Isoja kavereita

Naapurin hevoset ovat taas tulleet ulos laitumelle, joka näkyy pihaltamme. Kärsän piti haukkua niille, kun hän näki ne ensimmäistä kertaa tänä kesänä, mutta nyt hän on jo ihan sinut niiden kanssa. Pihalla on hauska kuunnella hevosten turahtelua ja hirnumista, eivätkä koirat onneksi välitä moisista äänistä.



Se vähän jännittää, jos hevosia talutetaan talomme ohi tietä pitkin. Silloin koirat ovat korvat höröllä ja kuikuilevat tielle. Ehkä he tottuvat siihenkin vielä tässä kesän aikana.

Nälkäinen pappa

Urpo on jo muutaman vuoden ollut todella ahne, eikä enää ole tietoakaan siitä laihaakin laihemmasta seisojapojusta, joka ei suostunut syömään, ellei emäntä syöttänyt kädestä pitäen. Nyt kun hänet on vielä kastroitu, niin painoa pitäisi hieman pitää kurissa, ettei pappa pääse lihomaan tynnyriksi.



Kuvassa Urpo kerjää hirvenlihaa isännältä. Muutenkin Urpolla on nykyään tapana kerjätä milloin mitäkin.

Yhtenä päivänä nälkä pääsi kyllä yllättämään pahemmin, kun Urpo söi pikkuveljen muovailuvahat! Taapero oli jättänyt pienen klöntin muovailuvahaa lattialle, mistä Urpo nappasi sen ja alkoi mässyttää. Onneksi se oli myrkytöntä, joten siitä ei seurannut mitään sen kummempaa, vaikka Urpo ehti niellä sen ennen kuin emäntä pääsi väliin.

Urpo-tyyny

Urpo-raukka ei saa nukkua rauhassa sohvalla, kun pikkuveli könyää ja kiipeilee päälle istumaan. Onneksi Urpo on maailman kiltein eikä suutu, vaikka hänelle oli varmasti epämukavaa toimia tyynynä.

Maanantain erikoislenkki

Aamulla veimme isännän bussipysäkille ja kävimme samalla lenkillä pururadalla, jolla emme ole olleet montaa kertaa. Siellä oli koirille hirveän paljon hajuja, joten eteneminen oli välillä hidasta. Siellä käy ilmeisen paljon koiria, mutta näin maanantaiaamuna emme törmänneet kuin yhteen nelijalkaiseen, joka onneksi väisti meitä.

Viikonloppu juoksujalkaa

Urpo ja Kärsä ovat päässeet viikonlopun aikana juoksulenkille joka päivä. Viikonloppu alkoi perjantai-illan juoksulenkillä emännän kanssa. Kärsällä oli vetovaljaat yllään, mutta Urpo sai juosta ihan tavan kaulapannalla ja remmillä. Hän ei kuitenkaan jaksa vetää kuin hetkittäin, joten vetovaljaita on turha pukea.



Lauantaina isäntä pakotti heidät pienelle juoksulenkille vesisateeseen ennen Urpon nimipäiväjuhlia. Se ei ollut heidän mielestään kovin kivaa, mutta sitten he saivatkin loppupäivän isännöidä vieraita.

Tänään emäntä vei heidät pitkälle juoksulenkille heti aamusta ennen aamupalaa. Vettä tuli tasaiseen tahtiin koko ajan, mutta ei onneksi ihan kaatamalla. Lenkistä tuli pidempi kuin koskaan ennen, mutta Urpokin jaksoi hienosti. Tai Urpohan on itse asiassa juossut emännän kanssa vielä hieman pidempiä lenkkejä nuoruudessaan, mutta Kärsän kanssa pisin lenkki on ennen tätä päivää ollut vähän vajaat 12 kilometriä pitkä. Kärsä jaksoi kuitenkin hyvin vetää koko porukkaa perässään. Urpolla oli taas tavallinen remmi ja kaulapanta ja hän sipsutteli emännän vierellä suurimman osan matkasta.

Nyt näyttää siltä, että isäntä on taas lähdössä juoksemaan, joten koirien urakka saa jatkoa.

