Uimareissu

Tänään koitti se emännän kauan pelkäämä ja jännittämä päivä: Urpo oli yksin noin puoli kahdeksasta puoli kolmeen. Aamulla teimme kaksi lenkkiä varmuuden vuoksi. Eihän sillä ole väliä, tekeekö Urpo neljä vai viisi pissaa lattialle päivän aikana, mutta heräsimme jo neljältä, koska jännitti niin kovasti.


Aamulenkki viiden jälkeen oli ihanan hiljainen.


Urpo osaa jo kiivetä portaat ylöspäin. Alaspäin pitää vielä kantaa tai mennä hissillä.

Koti oli tietysti tehty Urpon kestäväksi. Kaikki tärkeät kengät oli laitettu lukkojen taakse ja pidempiä takkejakin siirsin pois naulakosta. Sohva oli viritetty äärimmilleen, kuten kuvasta näkyy. Tuoleja, lakanoita, piikkimattoja, jätesäkkejä ja siideritölkki, jonka sisällä on pellavansiemeniä.



Kun tulin kotiin, kaikki näytti ihan hyvältä. Urpo ei ollut ottanut kuin yhden kengän eteisestä ja repinyt isännän lipun irti jalustastaan. Lattialla oli yksi ainoa pissa, ei mitään muuta. Urpo ilahtui valtavasti ja laulaa luikautti ilosta kuin Villa-serkku konsanaan. Hän ei mököttänyt yhtään eikä vaikuttanut traumatisoituneelta.



Koska tänään on niin kuuma päivä, lähdimme Ruissaloon koirauimarannalle. Auto oli taas järjetön pätsi eikä Urpo oikein olisi halunnut kyytiin. Hän meni auton alle makoilemaan kuin kissa.



Ruissalon rannalla olikin jo muutama koira, ja Urpo pääsi telmimään. Vaikka muut koirat menivät uimaan, Urpo tyytyi kahlailemaan vähän eikä tehnyt sitäkään mielellään.







Emännän olisi kovasti tehnyt mieli mennä uimaan, mutta en ennättänyt, koska piti vahtia Urpoa. Rannalla oli koko ajan muitakin koiria enkä sentään tohtinut jättää Urpoa muiden vahdittavaksi.