Vihdoin juoksulenkillä

Tänään pääsimme pitkästä aikaa juoksulenkille ja samalla kokeilemaan Kärsän uusia valjaita. Tosin eipä niissä ollut paljon kokeilemista, kun ne ovat täsmälleen samanlaiset kuin Urpon valjaat. Koirilla piisasi vauhtia niin, että emäntä taitaa olla puolirampa seuraavat pari päivää. Olisi ollut kiva kokeilla myös hiihtoa koirien kanssa tänä talvena, mutta se taitaa jäädä haaveeksi, ellei talvi tee paluuta pian.

Neljä samanlaista

Voi mikä onnenpäivä Kärsällä oli eilen! Siskot Dumle ja Pätkis tulivat käymään, ja Kärsä oli ihan liekeissä. Niin kyllä Urpokin, sillä hän arvostaa naisseuraa. Pihalla oli eilen vielä sen verran lunta, että koirat saivat painia hangella. Eilisiltainen rankkasade veikin sitten lähes kaikki loput lumet pihalta, huoh.

Urpo hävisi omille teilleen pusikkoon ja Dumle palloili itsekseen hajuja haistellen sillä välin, kun pikkusisarukset painivat. Kyllä se vain on niin, että Pätkis on ainoa, joka osaa leikkiä Kärsän kanssa kunnolla! Kukaan muu ei yllä samalle tasolle. Kuvastakin sen näkee, että pennelit ovat samasta puusta veistetyt: kummallakin on huulet samalla tavalla rullalla nameja odottaessaan. Sisätiloissa heillä oli aivan samat elkeet. Kumpikin nousi vuorotellen pöydän ääressä istuvien syliin vaatimaan huomiota painimatsien välissä.

Olisipa ihanaa, jos meillä olisi aina neljä seisojaa! (Tai sitten ei.)

Tiedote

"Nimeni on Perpänen, Kärs Perpänen!"

Takkikauden päätös

Lounais-Suomen talvi petti taas ja heitti vesisateet niskaan, siispä koirat eivät tarvitse takkejaan enää toistaiseksi. Vesisade on meidän kaikkien mielestä inhottavaa, tosin niin ovat takitkin ainakin koirien mielestä. Heille ei tietenkään ole kovin luontaista käyttää vaatteita, mutta jos lämpötila laskee alle 15 pakkasasteen, niin ei heitä voi päästää ulos ilman mitään lämmikettä. Tossuja heidän ei sentään tarvitse käyttää ihan siitä syystä, etteivät ne pysyisi pakoillaan kuitenkaan.

Nämä kuvan tammikuussa hankitut takit ovat hieman liian isot meidän koirille. Kaupassa ei tuolloin ollut mitään muita takkeja saatavilla, joten nämä oli otettava. Huono puoli liian isossa takissa on se, että helmoille roiskuu kaikenlaisia eritteitä. Onneksi nämä takit voi kuitenkin pestä koneessa, ettei haju pääse pinttymään.

Komentajakapteenin erikoisjoukko

Urpo sai tänään erityisen tehtävän, kun isäntä raahasi puupöllejä metsästä pihaan. Urpon tärkeä työ oli ahkion vetäminen. Kärsäkin sai kokeilla, mutta häntä ei kiinnostanut lainkaan. Kärsä vain pomppi ja löi leikiksi koko vakavan tehtävän.

Urpon pentuaikojen lempinimi Komentajakapteeni on viime aikoina ollut taas ajankohtainen, sillä Urpo on komentanut koko laumaa. Milloin on päästävä ulos kyttäämään myyriä, milloin hänellä on huutava nälkä ja on saatava ruokaa.

Turhautunut turhake

Urpolla on nyt hyvin rankkaa, koska hän ei ole päässyt pitkään aikaan mihinkään jahtiin. Viimeksi Urpo taisi olla supijahdissa marraskuussa. Sen jälkeen tarjolla on ollut vain pikkuveljen kaitsemista. Urpo olisi päässyt tammikuun alussa tutun metsästäjän kanssa jahtiin, mutta sitten tuli niin kova pakkanen, ettei lyhytkarvaisella koiralla olisi ollut asiaa mihinkään ulkohommiin.



Nyt Urpo on bongannut omalta pihalta jotain mielenkiintoista, mikä lie myyrä tai supi, jota pitää koko ajan päästä kyttäämään. Kun Urpon päästää ovesta ulos, hän ryntää oitis takapihan kuusikkoon eikä tule pois kuin käskemällä. Sisällä ollessaan Urpo on levoton koko ajan ja mankuu ulos. Nyt siellä on taas miltei 20 astetta pakkasta, joten tänään hän saa luvan olla loppupäivän sisätiloissa.

Kurja kohtaaminen

Tässä eräänä päivänä, kun olimme palaamassa lenkiltä, ihan kotinurkilla tuli vastaan beagleä muistuttava koira, jolla ei ollut taluttajaa lainkaan. Urpo ja Kärsä olivat siinä kohdassa vielä remmissä ja sekosivat täysin. Alkoi aivan kauhea räksytys ja riuhtominen, josta tuli ihan kunnon tappelu. Kärsä nyt vain haukkui ja pomppi ympäriinsä, mutta Urpo rähisi toiselle koiralle, joka antoi samalla mitalla takaisin.

