Kohta alkaa metakka

Meillä ei ammuta raketteja, mutta tiedossa on silti menoa ja meininkiä. Urpo ja Kärsä ovat vihdoin lakanneet yskimästä, joten Villa ja Sipi ovat matkalla meille viettämään uuttavuotta.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!

Tapanin sikailut

Tapaninpäivänä olimme sukujuhlissa maatilalla, minne sai ottaa koirat mukaan. Siellä oli muitakin koiria, jotka olivat onneksi kaikki narttuja. Siltä osin kaikki sujui hyvin, mutta valitettavasti muuten ei mennyt putkeen ainakaan Urpolla.



Urpo ja Kärsä komennettiin omille peitoille lattialle, mutta Urpo karkaili vähän väliä. Hän oli koko ajan ruokapöydän välittömässä läheisyydessä tai ihmisten ruoka-annosten äärellä lipomassa huuliaan. Häntä ei pidätellyt mikään.

Kärsä sen sijaan oli melkein kuin enkeli. Hän makoili kiltisti omalla paikallaan tai pöydän alla. Muutaman kerran hän lähti vaeltamaan ja sai narttukoirilta nenilleen liiallisesta lähentelystä johtuen.

Kaiken kaikkiaan oli kiva, että juhliin sai ottaa koiratkin mukaan. Ajomatka oli niin pitkä, että heille olisi muuten tullut pitkä päivä yksin kotona.

Kinkunsulatus

Pitkän kuivan kauden jälkeen oli tänään vihdoin aika ottaa vetovaljaat esille ja lähteä lenkille. Koirien yskän takia kova rasitus on ollut pannassa, mutta nyt sai riittää. Koirat ovat sitä paitsi juoksennelleet pihalla aina välillä eikä se ole aiheuttanut ainakaan välitöntä yskimistä.



Sää oli hyvä, keli ei. Tyyni ja kostea ilma takasi hengityksen helppouden, mutta emäntä joutui laittamaan nastalenkkarit pääkallokelin takia. Koirien tassutkin lipsuivat välillä.

Lenkki meni aivan yli odotusten, sillä Urpokin jaksoi vetää koko matkan. Hänhän ei ollut kovin kiinnostunut vetämisestä keväällä ja syksyllä, mutta nyt hän siis juoksi koko matkan edellä. Ehkä hän loukkaantui eläkepuheista sen verran, että hän päätti näyttää närhen munat epäilijöille!

Rento joulukoira

Kärsä on rentoilun mestari sille päälle sattuessaan. Tänään hän on viettänyt elämänsä viidettä joulupäivää sohvalla nilkat suorana roikkuen. Maailman hassuin seisojapoika!

Tontut takeissaan

Nyt on ollut niin kylmä, että koirat ovat saaneet pitää takkeja lenkillä. Eilen Urpo ei meinannut lähteä pihalle lainkaan ja jäi vain kuistille tärisemään. Sitten kun hän sai pompan ylleen, niin hän lähti lenkille ihan mielellään. Hänestä on tullut mukavuudenhaluinen pappa!

Tuo Kärsällä oleva takki on kyllä aivan liian iso. Siihen pitäisi keksiä joku ratkaisu. Ehkäpä hoviompelijallamme olisi jokin idea, miten siitä saisi pienemmän. Toisaalta tekisi mieli tilata toinenkin takki Pomppa-merkiltä, koska tuo Rekku-vainaan vanha takki on niin näppärä.

Mahdoton Urpo

Tämä päivä ei ole mennyt ihan putkeen Urpon osalta. Jo ennen aamupalaa hän oli tuhonnut pikkuveljen palapelistä yhden palan kokonaan. Ilmeisesti emännällä meni liian pitkään vessassa, kun Urpo ei kerran jaksanut odottaa ruokaansa! Palapelistä jää puuttumaan lammas, joten pikkuveli ei nyt sitten varmaan ikinä opi tunnistamaan ainakaan sitä.



Lenkillä Urpo hyökkäsi yhtäkkiä väärään reunaan ja hänet piti kiskoa takaisin lastenrattaiden vasemmalle puolelle. Kun olimme palanneet kotiin, koirat pääsivät ensin sisälle emännän jäädessä hetkeksi pihalle pikkuveljen kanssa. Sen hetken aikana Urpo oli mennyt isäntäväen sänkyyn ja tehnyt itselleen pesän puhtaisiin lakanoihin. Tosi kiva, kun makuuhuoneen pitäisi olla koirankarvatonta aluetta ja nyt sänky on täynnä karvoja!



