Maajusseille morsiamet

Viikonloppuna maajussit Urpo ja Kärsä saivat morsiamikseen Villan ja Sipin. Nelikolla oli taas vauhti päällä, ja Kärsä sai toimia Sipin ja Villan leikkikaluna. Välillä Villa joutui jäähylle, ettei meno olisi liian epäreilua kaksi yhtä vastaan -painia, mutta se ei ollut Sipin mieleen, koska hänestä olisi ollut paljon kivempaa rökittää Kärsää yhdessä.

Koirat joutuivat olemaan keskenään kotona muutaman tunnin ja se meni onneksi hienosti. Sen jälkeen kaikki neljä olivat kylläkin ihan poikki, joten luultavasti he eivät olleet levänneet sinä aikana lainkaan.



Villa ja Sipi eivät saa kotonaan olla sohvalla ollenkaan. Villalla on kuitenkin tapana öisin makoilla sohvalla muka salaa, vaikka siihen jää aina hirveä kasa valkoisia karvoja. Meillä koirat ovat tervetulleita myös sohvalle, sillä pitäähän heidän päästä välillä kainaloon. Villa ei meinannut uskoa, että sohvalle todellakin saa tulla, ja nautiskeli isäntänsä kainalossa aina kun mahdollista.

Haiseva yllätys

Kärsä-raukka on tällä viikolla kärsinyt ripulista, joka alkoi päivällä, kun koirat olivat keskenään kotona. Kärsä oli oksentanut ison tukon kepinpalasia sekä ripuloinut lattialle useamman lammikon. Niiden siivoamiseen meni ainakin puoli tuntia. Matollekin oli mennyt kakkavelliä, mutta onneksi kyseessä on vain Ikean halpismatto, jota Kärsä oli muutenkin jo tuhonnut.



Huoli oli aikamoinen, koska Kärsällä on tapana napostella ulkoa vaikka ja mitä, mutta onneksi hän oli koko sairauden ajan virkeä ja iloinen. Ruokakin olisi maistunut, mutta hän sai syödä vain riisiä ja raejuustoa. Nyt tauti tuntuisi onneksi olevan selätetty.

Taantumaa pukkaa

Siitä lähtien, kun koirat tulivat koirahoitolasta kotiin vajaa viikko sitten, Kärsä on käyttäytynyt samalla tavalla kuin ihan pikku pentuna. Hän seuraa perässä kuin varjo ja jää oven taakse vinkumaan, kun emäntä menee suihkuun. Hän myös pihistelee tossuja ja vahtii niitä. Sohvalla Kärsän pitää koko ajan päästä syliin. Ehkäpä ikävä helpottaa sitten, kun isäntäkin palaa kotiin Kreikasta. Se on kuitenkin positiivinen asia, että kun Kärsä jää Urpon kanssa kahdestaan kotiin, niin hän ei ole viime päivinä tuhonnut mitään.

Vuosi kotona

Siitä on tänään tasan vuosi, kun Kärsä matkusti lentokoneella kotiin Hollannista. Pieni rääpäle on onneksi kasvanut ja rauhoittunut paljon siitä ja oppinut uusia asioita. Urpo varmaan toivottaa pikkuveljen edelleen kuuhun tai edes takaisin Hollantiin, mutta meille Kärsä on erittäin tärkeä ja rakas ystävä niin kuin Urpokin.

Hoitolakeikka

Nyt Urpo ja Kärsä ovat selvinneet ensimmäisestä hoitolakeikastaan ja vieläpä kunnialla! Hoitolan pitäjä kiitteli, että koirat olivat olleet kiltisti eivätkä olleet edes vetäneet remmissä. Eräs hoitaja oli vienyt heidät jopa juoksulenkille. Kärsä oli haukkunut aina kun joku meni sisään hoitolaan, mutta niinhän hän tekee kotonakin.

Kärsä oli tehnyt sellaista pahuutta, että hän oli syönyt kaulapantansa. Se oli ilmeisesti unohtunut johonkin niin että Kärsä pääsi nappaamaan sen ja se oli sitten sen kaulapannan loppu. Onneksi pantoja saa aina uusia!

Koirat olivat tänään yllättävän virkeitä, vaikka yleensä vieraassa paikassa oleskelu saa heidät aivan uuvuksiin, vaikkei siellä olisi mitään fyysistä aktiviteettia. Viime yö meni rauhallisesti kotisohvalla, mutta aamulla he alkoivat mankua lenkille jo ennen puoltapäivää. Virkeys lienee merkki siitä, että hoitopaikka on ollut hyvä. Ainakaan koirat eivät ole stressanneet siellä koko aikaa, kun energiaa riittää.



Sillä välin isäntäväki seikkaili Ateenassa, joten sanottakoon siitä muutama sananen. Ateenassa oli paljon koiria kaduilla, mutta niillä oli kaikilla pannat kaulassa, eli olivat kaiketi jonkun omistamia. Todella monet koirat kulkivat ilman remmiä, mutta yksikään ei aiheuttanut ongelmia kadulla. Ei näkynyt remmissä riuhtovia ja riehuvia koiria, ei tappeluita, ei koirankakkaa keskellä katua.

