Haisunäädät

Urpo ja Kärsä ovat saaneet parin viime viikon aikana käydä ihan shampoopesulla useamman kerran. Jos heitä ei vahdi pihalla kunnolla, niin he katoavat jonnekin metsään ja tulevat takaisin sieltä raadonhajuisina haisuleina. Shampoopesu on ainoa tehokas keino saada haju pois ennen kuin se on nuohottu sohvaan ja matoille. Koirien turkkeja ei olisi hyvä pestä niin usein varsinkaan pesuaineella, koska iho voi kärsiä siitä, mutta jos vaihtoehtona on raadon haju koko talossa, niin pakkohan koirat on pestä.

Uupunut Kärsäeläin

Taas ongelmia remmien kanssa

Lokakuun lopussa ostetuista remmeistä toinen meni rikki samalla tavalla kuin elokussa hajonneet remmit. Ilmeisesti tuon mallinen lukko ei kestä kuin muutaman viikon meidän koirien käytössä. Mikä sitten lie ongelma, liiallinen vetäminen kenties. Ehkä lukot eivät kestä sitä, että 60 kiloa vetää eteenpäin ja melkein toinen mokoma taaksepäin, kun lenkkeily on välillä koirien ja emännän välistä taistelua.



Nyt on sitten jälleen kerran hankittu uudet remmit, tällä kertaa ihan eläinkaupasta. (Vaikka vain toinen vanhoista remmeistä meni rikki, niin oli pakko ostaa molemmille koirille uudet, koska pitäähän heillä olla samanlaiset.) Niissä on erilaiset lukot, tosin sellainenkin on mennyt rikki kerran. Hyvä puoli on ainakin se, että uusissa remmeissä on heijastimet. Ne ovat tarpeen nyt, kun on niin kamalan pimeää.

Pentureiteillä

Siitä on nyt melkein kolme vuotta, kun muutimme pois Turusta. Urpo ei ole sen koommin lenkkeillyt samoissa maisemissa, vaikka asumme edelleen Turun kupeessa. Eilen Urpo ja Kärsä saattoivat isännän töihin ja pääsivät sitten lenkkeilemään Urpon pentureittejä pitkin.





Nykyinen asuinpaikka on koirien kannalta monella tavalla parempi, mutta olisi kiva olla lähempänä merta. Turussa asuessamme Urpo pääsi melkein päivittäin merenrannalle. Toisaalta nykyään meillä on oma piha ja oma rauha, jota ei Turussa juuri ollut. Eilenkin tuli aika paljon ihmisiä ja koiria vastaan, vaikka olimme lenkillä keskellä maanantaipäivää. Kärsä ei ole tottunut vastaantulijoihin ja meinasi seota aina, kun näki vieraan koiran.

Äkillinen sairastuminen

Urpo sairastui eilen illalla ihan yhtäkkiä. Käytimme koiria juoksemassa metsästysseuran mailla, ja Urpo juoksi sydämensä kyllyydestä aivan hurjana. Hän löysi jopa teeren ja pöläytti sen lentoon. Mitään ihmeellistä ei sattunut, ja kotona Urpo ryntäili vielä pihalla ja söi sitten ison satsin nappuloita mukisematta.

Sairastuminen kävi ilmi, kun isäntä antoi Urpolle ison hirvenluun kaluttavaksi. Sen sijaan, että hän olisi käynyt sen kimppuun, Urpo alkoi vahtia luuta ja murista omalla paikallaan. Se ei ole lainkaan tyypillistä käytöstä Urpolle, ja tässä tapauksessa Kärsäkin oli komennettu pois kerjäämästä. (Kärsälle annettiin toki muita herkkuja, jotta hän ei kyttäisi Urpon luuta.) Lopulta luu piti ottaa pois Urpolta ja viedä ulos roskikseen, koska siitä ei ollut muuta kuin harmia kaikille.

Luuepisodin jälkeen Urpo alkoi ontua ja täristä. Tassuissa ei vaikuttanut olevan mitään ulkoista vikaa eikä Urpo protestoinut, kun niveliä taivutettiin. Päädyimme siihen, että luultavasti kyseessä oli lihasjumi tai -venähdys. Urpo sai varmuuden vuoksi Rimadyliä kipuun, minkä jälkeen hän nukkui loppuillan peiton alla.