Saimme eräältä tuttavalta ison kasan peuran luita, ja tänään koirat saivat maistaa. Ei ole suotavaa, että niitä kalutaan matolla, joten Kärsä sai mennä luunsa kanssa tuulikaappiin ja Urpo kodinhoitohuoneeseen. Kyseessä on myös turvallisuus, koska luista tulee helposti riitaa.

Kärsä söi omansa melko nopeasti ja pääsi sitten pois tuulikaapista. Urpo sen sijaan ei syönytkään luutaan, vaan seisoskeli sen kanssa kodinhoitohuoneen oven takana odottamassa, että pääsisi pois. Hän ei näköjään osaa syödä yksikseen. Lopulta luu oli otettava pois häneltä kokonaan ja vietävä roskiin. Ei ollutkaan ihan helppo tehtävä ottaa luuta Urpolta, sillä hän ei meinannut luovuttaa sitä emännälle. Onneksi hän ei tällä kertaa sentään murissut, niin kuin taannoin.

Kunpa loppupäivä menisi säyseämmissä merkeissä. Onneksi isäntä tulee tänään kotiin viettämään joululomaa ja pitämään Urpon kurissa!

Houkutus

Pikkuveljellä on uusi pipo, jossa on oikein ihanat tupsut. Urpo meinaa aina mennä repimään pipon taaperon päästä, tänään hän itse asiassa tekikin niin. Se on tietysti ehdottoman kiellettyä, mutta Urpohan ei nykyään välitä säännöistä tuon taivaallista.

Se ei mee pois

Antibioottikuuria on nyt takana useampi päivä. Sunnuntaina Urpo yskähti taas lenkillä, kun hän haisteli edellä menevän ihmisen jälkiä ja veti remmissä panta kaulassaan. Eilen Kärsä yskähti pihalla. Nyt he saavat käyttää valjaita lenkillä, etteivät ainakaan kaulapannat aiheuttaisi yskimistä.



Taudilla tuntuu olevan sellainen kaava, että ensin koirat eivät yski kahteen päivään, sitten kolmantena päivänä Urpo yskii ja neljäntenä Kärsä. Kyse on yksittäisistä yskähdyksistä, jotka eivät toistu, mutta selviä yskähdyksiä ne silti ovat.

Pitää nyt odottaa lääkekuurin loppuun asti ja ruveta sitten miettimään mitä tehdä. Olo alkaa olla epätoivoinen, jos antibioottikuurikaan ei auta, mutta toivottavasti eläinlääkärillä on vielä joku ässä hihassaan.

Musertava ajatus

Urpo on temppuillut viime aikoina huolella: mennyt isäntäväen sängylle nukkumaan, kerjännyt ruokaa pöydästä, rikkonut kynän, riehunut pihalla pikkuveljen ympärillä. Useampi taho on esittänyt ajatuksen, että ehkä sekoilu johtuu siitä, että Urpo ei saa tarpeeksi huomiota.



Aivan kauhea ajatus! Vaikka tottahan se on, että huomiota on tarjolla vähemmän kuin ennen. Ensimmäiset kolme vuotta Urpo oli ainoa koira, joka sai kaiken huomion. Sitten tuli Kärsä jakamaan sitä ja nyt vielä pahempi tapaus eli pikkuveli, joka vaatii emännän huomion lähes koko ajan hereillä ollessaan.

Toivottavasti tilanne helpottuu sitten kun isäntä palaa ulkomaankomennukseltaan alkuvuodesta. Ehkä Urpo saa sitten enemmän rapsutuksia ja syliä.

Lääkepakkaus poikineen

Eilen koirilla alkoi antibioottikuuri yskän takia. Apteekissa oli melkoinen näky, kun farmaseutti toi tiskille peräti seitsemän lääkepakkausta! Hän joutui kantamaan ne pienellä tarjottimella, koska niitä oli niin paljon.

Nyt on taas toivoa yskän loppumisesta, kumpikaan koira ei nimittäin ole tainnut yskiä kahteen päivään ollenkaan. Lääkkeiden ansiota se ei kyllä varmaan vielä ole, sillä he ovat saaneet vasta kolme annosta.

