Parempi kalaonni lopulta

Eilinen kalareissu meni harakoille, joten tänään oli uusi yritys, joka meni paremmin. Alku ei tosin ollut kovin lupaava, sillä kesken menomatkan alkoi sataa jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, vaikka sääennusteen ja jopa sadetutkan mukaan piti sataa vain vähän vettä aamupäivällä.



Lopulta tiellä oli kymmenen senttiä sohjoa, joten veneen vetäminen auton perässä oli todella hankalaa. Onneksi sää selkeni iltapäivällä ja sohjokin suli pois, mutta siitä hyvästä alkoi puhaltaa kauhean kylmä tuuli. Veneessä oli siis aika holotna, tosin koirilla oli tietysti takit yllään. Saaressa he pääsivät telmimään tuulensuojassa ja pärjäsivät ihan hyvin.

Epäonnistunut kalareissu

Koirien piti tänään päästä merelle isännän kanssa, mutta laskettuaan veneen vesille isäntä huomasi, että siitä onkin akku tyhjä. Ei siis auttanut muu kuin palata kotiin.



Koirat pääsivät veneilyn sijasta pihalle noutamaan keppejä sekä emännän kanssa metsälenkille. Olihan sekin mukavaa.

Kevään apurit

Kevätaurinko on sulattanut lumia tehokkaasti viimeisen viikon aikana, mutta eihän siitä mitään haittaa ole, jos koirat vähän auttavat syömällä lunta sieltä missä sitä vielä on!

Autoleikki

Pikkuveli on nyt kiinnostunut autoista ja hänen pitää aina päästä tutkimaan niitä pihalla. Sekös koiria ihmetyttää, sillä yleensä kun auton takaluukku avataan, heidän pitää hypätä kyytiin.



He hyppäävät käskemättä ja ihmettelevät, kun pikkuveli vaatii, että luukku on laitettava kiinni, sitten hetken päästä taas auki ja taas kiinni. Välillä taapero pitää nostaa takaikkunan ääreen katsomaan takakontissa makaavia koiria.

Leikit ovat vähintään hassuja, mutta koirille ihan mieleisiä silti. He tykkäävät olla autossa.

Pappakoiran vaiva

Urpolta pääsi viikonloppuna lirahtamaan pissat sängylle, joten tänään hän joutui eläinlääkäriin. Kyseessä on taas se sama vanha eturauhasvaiva, joka hänellä on ollut jo monta kertaa.

Urpo sai siihen lääkekuurin, joka on aina auttanut melko nopeasti. Sen huono puoli on se, ettei sen vaikutus kestä kuin puolisen vuotta, sekä tietysti hinta, joka on isolla koiralla korkea.

Pallien leikkautaminen olisi tietysti lopullinen ratkaisu ongelmaan, mutta sitä täytyy nyt vielä miettiä. Tietysti jos Urpo elää vielä sovitut seitsemän vuotta, niin sitten leikkaus kyllä kannattaisi.

Aurinkoisella mättäällä

Tänä aurinkoisena aamuna olimme ulkona pari tuntia. Lopulta Kärsä oli niin väsynyt, että hän meni mättäälle makoilemaan. Hän oli jo käynyt lenkillä, telminyt pihalla Urpon kanssa, kalunnut luuta ja haistellut metsän hajuja, joten uni maistui.

Urpon siivouspartio

Kärsä on yleensä toiminut päivystävänä siivoustyönjohtajana hyvin ansiokkaasti, mutta nyt Urpo on ottanut ohjat käsiinsä (tai tassuihinsa) ja ruvennut päivystämään pöydän alla aina kun pikkuveli syö.



Toiminta ei ole ihan laillista, sillä oikeasti hänen pitäisi odottaa loitompana niin kauan kunnes pikkuveljen ruokailu on päättynyt, mutta pappakoiralle täytyy välillä suoda erioikeuksia.

Nyt on kevät

Tänään oli niin keväistä, että koirat pääsivät pihalle rötväämään aurinkoon. Liiterin edestä löytyi lumeton kohta, johon ei käynyt tuuli ja siinä oli oikein mukavaa makoilla. Olemme bonganneet myös leskenlehtiä sekä kissan. Pihalta alkaa paljastua koirankakkaa lumen alta, varma kevään merkki!

Surkea pappa

Urpo ei tänään tahtonut lenkille, koska taivaalta tuli räntää. Hän meni katoksen alle ja koitti olla mahdollisimman näkymätön, ettei emäntä tulisi laittamaan remmiä ja valjaita. Mutta ei auttanut, lenkille oli lähdettävä. Ja kuin tilauksesta sade taukosi lenkin ajaksi!

