Aamufasut vol. 2

Urpo pääsi tänä aamuna taas ajamaan fasaaneja Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla. Emäntä näki muutaman fasaanin lentävän pellon reunalle ja lähetti Urpon hakuun. Hämmästys oli suuri, kun Urpo lähti ihan päinvastaiseen suuntaan, mutta koira oli emäntäänsä fiksumpi: pusikossa olikin vielä kaksi lintua, jotka Urpo ajoi lentoon. Eikä edes lähtenyt perään!

Päivän asu

29.10.



Turkki - lyhytkarvainen ruskea päistärikkö (mallin oma)
Panta- Hurtta Collection

30.10.



Turkki - lyhytkarvainen ruskea päistärikkö (mallin oma)
Sukka - emännältä nyysitty

Koirakoulussa

Tulimme juuri Raisiosta Haunisten koirakentältä, missä Urpo aloitti koulunkäynnin Turun Käyttökoirakerhossa. Vesisade taisi säikäyttää koiraihmiset, sillä paikalla oli vain kourallinen koiria, eikä varsinaista penturyhmää pystytty muodostamaan lainkaan. Villa oli myös tullut opiskelemaan, joten Urpo sai kunnon häiriötekijän heti ensimmäiselle tunnille.


Villa sai leikkiä tennispallolla palkinnoksi hyvästä suorituksesta.

Villa oli koko ryhmän mallioppilas, hän osasi kaiken. Harjoittelimme kontaktia, malttia ja paikallaan pysymistä. Villa oli ryhmän paras kaikissa lajeissa, mutta hän onkin jo läpäissyt BH-kokeen edelliskesänä.

Urpo sen sijaan ei osannut paljon mitään. Kontakti meni huonosti, sillä Urpo vain venkoili remmissä eikä jaksanut keskittyä emäntään. Remmissä kävely meillä onkin vielä pahasti työn alla. Malttiharjoituksessa kouluttaja laittoi maahan paperinpalasen, jonka päälle olisi pitänyt laittaa herkkupala, jota koira ei saa ottaa ennen lupaa. Me emme tällä kertaa päässeet paperia pidemmälle, sillä Urpo ei millään saanut silmiään ja tassujaan irti siitä, vaikka hän osaa kotona katsoa silmiin ja istua paikoillaan ennen ruokakupille pääsyä. Sen sijaan paikallaan pysymisen Urpo selvitti kevyesti. Hän ei hievahtanutkaan ennen lupaa, vaikka emäntä käveli poispäin hänestä.

Tunnin jälkeen kiersimme Haunisten altaan Villan kanssa. Urpo oli aivan vauhkona koko lenkin eikä osoittanut minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. Villa oli lopussa jo aika väsyneen oloinen, mutta Urpo jaksoi pomppia pitkin pusikoita ja haastaa Villaa leikkiin.



Koirat karkasivat altaaseen pulikoimaankin, mutta sitä ei kuulemma enää käytetä juomavesivarastona, joten annoimme heidän olla.



Urpo ei ollut kotonakaan vielä kovin väsynyt. Hän jaksoi seurata vierestä, kun emäntä imuroi ja siivosi, mutta kun menin sohvalle päivittämään blogia, hän pyysi päästä viereen ja nukahti saman tien. Eiköhän hän kuitenkin vähän ajan päästä jaksa taas lähteä ulkoilemaan ja harjoittelemaan remmissä kulkemista, johon meidän on nyt panostettava ihan tosissaan.

Aamufasut

Aamulla olimme tuttuun tapaan Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla ulkoilemassa. Urpo oli melko vauhkon oloinen, ja syykin selvisi varsin pian: hän oli vainunnut muutaman fasaanin pusikosta. Siellä niitä on ollut ennenkin. Urpo ajoi ne lentoon komeasti, mutta lähti ikävä kyllä saattelemaan niitä vähän matkaa.


Niin lennokasta menoa, ettei kunnon kuvaa saanut!

Fasujen saattelun jälkeen komensin Urpon uuteen hakuun. Hänhän lähti intoa puhkuen aivan täpinöissään! Toisellakin kerralla hän sai lintuja ilmaan, ei tosin enää fasaaneja vaan varpusparven. No, lintu kuin lintu.


