssalenkkeilijän. Maa oli lumessa ja lumella juokseminen on melkoisen äänetöntä, muut eivät siis kuulleet ollenkaan, kun Kärsä ja emäntä tulivat takaa ohi. Ensin säikähti vanhempi herrasmies ja sitten vielä nuori nainen, joka työnteli lastenvaunuja. Joku mummokin siinä sivussa meinasi saada sydärin, kun Kärsä pyyhälsi tuhatta ja sataa ohi huohottava emäntä perässään.



Liikkeellä oli ihmeellisen paljon porukkaa, vaikka oli vielä melko hämärääkin. Kaikki koiranulkoiluttajat tuntuivat olevan jo ulkona, joten jouduimme useamman kerran ohittamaan muita koiria. Onneksi ohitukset menivät aika hyvin, vaikka polku oli vain mönkkärin auraama eli ei niin kovin leveä. Ehkäpä Kärsä alkaa vihdoin oppia, täyttäähän hän muutaman viikon päästä jo kahdeksan.

Oikutteleva pappa

Urpo on kyllä varsinainen urpo! Hän ei millään lähde mukaan lenkille, kun Kärsä lähtee emännän kanssa, mutta sitten hän jää vinkumaan perään. Välillä ei auta muu kuin repiä Urpo mukaan ihan fyysisesti ottamalla niskavilloista kiinni ja raahamalla hänet eteiseen.

Sitten kun Urpo on saatu raahattua ulos, niin hän on ihan kiltisti mukana kuitenkin, haistelee innoissaan ja kävelee reipasta tahtia.

Retkeilyvimma jatkuu

Eilen olimme jälleen kerran retkellä, tällä kertaa Turun Maariassa. Reitti oli aika haastava, koska ensin oli niin liukasta, ettei edes koirilla neliveto pitänyt. Sitten reitti oli osin veden alla, tosin onneksi vesi oli suurimmaksi osaksi jäässä, niin tassut eivät kastuneet. Haastavimmat kohdat pystyi kiertämään kuivempia polkuja pitkin.



Koirilla ei ollut takkeja muuta kuin evästauolla, koska pakkasta oli vain pari astetta, lopulta ei sitäkään.



Vauhti oli erittäin hidas, koska menimme pikkuveljen vauhtia. Koirat olisivat halunneet mennä kovempaa, joten he vetivät remmissä aika paljon, mikä teki liukkaalla pinnalla kävelemisestä vielä hankalampaa. Kuuden kilometrin pituinen reitti taittui kolmessa tunnissa, joten emme tosiaan edenneet kovin vauhdikkaasti.

Retkeilijät vauhdissa

Tänään oli vuorossa retki Marttilaan. Viimeksi kävimme siellä tapaninpäivänä, mutta tänään kävelimme eri reitin, joka oli lyhyempi, noin neljä kilometriä. Reitti on todella hienosti kunnostettu runsaine pitkospuineen ja erittäin selkeine opastuksineen.



Koirilla oli takit päällä koko ajan, koska menomatkalla auton mittari näytti kymmentä pakkasastetta. Lämpötila nousi koko ajan ja lopulta oli enää pari astetta pakkasen puolella. Koirillakin oli siis varmaan jo aika kuuma takkiensa kanssa, mutta he saivat kuitenkin pitää niitä loppuun asti, koska niitä olisi ollut hankala raahata mukana muuten.



Taukopaikalla he saivat pienet maistiaiset leivästä. Kyllähän näin kauniisti kerjäävät pitää palkita!



Reitillä oli suota, kalliota, metsää ja vähän hakkuuaukeatakin. Kaiken kaikkiaan tosi kiva reitti, jolle täytyy ehdottomasti palata keväällä tai kesällä! Toki silloin voi olla enemmän porukkaa liikkeellä. Tänään saimme kulkea ihan rauhassa eikä lumessa ollut mitään jälkiä.

Pakotettuna lenkillä

Urpo kuvitteli tänään pääsevänsä vain ulos pissalle, mutta hän joutuikin oikein lenkille. Teki kyllä hyvää papparaiselle jaloitella hiukan. Eikä edes satanut vettä eikä lunta! Hiukan kylmä oli, mutta onneksi oli takki päällä.