Lääkkeiden annostelu on aikamoinen riesa, koska Urpo saa isomman annoksen kuin Kärsä. Urpon annos on yksi ja kolme neljäsosa tablettia ja Kärsän puolitoista. Heillä oli viimeksi eläinlääkärissä painoeroa vain kaksi kiloa, mutta ilmeisesti 30 kilon rajapyykki on merkitsevä. Urpo painaa siis 31 kiloa ja Kärsä 29. Lääkkeet pitää laittaa ruuan sekaan, joten siinä saa olla tarkkana, ettei anna väärää ruokakuppia. Toisaalta se ei olisi mikään katastrofi, koska he syövät kuitenkin samaa lääkettä eikä painoero ole niin merkittävä.

Näillä mennään nyt sitten jouluun asti. Peukut pystyyn, että yskä loppuu vihdoin ja viimein tähän lääkekuuriin!

Paluu vierashuoneeseen?

Alkusyksystä asti kiinni ollut vierashuoneen portti pitää ehkä pian taas avata koirille. Syy näkyy kuvassa. Pikkuveli kiipeilee sohvalle ja häiriköi koirien unta, mikä ei tietenkään ole toivottavaa.



Jos taapero ei pian opi kuuntelemaan kieltoja, niin sitten koirille pitää järjestää joku muu nukkumapaikka kuin sohva. Urpohan on tosin järjestänyt itselleen jo hyvän paikan - isäntäväen sängyn!

Toivo menetetty

Nyt Urpo ja Kärsä ovat syöneet koko kuurin vahvaa loishäätölääkettä, mutta he yskivät silloin tällöin edelleen. Urpo ehkä enemmän kuin Kärsä, mutta siis molemmat yskivät. Se on nyt saatava loppumaan, joten apteekissa odottaa antibioottikuuri, joka alkaa heti, kun pääsemme hakemaan sen.



Kurja juttu, mutta kun suunnitelmissa on yhteinen illanvietto koirakavereiden kanssa uudenvuodenaattona, niin ei tässä auta enää jäädä odottelemaan yskän loppumista. Tammikuussa on myös tiedossa reissu, jonka ajaksi koirat pitäisi saada hoitolaan eikä sinne tietenkään voi mennä, jos heillä on jokin tarttuva tauti.

Lämmön ystävät

Meillä on usein iltaisin tulet takassa pikkuveljen mentyä nukkumaan, koska päivisin ei voi olla kuumaa takkaa kaikesta kiinnostuneen taaperon takia. Koirien mielestä on ihanaa rötvätä illalla takan ääressä lämmittelemässä. Kärsä on välillä niin lähellä tulta, että hänen turkkinsa on tulikuuma. Luulisi sen olevan epämiellyttävää, mutta kaipa hän siirtyisi muualle, jos näin olisi.

Urpon sikailu jatkuu

Urpolla oli tänään vuorossa kerjuuhommat, kun isäntä teki hirvenlihapihvejä.



Ensin piti kerjätä raakaa lihaa. Siitä koirat saivatkin maistiaiset, joten siinä kohtaa kerjääminen kannatti.



Ruuan valmistuttua Urpo ilmestyi pöydän viereen norkoilemaan ja tunkemaan kuonoaan aina lähemmäs ja lähemmäs isännän lautasta.



Kun mitään ei alkanut tippua, Urpo otti järeämmät aseet käyttöön ja katsoi anovasti. Armopalat oli kuitenkin jo saatu eikä mitään herunut enää pöydästä.

Onneksi Urpo ei ole perso kasviksille eikä hedelmille niin kuin Kärsä, sillä muuten hän olisi varmaan koko ajan emännän ruokien perään!

Dementoitunut pappa

Nyt on paksua! Urpo on täysin seonnut ja taantunut!

Hän meni jälleen kerran makoilemaan isäntäväen sänkyyn ja teki itselleen mukavan pienen pesän niiden muutaman minuutin aikana, kun emäntä oli pihalla pikkuveljen kanssa.



Sitten olkkarista kuului pahaenteinen rouskutus - Urpo mussutti kynää. Siis KYNÄÄ! Sinne meni se mustekynä, se löytyi lattialta aivan säpäleinä.

Tällaista käytöstä voisi odottaa Kärsältä huonona päivänä, mutta ei ikimaailmassa Urpolta.

