Lämmin aamulenkki

Viime aikoina on ollut niin ihmeellisen lämmin ilma, että jo aamulla on ollut liian kuuma juoksulenkille. Tänään asteita oli ennen kahdeksaa noin 12, mutta sekin oli vähän liikaa, koska koirat läähättivät koko matkan. Oli niin kosteaa jotenkin.

Positiivista oli se, että Urpo jaksoi juosta vierellä ensimmäiset neljä kilometriä ja sen jälkeenkin hän jaksoi ihan hyvin eikä roikkunut perässä pahasti.

Fasuilla Sylvin kanssa

Urpo ja Kärsä pääsivät vihdoinkin aloittamaan metsästyskauden tänään, kun he olivat Sylvi-pennun kanssa fasaanijahdissa. Isäntä laittoi jo eilen illalla kaikki tavarat valmiiksi jahtipäivää varten ja koki pienen järkytyksen, kun Urpon metsästysliivi ei meinannut mahtua. Se paukkui ja soi hänen yllään, mutta tarranauha meni kuitenkin jotenkin kiinni. Nyt on siis laihiksen paikka papparaisella.



Kärsä ei ole aikaisemmin voinut sietää Sylviä, mutta nyt tämä on ilmeisesti kasvanut tarpeeksi isoksi Kärsän mielestä, sillä tänään Kärsä oli aivan innoissaan ja halusi vain leikkiä. Onneksi myös metsästyshommat kiinnostivat sen verran, että kaikilla kolmella meni hyvin.

Yksi lintu saatiin alas, sitä ei tosin kukaan koirista löytänyt ryteiköstä. Päivä oli poikkeuksellisen lämmin, asteita oli yli 20, joten koirilla oli aika rankkaa. Kokemus oli kuitenkin varmasti hyvä kaikille kolmelle ja tarkoitus on mennä joskus uudestaan samalla porukalla.

Pannassa pallopeleistä

Kärsä ei voi olla mukana pikkulasten pallopeleissä, koska hän pöllii kaikki pallot. Siksi hän saa olla autohäkissä aina kun pikkuveli haluaa pelata. Häkki on nyt ainakin toistaiseksi takaterassilla, koska sille ei ole muuta paikkaa tällä hetkellä. Sieltä Kärsä haukkuu ja ulvoo sillä aikaa, kun muut pelaavat.

Ruskaretkellä

Eilen illalla olimme luontopolulla juhlimassa Villan 12-vuotispäivää. Päivänsankari jaksoi kävellä reippaana koko lenkin, vaikka hän välillä unohtui nuuhkimaan hajuja. Evästauolla hän ei malttanut levätä, vaan istuskeli ja tutkaili ympäristöä toisin kuin Urpo ja Kärsä, jotka olivat ihan poikki eivätkä melkein edes haukkuneet, kun laavulle tuli muita ihmisiä.



Oli aivan upea ilta ja mukava lenkki. Aurinko ehti melkein laskea ennen kuin pääsimme takaisin parkkipaikalle, mutta oli silti ihmeellisen lämmin ilma. Kärsä läähätti melkein koko matkan, koska hänen piti taas kiskoa niin hirveällä kiireellä eteenpäin. Koirat eivät sentään menneet uimaan, vaikka Sipi olisi varmasti halunnut.

Lihava kuin tynnyri

Urpolla oli eilen illalla jotain vaivaa vatsassaan. Hän ei suostunut syömään ollenkaan ja lisäksi hän näytti kovin turvonneelta ja lihavalta kuin tynnyri. Hän vain katseli sohvalta käsin, kun Kärsä pisteli nappuloita suuhunsa, mutta ei tullut syömään omaa annostaan.

Oli taas kauhea huoli papparaisesta, mutta kun isäntä palasi töistä kotiin, Urpo meni ovelle vastaan kauhealla tohinalla, joten hän ei kuitenkaan ollut hirveän sairas. Myöhemmin illalla hänelle maistui jo nami ja tänä aamuna hän söi eiliset nappulansa hyvällä ruokahalulla. Hänellä taisi olla eilen vain ilmaa suolistossa.

Karkuretki pahalla hetkellä

Emäntä sai eilen kokea kauhunhetkiä, kun Urpo ja Kärsä päättivät ottaa hatkat pihalta pahimmalla mahdollisella hetkellä: juuri kun emännän piti lähteä töihin! Isäntä ei ollut kotona, joten emäntä ei päässyt lähtemään töihin ajoissa.

Tilanne eteni siten, että emäntä lähti viime tipassa ennen töihin lähtöä viemään koiria takapihalle tarpeilleen, kun he vain hävisivät näkyvistä yhtäkkiä eivätkä tulleet takaisin käskystä. Emännän ei auttanut muu kuin lähteä etsimään heitä, mutta heitä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Lopulta emäntä palasi pihalle vain todetakseen, etteivät koirat ole sielläkään. Uusi rämpiminen ryteikössä ei tuottanut sen parempaa tulosta, mutta sen päätteeksi Urpo ja Kärsä löytyivät pihalta oltuaan kadoksissa noin puoli tuntia.

Ilmeisesti joku on taas jättänyt teurasjätteitä metsikköön, koska koirat lipoivat huuliaan karkureissun jälkeen ja haisivat raadolta.