Puistoissa oli vapaana juoksevia koiria, jotka eivät välittäneet muista koirista tai vieraista ihmisistä. Muutaman kerran näimme jopa koiria, jotka nukkuivat keskellä katua reporankana välittämättä ohi kulkevista ihmisistä. Se ei voi johtua muusta kuin erittäin hyvästä sosiaalistamisesta. Nyt harmittaa entistä enemmän, ettei Kärsä päässyt pentuna kovin paljon ihmisten ilmoille! Häntä olisi pitänyt viedä keskelle kaupunkia lenkille, niin ehkä hän ei nyt innostuisi niin paljon kaikista vastaantulijoista (joita on vähän täällä maaseudulla).

Kongin tuho

Mustan Kongin piti olla rikkoutumaton eräiden lähteiden mukaan, mutta niinpä vaan Kärsä sai sen rikki. Hänellä ei ole malttia nuolla sitä saadakseen sisällön sulamaan, vaan hän tykkää purra Kongia. Ihan niin kuin pureminen nopeuttaisi herkkujen sulamista!

Hoitolaharjoitus

Urpon ja Kärsän eilinen päivä meni koirahotelliin tutustuen. Isäntä vei heidät sinne heti aamusta, jotta he voisivat syödä siellä aamupalan. Kumpikin oli syönyt ihan innoissaan, tosin Urpo olisi varmaan jättänyt syömättä, jollei Kärsä olisi ollut mukana. Urpolla on tapana paastota päivän pari, kun maisema vaihtuu, mutta onneksi ruoka maistui hoitolassa.

Hoitolan omistaja oli oikeassa veikatessaan, että Kärsä on reippaampi. Urpo oli haikaillut isännän perään pitkään, kun taas Kärsä oli ollut oma itsensä eli onnellinen hölmö. Päivän aikana roolijako oli samanlainen kuin kotonakin: Urpo ei puhua pukahtanut mitään siinä missä Kärsä haukkui aina kun joku avasi hoitolan oven. Koirat eivät yllättäen olleet vetäneet remmissä lainkaan hoitajan kanssa lenkkeillessään. Hajuja oli kuulemma niin paljon, että he kulkivat kuonot maata viistäen koko matkan.

Illalla, kun emäntä haki heidät kotiin, niin vastaanotto oli melkoinen! Urpo ulvoi ja Kärsä haukkui niin kovaa, että hoitajan kanssa piti käyttää elekieltä. Pihalle päästyään Urpo temppuili ja riuhtoi remmissä, mutta Kärsä oli hieman yllättäen aivan viilipytty.

Kotona uni maistui, tosin Kärsä oli välillä hieman levoton. No, onhan se tiedossa, että Kärsän väsyttäminen on miltei mahdoton tehtävä.

Kalalaikat

Kiirastorstaina Urpo ja Kärsä pääsivät isännän kanssa kalaan. He seurasivat hauenpyyntiä korvat ja silmät tarkkana kuin mitkäkin kalakoirat.

Ensimmäistä kertaa hoitoon

Puolentoista viikon päästä Urpo ja Kärsä joutuvat kohtaamaan todellisuuden - menemällä koirahoitolaan muutamaksi päiväksi. Nyt on nimittäin sellainen juttu, että isäntäväki on lähdössä reissuun yhtä aikaa ilman koiria ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Urpo tuli perheeseemme toukokuussa 2011. Urpo on aiemmin ollut hoidossa muutaman kerran, mutta vain tuttujen ihmisten luona sellaisissa paikoissa, joissa hän on ollut monta kertaa ennenkin. Kärsä sen sijaan ei ole koskaan ollut missään, jos ei lasketa viime kesäistä Norjan-reissua, joka kesti vain puoli päivää.

Eilen kävimme tutustumassa hoitolaan, joka vaikutti erittäin hyvältä ja luotettavalta. Villa ja Sipi ovat olleet siellä useamman kerran ja ovat viihtyneet hyvin. Eilisellä käynnillä kävimme vain hieman läpi Urpon ja Kärsän päivittäisiä rutiineja ja katsoimme hoitolan tiloja. Omistaja pyysi, että koirat menisivät sinne harjoittelemaan ennen varsinaista hoitojaksoa, mikä kuulosti hyvältä idealta. Niinpä sovimme, että Urpo ja Kärsä menevät sinne päivähoitoon ensi tiistaina. Eilisen vierailun aikana Urpo pysytteli tiiviisti kiinni isännän kyljessä kun taas Kärsä hiippaili pitkin huonetta ja nuuski joka paikan huolella. Omistaja oli sitä mieltä, että Kärsä varmaan pärjää paremmin kuin Urpo. Vaikka totta kai kummatkin pärjäävät, paikka vaikutti sen verran hyvältä!