Oksettavaa toimintaa

Kun Kärsä kävi ottamassa viimeiset penturokotuksensa muutama kuukausi sitten, niin eläinlääkäri tiedusteli samalla, kuinka usein annamme koirille matolääkettä. Olemme tähän mennessä antaneet pari kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, mutta eläinlääkäri sanoi, että se on ehdoton minimi ja että aktiivisille käyttökoirille kannattaa antaa matolääkkeet neljästi vuodessa. Kaksi kertaa riittää kuulemma vain kotikoirille, jotka kiertävät vain suunnilleen samaa korttelia päivästä toiseen eivätkä käy metsässä tai koirapuistossa. Niinpä Urpo ja Kärsä saivat tänään matolääkkeen.



Kärsällä on ennenkin mennyt vatsa sekaisin matolääkkeestä, siitä karmeimpana muistona se, kun hän ripuloi lentokoneessa. Tänään hänelle tuli taas vatsa kipeäksi ja hän oksensi ison nappula-annoksen pihalle. Ensin Kärsä alkoi syödä oksennusta, mutta kun Urpo huomasi mitä oli tapahtunut, niin hän isoveljen oikeudella ajoi Kärsän pois ja veti yrjöt parempiin suihin. Yök! Myöhemmin Kärsä oksensi vielä lattialle, mutta silloin pidimme Urpon loitolla siitä ja annoimme Kärsän itse siivota sotkunsa.

Täytyy vain toivoa, että itse matolääke oli jo ehtinyt imeytyä, koska muuten Kärsä ei saanut sitä lainkaan ja Urpo sen sijaan tupla-annoksen!

Viikonloppu hoitolassa

Viime viikonloppuna Urpo ja Kärsä olivat koirahoitolassa kaksi yötä. Hoitokeikka meni taas oikein hyvin ja paikan omistaja kehui koiria vuolaasti. Kärsäkään ei ollut vetänyt remmissä lainkaan ja oli muutenkin totellut hyvin.

Tänään juhlimme Urpon nimipäivää. Onnea kaikille Urpoille!

Kukkaiskoira

Viime syksynä istutetut tulppaanit kukkivat nyt kauniisti. Kärsä on tosin onnistunut tallomaan jo muutaman niistä. Nyt täytyy kyllä olla varovainen pihalla, sillä eilen Urpo löysi kyyn sihisemästä pää pystyssä ihan tontin rajamailta. Onneksi kumpikin koira haukkui sitä oudosti ja herätti emännän huomion. Kyy sai äkkiä kyytiä hus helvettiin pihaltamme!

Dramaattinen päivä

Perjantai oli hyvin dramaattinen päivä Urpon elämässä. Heti aamusta hän ilmeisesti venäytti tassunsa ja jäi yhtäkkiä pihalle seisomaan oudon näköisesti. Menimme heti sisälle tutkimaan tassua, jossa ei näkynyt mitään erikoista, mutta Urpo ontui sitä ja oli vaisu ja surkean näköinen. Emännän oli pakko lähteä töihin, mutta onneksi "ukki" riensi apuun. Ukin saapuessa tassu oli kokenut ihmeparantumisen ja Urpo viiletti pitkin pihaa niin kuin mitään ei olisi ikinä ollutkaan. Ehkä Urpo siis vain filmasi, ettei joutuisi jäämään Kärsän kanssa kotiin.

Päivällä kävi ilmi Facebookista, että Urposta oli tullut taas isoveli. Alma-emä oli synnyttänyt kuusi pienokaista, kolme narttua ja kolme urosta. Kuvien perusteella ihan täydellisiä pieniä seisojia! Onnea Almalle ja kasvattajalle!

Illalla menimme lähimetsään lenkille. Urpo ja Kärsä olivat remmissä niin kuin kuuluukin, mutta se ei paljon auttanut, kun puun takaa ilmestyi yhtäkkiä valtavan kokoinen musta tanskandoggiuros, joka ei ollut remmissä. Urpo alkoi tietysti heti rähistä sille ja Kärsäkin haukkui minkä kerkesi. Doggi vastasi samalla mitalla takaisin, mutta onneksi ei sattunut mitään sen kummempaa. Tanskandoggin isäntä säntäili koiransa perässä ja kutsui sitä luokseen tuloksetta. Urpoa ja Kärsääkään ei meinannut saada ruotuun ja pois tilanteesta. Lopulta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa.

Tuollaiset ovat ikäviä tilanteita, mutta tanskandoggin omistajan ripittäminen olisi ollut aika tekopyhää, kun itsekin juuri pidimme koiria vapaana nuotiopaikalla. Lisäksi rähinä oli varmasti Urpon vika, koska hänellä on tapana suhtautua toisiin uroksiin aika vihamielisesti. Mitään ei käynyt kenellekään, loppu hyvin kaikki hyvin!

Miniloma Vierumäellä

Vietimme alkuviikosta yhden yön Vierumäellä, missä Villan ja Sipin porukoilla oli mökki vuokrattuna. Puitteissa ja seurassa ei ollut mitään vikaa, mutta pari asiaa jäi hampaankoloon.



