Vuosi vaihtuu

Saimme uudeksivuodeksi vieraita, kun Sipi ja Nukka tulivat meille maaseudun rauhaan. Ohjelmassa oli alkuun lenkki luontopolulla kolmen koiran voimin, sillä Sipi jäi meille lepuuttamaan tassuaan, joka oli vähän venähtänyt liukkaalla tiellä.

Me muut reippailimme luonnossa, kunnes kohtasimme loukkaantuneen henkilön, joka tarvitsi apua. Niinpä jakauduimme kahteen ryhmään, jotta koirat ja lapsi pääsivät lämpimään autoon odottamaan, että loukkaantunut sai apua. Sipi sai siis odotella kotona vähän suunniteltua pidempään, mutta onneksi hän pärjäsi hyvin.



Loppuillasta Sipi päästi jopa Kärsän sohvalle viekkuun. Ihan iholle Kärsä ei sentään päässyt.

Meille kuuluu jonkun verran rakettien pauke, mutta ei onneksi niin paljon kuin kaupungissa. Koirat olivat aivan rauhallisia koko illan.

Kiltit koirat mummulassa

Kävimme tapaninpäivänä mummun luona pitkästä aikaa. Siellä oli taas laitettu koirille oma patja takan ääreen sekä juomakuppi. He makoilivat kuitenkin mieluiten sohvalla tai nojatuoleilla, ryökäleet.



Urpo meinasi olla vähän mahdoton ruuan kerjäämisensä kanssa, mutta sitten kun oli oikeasti koirien ruoka-aika ja nappulat odottivat kupeissa, Urpo ei meinannut tajuta tulla syömään. Hän haahuili keittiössä eikä tajunnut, että emäntä odotti jo oven toisella puolella ruokakuppien kanssa.

Sitten kun oli aika lähteä kotiin, Urpo jäi taas makoilemaan nojatuolille eikä meinannut tulla mukaan ollenkaan. Voisihan hän toisaalta jäädä mummun paapottavaksi, mutta sitten meille tulisi kauhea ikävä papparaista.

Vihdoin taas juoksemassa

Emäntä nyrjäytti nilkan lokakuussa, joten juoksulenkit ovat olleet tauolla pari kuukautta. Tänään se sai vihdoin riittää, ja Kärsä pääsi taas vetohommiin. Hänellä oli paljon vauhtia varastossa, ja rauhalliseksi kaavaillusta lenkistä tulikin aika vauhdikas.



Nyt täytyy varmaan taas pitää pientä taukoa, koska emännän lihakset ovat aivan kaputt.

Jouluaatto fafan luona

Menimme jouluaatoksi ensimmäistä kertaa fafan luo. Sinne on parin tunnin ajomatka, joten koiratkaan eivät ole kovin usein käyneet siellä.



Sekin on aikaisemmin ollut esteenä, että fafalla oli pieni Tessa-koira, jota Kärsä kiusasi koko ajan. Nyt Tessa on kuitenkin mennyt jo koirien taivaaseen, ja Urpo on suvun vanhin koira. Urpo ottikin heti parhaan paikan sohvalta.



Jouluaatto kun oli, niin joulupukki tuli tietysti käymään. Urpo ja Kärsä eivät onneksi tajunneet, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö eivätkä haukkuneet lainkaan. He olivat niin kilttejä, että saivat tänään joululahjaksi herkkuluut.

Rokotuksilla

Eläinlääkäriasema muistutti emäntää viestillä siitä, että koirien rokotukset ovat menossa vanhaksi. Onneksi, sillä muuten se olisi voinut unohtua. Suuntasimme siis tänään eläinlääkärin pakeille.

Ensin piti nousta vaa'alle. Urpo painoi 30,4 kiloa, Kärsä vain 27,6. Kärsä saisi nyt vähän lihoa, koska hän on aika hoikassa kunnossa.



Urpo sai rokotuksen lisäksi uuden kastraatioimplantin. Sen laittaminen ei tainnut olla eläinlääkärille mieleinen tehtävä, sillä Urpo sai toimenpiteen ajaksi maksamakkaraa nuoltavaksi. Urpopa ei kuitenkaan keskittynyt herkkuun, vaan yritti kääntää päätä ja katsoa mitä oli tekeillä, kun eläinlääkäri laittoi implantin niskaan. Se meni lopulta kuitenkin hyvin ja Urpo sai nuolla maksamakkarat jälkeenpäin.

Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta, joten hyvin todennäköisesti Urpoa ei enää tarvitse rokottaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, ehkä Urpo on kolmen vuoden päästä vieläkin meidän luonamme ja täydessä iskussa.

Kakkakestit

Nyt kun on ollut vähän lumimyräkkää, niin emäntä luuli, etteivät koirat tarvitsisi kuonokoppia lenkillä. Eihän sieltä kinoksesta kukaan jaksa tonkia esiin sontaa!



Se oli kuitenkin turha luulo. Kyllä Urpo ja Kärsä kaivavat syvästäkin lumesta pökäleet esiin ja hotkaisevat kitaansa. On siis jatkossa laitettava kuonokopat myös syvässä lumessa kulkiessa.

Urpon talviuni

Urpo on kyllä sellainen laiskimus nykyään! Etätöitä tehdessä sen huomaa. Urpo ei lähde aamulenkille, vaan rötvää ainakin kahteen asti. Sitten hän heräilee pikkuhiljaa ja on vasta emännän työpäivän päätyttyä valmis lähtemään ulos. Sen jälkeen voikin rötvätä taas loppupäivän.

Myräkkää pukkaa

Tuuli on yltynyt, valot vilkkuvat sähkökatkon merkiksi ja lunta tulee vaakasuorassa, mutta onneksi koirilla on lämpimät takit. Urpon takki alkaa tosin olla siinä kunnossa, että pian siitä ei ole mitään jäljellä, kun Kärsä on repinyt sitä.

Rankka autoilupäivä

Eilen olimme koko päivän liikkeellä sukulaisten luona. Ensin kävimme lounaalla Sipin ja Nukan luona, missä oli muitakin ihmisvieraita. Sipi pääsi välillä toiseen huoneeseen omaan rauhaan, sillä hän ei oikein tykännyt koiravieraista.



Ulkona pyrytti lunta ihan koko ajan – ei sopiva keli seisojille, jotka tärisivät oven takana kylmissään pienen pihariehan jälkeen. Sipi ja Nukka pärjäävät hyvin kylmässä ja märässä paksuine turkkeineen. Kun olimme lähdössä, he tulivat kurkkimaan aidanraosta.

Sitten olimmekin monta tuntia autossa kunnes pääsimme seuraavaan kyläpaikkaan, missä meitä oli vastassa jokseenkin flegmaattinen berninpaimenkoira. Se päästi pienen ulvaisun, kun tulimme pihaan, mutta ei tullut moikkaamaan eikä ollut moksiskaan Urposta ja Kärsästä.

Sisällä oli toinen yhtä rauhallinen berninpaimenkoira sekä pienempi tyttökoira, joka ei tykännyt pojista ollenkaan. Lopulta pikkukoira piti erottaa muista portilla, koska murina ei ottanut loppuakseen ja Kärsäkin oli jo karvat pystyssä. Urpo oli aivan viilipyttynä, koska hän on nyt suvun vanhin koira.

Pakkanen paukkuu

Kärsä on nyt viihtynyt takan ääressä lämmittelemässä pakkasen paukkuessa ulkona. Hän voi makoilla siinä pitkät pätkät nauttimassa lämmöstä. Pitää varmaan laittaa hänelle patja takan eteen jossain vaiheessa, niin prinssin ei tarvitse maata kovalla lattialla.

Itsenäisyyspäivän retki

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä retkeilemään, kun sattui hieno ilma vapaapäivänä. Valitettavasti monelle muulle oli tullut sama ajatus, sillä luontopolun parkkipaikka oli melkein täynnä, kun saavuimme sinne. Joku porukka lähti polulle koiransa kanssa juuri ennen meitä, joten Urpolla ja Kärsällä riitti haisteltavaa.



Laavulle ei tarvinnut haaveilla pääsevänsä taukoilemaan, koska se oli täynnä porukkaa koirineen. Jäimme laavun taakse hankeen istumaan ja koitimme syödä eväät rivakasti. Urpo tarjoutui hyvin hanakasti auttamaan siinä.



Lopuksi meidät kuitenkin palkittiin pilkahduksella auringonvaloa, jota ei olekaan pitkään aikaan näkynyt.

Kipeä Kärsä

Kärsä on ollut eilen ja tänään hyvin kipeä. Eilen illalla hän pulautti olkkarin matolle pienet oksennukset ja tänä aamuna koko sohva ja toinen matto olivatkin täynnä oksennusta.