"Mihin suuntaan sitä lähtisi hakemaan?"

Tyttöjä ja tyhmyyksiä

Palattuaan hyvin menneeltä Ilomantsin-reissulta Urpo on treffaillut useampaa daamia: maanantaina Bertta kävi pikaisesti moikkaamassa, sitten Urpo vieraili Villan (ja Rekun) luona ja tänään hän tapasi Dumlen.


Bertta on aina yhtä varuillaan pienten herrojen seurassa.

Urpo on myös sikaillut hieman viime aikoina. Hän on ollut parina päivänä yksin kotona ja kikkaillut kaikenlaista. Eilen hän oli rikkonut pari viikkoa sitten ostetun pannan soljen niin, että sitä ei enää voi käyttää. Lisäksi hän oli silpunnut kolinapurkin lattialle. Kaiken muun olimme muistaneet laittaa Urpon ulottumattomiin. Tänään hän oli vetänyt isännän univormun alas henkarilta ja järsinyt henkaria, ei onneksi itse univormua.

Eräänä päivänä kävimme pitkästä aikaa kaupunkilenkillä. Menimme taas Förillä tois puol jokke ja kävelimme jokirantaa pitkin. Urpo veti remmissä ihan koko matkan, aivan taukoamatta. Mikään ei auttanut! Pinna oli jo aika kireällä siinä vaiheessa, kun pääsimme takaisin autolle. Tätä on ehdottomasti harjoiteltava enemmän, vaikkei Urpo mikään varsinainen citykoira olekaan, koska asumme keskustan ulkopuolella.


Tänä aamuna Urpo oli sitä mieltä, että peitto pitää ottaa mukaan lenkille.

Dumlen tapasimme Maarian altaalla tänä iltana. Jälleennäkeminen oli riemua täynnä kuten aina. He jaksoivat juosta koko lenkin, tosin välillä Urpo viihtyi epäilyttävän paljon pusikossa polun ulkopuolella. Ehkä hänellä oli haku päällä - tutkimattomat ovat Urpon tiet.


Dumlekin halusi kyytiin!

Pimeä ehti yllättää meidät, mutta onneksi koirat pysyttelivät kuitenkin melko lähellä meitä. Varsinkaan Urpoa ei meinaa nähdä pimeällä, vaikka valkoinen häntä vilkkuukin tummaa taustaa vasten.

Tossumuotia

Urpo on nyt joutunut perehtymään tossujen maailmaan viimeisen viikon aikana, kun polkuanturaan tuli haava. Mikään tossu ei ole osoittautunut Urpon kestäväksi.



Eräänä päivänä hän odotti muutaman minuutin lähikaupan ulkopuolella, kun emäntä kävi ostoksilla. Sillä aikaa hän oli käärinyt tossun varren trendikkäästi rullalle.



Kotona ilmastointiteipillä sidottu sukka saa öisin kyytiä, kun Urpo riisuu sen tassustaan. Hän ei selvästikään pidä sitä kovin hyvännäköisenä.

Vammasta huolimatta Urpo lähti eilen työmatkalle eli kanalintujahtiin Ilomantsiin isännän kanssa. Hän palaa kotiin sunnuntaina, jolloin Roope-hoidokki onkin jo lähtenyt takaisin kotiinsa, joten Urposta tulee jälleen ainoa koira. Hän on ollut hieman mustasukkainen Roopen saamasta huomiosta, emme olisi saaneet silittää toista koiraa hänen nähden. Muuten koirien välillä ei ollut ongelmia. Pelkäsimme etukäteen, että koko Roopen hoitoaika on pelkkää painimista, mutta pojat eivät olekaan oikein välittäneet toisistaan. Urpo on tainnut kasvaa Roopesta sen verran ohi, ettei leikki enää oikein suju.

Isojen kanssa

Kävimme tänään Raisiossa lenkillä isojen kavereitten kanssa: Villan, Rekun ja Bertan. Villa ja Urpo painivat taas villeinä. 8-vuotias Bertta-schäferi jaksoi hetken aikaa olla mukana juonessa, mutta sitten häneltä loppui mielenkiinto. Rekku sen sijaan ei ryhtynyt leikkiin lainkaan. Hän oli enemmän kiinnostunut kepeistä.