Urpon oma päivä

Urpo on viettänyt tänään nimipäiväänsä. Päivä ei alkanut kovin hyvin, koska kukaan ei muistanut laulaa hänelle aamulla tai edes onnitella. Sen sijaan hän joutui lenkille sateeseen ja sen jälkeen vielä suihkuun pesulle. Aivan kauheaa!



Illalla meillä oli kisakatsomo tai siis Urpon juhlavastaanotto, vieraina Villa ja Sipi. Urpo ei voinut keskittyä lätkämatsiin, koska hänellä oli niin huutava nälkä. Koirat eivät ehtineet syödä ennen kuin vieraat tulivat eikä olisi ollut kohteliasta ruokailla vieraiden aikana, joten päivällinen muuttui illalliseksi tänään. Urpo ja Kärsä norkoilivat kumpikin koko ajan ruokapöydän luona ja Urpo koitti jopa kiivetä sohvalle isännän syliin, kun mikään muu ei tuntunut auttavan.



Vieraiden lähdettyä Urpo sai vihdoin ruokaa, tosin annos oli hänen mielestään liian pieni. Nyt hän saa syödä vähän vähemmän kuin ennen, ettei hän ala lihoa kastraation vuoksi.

Surkastuvat pallit

Urpo oli viimeksi maaliskuussa eläinlääkärissä hakemassa lääkekuurin eturauhasvaivoihinsa. Yleensä lääke on auttanut luvatut viisi kuukautta tai pidempäänkin, mutta tällä kerta ongelma eli pissan tiputtelu on palannut kuvioihin jo alle kahdessa kuukaudessa. Nyt oli siis keksittävä toinen ratkaisu.



Urpo sai aamulla eläinlääkärissä niskaansa implantin, joka surkastuttaa pallit ja toimii samalla tavalla kuin leikkauttaminen. Kemiallinen kastraatio on siitä hyvä, ettei se ole lopullinen ja lisäksi toimenpide on helppo tehdä eikä vaadi nukutusta. Joskus aiemmin oli eläinlääkärin kanssa puhetta siitä, että implantin voisi laittaa sellaiseen kohtaan, että sen saa tarvittaessa pois ennen kuin sen vaikutus lakkaa. Se olisi kuitenkin vaatinut nukutuksen, koska toimenpide on kuulemma sen verran kivulias, ettei koira anna tehdä sitä helposti. Vatsanahka on ohutta ja neula aika paksu.

Kemiallisen kastraation yhtäältä hyvä, toisaalta huono puoli on se, että sen vaikutus ei ole pysyvä, vaan toimenpiteen joutuu uusimaan joko puolen vuoden tai vuoden välein. Urpolla on nyt puolen vuoden ajan tehoava implantti, jotta näemme miten se vaikuttaa. Eläinlääkäri huomautti tosin, että vaikka kastraatio vaikuttaisi negatiivisesti Urpon luonteeseen ja esim. metsästykseen, niin se on kuitenkin välttämätön terveyden kannalta. Ei tietenkään ole kiva, jos Urpo ei enää jaksa innostua metsästyksestä, mutta ei sekään ole hyvä, jos hänellä on koko ajan kipuja tai tukala olo. Eikä sekään tietysti ole toivottavaa, että lattiat ovat jatkuvasti täynnä pissatippoja, joskin se on pienin murhe tässä.

Tukalaa

Eilinen ukonilma ei auttanut kuumuuteen, joten tänään odotimme kovasti uutta ukkosta viilentämään ilmaa. Menimme toiveikkaina takapihalle katsomaan tummuvaa taivasta. Ukkonen jyrisi ja jyrisi kaukaisuudessa, mutta jäi aikamoiseksi suutariksi. Lyhyen rankkasateen jälkeen ilma oli edelleen erittäin tukala, niin kuuma ja kostea.

Iltalenkki oli Urpon mielestä aivan syvältä eikä hän olisi lähtenyt lainkaan. Hän empi jo portilla ja käveli taas perässä kunnes käännyimme kotiinpäin. Nyt ei pääse lammelle uimaankaan, koska siellä jyllää metsätyökone. Ehkäpä huomenna olisi jo vähän siedettävämpi ilma.