Maanantai-ilta oli aivan upean kirkas ja tyyni, joten lähdimme kiertämään luontopolkua ja päädyimme nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Urpo ja Kärsä olivat remmissä koko matkan, mutta nuotiopaikalla he pääsivät leikkimään Villan ja Sipin kanssa. Koirat olivat koko ajan valvonnassa ja hallinnassa eikä heistä ollut muuta harmia kuin kova haukkuminen.



Järvellä souteli samaan aikaan puistonvartija tarkastamassa kalastuslupia. Kun hän suuntasi veneensä meitä kohti, arvasimme jo, että saamme satikutia koirien vapaana pitämisestä. Kärsä oli siinä vaiheessa itse asiassa jo sidottu puuhun, koska koirien haukkuminen alkoi häiritä meitäkin. Otimme kaikki koirat kiinni heti ja sanoimme, että asia on selvä, koirat pidetään kiinni myös nuotiopaikalla. Siinä vaiheessa vartija olisi voinut poistua paikalta, mutta hän alkoikin sen sijaan vihjailla ikävään sävyyn, että koirat pääsisivät irti heti kun silmä välttää. Se oli täysin turha kommentti ja siitä meni kyllä kuppi hieman nurin. Tuli itsekin sanottua jotain kärkkäästi, ja kiva ilta meni vähän pilalle vartijan käytöksen myötä.



Seuraavana päivänä satoi vettä koko päivän, mutta uhmasimme säätä ja lähdimme canicross-lenkille. Tarkoitus oli juosta Opiston kymppi eli kymmenen kilometrin lenkki. Reitti löytyi mökkikylän vierestä ja lähdimme kyltin osoittamaan suuntaan. Homma meni hankalaksi siinä vaiheessa, kun tie haarautui moneen suntaan eikä missään ollut mitään kylttiä tai vihjettä, että mihin suuntaan lenkkipolku jatkuu. Kävimme samassa kohdassa kolme kertaa ja joka kerta valitsimme eri haaran, mutta mikään niistä ei vienyt mihinkään. Juoksentelimme sitten vain jonnekin suuntaan, kunnes löysimme taas kyltin, jossa nuoli osoitti kympin suunnan. Seurasimme sitä, mutta taas kävi sama juttu: vähän matkan päässä tie haarautui joka suuntaan eikä missään kerrottu, mihin kymppi jatkuu. Uskomatonta! Reitin varrella oli toki useampi kartta, mutta niiden tulkitseminen vesisateessa vailla minkäänlaista paikallistuntemusta ei houkutellut. Tunnin harhailun jälkeen luovutimme ja menimme takaisin mökille.



Nämä seikat poislukien meillä oli mukava reissu. Urpo ja Kärsä saivat nukkua sängyssä emännän vieressä ja olivat aivan taivaassa. He menivät sänkyyn päivälläkin, kun kerrankin sinne sai luvan kanssa mennä.

Liskojahdissa

Yhtenä iltana kivikossa kävi kauhea kuhina, kun Urpo oli bongannut sisiliskon. Kärsä ei tajunnut yhtään mistä oli kyse, mutta komppasi Urpoa varmuuden vuoksi.

Pihalla ei näkynyt yhtään sisiliskoja eikä käärmeitä viime vuonna, mutta tänä vuonna on näkynyt sekä että. Onneksi kaikki kolme käärmettä ovat olleet rantakäärmeitä. Sinänsä outoa, että ne viihtyvät meidän pihallamme, sillä ensinnäkään meillä ei ole mitään vesistöä (jos ei lasketa ojaa, joka kuivuu aina kun ei sada) ja toiseksi pihalla ja sen ympärillä on lukuisia muurahaiskekoja. Täytyy vain toivoa, etteivät kyyt ala viihtyä meillä.



PS. Sisiliskot ovat sen verran pieniä ja nopeita, ettei Urpo saa niitä kiinni millään. Jahti loppui silti lyhyeen, ettei liskolle olisi käynyt huonosti.

Vappuväsymys

Vappu on siitä harvinaista aikaa, että silloin Kärsä on väsynyt ja rauhallinen. Viime vuonna hän kuukahti tuolille, tänä vuonna matolle. Olimme nimittäin sukuloimassa yön yli, ja Kärsän iltapäivä meni grilliä ja sen sisältöä vahtiessa sekä Sipin ja Villan rökitettävänä. Yöllä ja seuraavana päivänä Kärsä olikin hiljainen poika.


Kuva A.S.

Urpokin väsähti vappuiluun ja nukkui kaulakkain pikkuveljen kanssa. Vaikeinta kylässä oli varmaan se, ettei sillä saanut tulla sohvalle, mutta onneksi Urpo ja Kärsä saivat nukkua emännän kanssa samassa pedissä lattialla. Parhaiten nukkui varmaan Kärsä, jolla oli välillä pää tyynyllä. Ihan mukavaa välillä nukkua koirien kanssa, mutta voi luoja sitä karvojen määrää lakanoissa! Eikä nukkumisesta oikein tahtonut tulla mitään, kun kaksi isoa rohjaketta pyöri jaloissa ja kyljessä koko yön.