Nyt Kärsältä tulee tavaraa toisestakin päästä kahden tunnin välein, mutta onneksi on viikonloppu, niin hänen ei tarvitse jäädä yksin kotiin.

Urpon houkuttelu

Urpo on niin laiska nykyään, että joskus häntä täytyy houkutella mukaan lenkille erityisin keinoin.



Kuvassa näkyy nami, joka on aseteltu Urpon ulottumattomiin, jotta hän nousisi napatakseen herkun. Jos Urpo vain nousisi ylös, niin hänet voisi vaivaihkaa kiskoa ovesta ulos. Tämä keino ei tepsinyt Urpoon tällä kertaa, sillä hän jätti namin mieluummin syömättä kuin lähti mukaan lenkille.

Riekkukorvat

Kärsä laittaa korvat aivan erityiseen asentoon, kun hän on hököillään. Niitä sanotaan riekkukorviksi. Urpolla ei koskaan ole korvat samalla tavalla, joten sen täytyy olla joku Kärsän erikoisominaisuus.

Kielletyllä alueella

Meillä koirat eivät ole koskaan saaneet tulla makuuhuoneeseen ja he kyllä tietävät sen. Kärsä kuitenkin kapinoi sitä vastaan aina tilaisuuden tullen.



Jos portti on auki, niin Kärsä saattaa tassutella makkariin ihan niin kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Jos portti on kiinni, niin hänen on pakko vähintäänkin roikkua portin välissä, jos meneillään on jotain mieltä askarruttavaa.

Oikeastaan koko portti on turha, koska Urpo ei tule makkariin, vaikka se olisi auki ja Kärsä tulee, vaikka se olisi kiinni.

Hyytävä kalareissu

Nyt pääsee vielä veneellä kalaan, joten isännän vapaa-aika kuluu pitkälti merellä. Tänään koirat joutuivat lähtemään mukaan, vaikka on jo kylmä. Heillä oli tietysti takit mukana. Kärsä makoili veneessä takki päällä peiton alla, mutta Urpon piti taas päivystää ja häärätä koko ajan. Onneksi hän pääsi pitämään taukoa kaverin mökillä, missä oli oikein mukava sohva.

Vanha laiskimus

Urpolla on taas laiskotteluvaihe meneillään. Hän ei millään lähtisi aamulenkille, vaan jää sohvalle makaamaan, ettei vain tarvitsisi lähteä.



Joinain aamuina on pakko, koska ei Urpokaan voi pidätellä koko päivää. Silloin täytyy ensin laittaa aamupala koirille ja heti perään Urpo remmillä kiinni eteisen oveen, ettei hän pääse livahtamaan takaisin sohvalle. Muuten hän makaa siellä niin litteänä, ettei häntä saa kammettua ulos millään.

Urpon järjestämä kauhujen ilta

Urpo aiheutti eilen emännälle kauhujen illan, kun koirat pääsivät tavanmukaiselle iltapissalle, mutta vain Kärsä tuli takaisin. Urpoa ei kuulunut edes huhuilun ja viheltelyn avulla.



Emäntä kävi pari kertaa ryteikössä etsimässä Urpoa, mutta ei näkynyt mitään. Urpolla oli lähtiessä valopanta kaulassa, mutta siitäkään ei näkynyt vilaustakaan.

Lopulta oli kulunut jo tunti siitä, kun koirat olivat lähteneet pihalle, eikä Urpoa kuulunut takaisin. Emännällä alkoi olla jo pieni paniikki ja aivan kauhea huoli tietysti. Juuri kun emäntä oli pakannut Kärsän ja lapsen autoon lähteäkseen ajelemaan lähiteille, Urpo ilmestyi muina koirina pihalle ja hyppäsi autoon Kärsän viereen. Valopanta oli hävinnyt matkan varrella johonkin, siitä ei näkynyt jälkeäkään.

Helpotus oli valtava, mutta samalla emäntä oli todella vihainen. Urpo meni sisällä heti kerjäämään namia, mutta yhtään herkkua ei herunut karkulaiselle. Kaiken lisäksi Urpo haiskahti sonnalle eli hän oli taas känynyt syömässä jotain kakkaa metsästä.

Nyt Urpo pääsee pihalle vain remmissä tai jatkuvan valvonnan alaisena. Hän ei saa yhtään kadota metsään, ei hetkeksikään. Tällaisia epätoivon ja kauhun hetkiä ei kaivata enää ikinä!

