Toisenlainen vappusää

Urpo ei meinannut suostua kuistia pidemmälle tänään nähdessään, että maa oli ihan valkoinen sohjoisesta lumesta. Aivan järkyttävä vappusää! Onneksi meillä ei muutenkaan ollut aikomusta lähteä mihinkään juhlimaan.

Syöppöhullut

Tuntuu, että jokaisella lenkillä koirat nappaavat maasta jotain ja nielaisevat saman tien niin, ettei siihen pääse puuttumaan mitenkään. Hevosensonta vielä menee, mutta Kärsä syö nenäliinojakin ihan päivittäin. Eikä syöppöys rajoitu vain lenkkeilyyn vaan sitä voi näköjään harrastaa myös kotipihan välittömässä läheisyydessä. Lähellä tontin rajaa on nimittäin joku raato, jota koirat karkaavat popsimaan aina tilaisuuden tullen. No, kohta ei tarvitse enää ostaa kalliita koiranruokia, kun he hoitavat ruokailun itsenäisesti!

Urpon odottamaton tempaus

Pari päivää sitten Urpo temmelsi pihalla, kieriskeli maassa röhkien ja mussutti samalla jotain suussaan. Sitten hän suit sait sukkelaan nielaisi karvatupsulta näyttäneen jutun, voi pahus!



Illalla Urpo alkoi kuolata oudosti sohvalla makoillessaan. Kuolaa tippui suupielistä vähän väliä. Seuraavaksi tulikin oksennus: nappulamössöä kaikille neljälle sohvalla olevalle peitolle sekä emännän syliin. Siivouksen aikana Urpo oksensi uudestaan, tällä kertaa valkoiselle matolle. Siitä viisastuneena emäntä rullasi matot pois, mutta silti Urpo onnistui vielä kertaalleen oksentamaan matolle.

Oksennusta tuli kaiken kaikkiaan 5-6 kertaa, joista viimeisen mukana tuli haiseva pötkylä. Se oli varmaan karvatupsu, jonka Urpo oli nielaissut muutamaa tuntia aikaisemmin. Joka tapauksessa sen jälkeen oksentaminen loppui vihdoin ja Urpo meni nukkumaan.

Nyt täytyy kyllä heittää pois kaikki pehmolelut ja niiden riekaleet, sillä juuri ennen pääsiäistä Kärsä nielaisi erään vanhan lelun riekaleen niin, että pari päivää sai jännittää, tuleeko se ulos ollenkaan. Sekin tuli onneksi lopulta oksennuksen mukana.

Ihanaa löhöilyä

Tällä hetkellä ulkona tulee vettä kuin esteristä, mutta onneksi meillä oli pari ihanan lämmintä ja aurinkoista päivää tätä ennen. Vietimme monta tuntia pihalla löhöillen ja auringosta nauttien. Toivomme lisää tällaisia päiviä!

Pyhäpäivän hurjat leikit

Kalaretkien lisäksi Urpo ja Kärsä ehtivät pääsiäisen aikana käydä Dumlen ja Pätkiksen luona leikkimässä. Kärsän ja Pätkiksen touhuja on niin kiva seurata, sillä he löytävät aina heti yhteisen sävelen.


Urpo, Kärsä, Pätkis, Dumle


Pätkis ja Dumle

Urpo ja Dumle eivät enää leiki samalla tavalla kuin pentuina, mutta heilläkin oli kova vauhti päällä. Urpo jaksoi juosta pihalla hajujen perässä, vaikka hän on muuten nykyään niin laiskanpulskea.

Seisojanelikko koki kovia, kun heidät laitettiin vähäksi aikaa koira-aitaukseen. He huutelivat sieltä naapurien koirille ja välillä ihan muuten vaan. Olihan se kamala vääryys, että heitä ei otettu mukaan kahvipöytään!

Pääsiäisen kalaretket

Nyt kun isäntä on kotona, niin Urpo ja Kärsä ovat päässeet veneilemään ja kalaretkelle parina päivänä. Heille se on ollut oikein mukavaa vaihtelua, sillä emännän kanssa he pääsevät tällä hetkellä vain kävelylenkeille.



Täysin kommelluksitta kalaretket eivät ole menneet. Eilen Urpo loikkasi veteen jonkin mielenkiintoisen perässä ja vieläpä takki päällä! Ilma on ollut koko pääsiäisen poikkeuksellisen kylmä, eilenkin taisi olla melkein pakkasen puolella koko päivän, joten Urpon temppu oli harvinaisen typerä. Sen jälkeen hän saikin makoilla viltin alla sillä aikaa, kun takki kuivui auringossa.

Onneksi Kärsä sentään oli kiltisti kummallakin retkellä. Hän on aina niin reipas veneessä toisin kuin Urpo, joka vinkuu yleensä koko ajan.

