Joulu naisten kanssa

Urpo vietti tänä vuonna uuvuttavan jouluaaton raamatullisesti paimenten seurassa. Ainoana uroksena Urpolla oli kamala homma jallittaa kaikkia tyttöjä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin - nyt Urpo on kotona toipumassa. Tyttöjen jallittamisen lisäksi Urpo haukkui vimmatusti joulupukille, joka oli ilmeisesti hieman pelottava partoineen ja peruukkeineen. Herkkujen suhteen koirat joutuivat noudattamaan tarkkaa linjaa, sillä he saivat syödä vain omia ruokiaan. Urpo sai kyllä illalla kotona vielä pienen ekstra-annoksen jauhelihaa ja nappuloita, mutta ei kerrota kenellekään!


Urpo ja kolme viisasta tietäjää paimenta

Varaslähtö jouluun

Urpo sai jo ensimmäisen lahjansa, kun Dumle kävi tuomassa ihanan luun. (Tosin Dumle oli autossa toimituksen aikana, ettei Urpo sekoaisi ihanista tuoksuista.)

Päivä tien päällä

Tänään oli reissupäivä, muttaa aamulla teimme juoksulenkin talviauringossa. Se olisi voinut mennä paremminkin - Urpolla oli hiukan liikaa hajuja haisteltavana. Hän poukkoili tien toiselle puolelle vähän väliä ja hänelle sai karjua vaaran välttämiseksi.





Lenkiltä suuntasimme satamaan moikkaamaan isäntää. Urpo löysi tiensä messiin kinkkuapajille heti, kun oli kerännyt rapsutukset kaikilta vastaantulevilta. Loppuajan laivalla häntä saikin komentaa pois messistä.



Satamasta matka jatkui Turun ulkopuolelle, missä kävimme katsomassa tulevaa kotiamme! Tämä nykyinen koti on aivan ihana, mutta vain väliaikainen, joten maaliskuussa on aika muuttaa taas. Urpolle jatkuva muuttaminen on tietysti ikävää, mutta toivon mukaan seuraava muutto on Urpon viimeinen.

Pentukuumetta

Nyt on liikkeellä erittäin pahasti tarttuvaa pentukuumetta. Saapa nähdä, löytyykö siihen jotain lääkettä vaikkapa ulkomaiden suunnalta keväämmällä... Toistaiseksi täytyy tyytyä ihailemaan Urpon pentukuvia.

Myrskyn murjoma

Perjantainen myrsky iski erityisen pahasti tänne lounaaseen. Urpo nukkui myrsky-yön alakerrassa, mikä olisi ollut viisasta myös meille muille, koska peltikatto piti aikamoista rytinää. Aamulla Urpo piti päästää hyvin varovasti ovesta ulos, koska tuuli oli vielä kova.



Sähköt olivat menneet poikki yöllä myrskyn aikana ja niitä saimmekin odottaa takaisin yli vuorokauden. Urpoa se ei haitannut millään tavalla, sillä hän uinui sohvalla peiton alla ja löysi aarteen, kun tyhjensimme arkkupakastimen pihalle.

Vaikka olikin jännää kävellä pitkin kylänraittia pelkän kuunvalon varassa, niin oli melkoinen helpotus, kun saimme sähköt takaisin. Nyt metsässä täytyy liikkua varovasti, koska kaatuneita puita on paljon. Katkenneet sähköjohdot on korjattu pois maasta, mutta lähimmän taajaman pururadalla korjaustyöt ovat kesken, sinne ei siis kannata mennä muutamaan päivään.

Naishuolia

Urpo toimii tällä hetkellä naisasiakoirana täällä meidän kulmilla. Täällä on nimittäin jollain nartulla juoksut, ja Urpo on ihan sekaisin. Hän makoilee nytkin takkatulen ääressä peiton alla täristen ja hampaita kalisutellen. Ulkona kuono on kiinni maassa ihan koko ajan ja jokainen lumikokkare pitää merkata. Ruoka ei oikein maistu eikä sisällä voi rahoittua kunnolla. Kaiken kukkuraksi Dumlellakin on juoksut eli treffeille ei pääse moneen viikkoon!

Arkisia juttuja

Urpo sai luun, mutta hän nuoli siitä vain parhaat maut päältä ja hylkäsi sen sitten.


Teimme pitkästä aikaa juoksulenkin, vaikka tie oli paikoin todella liukas.


Olemme nukkuneet päikkäreitä sylikkäin.


Bertta kävi moikkaamassa Urpoa.


Meri alkaa olla jäässä.


Urpo kävi ilahduttamassa isäntää sekä tämän kollegoita.


Hän masentui, kun oli aika nousta maihin ja palata kotiin ilman isäntää.

Nyt loppui veto!

Perjantaina kävimme eläinkaupassa ostamassa vedonestovaljaat, koska Urpolla on taas ollut niin kova meno päällä. Punainen oli ainoa värivaihtoehto, mutta sillä mennään. Avulias myyjä sääti valjaat sopivan kokoisiksi ja katsoi, että ne istuvat napakasti. Nopea kokeilu osoitti, että hankinta oli hyvä: nyt Urpo ei enää pysty vetämään täysillä. Pieniä nykäisyjä lukuunottamatta hän kulkee nyt oikein nätisti.



Myyjän kanssa oli puhetta siitä, että miten Urpo tajuaa vetovaljaiden ja vedonestovaljaiden välisen eron. Johdonmukaisilla käskyillä homman pitäisi onnistua. Emme tosin ole käyneet juoksemassa vähään aikaan, koska emännän takareisi ei kestä Urpon vauhtia, mutta ehkä pääsemme pian kokeilemaan vetovaljaita suksien kanssa. Saa nähdä, milloin maa saa lumipeitteen täällä lounaassa.

Rankan viikon mukava päätös

Kuva J.K.

Urpo on joutunut tällä viikolla olemaan aivan liian paljon yksin kotona isäntäväen töiden takia. Hän oli loppuviikosta jo niin loukkaantunut, ettei huolinut edes makkarasiivua jäädessään taas yksin kotiin. Onneksi eilen Dumle tuli hätiin ja vei Urpon lenkille, koska muuten hän olisi taas joutunut olemaan yksin koko päivän. Urpo oli juossut metsässä kuin viimeistä päivää ja toisaalta totellut Dumlen emäntää hyvin, kun piti seurata vierellä.

Tänään Urpo on ollut aivan poikki. Hänellä oli eilen kova homma merkata kaikki Dumlen pissat, sillä Dumlekin merkkaili pikkuhiljaa alkavien juoksujen takia vähän väliä. Ei ole helppoa olla viriili uroskoira.

Kiitos Dumlelle hyvästä hoidosta jälleen kerran!