Saimme koirat poseeraamaan nätisti Haunisten altaan reunalla.


Kun vapautimme koirat, kaikki ampaisivat hakemaan herkkupalkintoja. Ainoastaan Rekku jäi vielä paikoilleen, ei kylläkään pitkäksi aikaa. Rekku on herkkusuiden ykkönen!


Bertta rypi jokaikisessa mutaisessa paikassa ja joutui lopuksi pesulle.

Meillä edelleen hoidossa olevaa Roopea emme ottaneet mukaan, sillä hän olisi vain jäänyt isojen koirien jalkoihin. Hän on niin pieni, että hän mahtuu alittamaan Urpon kevyesti. Roopea ei myöskään voi päästää vapaaksi ulkona, koska hän on maalaiskoira, joka on enimmäkseen ulkoillut oman kotitalon ympäristössä.


Urpo näytti pahaa silmää, kun sovitimme tossua. (Kuvassa tossu on väärässä jalassa.)

Urpo oli liikkeellä paljain tassuin. Hänellä on edelleen haava tassussa, mutta mikään ratkaisu ei ole tähän mennessä osoittautunut kestäväksi. Kaksi haavatossua meni jo rikki, kolmas ei pysy jalassa edes kymmentä sekuntia, vaikka näyttää todella kestävältä ja hyvältä. Urpo on tyytyväisin tähän tilanteeseen, sillä hän ei yhtään tykkää mistään tossuista. Sekin on hyvin vaikeaa, kun hän joutuu sisällä pitämään välillä sukkaa, jos tassuun on laitettu Bacibactia ja kalanmaksaöljyä.

Edit. Bertta ei siis rypenyt Haunisten altaassa eikä häntä uitettu siinä. Tassut vain pestiin puhtain ihmiskäsin.

Luu mukaan!

Urpo ei voi nykyään lähteä lyhyelle pissalenkille takapihalle ilman luuta. Hän nappaa sen mukaan kotoa ja kantaa sitä joskus koko matkan, joskus vain vähän matkaa. Luu pitää kuitenkin olla suussa silloin, kun mennään portaat ylös tai alas. Ehkä hänellä on muuten alaston olo, kun ei ole pantaa eikä remmiä.

Sohvaperuna

Urpo on nykyään iltaisin varsinainen sohvaperuna. Kaikki alkoi siitä, että Urpo kiipesi pikku hiljaa, tassu kerrallaan isäntäväen väliin sohvalle, emmekä tohtineet potkia häntä pois. Ihan alun perinhän meillä oli voimassa totaalikielto, mutta Urpo onnistui vakuuttamaan meidät siitä, että hän voi olla sohvalla meidän seurana.


Tekno-koira läppärien ja kaukosäätimien seassa

Urpo ei pyri sohvalle omin päin, ainoastaan isäntäväen seuraksi. Hän oli tiistaina yksin kotona koko päivän, mutta hän ei ollut käynyt sohvalla - sen todisti lakana, jolle ei ollut päivän aikana ilmestynyt yhtään kuoppaa eikä muutakaan jälkeä. Yöt hän viettää myös omalla patjalla.



Sohvalla makoilu on nyt viikon verran pannassa, kun Roope tuli hoitoon meille. Emme halua kahta koiraa sohvallemme viemään kaiken tilan, joten tasapuolisuuden vuoksi kumpikin saa pysytellä poissa sohvalta.



Roope on valtavan energinen, joten luvassa on vauhdikas viikko. Urpolla olisi ollut tiedossa teeripassi huomisaamuna, mutta tassuhaavan vuoksi hän ei pääse mukaan. Hänen olisi pitänyt lähteä ensi viikon viikonloppuna kanalintujahtiin Ilomantsiin, mutta sekin jäänee nyt väliin.