Pihatreenit

Kyyhky-, sorsa- ja kanalintukausi on alkanut jo aikoja sitten, mutta Urpo ja Kärsä eivät ole vieläkään päässeet hommiin. Sentään he saivat noutaa jäistä sorsaa kotipihalla isännän järjestämissä minitreeneissä.



Kärsä ei meinannut pysyä nahoissaan innostukseltaan, mutta Urpo meni välillä vain rötväämään, kun olisi ollut hänen vuoronsa. Pihalta noutaminen on hänelle varmaan aivan liian helppoa.

Ailaa uhmaten

Ilmatieteen laitos varoitti eilen menemästä ulos Aila-myrskyn takia. Koirien on kuitenkin päästävä edes pienelle lenkille, ja itse asiassa meillä ei edes ollut mitään erityisen vaarallisen oloista myrskyä, joten lenkistä tuli ihan normaalin mittainen metsälenkki. Sadetakit olivat sentään päällä, koska vettä tuli ajoittain vaakatasossa.

Kaikki kelpaa

Urpon persous kaikelle on noussut uusiin sfääreihin - hän syö nykyään myös tyrnimarjoja suoraan puskasta! (Ja Kärsä myös, mutta se nyt ei ole mikään ihme.)



Ensi syksynä pitää vissiin aidata tyrnitkin niin kuin mansikat, jotta ihmisille jäisi jotain syötävää koirien jäljiltä...

Omenavaras

Urpo on alkanut tykätä ompuista ja syö niitä aina kun sattuu löytymään. Oman pihan pariin omenapuuhun tuli vain muutama hedelmä, mutta lenkkireitin varrella on joitakin puita, jotka tuottavat parempaa satoa. Urpolla ja Kärsällä on välillä pientä kilpajuoksua, kun he sattuvat bongaamaan pudonneen omenan.

Kuvan omppua Urpo kantoi noin kilometrin verran suussaan, jotta saisi syödä sen rauhassa kotipihalla.

Löysät matolla

Urpo on kahtena edellisenä yönä kakannut lattialle. Ensimmäinen vahinko tuli tietysti olohuoneen isolle villamatolle, joka oli juuri pesulassa alle puoli vuotta sitten. Se oli pakko taas viedä pesulaan, koska ripulitahra ei lähtenyt siitä millään ilveellä.



Toinen vahinko tuli seuraavana yönä samaan kohtaan, mutta matto oli onneksi jo pesulassa. Se tässä vain ihmetyttää, että eikö Urpo viitsinyt herättää isäntäväkeä vai eikö hän vain onnistunut siinä.

Kovin kipeältä Urpo ei vaikuta, sillä hän kerjää ruokaa ihan samaan tyyliin kuin aina ennenkin. Hän sai Canikuria vaivoihinsa, joten toivottavasti nyt helpottaa.

Kusiset oltavat

Tässä jokin aika sitten kävi niin, että Kärsä pissasi emännän jalan päälle ihan yhtäkkiä. Pahaa aavistamaton emäntä ei edes heti huomannut mitä tapahtui, koska tilanne oli niin odottamaton. Lähellä ei ollut muita koiria eikä mitään ilmiselvää syytä sille, että Kärsä päätti kusaista päälle.

Onneksi tällaista ei ole aikaisemmin sattunut ja onneksi vahinko tapahtui ihan kodin lähellä, ettei emäntä joutunut kulkemaan märällä kengällä ja sukalla kovin pitkään.

Vielä on kesää jäljellä

Lööpit huutavat taas jotain helteitä, mutta kyllä meille riittää viileämpikin ilma, jos vain olisi aurinkoista. Tänään oli ainakin oikein mukavaa rötvätä terassilla, kun ei ollut liian kuuma.

Oravakyttääjä

Pihapiirissämme on paljon oravia puissa ja niistähän Kärsä tykkää. Hän jaksaa kytätä niitä vaikka kuinka pitkään, vaikkei hän niitä ikinä kiinni saakaan.

Kanalintukauden avaus lähenee

Kärsä se vaan jaksaa seisoa Urpoa, kun ei pääse oikeisiin hommiin! Ylihuomenna alkaa kanalintukausi, mutta meidän koirat saavat vieläkin odottaa tositoimiin pääsyä joitakin viikkoja.

Uudet rutiinit

Urpo ja Kärsä ovat nyt useamman viikon ajan päässeet hyvin aikaisin aamulla pitkälle lenkille emännän kanssa. Sitten he ovat huilineet päivän ajan ja illalla he ovat käyneet isännän kanssa lenkillä. Tällaista rutiinia ei ole ennen ollut, mutta se on tuntunut sopivan ihan hyvin, jos ei lasketa pientä levottomuutta päivän aikana ennen iltalenkkiä.

Nyt rutiini on pian taas muuttumassa, kun isännän työkuviot muuttuvat. Onneksi koirat tottuvat nopeasti uusiin tilanteisiin, kun puitteet säilyvät samana.

Leikkikaveria vailla

Kärsä sai pari päivää sitten leikkiä Moonan kanssa, ja ilmeisesti hänelle jäi siitä leikin kaipuu, sillä nyt hän kiusaa Urpoa koko ajan. Valitettavasti Urpo ei ole lainkaan kiinnostunut.

Keppikokoelma

Yllä olevaan kuvaan oli somessa jätetty kommentti, että Urpolla on vakuuttava keppikokoelma. No, voihan sen niinkin nähdä!