Asiaa remmeistä ja valjaista

Hoviompelijan assistentti osasi korjata kesällä ostetut remmit, joiden lukot menivät rikki kolmen viikon käytön jälkeen. Ensin vanhat lukot pois jollain vempeleellä rikkomatta kangasta, sitten tilalle sakkelit, joihin voi kiinnittää uudet lukot helposti aina kun tulee tarve. Loistavaa! Kiitos vielä sinne Raaseporiin!

Ikävä kyllä tohelo isäntä unohti toisen remmin pohjoiseen viimeisimmällä reissulla, joten se on nyt siellä, kunnes sen joku hakee pois, eli ei ihan pian. Siispä oli ostettava jälleen uudet remmit, jotka löytyivät hieman yllättäen XXL Sport & Outdoor -liikkeestä. Siitä on ollut jotenkin sellainen mielikuva, että se on urheilun Lidl - täynnä ihan hyvää ja edullista tavaraa, joskaan ei kovin kestäviä tuotteita. Mielikuva oli täysin väärä, sillä siellä on vaikka mitä merkkituotteita, esim. Non-stopin vetovaljaita. Pitääkin käydä hakemassa Kärsälle omat valjaat, kun olemme nyt taas aloittaneet canicross-lenkit sään viilennyttyä tarpeeksi.





Kävelylenkeillä meidän koirat käyttävät Rukan valjaita, jotka vaikuttavat hyvälaatuisilta ja ovat varmasti mukavat päällä. Kärsä on sellainen veitikka, että häntä ei voi jättää autoon valjaat yllään tai saa katua. Hän on nimittäin syönyt jo kahdet valjaat. Ensimmäisiä hän ehti purra vain vähän, joten niitä säilytetään varavaljaina. Tänään Kärsä söi autossa ollessaan mustien valjaiden tilalle hankitut keltaiset niin rikki, että niitä on turha edes yrittää korjata. Eipä sitten muuta kuin eläinkauppaan ostamaan uudet! Haaveissa oli saada siniset valjaat, mutta värivalikoima oli musta, pinkki, punainen ja keltainen. Kärsä sai siis keltaiset jälleen kerran. Nyt ei parane tehdä sitä amatöörimäistä virhettä, että jättää riisumatta valjaat ennen (lyhyttäkään) automatkaa!

Puoliehjänä kotiin

Epäonninen metsästysreissu sai aamuyöstä mutkien kautta onnistuneen lopun, kun Urpo ja Kärsä kaarsivat isännän kyydissä kotipihaan. Kotiinpaluu meinasi tyssätä Ouluun, kun auton kanssa oli ongelmia, mutta onneksi ne ratkesivat.

Urpo pääsi kuin pääsikin vielä tositoimiin pohjoisessa tassuhaavasta huolimatta, sillä haava parani aika hyvään kuntoon muutamassa päivässä. Pudotuksia ei enää loppuviikosta nähty, joten Kärsän toistaiseksi ainokainen on edelleen vuoden takainen ukkometso. Kiva kuitenkin tietää, että Kärsästä on tarvittaessa Urpon tuuraajaksi.

Epäonnen syksy

Ensimmäinen varsinainen jahtipäivä Inarin Iijärvellä aluillaan, into huipussaan kaikilla, sitten - veritippoja maassa, pikainen tassujen tarkistus, Urpolla polkuanturassa iso haava. Siinä taisi päästä muutama julkaisukelvoton voimasana!

Tämän syksyn ensimmäisellä jahtireissulla Posiolla Urpo puri Kärsää naamaan, Itä-Suomen reissun jälkeen Urpolta löytyi iso haava ranteesta, ja nyt tämä. Aina ei voi voittaa, mutta jos tekee noinkin monta reissua monen tunnin ajomatkan päähän, niin voisi kai edes yhdellä niistä olla onnellinen loppu... Koirat ja isäntä olisivat palanneet jo kotiin mökiltä möllöttämästä, jolleivät he olisi reissussa kimppakyydillä. Kurjuuden maksimointia.

Urpon riekkokausi on siis tältä erää päättynyt, joten Kärsä on saanut enemmän vastuuta. Haku on ollut hyvää ja Kärsä on jopa seisonut riekkoja useamman kerran. Kärsästä riippumattomista syistä lintuja ei ole vielä saatu tonttiin, mutta toivon mukaan sekin pääsee tapahtumaan vielä tämän viikon aikana. Kärsä ei kyllä pääse metsälle kovin paljon, koska Urpo-raukkaa ei millään voi jättää yksin mökille koko päiväksi. Hän on niin masentunut parka.

