Urpon ensimmäiseen näyttelyyn on enää viikko aikaa, joten nyt on korkea aika aloittaa treenit.
Viime kesänähän harjoittelu oli jo hyvällä mallilla, mutta sitten tuli
haava, joka laittoi näyttelytouhut jäihin. Eilen Dumle tuli opettamaan Urpolle, miten juostaan ja seisotaan nätisti.
Koska tavoitteena on vain H eli alhaisin mahdollinen tulos, jotta Urpo pääsee avoimen luokan kanakoirakokeisiin, niin emme ota suuria paineita näyttelystä. Dumlen emäntä on luvannut esittää Urpon näyttelyssä, ja luotamme täysin hänen tietotaitoonsa.
Näyttelykoulutuksen jälkeen kävimme vielä uittamassa koiria läheisessä venesatamassa. Tosin Urpo ei oikein lämmennyt uinnille ja tyytyi katselemaan Dumlen pulikointia.
He joutuivat hetkeksi koira-aitaukseen pihalla ja voi että he olivat surkeina siellä! Kun portti meni kiinni, leikki loppui siihen ja sen sijaan alkoi kauhea huuto. No, onhan se suuri vääryys, että noin kiltit ja rauhalliset koirat laitetaan lukkojen taakse!
Toivoa sopii, että muutkin ihmiset pitäisivät koiriansa silmällä, jos ne ovat vapaana pihalla. Tänään oli nimittäin ikävä lenkkeillä, kun peräti kolmesta eri pihasta ryntäili koira tielle haukkumaan Urpolle. Urpohan ei puskasta ilmestyneitä haukkujia siedä, joten oli täysi työ saada hänet jatkamaan matkaa ja vieraat koirat palaamaan pihoilleen. Yhdessä pihassa ei näkynyt ristinsielua, mutta koira oli pakko jättää autotielle seikkailemaan, koska murisevan Urpon kanssa ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa sitä kiinni ja viedä takaisin kotiinsa.