Löhöilykausi avattu

Viime viikonloppuna oli niin lämmin sää, että Urpo ja Kärsä pääsivät korkkaamaan auringossa löhöilyn. Heidän mielestään on ihanaa jäädä pihalle loikoilemaan lenkin jälkeen. Auringossa voi joskus vierähtää monta tuntiakin.

Öinen yllätys

Viime yö oli koirille poikkeuksellinen, koska lähdimme liikenteeseen kesken unien. He olivat ihan vauhkoina jo kotiovella ja rynnivät täyttä vauhtia pihalle heti luvan saatuaan. Sitten he saivat hypätä auton kyytiin.



Automatka meni rauhallisesti, mutta perillä alkoi taas kauhea koohaaminen. Kävelimme parin sadan metrin matkan bussipysäkille, ja koirat ehtivät siinä ajassa melkein repiä emännältä kädet irti, kun oli niin kauhea kiire, vaikkeivät he edes tienneet mihin olimme menossa.

Kun pysäkille kaartoi bussi, josta alkoi tulla ihmisiä ulos, Urpo aloitti kauhean konsertin. Kärsä säesti haukkuen. Kun sitten isäntä tuli näköpiiriin (tai koirille varmaan ennemmin hajuetäisyydelle), niin siitä se vasta riemu repesi. Urpo lauloi niin, että koko öinen moottoritie raikui.

Muut bussin kyydistä jääneet nousivat kiireen vilkkaan taksiin ja olivat varmaan vähän kauhuissaan mekkalasta. Mutta Urpo ei kerta kaikkiaan meinannut pysyä nahoissaan, eikä Kärsäkään kovin surulliselta vaikuttanut. Nyt he saavat viettää laatuaikaa isännän kanssa muutaman päivän, ihanaa!

Lentoon lähdössä

Kärsä tarjoilee mitä hullumpia ilmeitä, kun frisbee on pelissä mukana. Joskus hänelle saa nauraa ihan maha kippurassa.

Liskojahti

Urpo on ruvennut rynnimään kompostin luo aina ulos päästessään. Sieltä löytyi ainakin yhtenä aurinkoisena päivänä sisilisko, jota Kärsäkin kävi kyttäämässä. Toivottavasti käärmeet eivät ole pesiytyneet sinne liskojen sekaan.

Ryhdistäytynyt Kärsä

Isäntä on nyt ollut pois kotoa reilut kaksi kuukautta. Urpo ja Kärsä ovat siis joutuneet olemaan paljon yksin kotona emännän työvuorojen ja muiden pakollisten menojen takia. On ollut ilahduttavaa huomata, miten hienosti Kärsä on selvinnyt siitä. Hän ei ole kajonnut kotona mihinkään tavaroihin ollessaan Urpon kanssa kahdestaan kotona. Ruokapöydällä on ollut Kärsän rakastamia omenia tyrkyllä, herkullinen tiskirätti on roikkunut tiskialtaan reunalla, ja lattialla on ollut piuhoja, joita olisi varmasti ollut mukava nakerrella, mutta Kärsä on antanut kaiken olla. Ehkä hän on nyt vihdoin oppinut olemaan kunnolla!

Paluu vanhaan

Urpo ja Kärsä ovat nyt palanneet syömään Canagania ainakin vähäksi aikaa, sillä Nutroa ei edelleenkään saa mistään lähialueen eläinkaupasta. Paikallisessa eläinkaupassa myytiin vielä eilenkin eioota, vaikka kuorman piti tulla tällä viikolla. Ruoka jouduttiin vaihtamaan aika lailla lennossa, joten nyt Kärsä piereskelee ja Urpo sontii noin kahdeksan kertaa päivässä. Kerrassaan harmillinen tilanne, mutta pakkohan koirien on jotain syödä!

Ruokapulma

Urpo ja Kärsä ovat viime syksystä asti syöneet Nutroa Canaganin sijaan ja se on sopinut heille erittäin hyvin. Nutroa on vain ollut hyvin vaikea saada ja tällä hetkellä sitä ei näytä saavan mistään. Paikallisesta eläinkaupasta tiedettiin kertoa, että kuorma on myöhässä ja tulee tämän viikon aikana. Meillä on nyt kuitenkin ruoka loppumassa, joten meidän on pakko saada jostain korvaavaa tavaraa. Ei siis auttane muu kuin käydä hakemassa säkillinen Canagania, koska se on ennestään tuttua ja melko hyväksi todettua. Muuten koirat joutuvat syömään jäätä pihalta!

Paremman puutteessa

Pellolla palloilevat naakat kelpaavat paremman puutteessa, kun metsästyshommat ovat tauolla. Urpo ja Kärsä seisovat lenkin varrella olevia naakkoja melkein joka päivä. Mitään kunnon treeniä se ei tietenkään ole, koska koirat joutuvat olemaan remmissä, mutta kiva nähdä, että seisominen kiinnostaa edelleen Kärsääkin.

Urpon kevätrulla

Kun lumet ovat sulaneet pihalta, niin on Urpon kevätrullan aika.