Itsenäisyyspäivän lenkit

Olemme viettäneet itsenäisyyspäivää ulkoillen paljon. Sekä koirat että pikkuveli ovat saaneet kaksi lenkkiä. Pikkuveljen "lenkkien" aikana koirat ovat hävinneet pihalta metsään monta kertaa vuorotellen ja tulleet takaisin huuliaan lipoen. Mitähän lie herkkua siellä nyt taas on. Ei ainakaan luita ilmeisesti, koska koirat ovat tulleet aika nopeasti ja vapaaehtoisesti takaisin.

Hellyydenkipeä pappa

Urpolle ei tunnu riittävän se, että hän saa makoilla Kärsän kyljessä kiinni, hän tahtoo olla myös emännän lähellä. Eilen illalla Urpo tuli taas kerran makuuhuoneeseen sen jälkeen, kun emäntä oli mennyt nukkumaan. Urpo tuli ihan sängyn viereen nuuhkimaan mahdollisuutta hypätä viekkuun, mutta hiljaa kuiskattu "oma paikka" riitti häätämään hänet pois.



Iltaisin emäntä makoilee lattialla koirien patjalla tv:n ääressä, koska koirat ovat vallanneet sohvan ja koska se on niin saastainen, ettei sillä viitsi edes istua. Urpo tulee aina välillä alas sohvalta ja könyää emännän kainaloon lattialle. Ehkä tilanne helpottaa ensi kuussa, kun saamme uuden sohvan.

Toivoa on

Viikonloppuna koirat yskivät vielä yksittäisiä kertoja, eilen he saivat matokuurin toisen osan. Kuuri koostuu siis kolmesta pilleristä, jotka otetaan viikon välein, eli ensi maanantaiksi on vielä yksi pilleri kummallekin.

Tänään kumpikaan ei ole yskinyt yhtään, joten taas on herännyt toivo, että se olisi nyt ohi. Mutta eipä vielä kannattane huokaista helpotuksesta, sillä heillä on ennenkin ollut välipäiviä yskimisestä.

Maailman kaunein seisojapoika

Kärsä on maailman kaunein! (Tähän miljoona sydäntä.)

Ilta mummun kanssa

Eilen illalla emäntä lähti bilettämään ja jätti pojat mummun kanssa kotiin. Etukäteen jännitti hieman, koska koirat ovat tapelleet pari kertaa oikein kunnolla ja muutenkin olleet ihan kipsissä mummun seurassa, mutta ilta sujuikin oikein hyvin. He olivat makoilleet mummun viekussa sohvalla eikä etukäteen esille otettuja suihkepulloja tarvinnut käyttää.

Muuten Urpo ja Kärsä olisivat voineet mennä hoitolaan yöksi, mutta sinne ei voi mennä kipeänä. Nyt he eivät ole yskineet juuri lainkaan, mutta kennelyskässä on ainakin kahden viikon varoaika vielä sen jälkeen, kun oireet ovat loppuneet, ja nythän he eivät ole vielä täysin oireettomia.

Huomiota pikkuveljeltä

Kun olemme pihalla ulkoiluttamassa pikkuveljeä, Urpolla on usein tylsää ja hän haluaisi huomiota ihmisiltä. Jos emännältä ei heru rapsutuksia, niin Urpo yrittää saada niitä pikkuveljeltä. Huono homma, ettei pikkuveli oikein osaa vielä rapsutella.

Urpo on myös välillä hurjan vauhdikas liikkeissään ja meinaa jyrätä taaperon juoksennellessaan ja käy vähän väliä tökkäämässä tämän kumoon. Tällaista käytöstä voisi odottaa Kärsältä, joka on yleensä villimpi tapaus, mutta Urpo on siis koirista se, jota täytyy komentaa ja vahtia pihalla.

Puvusto petti

Tänään oli melkein 12 astetta pakkasta, kun lähdimme lenkille. Urpo sai takin ylleen, koska hän tykkää olla lämpimässä ja koska hän on yskinyt viime päivinä enemmän kuin Kärsä, joka ei ole tainnut lauantain jälkeen yskiä lainkaan.



Koirien remmit ja valjaat ovat yleensä kuistilla, koska niistä tulee muuten kuraa sisälle ja ne haisevat. Haju tulee varmaan siitä, että koirat pissailevat välillä toistensa (ja omien) remmien päälle.