Upea kolmikko

Piipahdimme eilen Dumlen luona pitkästä aikaa. Kärsä olisi toivonut tapaavansa myös Pätkis-siskon, joka oli valitettavasti matkoilla, mutta onneksi Dumle piti jöötä pikkuveljelle. Koirat olivat tosin ihmeen vaisuja eivätkä oikein leikkineet tai painineet. Toivottavasti Pätkis on kotona seuraavalla kerralla, sillä vain Pätkis ymmärtää Kärsää.

Elämää pönttöpäänä

Urpolla on nyt neljättä päivää kauluri kaulassa ja hän alkaa pikkuhiljaa tottua siihen. Alkuun Urpo jähmettyi paikoilleen eikä esimerkiksi osannut kiivetä sohvalle tai laittaa päätä "tyynyyn" nukkuakseen. Nyt nämä toiminnot ovat jo hallussa. Juominen sen sijaan on vielä hakusessa - Urpo ei osaa juoda pönttö päässä, vaan menee juomakupin ääreen vinkumaan, kunnes pönttö otetaan pois.

Pihalla Urpo saa olla ilman kauluria. Eilenkin hän jäi aurinkoon lekottelemaan ja nautiskelemaan. Haava näkyy muuten kuvassa hieman, se on oikean etutassun ranteen yläpuolella niin kuin eläinlääkäri sen ilmaisi. (Kuvan pystyy klikkaamaan suuremmaksi.)

Eläinlääkäriltä saadussa lapussa ei lukenut, kuinka kauan kauluria täytyy käyttää. Ehkä maallikkokin pystyy toteamaan maalaisjärjellä, milloin haava on parantunut tarpeeksi. Viikon päästä koittaa lähtö pohjoiseen, joten toivottavasti haava on siihen mennessä parantunut ja kaulurista päästy eroon.

Tötteröpää

Koirat palasivat viime yönä kotiin Ilomantsista väsyneinä mutta onnellisina. Urpo oli ehtinyt vielä viimeisenä päivänä seisoa kaverille koppelon. Hyvä Urpo!

Tänään olikin vuorossa eläinlääkärikäynti, koska Urpolle oli reissun aikana ilmestynyt ranteeseen haava. Se ei vuotanut eikä tuntunut häiritsevän sen kummemmin, mutta katsoimme kuitenkin parhaaksi antaa asiantuntijan arvioida tilanne. Vastaanotolla ei mennyt kuin kymmenisen minuuttia, vaikka Urpo yritti rimpuilla eikä olisi millään antanut koskea tassuun. Onneksi ei sentään tarvinnut nukuttaa! Eläinlääkäri putsasi ja sitoi haavan ja määräsi antibioottikuurin.



Nyt Urpo joutuu pitämään lääkärin määräyksestä tötteröä päässä, koska haavan nuoleminen on estettävä. Urpo ei tietenkään voi sietää moista kapistusta ja toikkaroi ympäri taloa ja puhisee, kun ei muka pysty liikkumaan. Ulos sentään pääsee ilman kauluria.



Kun kerran on puhe sairastelusta, niin kerrottakoon myös, että Kärsän tikit hävisivät viikonlopun aikana. Minne lie jääneet Ilomantsin metsiin, mutta haava silmän alla näyttää parantuneen hyvin.

Iloa Ilomantsissa

Urpo ja Kärsä ovat viettäneet viikonloppua Ilomantsissa sorsa- ja kanalintujahdissa. Sorsailta meni sen puoleen ihan hyvin, että Urpo sai noutaa yhden linnun. Enempää saalista ei tullut. Urpo on ollut liekeissä myös kanalintumetsällä, ja Kärsäkin on parantanut otteitaan. Kärsä on jopa seisonut riekkoja tämän reissun aikana, mikä on selvää edistystä viime syksyyn verrattuna. Kuvassa Kärsä seisoo Urpoa kotipihalla.

Myöhemmin tämän kuun aikana on tiedossa vielä yksi pohjoisen reissu. Sitä ennen koirat saavat levähtää kotona vähän aikaa.