Tilanne tuntui kestävän ikuisuuden, eikä siitä ollut mitään poispääsyä, koska Urpo ja Kärsä eivät suostuneet jatkamaan matkaa. Kokonaisuudessaan tilanne kesti varmaan alle puoli minuuttia, mutta se tuntui ikuisuudelta. Lopulta vieras koira loikki tiehensä. Se varmaan tajusi, ettei tulisi yksin pärjäämään kahdelle isommalle.

Myöhemmin samana päivänä lattialta löytyi verijälkiä. Kummankaan tassuissa ei näkynyt mitään haavoja, mutta Urpolla oli toisessa etutassussa vähän verta. Se tassu piti sitten putsata ja laittaa pakettiin Urpon protestoinnista huolimatta. Pari tuntia myöhemmin sohvalla oli taas veritahra Urpon jäljiltä. Kävi ilmi, että Urpolla olikin leuassa pieni haava.

Se jäi arvoitukseksi, että kenen koira beagle (tms.) oli ja että mikä sen kohtalo oli. Siinä tilanteessa oli mahdotonta ottaa sitä kiinni. Toivottavasti koira pääsi kotiin ja toivottavasti ilman suurempia haavoja!

Edistystä

Kun Urpo oli pentu, hän tuhosi kodin irtaimistoa yksin ollessaan puolitoistavuotiaaksi asti. Kärsä on ollut samanlainen, vaikkei olekaan koskaan ollut täysin yksin kotona, sillä Urpo on aina ollut seurana.

Nyt kun isäntä on ollut viitisen viikkoa reissussa, niin koirat ovat joutuneet olemaan keskenään kotona pitkiä päiviä, iltoja ja öitä emännän työvuorojen mukaan. Koko tänä aikana Kärsä on tuhonnut tasan yhden nenäliinapaketin, joka oli unohtunut esille.

Voi kun nyt voisi alkaa luottaa Kärsäänkin enemmän ja jättää tavaroita esille. Pientä edistystä on kuitenkin jo tapahtunut. Esimerkiksi kynttilä, aurinkolasit (valmiiksi rikkoutuneet) sekä pino lehtiä ovat saaneet olla ihan rauhassa Kärsältä keittiön pöydällä.

Piilossa pahalta maailmalta

Kärsä tykkää nukkua siten, että kuono tai koko pää on tungettu sohvatyynyjen väliin tai paremman puutteessa omien tassujen alle. Välillä vaikuttaa siltä, ettei hän voi mitenkään saada happea kunnolla. Kuuluu vain kauhea tuhina ja kuorsaus.

Nyt on kylmä

Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että koko Suomessa on nyt hyvin kylmä. Tänä aamuna asteita oli -28,9 täällä meilläpäin! Ulos oli silti mentävä, koska koirien täytyy päästä tarpeilleen.

Urpo ja Kärsä eivät poikkeuksellisesti olleet kovin innokkaita menemään ulos, mutta kun olimme kävelleet vähän matkaa, niin he kulkivat jo kuonot pitkin maata hajuja haistellen.

Tavallinen talvisää lumineen ja pakkasineen on ihan kiva, mutta nyt aletaan olla siinä rajoilla, että lauhempikin sää riittäisi.

Uudet takit

Ulkolämpömittari näyttää tällä hetkellä -18:aa astetta, ja koirilla tuntuu olevan vilu ulkona, sillä he nostelevat tassujaan aina välillä. Pakkasen on povattu kiristyvän entisestään, joten oli pakko käydä ostamassa koirille uudet takit. Vanhoista takeista toinen on parhaillaan korjattavana hoviompelijalla ja toinen, Urpon Back on Track -loimi, on myös jotenkin riekaleina Kärsän jäljiltä, vaikka se on kertaalleen korjattu.



Eläinkaupassa ei ollut kovin suurta valikoimaa isokokoisille koirille, mutta onneksi sieltä löytyi juuri kaksi kappaletta Rukan takkeja. Olisi ollut kiva saada jotkut hieman värikkäämmät takit, mutta ainoat sopivat olivat kuvan musta ja harmaa.

Urpo pääsi kauppaan mukaan sovittamaan ja keräsi muiden asiakkaiden ja myyjien huomion. Kärsä oli sillä välin autossa huutamassa täyttä kurkkua. Kun Urpo hyppäsi takaisin auton takaluukkuun, niin Kärsä nuoli hänen naaman ihan täysin. Kärsä tykkää Urposta niin paljon.

Koirien vaatteet ovat yllättävän kalliita, joten nyt Kärsää ei saa jättää hetkeksikään yksin tämä uusi takki yllään. Kärsä on tähän mennessä repinyt kolme takkia lähes riekaleiksi: Urpon punaisen tonttutakin, Junkkarista hankitun Back on Trackin sekä Rekku-vainaalta perityn Pompan.

Vielä pari viikkoa

Koirat odottavat isäntää jo kovasti, mutta vielä pitää malttaa pari viikkoa.

Vauhdilla uuteen vuoteen

Kärsä sai eilen ensimmäistä kertaa viettää uuttavuotta, kun Sipi ja Villa tulivat juhlimaan meille. Viimeksihän Urpo ja Kärsä joutuivat olemaan kahdestaan kotona koko uudenvuodenyön, koska isäntäväki oli töissä. Tällä kertaa asiat olivat monin verroin paremmin - koko illan oli ihanaa naisseuraa, ja yön Urpo ja Kärsä viettivät emännän kainalossa vierashuoneen sängyssä!

Tänään olimme heti aamusta lenkillä metsässä, missä koirat saivat poseerata kauniisti laavulla. Seisojat piti tosin asetella kuvaan, sillä he eivät osaa istua tuollaisilla palleilla.