Huono rötväyskeli

Tänään oli niin kauhean kuuma, ettei Urpo halunnut edes jäädä lenkin jälkeen pihalle makoilemaan niin kuin yleensä. Hän seisoi oven takana ja odotti niin kauan, että emäntä päästi hänet sisälle.



Iltapäivällä menimme pienelle lenkille ja silloinkaan Urpo ei ollut halukas lähtemään mihinkään. Häntä sai vetää perässä kunnes käännyimme takaisin. Illemmalla tuli vähän sadetta, jolloin Urpo ei taaskaan halunnut pihalle.

No, ehkä se ei ole niin vakavaa, jos koirat joutuvat olemaan sisälläkin välillä, kunhan viime kesän painajaishelteet eivät toistu tänä vuonna.

Matelijabongaus

Takapihalla on lautakasa, joka jäi viime kesän terassiurakasta yli. Käärmeiden sanotaan viihtyvän lautakasoissa, joten emäntä meinasi saada sydänkohtauksen nähdessään, että kaikki kolme poikasta tutkivat jotain lautojen alla olevaa. Onneksi se osoittautui vain kuolleeksi hiireksi.

Aina ei kuitenkaan käy yhtä hyvä tuuri, nimittäin tänään keskellä pihaa makoili kyy ja katseli pää pystyssä, kun tulimme lenkiltä. Onneksi lapsi oli rattaissa eivätkä koirat huomanneet pientä käärmettä. He saivat mennä varastoon odottamaan siksi aikaa kunnes emäntä pääsi kärmeksestä eroon. Kärsä ei kuitenkaan olisi malttanut pysyä poissa, jos hän olisi saanut jäädä seuraamaan toimenpidettä.

Vuodenaika vaihtui

Nyt vaikuttaa siltä, että kesä on alkanut. Mummu oli tänään hoitamassa pikkuveljeä, joten koirat olisivat voineet päästä juoksemaan emännän kanssa, mutta heti aamusta oli niin lämmin, ettei voinut kuvitellakaan mitään kävelyä rasittavampaa aktiviteettia.



Koirien kielet roikkuivat heti puolen kilometrin matkan jälkeen. Iltapäivällä Urpo ei olisi millään halunnut lähteä lenkille. Hän löntysteli perässä siihen asti, kunnes käännyimme takaisin kotiin päin. Eikä lenkki todellakaan ollut pitkä, varmaan alle puolen tunnin mittainen.

Lempimetsä katoaa

Nyt se on alkanut, nimittäin hakkuutyö lempimetsässämme! Syksyllä merkit olivat jo näkyvissä ja nyt pelko on käynyt toteen.



Saa nyt nähdä kuinka paljon puita loppujen lopuksi kaadetaan ja jääkö polkuja näkyviin lainkaan. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että polut säilyvät, mutta eihän niitä ole lainkaan yhtä kiva kulkea ilman ympärillä olevia puita.

Metsätyökone riehui parina päivänä, mutta tänään paikalla ei näkynyt muuta kuin kaadettuja puita pinossa. Ehkä ne viedään nyt pois ja loput saavat jäädä pystyyn.

Kärsän tulppaani

Kun Kärsä tuli meille viisi vuotta sitten, emäntä istutti pihalle tulppaaneja, jotta hollantilainen tuntisi olonsa kotoisaksi. Nyt niistä on jäljellä enää yksi sitkeä sissi, joka vuosi toisensa jälkeen puskee maan läpi ja puhkeaa punaiseen kukkaan. Ensi syksynä pitää ehdottomasti istuttaa taas lisää!

Anniskelulupa on saatu takaisin

Sillä aikaa kun emäntä oli reissussa, isäntä opetti pikkuveljen jättämään koirien juomakupin rauhaan. Nyt he voivat siis juoda mielinmäärin pitkin päivää, tosin he juovat silti enimmäkseen iltaisin. Päivällä heillä ei tunnu olevan jano.