Näillä keleillä ei kuitenkaan ole kovin hyvä säilyttää niitä ulkona. Kävi nimittäin niin, että Kärsän valjaiden solki olikin jäässä eikä pysynyt kiinni. Valjaat oli pakko laittaa kaulaan ja solmuun, jotta lenkki voi jatkua. Kärsälle kävi siis vähän niin kuin Janet Jacksonille Superbowlissa, wardrobe malfunction. Onneksi ei sentään miljoonayleisön edessä niin kuin Janetin tapauksessa!

Rohtoa flunssaan

Nyt koirat ovat yskineet niin pitkään, että oli pakko viedä heidät eläinlääkäriin. Keuhkoista ja sydämestä ei löytynyt kummaltakaan mitään, mikä ei ollut yllätys. Olisihan se aivan omituinen yhteensattuma, jos sisäelimet alkaisivat molemmilla reistailla yhtä aikaa.

Eläinlääkäri epäili sen sijaan, että he olisivat saaneet metsästysreissulla nenäpunkin tms. mihin lääkkeenä on tavallista vahvempi matokuuri. Sillä mennään pari viikkoa, ja jos yskä ei vieläkään mene ohi, niin sitten täytyy turvautua antibioottiin. Sekä Urpo että Kärsä on syönyt antibioottikuurin tänä vuonna kynsivaivoihinsa, joten sen puoleen olisi kyllä kiva, jos siihen ei tarvitsisi mennä tällä kertaa.

Kun kerran olimme eläinlääkärissä, niin tuli puheeksi myös Urpon eturauhasvaivat. Eläinlääkäri tutki samalla sen, koska Urpo on alkanut taas pyöriä ja hyöriä monta kierrosta ennen kakkaamista. Eturauhanen on kuitenkin tällä haavaa kunnossa.

Tähän mennessä Urpo on aina syönyt lääkekuurin, joka pienentää eturauhasen normaaliin kokoonsa, mutta ehkä pitää seuraavalla kerralla kokeilla kemiallista kastraatiota. Jos se ei vaikuta liikaa Urpon luonteeseen, niin ehkä sitten voisi harkita leikkauttamista. Toisaalta kun Urpolla ei välttämättä ole ylettömän paljon vuosia jäljellä, niin ei ehkä kannata lähteä mihinkään niin radikaaliin toimenpiteeseen. Pitää nyt ensin odottaa, että Urpo alkaa taas tiputella pissaa lattialle ja miettiä sitten.

Luontopolulla

Kävimme tänään koko porukalla paikallisella luontopolulla, isäntäkin on siis kotona ja pääsi mukaan.



Kun saavuimme parkkipaikalle, siellä oli samanlainen auto kuin meillä. Kuinka ollakaan, sen omistaja oli juuri palaamassa polulta kahden koiransa kanssa, jotka olivat seisojatyttöjä! Urpolla ja Kärsällä riitti siis haisteltavaa.



Reitin varrella on suota, koivikkoa, kalliota, mäntymetsää ja pirunpeltokin. Noin puolivälissä on näkötorni, jonne emäntä halusi kiivetä. Isäntä jäi alas odottamaan koirien kanssa, mutta Urpo halusikin mukaan ja karkasi emännän perään. Sitten hän ei oikein ymmärtänyt miten sieltä tullaan alas ja kääntyi aina porrastasanteilta väärään suuntaan, takaisin ylöspäin.



Tuonne polulle pitää mennä uudestaan, tosin tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Olemme käyneet siellä ainakin kahdesti aikaisemmin, kesäkuussa 2016 sekä kesäkuussa 2014.

Halipusut

Yrjö ja Pascal

Urpo ja Kärsä voisivat yhtä hyvin olla nimeltään Yrjö ja Pascal, koska he ovat ottaneet tavaksi herättää emännän yöllä joko kakomisäänillä (jotka ovat erilaisia kuin yskimisäänet) tai vinkumalla ovella.



Edellisyönä Kärsä oksensi luun palasia sohvalle, minnepä muuallekaan. Onneksi uusi sohva, joka saapuu tammikuun aikana, on helppohoitoinen eikä imaise kaikkea sisäänsä niin kuin tämä vanha.