Lunta tulossa

Pitkän pimeyden jälkeen on vihdon tulossa lunta. Kärsä lähti reippaana aamulenkille lumisateesta huolimatta, mutta Urpo katsoi parhaaksi jäädä kotiin lämmittelemään.



Nyt ei tarvitse pestä tassuja lenkin jälkeen, jipii!

Syli- ja seurakoirat

Koirat joutuvat nykyään olemaan aika paljon yksin kotona, joten aina tilaisuuden tullen he pääsevät syliin. Siinä onkin tekemistä, että molemmat mahtuvat yhtä aikaa, mutta kyllä he aina keinon keksivät. Ei ole niin pientä rakoa, ettei sinne seisoja mahtuisi!

Onko reilua?

Kun emäntä tekee etätöitä makuuhuoneen työpisteellä, koirat kuorsaavat sohvalla peiton alla. Ei oikein ole reilua, mutta jonkun on tehtävä työt.

Kiiltäväkarvaiset saksanseisojat

Kärsällä on karvanlähtöaika, ja koko talo on täynnä karvoja. Kärsää saa harjata monta kertaa päivässä ja aina lähtee kauheat tupot. Urpolta sen sijaan ei lähde karvaa ainakaan tällä hetkellä. Onneksi kummallakin sentää kiiltää turkki kauniisti.

Perjantai-illan huvit

Perheen pienimmät viettivät laatuaikaa keskenään sohvalla. Kärsä yritti tunkea pikkuveljen syliin, mutta ei päässyt, joten hän tyytyi makoilemaan niin lähellä kuin mahdollista.

Harmaa kalareissu

Urpokin pääsi tänään mukaan kalareissuun, ettei hänen tarvitsisi jäädä yksin kotiin. Toppatakit piti tietysti olla päällä veneessä, vaikka muuten oli poikkeuksellisen lämmin sää.



Urpo oli veneessä maailman rasittavin, koska hän kerjäsi koko ajan rapsutuksia ja oli tunkemassa syliin. Jos syliä tai rapsutuksia ei herunut, hän päivysti ja oli tiellä kalastuksessa. Saaressa hän sentään touhusi omia juttujaan välillä.



Kärsä oli kiltisti veneessä niin kuin yleensä.

Isännän koira

Urpo on ollut viime aikoina entistä enemmän isännän perään. Aina kun isäntä tulee kotiin vaikka vain kauppareissulta, Urpo järjestää hirveän show'n ja sitten hän menee syliin. Ei ole niin pientä rakoa, ettei Urpo mahtuisi sinne.

Lounastauon karkulaiset

Emäntä oli tänään pitkästä aikaa etätöissä koirien iloksi. Lounastauolla menimme käymään pihalla, jotta koirat voisivat käydä vähän nostamassa jalkaa.



Siinä meinasi käydä loppupäivän työnteolle vähän köpelösti, sillä koirat ottivatkin hatkat ja lähtivät omille teilleen metsään. Onneksi emäntä löysi heidät ajoissa kuitenkin, niin ei tarvinnut käyttää saldotunteja koirien etsimiseen. Seuraavalla kerralla täytyy mieluummin mennä remmilenkille vaikka postilaatikolle ja takaisin, ettei koko lounastauko menisi harakoille.

Valopäät

Nyt on niin pimeää, että koirille täytyy laittaa valopannat, kun he menevät iltapissalle. Valopannan kanssa näkee edes vähän missä he viilettävät. Varsinkin Urpon kanssa on syytä olla varovainen, koska hänellä on taipumus kadota omille teilleen omalta pihalta. Kärsä on sen verran mamis, että hän yleensä käy vain pikaisesti pissalla ja on sen jälkeen heti taas oven takana vinkumassa.

Nautiskelua

Eilen ehdimme pihalle siksi aikaa, kun aurinko paistoi ja lämmitti liiterin edustaa. Koirien oli oikein mukava makoilla patjalla ja ottaa tirsat.

Treffit partasuun kanssa

Eilen koirilla oli pitkästä aikaa treffit Moonan kanssa koirametsässä. Siellä oli tällä kertaa todella märkää ja mutaista, mutta onneksi siellä pystyi kuitenkin kävelemään ainakin kumisaappaat jalassa.



