Canicross-kokeilu

Kärsä pääsi eilen ensimmäistä kertaa kokeilemaan canicrossia emännän kanssa. Urpon valjaat ovat onneksi sopivat myös Kärsälle. Juoksimme vajaan 10 kilometrin lenkin, joka meni ihan ok. Ensin Kärsä ei meinannut lähteä vetämään lainkaan, mutta sitten hän alkoi pikku hiljaa juosta edellä.

Kärsä ei onneksi ottanut mitään sellaisia spurtteja, joita Urpo harrastaa. Persjalkainen emäntä ei meinaa välillä pysyä Urpon perässä, mutta Kärsän kanssa meni kivasti tasaista vauhtia. Kärsä tajusi, että nyt mennään eikä haistella ja totteli mennään-käskyä hyvin. Välillä hän kävi käskystä pissalla ja jatkoi sitten juoksua nätisti. Jos Kärsän kanalintu-ura ei onnistu, niin ainakin hänestä tulee hyvä lenkkikaveri.

Vihdoin synttärilahja

Viikko syntymäpäivänsä jälkeen Kärsä sai ihanan ydinluun, jonka Villa ja Sipi toivat hänelle lahjaksi. Kärsä oli aivan innoissaan eikä alkuun tiennyt miten päin sitä olisi pitänyt lähteä kaluamaan. Sitten kun tuli aika mennä nukkumaan, niin luu piti laittaa kaappiin, koska siinä metelissä ei kukaan olisi saanut unta.

Kärsä ei ollut koskaan ennen syönyt luuta, joten emme tienneet miten hänen vatsansa kestää. Seuraavana aamuna Kärsä oksenteli hieman. Illalla hän oksensi nappula-aterian kokonaisuudessaan lattialle. Kärsä ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään sairaalta, sillä hän yritti syödä oksennuksensa ja onnistuikin osittain. Ei mennyt kauan, kun kertaalleen yrjötyt nappulat tulivat uudestaan oksennuksena ulos. Ripulia ei onneksi tullut.

Juhlahumua

Villa ja Sipi olivat meillä vielä sunnuntaina, jolloin juhlimme Sipin nimipäiviä. Valkkarit rakastavat taistella kaksin yhtä vastaan, joten Kärsä sai kylmää kyytiä. Välillä oli mentävä sisälle lämmittelemään, koska Kärsä oli aivan kuolan peitossa ja ulkona oli kymmenen astetta pakkasta. Urpo viihtyi omissa oloissaan, mutta innostui toki välillä kurittamaan pikkuveljeä muiden mukana.





Sipin ja Villan isäntäväki tuli hakemaan heitä kotiin iltapäivällä. Ennen lähtöä koirat pääsivät pienelle lenkille lähinnä siksi, että he tekisivät tarpeensa, se kun tuppaa unohtumaan leikin aikana. Valkkarit pääsivät ottamaan painimatsin pellolla, mutta tottelemattomat seisojat saivat vain seurata vierestä.



Maanantaina juhlat jatkuivat Kärsän synttäreiden merkeissä. Hän ei kylläkään saanut vielä mitään lahjaa. Emäntä unohti nimittäin ostaa hänelle perinteisen nakkipaketin, kauhea vääryys! Sipi ja Villa antoivat Kärsälle ihanan luun lahjaksi, mutta hän ei ole vielä saanut kajota siihen. Pitää odottaa sopivaa ajankohtaa, sillä luuta ei voi syödä milloin tahansa. Ensinnäkin koiria täytyy valvoa kaluamisen aikana ja toiseksi heitä ei voi jättää kaluamisen jälkeen yksin kotiin siltä varalta, että vatsa menee löysälle. Kärsä sai kuitenkin synttäripäivänään herkkutikulla ja kananmunalla höystetyn nappula-annoksen.

Gefeliciteerd!

Samma på finska: Onnea rakas Kärsä Kärsimys 1-vuotispäivänäsi! Onnea myös Pätkikselle, Emylle ja kaikille muille e-pentueen nassukoille!

Ystävänpäivädaamit

Urpo ja Kärsä saivat täksi ystävänpäiväksi omat daamit, jotka saapuivat iltapäivällä valkoisissa asuissaan. Valitettavasti Kärsä ei ole lainkaan herrasmies, sillä hän meni heti valtaamaan Villan ja Sipin peiton, joka laitettiin tuulikaappiin. Yleensä Kärsä ei viihdy tuulikaapissa, mutta nyt se on maailman mielenkiintoisin paikka.



Villa on tosin sen verran kova mimmi, että hän sai vallattua viltin takaisin omaan käyttöönsä. Tällä porukalla marssijärjestys on muutenkin niin, että Villa on ykkönen, Urpo perässä, sitten Sipi, ja pahnan pohjimmaisena on Kärsä. Se on nuorimmaisen rooli, mutta Kärsä tykkää olla muiden pyöriteltävänä ja hakeutuu aina uudestaan "vaikeuksiin" valkoisten neitojen kanssa.