Lenkillä Novan kanssa ja tassuhaava

Eilen olimme Novan vieraana Piikkiön Linnavuoressa. Siellä oli mukava muutaman kilometrin metsälenkki, jonka kiersimme rauhalliseen tahtiin. Ensin kävimme kuitenkin Novan kotona, missä Urpo sai kylmää kyytiä, sillä Nova ei ollut mielissään vieraasta. Urpo säikähti niin perin pohjin, että hän jäi eteiseen tärisemään kauhusta, vaikka Nova käskettiin pois ovelta. Lopulta Urpo uskalsi käydä peremmälle, mutta pyöri emännän jaloissa koko ajan. Ulkona oli onneksi eri meininki, pojat tulivat oikein hyvin juttuun.


Nova löysi kepin, josta käytiin kova taistelu. Novahan sen voitti, vaikka Urpokin murisi oikein äänekkäästi.


Pysähdyimme laavulle juomaan lämmintä mehua.

Kun palasimme kotiin, Urpo joutui tassujen putsaukseen. Yhden tassun kohdalla hän kiljahti hiukan, mutta sekin tuli pyyhittyä perusteellisesti. Pian kuitenkin lattialla alkoi näkyä veritippoja, jotka olivat peräisin oikeasta etutassusta. Lähempi tarkastelu osoitti, että polkuanturassa oli viiltohaava, aivan kuin olisi juustohöylällä viilletty. Sen on täytynyt tulla metsälenkin aikana, vaikka Urpo ei kyllä missään vaiheessa valittanut mitään kipua. Ehkä hän ei voinut Novan edessä näyttää heikkouttaan.


Tässä näkyy haava. (Ja kyllä, Urpo on sohvalla! Palaamme aiheeseen myöhemmin.)

Tänä aamuna Urpo sai haavan suojaksi viritelmän, joka koostui sideharsosta, muovipussista ja ilmastointiteipistä. Se ei pysynyt kunnolla paikoillaan edes kymmenen minuutin aamulenkin aikana, joten oli keksittävä vaihtoehto. Kasvattaja vinkkasi eläinkaupassa myytävistä haavatossuista, joten kävimme hakemassa sellaisen. Samalla ostimme uuden pannan.


Tältä näyttivät itse tehty tassusuoja ja vanha panta.


Tässä puolestaan haavatossu ja uusi panta.

Urpo häpeää tossuaan hieman, mutta nyt ei auta kuin tottua siihen. Ulos ei ole asiaa suojaamattomalla tassulla, sillä haava pitäisi pitää puhtaana. Harmillista, että tapaturma sattui juuri nyt, kun Roope on tulossa Urpon seuraksi koko ensi viikoksi.

Treeniviikonloppu Pohjanmaalla

Viime viikonloppuna olimme koko Alman ja Kapun pentueen kanssa Lapualla Kapun isännän järjestämissä peltotreeneissä. Harjoittelimme jo hyvissä ajoin ensi vuoden Junkkareita varten ja tietysti vaihdoimme kuulumisia. Perjantai-iltana paikalla olivat Urpon lisäksi Vimma (Pallosalama), Ruska (Purppuranoita) ja Chisu (Linnunpelätin) sekä tietysti pentujen emä Alma. Mukana olivat myös Alman täyssisko, viisi kuukautta vanha Missi sekä Missin seisojakaveri Illa.


Illa

Kaikki pennut ovat kotona olleet jo jonkun aikaa sisäsiistejä, mutta jostain syystä he villiintyivät perjantai-iltana ja alkoivat tehdä lammikoita lattialle vuorotellen. Urpo herrasmiehenä aloitti, eikä aikaakaan, kun muut seurasivat perässä.


Talo Hirvijärven rannalla

Urpo pääsi emännän viereen sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen yön hän nukkui enimmäkseen tyynyllä, joten kumpikaan ei nukkunut kovin hyvin. Aamulla hän oli kuitenkin todella energinen taas ja jaksoi jamuta siskojen ja tädin kanssa.


Missi ja joku ruskeista siskoista


Urpo pisti oman lusikkansa soppaan.


Sitten tytöt jättivät Urpon paitsioon.

Kun muut eli Pläki (Sotakone), Elmo (Lukkoleuka), Iisi (Lumoojatar) ja Armi (Varjokissa) olivat päässeet paikalle, lähdimme pellolle, mihin oli istutettu fasaaneja edellisenä päivänä.