Viime yönä Urpo oli puoli kahden aikaan ulko-oven edessä vinkumassa niin että emäntä heräsi. Urpolla ei kyllä ollut ainakaan päivällä mitään ripulia, mutta hänen oli jostain syystä päästävä yöllä ulos. Hänellä meni tietysti sen verran pitkään, että emäntä ehti jo herätä kunnolla.

Viime viikolla Urpo sekä oksensi yhtenä yönä että vinkui pihalle toisena yönä. Vatsaongelmat johtuvat varmaan siitä, että hän syö lenkillä aina traktorin renkaista tippuneita kokkareita, joissa on ties mitä sianpaskaa.

Todella ärsyttävää! Juuri kun pikkuveli on vihdoin alkanut nukkua pidempiä pätkiä eikä herää kuin maksimissaan kerran yössä, niin tietysti koirat ovat sen sijaan alkaneet herätellä emäntää. Ehkä he ovat sitä mieltä, että kunnon yöunet ovat turhaa luksusta.

Kahlekuningas

Tänään kun olimme pihalla ulkoiluttamassa pikkuveljeä, Kärsä joutui olemaan remmissä koko ajan. Hän kuikuili metsään päin, sinne mihin häneltä jäi eilen luu, joten ei voinut ajatellakaan, että hän olisi päässyt vapaaksi. Nyt täytynee toimia näin jonkin aikaa. Ehkä luotto palautuu pikkuhiljaa.

Kärsän kolme katoamistemppua

Kärsä on eilisen ja tämän päivän aikana kadonnut pihasta kolme kertaa, eilen kerran ja tänään kahdesti. Eilen hän oli poissa kymmenisen minuuttia ja tuli takaisin jokin luu suussaan. Emäntä sai kaivaa sen ulos hänen suustaan ja viedä sen roskiin.



Tänään olimme taas pihalla, kun Kärsä oli yhtäkkiä hävinnyt jonnekin. Vislailu kaikui kuuroille korville, mutta sitten Kärsä ilmestyi hyvin nolona nurkan takaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Pikkuveli oli mukana pihalla tepastelemassa, joten emäntä ei ehtinyt pitää Kärsää silmällä ihan joka hetki, eikä mennyt kauan kunnes tämä oli taas kerran hävinnyt.

Kolmannella kerralla Kärsä oli poissa tunnin verran. Urpo pääsi sillä välin lenkille emännän ja pikkuveljen kanssa, mutta Kärsää ei kuulunut takaisin. Lopulta emännän oli pakko viedä Urpo sisälle ja lähteä pikkuveljen kanssa rämpimään metsään. Kärsä löytyi melkein heti, hän tuli luu suussaan vastaan ja oli taas hyvin nolona. Hän päästi heti irti luusta ja antoi laittaa remmin. Sitten hän saikin olla kylppärissä miettimässä tekosiaan sen aikaa, että Urpo söi. Kärsä ei saanut tänään päivällistä lainkaan, koska hän oli nähtävästi herkutellut metsässä.

Jos menemme huomenna pihalle hengailemaan, niin Kärsä saa olla remmissä. Ei siitä tule mitään, että hän tekee katoamistemppuja eikä tule takaisin, vaikka varmasti kuulee huhuilut ja käskyt. Vaikka hän olisi poissa vain muutaman minuutin ja vaikka olisi melko varmaa, että hän on ihan lähellä, niin olo on silti ihan kauhea, kun ei tiedä missä se surkimus luuraa. Tänäänkin alkoi jo hämärtää ennen kuin Kärsä löytyi.

Tyttölasten kanssa

Meillä oli tänään kolme alle 10-vuotiasta tyttöä kylässä. Meno oli railakasta, mutta välillä sekä tytöt että koirat rauhoittuivat makoilemaan lattialla. Kärsä halusi tietysti mennä syliin heti. Onneksi tytöt eivät pahemmin pelänneet ja antoivat koirien kiehnätä kyljessä kiinni ja kerjätä huomiota.

Julkea temppu

Tänään Urpo teki taas uuden tempun: hän meni keskellä päivää makuuhuoneeseen sängylle makoilemaan! Aivan käsittämätöntä, että hän syyllistyi sellaiseen, koska häntä on ensimmäisestä päivästä lähtien kielletty menemästä makkariin eikä hän normaalisti tee sellaista.



Hän taisi kyllä tietää tekevänsä jotain kiellettyä, sillä hän tuli pois saman tien, kun emäntä huomasi tapahtuneen. Sitä ennen hän kuitenkin makoili tyytyväisenä pienellä kerällä emännän tyynyn päällä.