Lauma kasassa

Emäntä palasi reissusta viikonloppuna, ja eilen Urpo ja Kärsä pääsivät (tai joutuivat) isännän kanssa kalaan. Ei sentään satanut vettä, vaikka oli aika sumuista. Heillä oli ihan kivaa saaressa makkaraa paistellen ja isäntää vahtien. Veneessä Kärsä oli taas oikein nätisti, kun taas Urpo päivysti keulassa.

Tänään he pääsivät superaikaiselle aamulenkille aikaerosta kärsivän emännän kanssa. Kärsä veti remmissä kuin viimeistä päivää, aivan kuin hän ei olisi päässyt lenkille kahteen viikkoon. Harmi, ettei emännällä ollut energiaa lähteä juoksemaan, sillä Kärsän menosta päätellen juoksulenkki olisi voinut olla melkoisen vauhdikas. Liekö täällä taas joku juoksuinen narttu, kun Kärsä oli niin liekeissä.

Yli-innokas siivooja

Välillä Kärsän siivousinto menee vähän överiksi, hän on nimittäin ruvennut siivoamaan pikkuveljen ruokailupaitaa kesken ruokailun! Vaikka hän olisi juuri itse saanut ruokaa, niin hän ilmestyy paikalle, kun pikkuveli menee syöttötuoliin. Toiminta on vähän laitonta, mutta helpottaa toisaalta emännän siivousurakkaa.

Urpon vaikea elämä

Urpolla on välillä vaikeaa: Aamulla on kauhea kiire pihalle ja lenkille, sen jälkeen on kauhea kiire sisälle. Paitsi jos on kaunis ilma, jolloin hänellä on lenkin jälkeen kauhea kiire pihalle rötväämään. Joka tapauksessa hän ilmaisee halunsa seisomalla kuono kiinni ovessa niin että ikkuna on aivan täynnä kirsun jälkiä sekä sisä- että ulkopuolella.

Väsynyt pappakoira

Erään juoksulenkin jälkeen Urpo oli niin poikki, että hän kellahti sohvalle ketarat kohti kattoa. Siinä hän makoili auringonvalosta nauttien vaikka kuinka pitkään. Ehkä papan olisi syytä jo lopettaa vetohommat, sillä vaikka hän olikin alkuvuodesta jossain vaiheessa taas ihan täydessä terässä, hän ei ole nyt keväämmällä oikein tainnut nauttia vetämisestä.

Isäntä meni pihalle

Isäntä kehtasi kerran mennä pihalle jättäen koko poikalauman sisälle. Kolmikko ryhmittyi ikkunalle kyttäämään milloin tämä palaa sisälle, eikä siinä kovin pitkään mennytkään. Mutta jokainen sekunti on ainakin koirille liian pitkä aika.

Harvinainen tilanne

Tästä illasta lähtien Urpo ja Kärsä ovat pikkuveljen ja isännän kanssa kotona ilman emäntää reilun viikon verran. Viimeksi perheen urospuoliset olivat keskenään kotona pari vuotta sitten, joten kovin usein ei ole tällaista tilannetta.



Isännän kanssa säännöt ovat varmasti erilaiset kuin emännän kanssa. Toisaalta kuri on tiukempi isännän kanssa, koska tämä ei suvaitse koohaamista sisätiloissa, toisaalta taas voi olla hieman lepsumpaa esim. tassujen pyyhkimisen ja pesemisen kanssa. Joka tapauksessa koirilla on varmasti mukavaa, koska he saavat olla kotona lempi-ihmisensä kanssa, bonuksena pieni ihminen, joka tiputtelee herkkuja lattialle ruokapöydältä.

Paluu sohvalle

Kun meille tuli tammikuussa uusi sohva, koirat eivät aluksi tykänneet siitä, vaan makoilivat mieluummin omilla patjoillaan. Nyt tilanne on muuttunut tai itse asiassa palannut siihen mikä se oli vanhan sohvan kanssa. Koirat menevät melkein aina mieluummin sohvalle kuin omalle patjalle.