Remmi jumissa

Yhtenä päivänä Kärsän remmi jäi totaalisen jumiin terassin ja kuistin väliin. Olimme juuri tekemässä lähtöä lenkille, kun läheisriippuvainen Kärsä ryntäsi portilta emännän perään terassille remmeineen päivineen, ja niinhän siinä kävi, että remmin kahva jumahti. Siinä oli tekemistä, että sen sai irti, mutta irtosihan se sitten lopulta. Tosin ei ennen kuin Kärsä oli käynyt lenkillä vararemmin kanssa.



Onneksi ei sentään tarvinnut lähteä remmikaupoille, sillä tuo tuunattu remmi on ollut todella hyvä. Alun perin niitä oli tietysti kaksi, mutta Kärsä söi viime syksynä toisen.

Väsynyt ulkoilija

Kärsä oli yhtenä päivänä lenkin jälkeen niin väsynyt, että hän meni takaovelle kankaanpalasen päälle kerälle. Valitettavasti pikkuveli ei antanut hänen lepäillä siinä niin kuin kuvasta näkyy. Ei siinä muutenkaan kyllä voinut olla mukavaa, sillä kangas oli ihan märkä ja kylmä eikä edes paksu. Kärsä pääsikin pikaisesti sisätiloihin jatkamaan unosia.

Synttäripäivällinen

Urpon syntymäpäivä sisälsi tietysti perinteeksi muodostuneen nakkipäivällisen. Tällä kertaa nakkeja oli kahdeksan, joten Kärsälle ei jäänyt kymmenen nakin paketista kuin kaksi.

Juhla-ateria maistui Urpolle oikein hyvin ja hänen merkkipäivänsä oli muutenkin kiva. Kynnet leikattiin jo edellisenä päivänä, eikä Urpo joutunut jäämään yksin kotiin, jotta päivä olisi mahdollisimman miellyttävä.

Toivottavasti kaikilla siskoilla oli myös onnellinen synttäripäivä!

Kahdeksan

Urpo täyttää tänään kahdeksan vuotta! Naamasta näkee, että ikää alkaa jo olla, mutta käytökseltään Urpo on vielä ihan poikanen. Viime syksynä hän oli arkielämässä jo vähän rauhallisempi jonkin aikaa, mutta nyt meno on taas kuin nuorella sällillä, kun pitää säntäillä narttujen hajujen perässä ja antaa Kärsän lietsoa hurlumheihin.



Totuus on kuitenkin se, että Urpon elämä on ehtoopuolella. Se kävi tuskallisen selväksi viimeistään pari viikkoa sitten, kun tieto Elmo-veljen menehtymisestä tuli. Hyvällä tuurilla Urpolla voi olla vielä monta vuotta aikaa, todennäköisemmin kuitenkaan ei niin hirveän montaa enää. Meidän täytyy siis nauttia Urpon osaamisesta, rakkaudesta ja uskollisuudesta nyt, kun se vielä on mahdollista.

Porttikäytäntö

Nyt on koiraportit molempien makuuhuoneiden ovella! Urpo ei enää pääse sikailemaan isäntäväen sänkyyn, eikä Kärsä pääse aamuyöstä nuuhkimaan emännän naamaa.

Valitettavasti portti ei toimi äänenvaimentimena, joten Kärsän vinkuminen kuuluu yhä makkariin. Aamuyöstä ei parane pahemmin kääntää kylkeä, ettei Kärsä tule valtavalla ryminällä portin taakse ravistelemaan itseään ja vinkumaan. Hän ei voi sille mitään, että hän on niin läheisriippuvainen.

Toinenkin päivä pulkassa

Tämän päivän pilkkireissu oli rankempi kuin eilinen, koska oli niin kova viima. Välillä paistoi, sitten taas satoi lunta. Urpo ei oikein viihtynyt, eikä Kärsäkään ollut ihan elementissään. Onneksi isäntä lähtee huomenna työreissuun, niin koirat eivät ihan heti joudu uudestaan pilkille.

Päivä pulkassa

Tänään koirilla oli vuorossa pilkkireissu Kustaviin. Viime kerralla oli vähän kylmä, joten tänään heillä oli mukanaan takkien lisäksi talja pulkassa.



Kärsä viihtyi pulkassa lämmittelemässä. Urpolla olisi ollut oma sviitti käytettävissä, mutta hän ei oikein malttanut makoilla siinä.



Kalaa tuli hyvin, joten seuraava pilkkireissu on tiedossa ehkä jo huomenna.

Valkoiset kylässä taas

Villa ja Sipi tulivat tänään taas käymään meillä. He olivat aluksi hieman epäluuloisia, sillä viimeksi heidät jätettiin meille hoitoon, mutta tällä kertaa heitä ei hylätty Urpon ja Kärsän hellään huomaan.