Tänä aamuna Urpolla ei tuntunut olevan enää mitään vikaa missään, mutta hän taitaa nyt saada levätä vähän aikaa. Urpolla on ollut rankkaa viime aikoina: viime viikolla hän oli yhden yön supijahdissa ja kahtena päivänä canicross-lenkillä, minkä lisäksi teimme tietenkin paljon tavallisia remmilenkkejä. Täytyy myös muistaa, että takana on muutama metsästysreissu ja että Urpo ei ole enää mikään poikanen.

Rasvakärsä

Kärsä aiheutti yhtenä päivänä taas vähän harmaita hiuksia emännälle. Hän oli pihistänyt ja syönyt (tai juonut, miten sen nyt ottaa) melkein pullollisen rypsiöljyä. Se ei sinänsä ole mitään myrkkyä, sillä koirat saavat sitä ruuan mukana välillä muutenkin, mutta sitä ei ole tarkoitus juottaa koirille montaa desiä kerralla. Kärsä oli onneksi oksentanut sitä jonkun verran (kahdelle eri matolle totta kai).

Kärsä oli ihan pirteä ja iloinen päivälenkillä, joskin vatsa oli hieman kuralla, mutta kun tulimme kotiin, niin hän paineli vain nukkumaan eikä lainkaan kerjännyt ruokaa niin kuin yleensä. Oli pakko kääntyä Googlen puoleen ja sitä kautta löytyi monta keskustelupalstaa, missä varoitettiin, että liiallinen rasva voi aiheuttaa koiralle akuutin haimatulehduksen. Kärsällä ei kuitenkaan ollut mitään muita oireita kuin se, että hän ei kerjännyt ruokaa. Lisämurhetta tuli siitä, että koirat olivat jäämässä yöksi yksin kotiin.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, sillä iltalenkin jälkeen Kärsä alkoi taas kerjätä ruokaa. Nappuloiden sijasta hän sai vain pari lusikallista raejuustoa. Yön aikana Kärsä ei ollut ripuloinut eikä oksentanut, joten selvisimme säikähdyksellä.

Nyt täytyy taas olla varovainen ja olla jättämättä juuri mitään esille, kun koirat jäävät yksin kotiin. Kärsä ei ole pitkään aikaan tehnyt mitään aivan kamalia tuhoja, mutta tällaiset pienet lipsahdukset ovat aina ikäviä. Pilalle menivät sekä pari mattoa että vapaa iltapäivä.

PS. Urpo ei missään vaiheessa joutunut epäillyksi tästä rikoksesta, koska ensinnäkään Urpo ei harrasta pihistelyä ja toiseksi Urpon vatsa ei ollut yhtään löysällä.

Rankka pyhäinpäivä

Tänä vuonna vietimme pyhäinpäivää Helsingissä Villan ja Sipin luona. Kärsä-raukka sai tuttuun tapaan turpaan kunnolla ja oli ihan pulassa valkoiset pedot kimpussaan, eikä Urpo tehnyt elettäkään auttaakseen. Urpo kävi vain välillä haukahtamassa tilanteelle. Sisätiloissa koirat olivat muuten rauhallisia paitsi Urpo, joka pihisi ja vaelteli. Urpolla on nyt muutenkin joku outo vaihe, sillä hän on melkein koko ajan levoton eikä suostu syömään kuin vasta sitten, kun on aivan kamala nälkä. Ehkä hän vain protestoi sitä, että isäntä lähti työreissulle.



Onneksi tällä kertaa Kärsä selvisi vierailusta valkoisten luona ilman lääkärikäyntiä. Helmikuussa vierailimme Villan ja Sipin luona Tampereella ja silloin Kärsä joutui käymään eläinlääkärillä ennen lähtöä, koska rinnassa oli patti. Heinäkuussa Kärsän piti käydä Tampereella päivystyksessä suussa olleen haavan takia. Ehkä vika on Tampereessa eikä Kärsässä tai valkoisissa ystävissä!