Jospa hänkään ei enää voi sietää olohuoneen sohvaa, joka on aivan saastainen koirien jäljiltä. Onneksi meille on tilattu uusi sohva, mutta vielä pitää odottaa pari kuukautta.

Urpon hassu temppu

Meillä koirat eivät saa tulla makuuhuoneeseen, eivät ole koskaan saaneet. Kärsä tulee sinne silti aika usein, ainakin silloin kun hän aavistaa, että pian ollaan lähdössä jonnekin ja emäntä menee vaihtamaan vaatteita. Mutta öisin koirat eivät tule sinne, vaikka ovi on auki.

Syy tällaiseen sääntöön on se, että ensinnäkin koirat pitävät ääntä öisin - nuolevat tassujaan, putsaavat peräaukkoaan, haukottelevat kovaan ääneen, kuorsaavat, tassuttelevat keittiöön juomaan jne. Toiseksi olisi varmasti vaikeaa pitää heitä poissa sängystä, jos he pääsisivät sängyn viereen, eikä sänkyyn voi päästää, koska silloin lakanat olisivat koko ajan hiekassa, kurassa, karvoissa, kuolassa ja muissa eritteissä.

Eilen illalla kun emäntä ja pikkuveli olivat menneet nukkumaan, Urpo tassutteli makuuhuoneen kynnyksen yli ja meni ihan varovasti matolle makoilemaan. Hän oli siinä hetken aikaa, kävi sitten keittiössä juomassa ja tuli takaisin. Ei hän kuitenkaan pitkään viihtynyt, vaan siirtyi olohuoneen puolelle. Jos emäntä olisi ollut unessa, niin olisikohan Urpo kömpinyt sänkyyn...?

Urpon lepopäivä

Tänään on kuin onkin satanut koko päivän, joten Urpo on levännyt ihan mielellään sillä välin, kun Kärsä on päässyt parille lyhyelle lenkille. Mikä parasta, kumpikaan ei ole yskinyt tänään yhtään!



Aamulla Urpo jäi sisälle ja hädin tuskin huomasi, että muut lähtivät lenkille. Myöhemmin emäntä huomasi, että Urpo oli ollut isäntäväen makuuhuoneessa ja myllännyt sängyn! Yleensä makkarin ovi on kiinni, kun koirat jäävät yksin kotiin, mutta tänään se oli jäänyt auki, ja Urpo oli heti käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. No, se suotakoon hänelle, kun hänellä on muuten niin kurja elämä tällä hetkellä.

Masentuneet sairastelijat

Tänään emäntä pysyi lujana eikä vienyt koiria juuri pissalenkkiä pidemmälle yskän takia. Sekös heitä masentaa! He ovat makoilleet sohvalla apaattisina ja luoneet emäntään anovia katseita. Heidät oli pakko ottaa mukaan isänpäiväkahville ukin luo, koska he olisivat varmaan kuolleet tylsyyteen, jos heidät olisi jättänyt kotiin.

Kärsä ei edelleenkään yski kuin kerran pari päivässä, mutta Urpo on nyt alkanut yskiä yhä enemmän. Urpon täytyy ainakin jäädä kotiin, jos Kärsä lähtee edes parin kilsan lenkille huomenna. Toivottavasti tulee vesisade, niin Urpoa ei harmita jäädä yksin kotiin.

Ei niin sairas Urpo

Urpo on tänään köhinyt aika paljon, varmaan jopa 5-6 kertaa ja enemmän kuin pienen yskäisyn verran. Meillä oli vieraita, jotka Urpo otti vastaan köhien. Kun ulkona tuli vastaan toinen koira, niin Urpo yskiskeli rajusti, kun piti haukkua ja riehua Kärsää kompaten. Kärsä sen sijaan ei ole yskinyt tänään ollenkaan.

Sitten otsikkoon: Urpo ei kuitenkaan voi olla mitenkään kuolemansairas, sillä hän kerjäsi kerjäämästä päästyään vieraiden tuomaa kakkua. Hän oli koko ajan ruokapöydän välittömässä läheisyydessä saadakseen maistiaisia tai edes rapsutuksia. Viimeksi mainittuja hän saikin roppakaupalla, mutta herkkuja hänelle ei suotu.