Sen sijaan kävimme lenkillä koko ison porukan kanssa ja aiheutimme pahennusta paikallisväestön keskuudessa. No, vitsi vitsi, mutta olimme varmasti aikamoinen näky neljän aikuisen, yhden taaperon taaperon ja neljän ison koiran porukalla. Muut ulkoilijat väistivät meitä aika hyvin.

Nyt Urpolla ja Kärsällä riittää taas haisteltavaa pihalla moneksi päiväksi, kun Villa ja Sipi tekivät pissoja sinne. Toivottavasti tällä kertaa ei tule mitään tappelua naisvieraiden käynnin jälkeen niin kuin viimeksi.

Irokeesin kuivauspalvelu

Iltalenkki oli hyvin sateinen, ja koirat palasivat läpimärkinä kotiin. Kärsä tälläytyi heti Urpon eteen kuivattavaksi, ja Urpohan alkoi kuivata pyynnöstä.

Jostain syystä Kärsä jäykisteli tilanteessa ja piti peppukarvoja ihan pystyssä, aivan niin kuin tappelu olisi ollut alkamassa. Omituista käyttäytymistä, sillä Kärsä hakeutui tilanteeseen varta vasten ja omasta aloitteestaan. Urpo ei onneksi ollut vihainen, vaan nuoli vain Kärsän turkkia.

Auringonpalvontaa

Urpo löysi itselleen lämpimän paikan auringosta. Meidän kaikkien mielestä on ihanaa, että auringonsäteet yltävät taas sisälle asti! Pian koirat voivat varmaan rötvätä pihallakin.

Hyvin peitelty

Pikkuveli on nähnyt, kun emäntä peittelee koiria ja halusi tänään peitellä Urpon ulkoilun jälkeen. Urpolle ei varmasti tullut kylmä noiden kaikkien peittojen alla!

Pieniä metsälenkkejä

Pikkuveli on alkanut tehdä pieniä metsälenkkejä takapihalla. Koirat lähtevät tietysti mielellään mukaan sinne, mutta se taas ei ole emännälle kovin rentouttavaa. Pikkuveljen vauhti on luonnollisesti koiriin verrattuna hyvin hidasta, joten nelijalkaiset huitelevat omia menojaan.



Vaikka takametsässämme harvoin on muita liikkujia, ei koskaan voi olla ihan varma. Siksi olisi hyvä, jos koirat pysyisivät näköetäisyydellä, mutta se ei oikein toteudu. He livahtavat jatkuvasti pakoon sillä aikaa kun emäntä keskittyy pikkuveljeen. Ehkä heitä pitää alkaa kuljettaa remmissä.

Hyytävä pilkkireissu

Urpo ja Kärsä olivat tänään pilkillä isännän kanssa, vaikka emäntä meinasi ensin kieltää koko reissun ainakin koirien osalta. Merivartiosto varoitti pari päivää sitten heikoista jäistä, mutta merivartija-isäntä oli sitä mieltä, että kyllä jää kestää. Kestihän se.

Koirilla oli varmasti muuten oikein mukava päivä, mutta heille tuli takeista huolimatta hieman kylmä. Jäällä ei oikein pääse suojaan ja kaiken lisäksi Kärsällä oli Urpon vanha Back on track -mantteli, joka on aivan riekaleina. Nyt he saavat lämmitellä peiton alla loppuillan.

Veljeksistä viimeinen

Elmo Junkkarissa syyskuussa 2012

Eilen tuli Facebookin kautta tieto, että Urpon Elmo-veli on siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Nyt pentueen uroksista ei siis enää ole jäljellä kuin Urpo, sillä Pläki-veli ylitti sateenkaarisillan jo pari vuotta sitten. Urpo saa nyt sitten luvan elää ainakin 15-vuotiaaksi asti Elmon ja Pläkin puolesta.


Urpo ja Elmo huhtikuussa 2011

On muuten ihan sattumaa, ettei Elmo eli Lukkoleuka päätynyt meille. Olimme ilmoittaneet kasvattajalle haluavamme uroksen, joita syntyi siis kolme. Pläki oli korvamerkitty kokeneemmalle koiramiehelle, joten jäljelle jäivät Elmo ja Urpo. Päädyimme ihan entten tentten -tyylillä Urpoon eli Tulilordiin. Ei sillä kyllä mitään väliä olisi ollut, vaikka olisimme päätyneet ottamaan Elmon, sillä hän oli vähintään yhtä kova metsästämään kuin Urpo, ja yhtä komeakin tietysti.

Suru-uutinen toi tipan linssiin, ja Urpo sai illalla monta ylimääräistä rapsutusta. Hän oli hämillään, mutta tyytyväinen tilanteeseen.