Lääkäristä suoraan reissuun

Kuva A.S.

Kärsä kävi eilen eläinlääkärillä näyttämässä rinnassa olevaa pattiaan. Lääkäri tunnusteli sitä aika pitkään ja sanoi, että patti on alareunasta kiinteä ja kova. Siinä vaiheessa (emännän) verenpaine nousi ja alkoi jännittää, mutta sitten lääkäritäti työnsi pattiin neulan, puristeli siitä nestettä ulos ja totesi, että erite on kudosnesteen tyyppistä. Patti on kuulemma voinut muodostua siitä, että lihas on vaurioitunut ja erittänyt nestettä samalla tavalla kuin Urpolla taannoin. Patille ei tarvitse tehdä mitään, sillä sen pitäisi hävitä itsestään.



Lääkärikäynnin jälkeen Kärsä lähti emännän kanssa Tampereelle. Urpo jäi isännän kanssa kotiin viettämään laatuaikaa ilman kakaraa. Tampereella menimme käymään Sipin ja Villan luona. Sipi oli aivan kauhuissaan nähdessään Kärsän ovensuussa ja meinasi, ettei tule sisälle enää lainkaan. Sipi-raukka varmaan luuli muuttaneensa tarpeeksi kauas välttääkseen Kärsän seuran!



Sitten lähdimme Särkijärven jäälle lenkkeilemään, ja Sipin mieli muuttui. Yhtäkkiä Kärsä olikin ihana leikkikalu, jota sai rökittää mielin määrin. No ei nyt sentään ihan mielin määrin, sillä Sipi ja Kärsä joutuivat välillä kulkemaan remmissä, kun meno näytti yltyvän liian rajuksi. Kärsä oli aivan kuolassa ja hän huitoi välillä etutassuillaan melkein hädissään. Salaa hän kuitenkin varmaan tykkäsi, kun joku jaksoi leikkiä hänen kanssaan.

Palasimme Kärsän kanssa illalla kotiin. Urpo haisteli Kärsää huolella ja aavisti varmaan, että Kärsä on päässyt johonkin kivaan paikkaan. Mutta ei huolta, Urpokin saa tavata Sipin ja Villan pikemmin kuin arvaakaan!

Patti rinnassa

Viime aikoina on monesti tullut mieleen, että Kärsän ei ole tarvinnut käydä eläinlääkärillä kertaakaan muuta kuin rokotuksissa. Nyt ne ajat ovat ohi, sillä Kärsältä löytyi patti rinnasta. Se on pehmeä ja liikkuva, joten luultavasti ja toivottavasti se ei ole millään tavalla pahalaatuinen. Tänään menemme eläinlääkäriin näyttämään sitä, joten peukut pystyyn!

Lempilelu

Kärsällä on yksi lelu, joka on ylitse muiden. Tai oikeastaan tätä nykyä kaksi, nimittäin frisbeet. Ensin oli keltainen frisbee, jonka Urpo löysi tontilta viime keväänä lumen sulettua. Se oli tainnut jäädä pihalle entisen omistajan koiran jäljiltä. Kärsä tykästyi siihen ja halusi aina vain noutaa sitä.

Välillä noutaminen alkoi tökkiä niin, että frisbee piti laittaa karanteeniin. Tauon jälkeen Kärsä on taas noutanut ihan hyvin. Hän osaa olla paikoillaan frisbeen lentäessä ja noutaa vasta luvan saatuaan. Luovuttaminen tapahtuu puoliksi istuen, puoliksi maaten, mutta parempi sekin kuin että hän ei luovuttaisi ollenkaan. Nyt kun saisi saman tapahtumaan lämpimän linnun kanssa...



Hiljattain kävi niin, että emäntä heitti frisbeen aamuhämärässä jonnekin liiterin taakse, eikä sitä enää löytynyt sinä aamuna. Päivällä satoi lunta, ja frisbee hautautui kinokseen. Viikon verran Kärsä oli ilman rakkainta leluaan, sitten haimme hänelle kaupasta uuden. Vielä samana päivänä Kärsä toi emännälle keltaisen frisbeen liiterin takaa, joten nyt hänellä on kaksi.

Peppulääkärillä

Urpo joutui maanantaina piipahtamaan eläinlääkärin vastaanotolla, koska hän on viime aikoina nuollut peräreikäänsä huolestuttavalla vimmalla. Nuoleminen on niin intensiivistä, että siihen saattaa jopa herätä yöllä, vaikkei Urpo edes nuku samassa huoneessa isäntäväen kanssa. Päätimme siis pelata varman päälle ja käydä asiantuntijan pakeilla.

Koitos kesti vain noin viisi minuuttia - eläinlääkäri vain tyhjensi anaalirauhaset ja totesi, että ne olivat täynnä mutta että erite on puhdasta, ei tulehdusta. Muuta ei siis tarvinnut tehdä. Toimenpiteen olisi voinut tehdä kotonakin, jos olisi tajunnut, mutta mieluummin sitä tietysti maksaa muutaman kympin siitä, että saa mielenrauhan itselleen.