Köh köh siellä, köh köh täällä

Yöllä olohuoneesta kuului pari yskähdystä, joiden emäntä oletti tulleen Urpolta. Aamulla kuitenkin Kärsä yski herättyään. Kärsähän on ollut terve jo monta viikkoa! Lenkillä taas Urpo yski pari kertaa. Ehkä nyt täytyy sitten pistää koirat pakkolomalle lenkkeilystä kunnes köhimistä ei enää kuulu, jos he ovat kipeitä kumpikin.

Katoava luonnonvara

Tuntuu, että kaikki lähimetsämme hakataan pois yksi pläntti toisensa jälkeen. Ensin lähtivät alle puolen kilometrin päässä sijaitseva pieni metsäpolku ja siitä eteenpäin jatkuva metsikkö, nyt myös kauempana olevassa metsässä on pahaenteisiä punaisia nauhoja, tonttimerkkejä ja värikkäitä keppejä osoittamassa jonkinlaista rajaa ilmeisesti.



Toki metsääkin täytyy hoitaa, eikä tuolta kauempaa ole onneksi hakattu ihan kaikki puita. Polut on kuitenkin osittain tuhottu metsäkoneella. Täytyy vain toivoa, ettei loppujakin puita kaadeta ja että edes osa poluista jäisi näkyviin.

Maailman kiltein seisojapappa

Viime viikolla isäntä oli yhtenä päivänä kalassa Kärsän kanssa. Urpo jäi kotiin pesimään sohvalle, koska näin marraskuussa ilma on jo kylmä, eikä kylmyys sovi Urpolle.

Hän pääsi emännän ja pikkuveljen kanssa lenkille, koska kyllähän Urponkin pitää tarpeensa tehdä, vaikka olisi kylmä. Hän oli niin kiltti, niin kiltti lenkkeilijä! Urpo ei vetänyt remmissä yhtään eikä välittänyt muista koirista. Kotonakin Urpo oli yksin paljon kiltimpi kuin Kärsän kanssa - Urpo ei haukkunut yhtään eikä edes nostanut päätään, kun naapuri ajoi autollaan ohi.

Lieköhän toivoa, että Kärsäkin rauhoittuisi joskus... (ja lakkaisi samalla lietsomasta Urpoa)?

Kuiva-autoilua

Tänään ohjelmassa oli auton imurointi metsästysreissujen jäljiltä, mutta se ei sopinut Urpolle ja Kärsälle. He hyppäsivät autoon sillä sekunnilla, kun emäntä avasi takaluukun eivätkä suostuneet väistämään imuria. Niinpä puolet takakontista jäi sotkuiseksi.

Koirat kyyhöttivät takakontin nurkassa yhdessä nipussa eivätkä tulleet pois edes käskystä. Ilmeisesti he luulivat, että emäntä on lähdössä jonnekin ja halusivat varmistaa, että pääsevät mukaan. Lopulta emäntä meni kodin ulko-ovelle ja vislaili koiria sieltä, jolloin he vihdoin suostuivat tulemaan pois autosta.

Pettyneitä koiria

Urpo ja Kärsä joutuvat nyt tukeutumaan toisiinsa, sillä isäntä lähti taas matkoilleen oltuaan monta viikkoa kotona. Eilen illalla koirat taisivat vielä luulla, että isäntä pakkasi laukkujaan viedäkseen heidät metsälle, mutta aamulla totuus valkeni heille. Tämän vuoden metsästykset ovat nyt ohi, ensi vuonna jatketaan!

Samasta puusta

Kärsä ja Pätkis-sisko ovat kuin samasta puusta veistetyt, niin samanlaiset mantelisilmät!

Urpon uusi kaulapanta

Urpolle oli pakko ostaa uusi kaulapanta, koska Kärsä puri vanhan rikki Ilomantsin-reissulla. Remmikin meni samassa rytäkässä, joten nyt Urpolla on käytössä uuden kaulapannan parina vanha nahkaremmi.



Vahinko sattui, kun Urpon remmi ja kaulapanta jäivät auton takakonttiin liian lähelle Kärsän häkkiä. Hän nyhti ne automatkan aikana häkin sisälle ja puri katki monesta kohdasta. Kärsä on kyllä varsinainen hai mitä tulee remmeihin ja kaulapantoihin! Mitään ei voi jättää edes teoriassa ulottuville.