Urpo oli jo pakattu autoon, kun Missi hokasi herkullisen luun ja hyppäsi kyytiin.


Isäntä puki Urpon treenikuntoon.


Elmo ja Pläki olivat edelleen muita isompia.

Koirat menivät yksitellen ohjaajansa kanssa hakuun. Tarkoitus oli siis saada koirat löytämään lintu, seisomaan sitä ja tottelemaan käskyjä eli olla menemättä perään ja palaamaan ohjaajan luo. Lintuja ei ammuttu tällä kertaa, vaan laukaukset ammuttiin ilmaan.


Tässä taitaa olla Ruska.

Joillakin oli parempi tuuri kuin toisilla. Elmo löysi linnun melkein heti, kun taas Pläkillä kesti kauemmin kuin kymmenen minuuttia, mikä oli etukäteen sovittu jokaiselle treeniajaksi. Loppujen lopuksi Pläki sai kuitenkin Kapun isännältä tunnustuksen koko pentueen parhaasta hausta.


Elmo kirmaamassa


Iisi ampaisi hakuun.


Urpo eteni tuttuun tapaan korvat hulmuten.


Urpo ja Armi lähdössä hakuun yhteistuumin.


Chisun akrobatiaa

Sää suosi onneksi koko viikonlopun. Perjantaina tosin satoi ja myrskysi, mutta lauantaina sää oli jo kirkas ja melko tyyni. Ilmankos viihdyimmekin pellolla monta tuntia edellisen yön vähäisistä unista huolimatta.




Joku ruskeista tytöistä (ei heitä oikeasti ole mahdollista erottaa toisistaan)


Urpo pellossa


Armin vuoro


Vimma pellossa

Lauantai-iltana kävimme saunassa ja menimme suht hyvissä ajoin nukkumaan. Naisten saunavuoron aikana sattui hassu juttu: jotkut koirista olivat pihalla jamuamassa ja tietysti he tulivat moikkaamaan, kun seisoimme saunan ovella vilvoittelemassa. Joku heistä oli ilmeisesti käynyt pukuhuoneen puolellakin, sillä pian pihalla oli koiralauma, joka repi naisten alushousuja joka suuntaan!

Urpo oli luonnollisesti hyvin väsynyt illalla ja varmasti nälkäinenkin, mutta hän ei voinut syödä, kun ympärillä oli niin paljon muita koiria ja meininkiä. Veimme hänet pannuhuoneeseen syömään ja laitoimme oven kiinni, mutta ei hän silti syönyt kuin puolet ruuasta. Se ei maistunut vielä aamullakaan, mutta onneksi Alma-äiti ja Vimma-sisko tarjosivat auliisti apuaan ja söivät Urpon kupin tyhjäksi.



Urpo piti viedä nukkumaan makuuhuoneeseen, kun meno alkoi näyttää siltä, että tekisi mieli nukkua, mutta ei millään malta. Hän hyppäsi jo täysin tottuneesti sänkyyn. Toisena yönä hän nukkui emännän onneksi jalkopäässä - hän oli päivällä kierinyt siansonnassa ja haisi todella kammottavalle.



Sunnuntaina jakauduimme kahteen porukkaan ja menimme vielä vähäksi aikaa pellolle haistelemaan tuulia. Vimma sai todella hienon tilanteen ja seisoi peltopyitä kuin kokenutkin koira. Iisillä oli epäonnea, mutta muuten kaikki saivat kosketusta lintuihin. Kyllä Iisikin lopulta muutaman haun päätteeksi sai käryn fasaanista ja sai sen lentoon.


Iisi kuunteli tarkkaavaisesti isännän ohjeita. Vai olikohan hänellä sittenkin herkku mielessä?


Sunnuntainakin porukka oli vielä ystävällisissä väleissä, taustalla Chisu.

Urpokin koki onnistumisen, kun hän sai käryn fasaanista ja ajoi sitä pitkän matkan, kunnes lopulta sai sen ilmaan. Isäntä oli hyvin tyytyväinen, eikä Urpokaan kovin onnettomalta vaikuttanut.



Kaiken kaikkiaan oli hieno viikonloppu, kiitos kaikille osallisille! Meillä on mukava porukka ja erittäin hienoja koiria!