Halloween-juhla

Koiria ei oikein kiinnosta Halloween muuta kuin herkkujen osalta, joten onneksi pikkuveli hoitaa pukeutumisen. Koiria ei olisi kiinnostanut edes poseerata Hulkin kanssa.

Hyytävä juoksulenkki

Kärsä kävi aamulla hyytävällä juoksulenkillä. Pakkasta oli lähtiessä vielä yhdeksän astetta, mutta juostessa tuli toki lämmin. Onneksi ei ollut liukasta, niin emäntä pärjäsi tavallisilla lenkkareilla.

Työnjohtajat

Koirille parasta on, kun emäntä tai isäntä on etätöissä, koska silloin koirat pääsevät sängylle kuorsaamaan koko päiväksi. Sääntö on siis nykyään se, että koirat pääsevät makuuhuoneeseen ja jopa sängylle, mutta vain silloin, kun siellä tehdään töitä. Esimerkiksi öisin he eivät onneksi edes yritä tulla sänkyyn.

Halitauko

Kesken kotimatkan eskarista pikkuveljen piti pysähtyä antamaan Kärsälle hali.

Lunta

Yöllä oli satanut pikkiriikkisen lunta. Sekin oli liikaa Urpolle, joka ei halunnut lähteä lenkille ollenkaan. Kärsää se ei hidastanut.

Pitkä juoksulenkki

Kärsä vei emännän aamulla juoksulenkille, josta oli tarkoitus tulla alle 15 kilometrin pituinen. Juoksu kulki kuitenkin molemmilla niin hyvin, että lenkistä tuli 17 kilometrin mittainen.



Taajaman ulkopuolella oli kyllä vähän ahdistavaa juosta, sillä somen mukaan parin kilometrin päässä meiltä on nähty vastikään kuuden suden lauma. Toki sudet liikkuvat pitkiä matkoja, eikä niitä todellakaan näkynyt eikä kuulunut matkan varrella.

Ihana aurinko

Alkaa taas olla niin pimeää, ettei päivänvaloa juuri näe. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko, niin Urpokin voi lähteä mukaan lenkille. Jopa pihalla voi rötvätä sen lyhyen ajan, kun aurinko yltää liiterin eteen.

Turvallisesti kotona

Urpo ja Kärsä ovat kotiutuneet reissusta ehjin nahoin. Kärsä on löytänyt paikkansa isäntäväen sängyltä, kaikki on siis taas ennallaan. Tällä kertaa Kärsällä ei ole mitään lihasjumejakaan onneksi.

Urpo iski jälleen

Jos viime reissulla Urpolle ei ammuttu mitään, niin tällä kertaa Urpo taitaa olla se, joka vastaa saaliin saamisesta. Tänään Urpo iski taas ja sai tipua tonttiin.





Illalla maistui ruoka sekä uni.



Kuura isäntineen joutui valitettavasti jo poistumaan mökiltä, ja Urpo käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja meni sänkyyn nukkumaan. Ensin sitä piti pedata pitkään ja hartaasti, jotta tyyny olisi varmasti hyvin.



Ikävä kyllä myös Urpon ja Kärsän loma jää kesken pakottavista syistä, ja he lähtevät huomenna jo ajamaan kotia kohti. Onneksi he pääsivät kuitenkin muutamaksi päiväksi Inariin ja saivat saalistakin. Ehkä Urpo on mukana vielä ensi vuoden reissulla.

Urpon avaus

Urpo teki mahtavaa työtä ja pääsi avaamaan syksyn pistetilinsä tänään. Siellä se 12,5-vuotias papparainen vain niittää saalista kuin vanha tekijä, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti.

Metsästysloma numero kaksi

Isäntä ajoi eilen kotoa Inariin asti koirien kanssa, sillä luvassa on syksyn toinen metsästysreissu. Pohjoisessa on jo talvista, mutta onneksi loppumatka taittui Kuuran isännän autolla, jossa on jo talvirenkaat.



Tänään oli siis ensimmäinen päivä erämaassa. Kärsä oli vähän liian tohkeissaan, hänellä homma meni kikkailuksi, mutta Urpo toimi oikein hienosti.

Maisemia katsomassa

Salosta löytyi ihan sattumalta reitti, joka oli oikea maisemareitti. Ihan alussa tietä pitkin kulki fasaanikukko, josta koirat tietysti innostuivat. Sitten emännällä olikin vaikeuksia pitää heitä kiinni, kun pusikosta lehahti lentoon kokonainen fasaaniparvi.





Auringonkukkiakin löytyi, tosin Urpo oli enemmän kiinnostunut fasaaneista kuin kukista.

Syysretkellä

Kävimme tässä eräänä päivänä pitkästä aikaa Marttilassa retkellä. Sää alkaa olla jo vähän koleaa, mutta mikäs sen mukavampaa. Ei tarvitse ainakaan olla huolissaan siitä, että koirille tulee liian kuuma reitillä, jolla ei ole uimapaikkaa.



Puuston ruskaa näkyy reitillä melko vähän, mutta suo oli jälleen kerran aivan upean värinen! Karpaloitakin löytyi ihan pitkospuiden vierestä.





Kärsän piti tietysti mennä suohon rypemään, koska Urpo kulki edellä Kärsän mielestä liian hitaasti.

Sunnuntaireissu

Viikonloppuna olimme ukin luona viettämässä synttäreitä. Siellä olivat myös Sipi ja Nukka, ja tietysti ohjelmaan kuului ulkoilulenkki. Ulkona meni hyvin, mutta sisällä seisojat meinasivat vähän kerjätä herkkuja pöydästä. Heitä kyllä kiusattiin aika pahasti, sillä pöydässä oli pitsaa, nakkeja ja suklaakakkua eli kaikkea syntisen hyvää.

Lopuksi koirat saivat pienet nakkimaistiaiset, eli kerjääminen kannatti.

Lokakuu alkoi juoksulenkillä

Pitkästä, pitkästä aikaa Kärsä vei emännän juoksulenkille. Koko elo- ja syyskuu olivat niin lämpimiä, ettei pahemmin voinut juosta, ja sitten oli metsästysreissu ja sen jälkeinen ontuminen, jonka vuoksi Kärsä ei voinut juosta.



Lenkki alkoi vauhdikkaasti, kun Kärsä lähti intoa puhkuen vetämään emäntää perässään. Välillä vauhti hiukan hiipui, mutta hienosti Kärsä jaksoi koko matkan. Emännän piti koko ajan tarkkailla häntä, ettei vaan tule mitään kremppaa, mutta lenkki meni hyvin loppuun asti. Ehkä se tästä taas.