Kylki kyljessä

Niin kuin täältä blogistakin on käynyt ilmi moneen kertaan, seisojilla on aivan ihana tapa makoilla päällekkäin. Tiedä sitten mistä se kertoo - ystävyydestä, mukavuudenhalusta vai kettuilusta.

Pakkasretkellä

Alkuviikosta oli vielä aika kova pakkanen, joten kun olimme retkellä, niin evästauko oli hyvin pikainen. Koirat eivät edes ehtineet alkaa täristä kylmästä.





Mukana oli pulkka pikkuveljelle, mutta ihan joka kohdassa ei voinut vetää sitä perässä, koska reitti on osittain aika haastava jyrkkine nousuineen. Koirat eivät muutenkaan saaneet vetää pulkkaa, ettei kävisi mitään vahinkoa. Heistä kun ei aina tiedä mihin he saattavat lähteä venkoilemaan.

Lörppähuuli

Urpolla on valtavan ilmeikäs harmaantunut naama. Kun katsoo vanhoja kuvia, joissa Urpon naama on ihan ruskea, hän näyttää aivan oudolta. Harmaantuminen alkoi niin aikaisin, että tuntuu kuin Urpo olisi aina ollut vanha papparainen.

Kenkävaras

Urpo on ihan mahdoton kenkävaras. Aina kun joku tulee ovesta sisään, Urpo tarttuu ensimmäiseen kenkään eteisessä ja vie sen jonnekin. Siksi onkin välillä hankalaa löytää kahta samanlaista kenkää eteisestä, kun Urpo on vienyt niitä olkkarin puolelle ja haudannut johonkin sohvan alle tai tyynyjen väliin.

Kärsäkkään aamulenkki

Kärsä oli taas reippaana lähdössä lenkille heti aamusta. Hän aloittaa aina täyttä vauhtia, joten lämmittelylle ei oikein jää aikaa, mutta vauhti hiipui tänään jonkun verran loppua kohden.



Kärsän kuono kävi siihen malliin, että hänellä taisi olla paljon hajuja haisteltavana.

Kovaa kyytiä

Urpo ja Kärsä saivat yhdessä vetää pikkuveljeä pulkalla ja kyyti oli niin kova, ettei emäntä meinannut pysyä perässä ollenkaan. Onneksi olimme kotitiellä, joten koirat tiesivät mihin suuntaan piti mennä.

Kärsän erikoistehtävä

Video J.T.

Talven ensimmäisellä pilkkireissulla Kärsä sai erikoistehtävän eli ahkion vetämisen. Hänellä oli oikein vetovaljaat mukana. Vetäminen sujui mallikkaasti, vaikka Kärsän pitikin yrittää riekkua Urpon kanssa samalla.

Pilkkikausi on alkanut

Urpo ja Kärsä pääsivät (joutuivat) tänään pilkille isännän kanssa. Urpon oli tarkoitus jäädä kotiin etätöihin emännän kanssa, mutta hän halusi välttämättä lähteä mukaan. Mahtoi harmittaa, kun hän tajusi mihin hän on joutunut!



Kärsä sen sijaan on tyytyväinen melkein missä tahansa ja veti innoissaan ahkiota jäällä.

Kärsä vauhdissa

Kärsän vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja tänään hän pääsi purkamaan energiaa juoksulenkille. Lämpötila oli vielä pakkasen puolella, mutta taivaalta tuli tihkusadetta, joten sää ei ollut paras mahdollinen. Maassa oli jonkun verran pehmeää lunta, ja juokseminen oli aika raskasta. Kärsä jaksoi tietysti hyvin siitä huolimatta.

Uusi vuosi alkoi

Urpo aloitti uuden vuoden laiskottelemalla kun taas Kärsä lähti reippaana emännän kanssa kävelylenkille heti aamusta. Ulkona oli mukavan hiljaista, ei näkynyt muita. Maasta ei löytynyt mitään rakettiroskaakaan, joten on tainnut olla aika rauhalliset juhlat tällä kertaa. Eilen illalla toki kuului pauketta jonkun verran.