Kärsä oli yllättävän vaisu, mutta kyllä hän sentään parit painit ja takaa-ajot otti Moonan kanssa. Urpo kulki omia teitään ja touhusi omia juttujaan nuoremmistaan välittämättä.



Kärsä löysi jostain pallon ja oli aivan tohkeissaan siitä. Ilkeä emäntä kuitenkin heitti sen aidan yli, ettei Kärsä ahdistelisi sillä ihmisiä koko aikaa. Sen jälkeen Kärsällä meni hetki toeta pettymyksestä.

Halloween-kurpitsa

Kerrankin tuli piipahdettua Halikon kurpitsamarkkinoilla ja jopa ostettua ukrainalaisten kaivertama kurpitsa kotiin!



Valitettavasti se ei kuitenkaan säilynyt ehjänä kuin vuorokauden verran, koska Kärsä on niin pahuksen ahne, että hän söi sen.

Maailman uskollisin

Urpo on niin liikuttavan paljon isännän perään. Hän makaa ikkunan ääressä tuijottamassa ulos vaikka koko päivän, jos isäntä on aamulla lähtenyt jonnekin.

Pesulareissu pitkästä aikaa

Tänään piti pitkästä aikaa viedä matot pesulaan. Urpolla oli eilen vatsavaivoja ja hän onnistui myöhään illalla tekemään ripulit matolle. Hän oli hetkeä aikaisemmin vinkunut ovella, mutta emäntä heräsi siihen liian myöhään - Urpo oli jo mennyt takaisin olohuoneeseen ja tehnyt tarpeensa sinne.

Onneksi ripuli meni ohi äkkiä Canikurin avulla. Urpo oli tainnut taas syödä jotain sopimatonta, kun hän pääsi pienelle lenkille ilman kuonokoppaa.

Lukuvahti

Kun isäntä lukee kirjaa sohvalla, Kärsä tulee seuraksi ja lämmikkeeksi. Hän tarjoaa myös rauhoittavaa rapsuteltavaa, jos isäntä kaipaa pientä taukoa.

Laukkukoira

Jos isäntä unohtaa ison laukkunsa lattialle, voi olla varma, että Kärsä tekee sinne itselleen pesän. Onni on pehmeä laukku ja sen isännältä tuoksuva sisältö!

Juoksua oranssitakkisten seassa

Emännällä on ollut pari viime viikkoa nilkka turvoksissa tapaturman jäljiltä, mutta tänään oli siitä huolimatta lenkkipäivä. Siinä saikin pinkoa kovaa vauhtia, kun vastaan tuli koko ajan autoja, joissa istui oranssitakkisia miehiä. Hirven ja peuran metsästys on siis alkanut!

Luultavasti seuraava lenkki suuntautuu jonnekin muualle, sillä emme halua kohdata mitään hirvikoiraa lenkin aikana.

Evakuoidut

Kun poikkuveljellä on kaveri vieraana, koirat on hyvä evakuoida olohuoneesta keittiön puolelle. Kahden viisivuotiaan paimentaminen on sen verran rankkaa puuhaa, etteivät vanhat herrat jaksa sellaista.



Lisäksi lapsista lähtee valtavan kova ääni, eihän siinä metelissä voi nukkua!

Viimeiset säteet

Osuipa lenkki hyvään kohtaan yhtenä päivänä, kun saimme nauttia päivän viimeisistä auringonsäteistä sateen jälkeen. Kohta auringosta ja päivänvalosta voi nauttia vain ikkunan läpi, kun kelloja siirretään taas. Heippa aurinko, nähdään keväällä!

Ruuhkaa laavulla

Eilen olimme Marttilassa retkeilemässä yhdellä lempireiteistämme. Parkkipaikalla oli jonkun toisenkin auto, vaikka oli sateinen sää.



Polulla ei näkynyt muita, mutta kun lähestyimme laavua, sieltä kuului ääniä. Siellä oli joku porukka, jolla oli pieni koira mukana, joten emme voineet jäädä sinne syömään eväitä. Oli pakko mennä vähän matkaa eteenpäin ja leiriytyä sammaleelle.



Onneksi teimme niin, sillä seuraavallakin taukopaikalla oli ihmisiä ja koira, joten sinnekään emme olisi päässeet.



Loppumatkasta alkoi sataa vettä kovasti, ihan kaatamalla. Onneksi koirilla oli sadetakit yllään, tosin heillä oli silti aivan kauhea kiire autolle.